Ekat pionit

 Aiemmin jo raportoin silkkipionin aloittaneen.

Ensimmäisenä avasi kukkansa tämä ruusu-heinätarhassa asuva pehko.

Pionin takana on punakirveli mukavasti runsastunut. Onneksi tätä aarretta eivät ole myyrät syöneet, sillä tästäkin penkistä on paljon hävinnyt. 

Huomasin kukassa keltaisen kukkahämähäkin saaliinsa kimpussa, joka oli noin kaksi kertaa hämähäkin kokoinen; jokin erakkomehiläinen luultavasti. En nyt ala suurentaa siihen kohtaan, sillä näky oli aika karmiva. Ajattelin silti, että käyn sisällä vaihtamassa paremman linssin ötököiden kuvaamiseen, mutta ehdin unohtaa ajatuksen puutarhakierroksen aikana.

Niinpä palasin vasta seuraavana päivänä, jolloin kukkahämähäkki oli jo odottelemassa seuraavaa hiukopalaa. On se kaunis, mutta melkoinen peto.

Mutta eikö vain olekin myös punakirveli tavattoman kaunis!

Seuraava kukkiva pioni löytyy läheltä; pengermän päältä heti ruusu-heinätarhan takaa. Tästä suunnasta tässä valossa siitä vain ei saanut ollenkaan hyvää kuvaa. Kiivetään pengermän päälle ja pionin toiselle puolelle.

Kaukasianpioni on tavattoman kaunis ja näyttää viihtyvän täällä pensaiden ja alati kasvavan punahevoskastanjan varjossa. Olen iloinen, että otin riskin aarteen istuttamisessa tähän, sillä tässäkin kohdassa on runsaasti myyriä. 

Yksinkertaiset, kuppimaiset, kermanvaaleat pioninkukat ovat kauneuden huippua. Lisäksi tällä pionilla on ihanat, pyöreät lehdet.

Kaukasianpioni luetaan nykyään samaan lajiin silkkipionin kanssa, joten kummastakin tuli pulskapioni. Viralliset nimet ovat silkkipulskapioni ja kaukasianpulskapioni, mutta kuka jaksaa kirjoittaa tuollaisia kilometrinimiä, kysyn vaan.

Punahevoskastanjan alla elelevät 'Golden Echo' -tarhanunnannarsissit täytyy esitellä, ne ovat niin tavattoman kauniit!

Kaukasianpioni, kaukasianpulskapioni Paeonia daurica ssp. mlokosewitschii

Punakirveli Chaerophyllun hirsutum 'Roseum'

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Keltainen juttu

 No nyt! Aurinko paistaa ja keltainen loistaa.

Aloitetaan vaikka ternipikarililjasta. Kaikista keisarinpikarililjoista ja sen tyyppisistä täytyy kyllä tehdä oma juttunsa.

Tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz' on aivan ihanan kaunis.

Onneksi se viihtyy kuivan kedon laidalla. Söpösti kaikki kukat katsovat tielle päin eli etelään. Ne näyttävät niin vauhdikkailta.

Narsisseja on eniten koivikossa. Pikkuiset tete-narsissit eli 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit kukkivat siellä sun täällä. Tämä on yllättävää, sillä usein ne taantuvat, koivikko on niille liian kuiva. Sitten muistin, että viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Koivikon alareunassa kukkii onnenpensas, joka ei vieläkään ole rehevä, mutta jospa se siitä vähitellen... ainakaan peurat eivät enää nakerra sitä, pihan aita on pitänyt. Kuivalla kasvupaikalla kasvit kasvavat kituliaasti.

Koivikon länsiosissa kukkivat lukuisat kauluskukkaiset 'Cassata' -narsissit. Se on kaunis ja aikainen lajike. Ilokseni huomaan, että yksittäisistä sipuleista on kasvanut usean kukkavarren tuppaita parissa vuodessa. 

'Cassata' alkuperäisellä kasvupaikallaan oli vuosien saatossa niin runsastunut ja tihentynyt, että se ei enää kukkinut. Jaoin sitä jo toissa syksynä, mutta vasta viime syksyn perusteellisempi harvennus tuotti hyvän kukinnan tälle keväälle. 'Cassatan' kukka on taivaallisen ihanan värinen; raikas keltainen.

Eli jos narsissi ei enää kuki, on syynä usein se, että sipulit kasvavat jo liian tiheässä. Sen näkee siitä, että lehtiä on vieri vieressä. Voihan niitä toki samalla lannoittaakin, kun maata myllää.

Pikkuiset ja suloiset tarhavirvanarsissit viihtyvät luonani todella huonosti, olen koettanut istuttaa niitä vaikka minkälaisille eri paikoille tuloksetta. Useimmiten ne eivät kuki edes ensimmäisenä keväänään.

Niinpä hankin tämän 'Oxford Gold' -lajikkeen ruukkukukkana aiemmin keväällä. Saanpa ainakin kukat tänä vuonna, jos en enää seuraavana.

Viime syksynä istutin pikkuruisia 'Snipe' -tarhasyklaaminarsisseja Rohaniin. Onneksi ne kukkivat runsaasta myyrävuodesta huolimatta – alueella on paljon myyrien onkaloita. Vaikka myyrät eivät narsissin sipuleita söisikään, ei tunneliin syvälle pudonnut sipuli jaksa tehdä vartta maan pinnalle ja narsissit häviävät.

Keltainen ei ole Rohanin väri, mutta 'Snipen' kukka haalistuu kukinnan edetessä valkeaksi.

Mukulaleinikit kukkivat joka puolella. Tämä suloinen kerrottukukkainen on peräisin Orkney-saarilta ystäväni puutarhasta. Lajikenimi ei ole tiedossa.

Olen erittäin yllättynyt siitä, miten suotuisa viime talvi oli esikoille. Normaalisti ne kärsivät talvesta suuresti, tai kärventyvät keväällä, mutta tänä vuonna ei käynyt niin. Kärsineitä ja kärventyneitä kyllä on, mutta ne eivät ole esikkoja.

Gold Laced -tyypin loistokevätesikot ovat kaikki elossa ja täydessä kukintavedossa.

Ihanaa!

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Oli yksi tihkuinen päivä

 Silloin ulkoilutin kameraa.

'King of the Striped' -krookusten armeija pysyi visusti supussa eikä perhosia liidellyt. Krookusten takaa nousee pari korkeaa pikarililjaa. Niitä oli viime keväänä kolme, joten jännitän, nouseeko kolmaskin. Se on myös voinut menehtyä esimerkiksi loppusyksyn märkyyteen.

Saman näköisiä krookuksia nousee muotopuutarhassakin. Lajikkeen pitäisi olla 'Pickwick'. Näidenkin takana on korkea pikarililja, se on ternipikarililja. On myös pari pikkuista vaaleaa kurjenmiekkaa.

Kuvasin kurjenmiekan kukan lähempää aurinkoisena päivänä, vaikka nämä ovat siitä ihania, että kukat ovat auki myös sadesäällä. Tämä on huhtikurjenmiekka 'Painted Lady'.

Pääsiäiseksi hankitut 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit ovat täydessä vedossa. Niidenkin taustalla voi erottaa kurjenmiekkoja.

Tässä penkissä on paras kurjenmiekkakeskittymä. Niitä pitäisi saada levitettyä tasaisemmin koko penkkiin, mutta se ei ole minusta kiinni, vaan myyristä. 

Tuossa on sekaisin lumikurjenmiekkaa ja 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkaa, etualalla ja vasemmalla on kaunis vaaleansininen huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet'. 

Voi myös olla, että oletettu tummanvioletti lumikurjenmiekka onkin tunnettua lajiketta 'Harmony', vaikka en ole sitä ostanut. Pussissa ei nimittäin ollut sitä mitä piti. 'Harmony' olisi myös huhtikurjenmiekka eli eri lajien risteymä.

'Frozen Planet' on joka tapauksessa sitä mitä piti, se on ihastuttava vaaleansininen lajike!

Viereisessä penkissä on yksinäinen kurjenmiekka, mahdollisesti 'Harmony' tämäkin. Tämä on peräisin triljoonan vuoden takaisesta istuttamisesta enkä enää oikein muista, oliko tämä Ranskasta tuodusta sekoituspussista vai mistä peräisin. Yksinäinen kurjenmiekka ei ole koskaan tuottanut kavereita itselleen, selvästi erakkoluonne.

Lisäksi tässä penkissä kukkii 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkoja, ja niitä on vaeltanut vähän eri puolille penkkiä kuin aiemmin. Niiden vieressä on nousussa keltakukkaisia 'Lutea' -keisarinpikarililjoja, jotka istutin pari vuotta sitten penkin tien puoleiselle reunalle ns. karkottamaan myyriä. Ne ovat nyt vaeltaneet kummallisesti tähän keskelle penkkiä.

Huokaus. No, ainakin nämä kukat ovat tallella myyrien jäljiltä. Moni muu ei varmaankaan ole. Tulppaaninversoja nousee huomattavan vähän, vain muutama, kun aiemmin niitä oli kymmeniä ellei sata tällä alueella.

Mennään vielä lopuksi katsastamaan tämä upean purppurainen huhtikurjenmiekka ihan toisaalla puutarhassa. Nämä kasvavat pengermän päällä ruusu-heinätarhan jatkona. Lajike on 'Purple Hill'. Se on huomattavan roteva verrattuna moniin muihin pikkuisiin kurjenmiekkoihin, mikä on onni, sillä tässä on melkoista rytöä hevoskastanjan lehdistä sun muusta kasvimateriaalista.

Tämä lajike työntää kukkavartensa korkealle ja kukatkin ovat kookkaat johtuen erityisen leveistä kehälehdistä.

Siinä koko hurmaava komeus lähempää. 

Seuraavaa sadetta odotellessa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Viimeinen Koska kukkii -veikkaus pieleen

 Eilen koivikon ohitse kävellessäni huomasin siellä kirkkaankeltaisen läntin.

Kuvan narsissit eivät liity tapaukseen.

Mutta nämä! Istutin viime keväänä hankkimani 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit niiden kukittua toukokuussa; revin sipuleita pienemmiksi klönteiksi ja tuuppasin ne koivikkoon. Eilen hieraisin silmiäni, kun havaitsin maan tasalla kirkkaankeltaista. 

Veikkasin Koska kukkii -haasteeseen, että ensimmäinen narsissi koivikossa kukkii vapun kunniaksi, mutta siitä mentiin nyt metsään kahdella ja puolella viikolla. Positiivisesti!

Pikku tetenarsissit kukkivat aivan maan tasalla. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, muuten niitä ei olisi hoksannut. Kaipa varretkin alkavat venyä pituutta. Niillä oli kova kiire aukaista kukat.

Tänään näille ensimmäisille on tullut kavereitakin: nyt kukkivia matalia narsissituppaita on jo kolme!

Löysin narsissien läheltä myös uuden sinivuokon. Koivikon sinivuokoissa on tällainen jännittävä sinipunainen sävy.

Vanhempi sinivuokko, muutama vuosi sitten hoksattu, kukkii runsaampana. Onpa ihanaa, että sinivuokot tuonne vähitellen leviävät. Ovat tulleet ihan itsestään, luonnon lehtosinivuokkoa.

Kauempaa katsottuna ei koivikossa huomaa muuta kuin kuivaa heinikkoa. Ransu esittelee puutarhavajan kulmalla.

Kovin on ruskeaa. Ransukaan ei tahdo erottua taustasta. Kyllä siellä on silti aika paljon narsissinversoja ja lisää nousee koko ajan.

Koivikko on aurinkoisessa etelärinteessä, se on hyvä ja lämmin paikka aikaisille kukille. Rajatapaus narsisseille, sillä kesällä alue on hyvin kuiva eivätkä narsissit kovin hyvin viihdy.

Metsästä vahingossa siirtynyt luonnon sinivuokko on aivan eri värinen, tummansininen. Kaivoin kevätpiippomättään puutarhaani, mukana oli sinivuokon siemen tai ehkä jo itänyt taimi, mutta sitä en huomannut. Pari vuotta siirrosta piipon kyljessä alkoi kukkia sinivuokko. Nyt se on jo komea mätäs!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on isokukkainen ja hienon sävyinen. Tämä kukkii hirveän vaisusti verrattuna muihin keväisiin, olisiko syynä sitten rankka lähes lumeton talvi kovine pakkasineen vai myyrät.

Iloinen keltainen yllätys löytyi myös 'King of the Striped' -krookusmättäästä, kun sitruunaperhonen asettui kukkaan ja minulla sattui olemaan kamera kädessä.

Nyt on perhosilla ja pörriäisillä jo aika mukavasti syötävää! Tänään näin myös ensimmäisen västäräkin keikuttamassa pyrstöään navetan katolla.

Ransu suuntaa päättäväisin askelin sisälle. Taitaa olla lounasaika.

Sisällä on ihana Mustista muistuttava kortti, jonka Between lähetti pääsiäiseksi. Että osaakin ilahduttaa! Kortti on tässä työpöydälläni, joten näen sen usein. Se on todella hieno, kolmiulotteinen ja siinä on Mustin lisäksi unelmien kasvihuone.

Näin ollen koko Koska kukkii -haaste on nyt suoritettu ja voin ilolla todeta, että kaikki arvaukseni menivät pieleen: suurin osa kukki aikaisemmin. Haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

 

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica