Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Pelargonikatsaus

Joka taso on taas täynnä kasveja, osa on lattialla. Lepokautta viettävät ritarinkukat ja muut sipulit voivat olla lattialla poissa valosta, mutta kukkivat pelargonit ilahduttavat niin paljon, että ne ovat paraatipaikalla. Etualalla 'Raspberry Ripple', loistava talvikauden kukkija joka vuosi. Kukkii se ahkeraan kesälläkin.

Yksi kokoelmani ensimmäisiä on kirkkaanpunainen ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'; hankittu Tukholman puutarhamessuilta vuonna 2007.

'Friesdorf' on kaunis vähän kuihtuneenakin. Ihanat tummat ja pienet pyöreät lehdet!

Kuvissa näkyy ohuita riippuvia rönsyjä. Ne kuuluvat Pelargonium sidoidesille.

Siitä täytyy ottaa kuvat erikseen koko kasvista, nähdäkseen kasvutavan, ja kukista, sillä kaukaa otetusta kuvasta ei erota näitä ihastuttavia pikku kukkia.

Hauraan oloinen keveys on kerrassaan valloittavaa.

Riippapelargonikin on tehnyt pitkiä lonkeroita, kukat ovat lähes lattianrajassa.

Tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat valloittavat. Lehdet ovat pieniä ja harmaita, niitä näkyy tuolla taustalla. Etualan lehdet kuuluvat maljaköynnökselle.

Pikkuruinen 'Thessaloniki' on valloittava pelargoni. Kääpiökoosta huolimatta ei asennetta puutu.

Mårbacka-tyyppinen 'Prins Nikolai' on periaatteessa lähes valkoinen, mutta vasemmanpuoleisessa versossa on vaaleanpunaisemmat kukat. Oikealla on jalopelargoni, jonka löysin kesällä; ihastuttavan punaiset kukat!

Tämä tummanpunainen sävy sopii olohuoneeseeni kuin nenä päähän.

Siirrytäänpä makuuhuoneeseen. Pelargonium reniforme × abrotanifolium oli kesän ajan ulkona puun oksalla ja kun siirsin sen syksyllä sisään, amppeli lainehti. En ollenkaan muistanut, että siinä ei ole veden poispääsyreikää. Mutta kummallista on, että pelargoni tuntui olevan elämänsä vedossa ja on edelleen huomattavan rehevä. Tämä on yksi pelargonien kiehtova ominaisuus: ne ovat yksilöitä. Niitä on niin varjon kasvupaikoista kuin auringosta, ja osa viihtyy suorastaan kosteassa.
Täytyy tästä lähin kastella tätä reippaammin. Vissi totuus on, että olen lähes tappanut tämän kuivuuteen pariinkin otteeseen. Aiemmin esitelty tuoksupelargonikin kaipaa selvästi enemmän vettä kuin vaikkapa kotipelargonit.

Niin ikään rönsyävä 'Deerwood Lavender Lass' oli kesällä amppelissa ulkona. Siinä on edelleen söpöt vaaleanpunaiset pikku kukat.

Kookkain pelargonini 'Bev Foster' pieneni, kun leikkasin sen rankasti. Tilansäästöä se on pienikin säästö.

Lopuksi mennään keittiöön, jossa kukkii "korallipisara" Bessera elegans.

Ransu esittelee.
Aurinkoisia päiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Maljaköynnös – Mandevilla
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Kaikki loput pelakuut kuuluvat kotipelargoneihin, P. Zonale-Ryhmä

Punaista lännessä, ohoi

Helmipihlaja on alkanut vaihtaa väriä tummanvihreästä tummanpunaiseen. Kontrasti valkoisiin marjoihin on hieno. Helmipihlaja kasvaa mahtavan syysvärin saavan sirotuomipihlajan kainalossa. Niiden tyvellä kasvavat ruusuherukat ovat vielä aivan vihreitä.

Huussista käsin ihailen sirotuomipihlajan punaisuutta ja ruusunätkelmien ruusunpunaa, ihanat yhdessä.

Kanttasin kaikki reunat reilu viikko sitten, ja voi että, kuinka nautin. Syksyn kauneus nousee esiin. Tämä tontin länsireunan kivimuuri valmistui vasta viime vuonna, ja sitten pääsin tekemään sen eteen istutusalueen. Ihanaa.

Yksi lautakasa häipyi alkukesällä aivan istutusalueen edestä, ja sen alapäässä oli kookas kivi. Siitä tuli hyvä syy tehdä kolmion muotoinen levennys, kun kiveä ei saanut maasta ylöskään. Lisäksi siinä on niin kaunis sammal! Kuvasta näkyy, miten puutarhassani on suojahäkkyrä häkkyrän vieressä.

Ihana Lady of Shalott paisuttelee yhtä nuppua latvassaan, ja tämä lähes maan tasalla kukkinut meinasi jäädä huomiotta. Kas, tämänkin vieressä on uusi nuppu! Hurmaava ruusu. Onneksi viimein sain sen.

Jouduin poistamaan maa-artisokan suojaverkon, kun sen oli tärkeämpää siirtyä suojaamaan aroniaa ennen kuin se syödään maan tasalle. Ihme kyllä, maa-artisokkaa ei ole silti vielä syöty. Aitaprojektini tuottaa tulosta.

Nyt sain tehtyä muutamien metrien pätkän portilta syreeniaidanteelle. Tästä kohdasta kulki oikein polku, enkä minä ollut sitä tehnyt. Hähää. Laitoin oikein tiheät ja korkeat viistopuutkin ja alas vaahteran pieniä oksia, kun kaadoin yhden vaahteran ja varastossa oli jo valmiiksi aitarisuja. Lopuista vaahteran risuista tuli hyvä kate, sillä niissä oli lehdet tallella. Tässä kohdassa on nimittäin ollut vain heinikkoa aiemmin.
Kasvillisuus aidan tällä puolen on siperianhernepensas, josta pitäisi kasvaa pienet puut portin molemmin puolin, ja valkokukkainen neilikkaruusu sekä Vironperän Ireneltä saatu ihana happomarja.

Vironperän happomarja tuli hauskasti ruskaan ensin etelän puolelta. Tässä kuvassa näkyy, millaisessa heinikossa se sinnitteli ennen aitaprojektin tekoa. Ihan joka paikkaan ei ehdi eikä voikaan tehdä hoidettuja alueita tämän kokoisella pihalla, mutta kyllähän nuo tontin reunojen puskat kasvaisivat paremmin, jos järjestäisin niille vähän vähemmän kilpailua!

Tässä toinen kohta siinä vieressä, jota ihailen kovasti juuri nyt. Marjaomenapensas 'Marleena' värittyy punaan samalla, kun paahdepenkin verikurjenpolvet ovat menneet aivan punaisiksi. Laidunkarstaohdakkeiden ruskeat kukkapamput täydentävät näkymän juuri passelisti.

Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja. Nämä ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta, otin niistä juuripistokkaita.

Pikkuruinen luonnonkasvi haisukurjenpolvi näyttää, että sekin pystyy. Tämän lehdet ovat niin kauniit, kuin saniaisia.

Ryhdyin muokkaamaan reunaa rinnettä alas, kompostilta alaspäin. Siihen ei tule kivimuuria, sillä siinä on jo korkea aitaverkko, jonka juurelle olen istuttanut paljon kärhöjä ja eteen pyökkiaidan. Aidan edessä on pensaita, jotka varmaan viihtyvät paremmin, jos karsin tästäkin heinikon.
Niinpä kaivoin lautareunuksen aidan juurelle ja muokkasin maata. Siihen päätyivät nyt ensin ystävän antamat mansikat tänä kesänä istutetun kiinantoonapuun ympärille. Tässä aurinkoisessa paikassa mansikat varmaan viihtyvät. Mansikka on erinomainen maanpeittokasvi, se on ensisijainen toiveeni, ja olisihan muutama mansikka kiva napata suuhun pihakierroksella.

Kipaistaanpa vielä Rohaniin. Meksikonhanhikissa on yhä pari kukkaa ja 'Dark Towers' -pipoa ei ole tullut edes esiteltyä tänä vuonna. Sen kukat ovat hailakan violetit, mutta tämä syysväri on jotain ihan muuta, hailakkuudesta tietoakaan! Se on kahden lajikkeen risteymä, toinen vanhemmista on täpläpipo 'Husker Red' ja toinen on 'Prairie Splendor', jos joku tuntee. Pipoissa on niin paljon risteymiä, että useimmilla lajikkeilla ei ole lajinimeä, ne ovat vain pipoja. Täytyy vähän ihmetellä tuota suomenkielistä nimeä, jollakulla on ollut huumorintajua, kenties.

Rohanissa on myös syyskimikki 'Atropurpurea', joka on viimein suostunut kasvamaan ja tehnyt kukkavarrenkin! Näiden kanssa minulla on ollut epäonnea; eivät ole viihtyneet. Jospa tämä yksi nyt asettuisi, lupaavalta näyttää.

Loppuun ihanaa punaista ruukussa. Keväällä hankin sipuleina kafferinmiekkaa ja se on nyt syksyllä oikea aarre. Ehkä istutan yhden sipuleista kokeeksi maahan, mutta kaikkia en uskalla. Tämä ei ole kovin talvenkestävä. Vielä se on tosin ulkona, sillä tuskin se lämmintä sisäilmaakaan kestää.

Sisälle on jo siirtynyt hohtavanpunainen Bessera elegans, varmuuden vuoksi. Tämän kukat ovat todella hienot; kehälehtien sisäpuolella on valkoista, samoin kuin kukan keskustassa. Emin luotti ja vartalo ovat violetit! Kukan nimi on englanniksi osuva Coral Drops, korallipisarat.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kiinantoonapuu – Toona sinensis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pipo – Penstemon
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syyskimikki – Actaea simplex
Täpläpipo – Penstemon digitalis
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Värisamikset

Toissa päivänä nostin Bessera elegansin ensin kuistille ja sitten kylmään eteiseen, kun lämpömittari laski kolmeen asteeseen jo iltayhdeksältä.

Nyt se siirtyi keittiöön, vaikka tästä on tulossa lämmin yö: nyt, puoli kahdeltatoista, mittari näyttää yhdeksää astetta. Mutta koska Besserassa on runsaasti kukkanuppuja, haluan nähdä niiden avautuvan. Kukissa on voimakas punaisen sävy, jota on vaikea saada tallennettua kuvaan. Kuviin tahtoo tulla liian oranssi väri. Tähän viimeiseen kuvaan sain värin oikein lukuisten säätöjen jälkeen.

Besseran kanssa tismalleen saman sävyinen kukka on 'Thessaloniki' -pelargonilla, samoin kuvausongelmin. Tässä sen liekehtivä punaisuus on kohdillaan. Tämä mainitaan joissakin lähteissä kääpiöpelargoniksi, toisissa tähtipelargoniksi ja kolmansissa sormipelargoniksi. Kotipelargoneihin se kumminkin kuuluu, oli mitä oli.

Tänään siirtyi sisälle sitruunapuu, josta tulee ajan myötä olohuonepuu. Se on kasvanut kesän mittaan huimat parikymmentä senttiä! Kukkapylvään päällä on pelargoni 'Attar of Roses', kerrankin asianmukaisesti leikeltynä. Sillä on taipumuksia hujoppiuteen – jotakin olen menneiden vuosien virheistäni oppinut.

Puutarhassa samantyyppistä väriä on vähän. Oranssikeltanoita on laidunnettu kesän mittaan niin ahkerasti, että ne ovat tehneet uusia kukkia. Jotakin iloa katkotuista kukkavarsistakin.

Kukkien sijaan punaista taitaa seuraavaksi tulla ruskasta. Sirotuomipihlajan lehdet alkavat punertua, helmipihlaja vielä pitää kiinni vihreästä. Nämä tuli aikanaan istutettua liian lähekkäin, mutta tuomipihlajan hiljalleen kasvaessa korkeutta jää pihlajapensas sopivasti sen kainaloon, kaiketi.

Tätä väriparia ihastelen huussissa istuessani: sirotuomipihlaja ja ruusunätkelmät.

Huussin edessä ruskopenkissä pitäisi kukkia ruostekukkia, mutta ne eivät ehkä ehdi tänä vuonna kukkaan. Ehkä kuivuudesta johtuen ne lähtivät kasvuun hirmu myöhään, onneksi kuitenkin talvehtivat taas onnistuneesti. Kukkavarsia ei vain vieläkään näy. Väriminttu 'Prärienacht' on tehnyt jopa uusia pikku kukintoja lehtihankoihin. Aika hauska, ja hyvä muistutus siitä, että ohikukkineet kukkavarret olisi voinut leikata, kukinta olisi varmaan parempaakin.

Chrysanthemum zawadskii on hieman heikossa hapessa, mutta on silti aloittanut kukinnan parin kukan voimin. Tähän tulee varmaan enemmänkin kukkia, yleensä tämä on ollut parhaassa kukassa lokakuussa.

'Purple Emperor' -köynnöskrassin kaudelle voi ennustaa pikaista loppua, sillä otin sen suojaverkon pois, kun tarvitsin sitä toisaalla.

Pojilla on kiireitä.

Kasvimaalla tein hauskan havainnon. Maanpeitoksi laittamani vanhan räsymaton päällä on leipäkorisieniä. Ne ovat kuin nukkekodin leipäkoreja, vain senttimetrin kokoisia. Kulhomaisessa sienessä on pallomaisia peridioleja, jotka sinkoutuvat ulos sadepisaran osuessa pesään ja aloittavat sitten uuden elämän.
Enpä olisi koko sientä tajunnut, ellen jokin aika sitten olisi nähnyt sitä ystävän facebook-postauksessa. Sieltäkin siis voi jotakin oppia!

Leipäkorisienet lähikuvassa. Kyllä luonto on sitten ihmeellinen.

Loppuun vielä kuva hempeyden ystäville, kun aloitettiin niin räväkillä väreillä: neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja tarhakurtturuusu Snow Pavement – kylläpä jälkimmäisessä onkin hurmaava ruusuntuoksu tuon ihastuttavan värin lisäksi.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Leipäkorisieni – Crucibulum laeve
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruostekukka – Crocosmia
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Sitruuna – Citrus limon
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Väriminttu – Monarda