Edellisen postauksen kartassa monen huomion kiinnitti Rivendell, josta en sitten kuitenkaan laittanut yhtään kuvaa. Postauksesta tuli muutenkin kamalan pitkä.
Tässä seison kallion päällä Rivendellissä. Sen piti aluksi olla vain tämä kaikkein korkein kohta ihan tontin pohjoisreunassa. Sittemmin olen ajatellut, että koska Rivendelliin kuuluu joki, alkaa Rivendell varmaan jo ojasta. Koko tämän alueen tunnelma on satumainen, mutta palataan siihen vielä.
Tässä ollaan selkä lähes tontin takarajalla. Oikealla on rivi saarnia, jotka jätettiin, kun alueelta raivattiin vesakko.
Saarnet sopivat hyvin Tolkien-teemaan (Rivendell on Tolkienin tarinoiden haltioiden asuinsija), sillä Tolkien sai suurimman innoituksensa muinaisskandinaavien saagoista. Monien tulkintojen mukaan saarni oli muinaisskandinaavien pyhä puu Yggdrasil, joka yhdisti eri maailmat: mm. elävien, kuolleiden ja jättiläisten, ja esimerkiksi jumalten kaivon.
Ihan kaikkia kirsikoita ei raivattu, niitä kasvaa tuossa kivimuurin luona, samoin kuin orjanruusua.
Yksi Rivendellin tärkeimmistä ominaisuuksista on sen satumaisen kaunis valo. Koska saarnet tulevat lehteen hyvin myöhään, on tämä paikka valoisa kevätkesään saakka. Senkin jälkeen iltavalo siilautuu kauniisti vihreyden läpi.
Ylempänä kasvaa jo joitakin pensaita, olen istuttanut mm. sulkahernepensaan, jonka olemus on niin kevyt ja vaaleanvihreä, että ajattelin sen sopivan haltioille.
Täällä ylhäällä on hyvä paikka talvenaroille kasveille, jotka kaipaavat lämmintä, tuulensuojaista kasvupaikkaa eivätkä siedä lainkaan talvimärkyyttä. Niinpä olen istuttanut tänne myös kerrottukukkaisen ruusumantelin, se on tuolla häkin sisällä. Muuta kasvillisuutta ovat mm. kuusamat ja kevätkaihonkukka.
Musti saapuu esittelemään. Tuohon Mustin merkkaamaan kohtaan istutin syksyllä narsisseja.
Yksi Rivendellin tärkeimmistä ominaisuuksista on sen satumaisen kaunis valo. Koska saarnet tulevat lehteen hyvin myöhään, on tämä paikka valoisa kevätkesään saakka. Senkin jälkeen iltavalo siilautuu kauniisti vihreyden läpi.
Ylempänä kasvaa jo joitakin pensaita, olen istuttanut mm. sulkahernepensaan, jonka olemus on niin kevyt ja vaaleanvihreä, että ajattelin sen sopivan haltioille.
Isommat rungot ovat ruotsinpihlajaa, sitä kasvoi vain tuossa yhdessä paikassa, mikä oli merkki siitä, että se tuli säästää, samoin yksittäinen tuomi Rivendellin itäpäässä. Raivatut puut olivat vaahteraa ja luumua melkoisena tiheikkönä.
Oksat kuuluvat aitaprojektiin, purin romahtaneen pätkän risuaitaa.
Komea röykkiökin tuo on, siksi se sai jäädä silmäniloksi.
Oikeastaan Rivendell olisi laaksossa, mutta minusta laaksonpohjalla on ahdistavaa, sen sijaan korkeat kohdat kurujen äärellä niitä hienoja. Siksipä Rivendell syntyi tänne ylös.
Joten siellä on Rivendell, ylärinteessä huussin takana. Yksi sen tenhoista on, että se on hieman salainen (vaikka onkin aivan kahden naapurin tuntumassa), sillä sinne ei lähes näy kylätieltä.
En ole ajatellut laittaa Rivendelliin varsinaisia kukkapenkkejä, sillä paikan viehätys on sellainen, että en halua muuttaa sitä kovin keinotekoiseksi. Lisäksi siellä kasvaa luonnon kevätesikkoja ja metsäkurjenpolvia, joita en halua pois.
Blogini lukija ehdotti joskus pientä kaarisiltaa ojan yli, mikä olisi kulkemisen kannalta helpompi, mutta sekin on makuuni liian kitschiä. Ehkä vain yksinkertainen lankkusilta jonakin päivänä, tai ei sitäkään. Voisin tehdä portaat kivipengermän länsipäähän, josta jo nyt useimmiten kömmin jyrkän kohdan ylös. Pääsee Rivendelliin myös esikkoalueen poikki. Puolivillissä kasvillisuudessa kahlaamisessa on juuri sitä tunnelmaa.
Lupaan kuvata Rivendelliä paremmin tänä vuonna. Etenkin sitä satumaista iltavaloa. Tässä punainen villi penkki, Rivendell tuolla takana, viime kesänä ilta-auringossa.
Juhannusyön tunnelmaa.
Kevätesikko – Primula veris
Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Ruusumanteli – Prunus triloba
Sulkahernepensas – Caragana arborescens 'Lorbergii'
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä























