Showing posts with label caragana. Show all posts
Showing posts with label caragana. Show all posts

Saturday, 27 February 2021

Se Rivendell

 Edellisen postauksen kartassa monen huomion kiinnitti Rivendell, josta en sitten kuitenkaan laittanut yhtään kuvaa. Postauksesta tuli muutenkin kamalan pitkä.

Otin paikasta jopa kuvia neljä päivää sitten postausta varten. Tältä näytti tuolloin. Rivendell on oikeastaan vain nimi, en ole juuri muokannut aluetta. Se on tuolla ylhäällä, tässä edessä on punainen villi penkki huussin vieressä.

Punainen villi penkki on tämän vanhemman taloni länsipäädyssä, sen ja huussin välissä. Penkin yläpäässä on kirsikkapuu (tuo vino), jonka taakse minun oli pakko kaivaa syvä oja, joka johdattaa vedet pois talon takaa ylämäestä. Mäki ja vesi olivat syy siihen, että talosta suuri osa täytyi kengittää.

Heti ojan jälkeen alkaa kallio, joka hankaloitti ojankaivuuta huomattavasti, samoin puiden juuret. Oja on noin 70 cm syvä kirsikkapuun kohdalla.
Tässä seison kallion päällä Rivendellissä. Sen piti aluksi olla vain tämä kaikkein korkein kohta ihan tontin pohjoisreunassa. Sittemmin olen ajatellut, että koska Rivendelliin kuuluu joki, alkaa Rivendell varmaan jo ojasta. Koko tämän alueen tunnelma on satumainen, mutta palataan siihen vielä.

Tässä ollaan selkä lähes tontin takarajalla. Oikealla on rivi saarnia, jotka jätettiin, kun alueelta raivattiin vesakko. 
Saarnet sopivat hyvin Tolkien-teemaan (Rivendell on Tolkienin tarinoiden haltioiden asuinsija), sillä Tolkien sai suurimman innoituksensa muinaisskandinaavien saagoista. Monien tulkintojen mukaan saarni oli muinaisskandinaavien pyhä puu Yggdrasil, joka yhdisti eri maailmat: mm. elävien, kuolleiden ja jättiläisten, ja esimerkiksi jumalten kaivon.

Tältä näytti Rivendellin juurella virtaava joki neljä päivää sitten.

Ja tältä se näytti eilen! On niin keväistä, että minun oli pakko ottaa uudet kuvat. Tämä on otettu rakentamani metrin korkuisen kivipengermän päältä talon takaa, vaikka korkeuseroa ei kuvasta oikein tajua.

Paikka, johon oja johtaa, on nk. esikkopelto. Siinä kasvaa luonnostaan runsaasti kevätesikkoa. Olen lisäksi istuttanut tarhajouluruusuja, narsisseja, varjoliljoja. Ne kaikki viihtyvät tässä lehtomaisessa kohdassa. Saarnen lehdet tuottavat erinomaista kariketta.
Ihan kaikkia kirsikoita ei raivattu, niitä kasvaa tuossa kivimuurin luona, samoin kuin orjanruusua.

Yksi Rivendellin tärkeimmistä ominaisuuksista on sen satumaisen kaunis valo. Koska saarnet tulevat lehteen hyvin myöhään, on tämä paikka valoisa kevätkesään saakka. Senkin jälkeen iltavalo siilautuu kauniisti vihreyden läpi.

Ylempänä kasvaa jo joitakin pensaita, olen istuttanut mm. sulkahernepensaan, jonka olemus on niin kevyt ja vaaleanvihreä, että ajattelin sen sopivan haltioille.

Täällä ylhäällä on hyvä paikka talvenaroille kasveille, jotka kaipaavat lämmintä, tuulensuojaista kasvupaikkaa eivätkä siedä lainkaan talvimärkyyttä. Niinpä olen istuttanut tänne myös kerrottukukkaisen ruusumantelin, se on tuolla häkin sisällä. Muuta kasvillisuutta ovat mm. kuusamat ja kevätkaihonkukka.
Isommat rungot ovat ruotsinpihlajaa, sitä kasvoi vain tuossa yhdessä paikassa, mikä oli merkki siitä, että se tuli säästää, samoin yksittäinen tuomi Rivendellin itäpäässä. Raivatut puut olivat vaahteraa ja luumua melkoisena tiheikkönä.
Oksat kuuluvat aitaprojektiin, purin romahtaneen pätkän risuaitaa.

Musti saapuu esittelemään. Tuohon Mustin merkkaamaan kohtaan istutin syksyllä narsisseja.

Tässä tuo kohta, jossa äsken kuvasin, alhaalta ojalta käsin. Kun talon takaa kaivettiin maata pois, nousi sieltä paljon kiviä. Nuo isoimmat päätyivät röykkiöksi tuonne aivan tontin takarajan tuntumaan ja ovat sen kokoisia, etten saa niitä käsivoimin siirrettyä mihinkään. Pienemmistä, joita jaksoin pyöritellä, olen tehnyt kivipengermää, jotta sain ylös tasaisemman alueen. 
Komea röykkiökin tuo on, siksi se sai jäädä silmäniloksi.

Oikeastaan Rivendell olisi laaksossa, mutta minusta laaksonpohjalla on ahdistavaa, sen sijaan korkeat kohdat kurujen äärellä niitä hienoja. Siksipä Rivendell syntyi tänne ylös.

Rivendellistä onkin ihana näkymä kauas alas kyläniitylle nyt, kun kirsikassa ei vielä ole lehtiä. Kuvaan tallentui myös Mustin kevätpiehtarointi kissanmintun äärellä.


Pantteri ryhdistäytyy ja saapuu.

Musti esittelee. Vanhan talon päädyssä on hobittipenkki, sillä siihen ei voi istuttaa mitään korkeaa. Siinä kasvaa mm. akileija 'Red Hobbit', olen myös laittanut siihen sinipiikkiputki 'Blue Hobbitia', mutta sille paikka oli liian varjoisa eikä se viihtynyt. 'Bilbo' -nimiset narsissit ja karvasinilatva eivät myöskään valitettavasti ole oikein menestyneet. Paikka on kesällä kuiva ja varjoinen. Täytynee istuttaa niitä uudestaan parempaan paikkaan.

Joten siellä on Rivendell, ylärinteessä huussin takana. Yksi sen tenhoista on, että se on hieman salainen (vaikka onkin aivan kahden naapurin tuntumassa), sillä sinne ei lähes näy kylätieltä.

Edellinen kuva on otettu eilen, tämä on viime toukokuulta. Toinen tenho on tuossa vihreässä valossa.

En ole ajatellut laittaa Rivendelliin varsinaisia kukkapenkkejä, sillä paikan viehätys on sellainen, että en halua muuttaa sitä kovin keinotekoiseksi. Lisäksi siellä kasvaa luonnon kevätesikkoja ja metsäkurjenpolvia, joita en halua pois.
Blogini lukija ehdotti joskus pientä kaarisiltaa ojan yli, mikä olisi kulkemisen kannalta helpompi, mutta sekin on makuuni liian kitschiä. Ehkä vain yksinkertainen lankkusilta jonakin päivänä, tai ei sitäkään. Voisin tehdä portaat kivipengermän länsipäähän, josta jo nyt useimmiten kömmin jyrkän kohdan ylös. Pääsee Rivendelliin myös esikkoalueen poikki. Puolivillissä kasvillisuudessa kahlaamisessa on juuri sitä tunnelmaa.

Kasvillisuudesta puheen ollen, katsotaanpa esikkopellon tarhajouluruusutilannetta. Huomasin siementaimen, joka on kasvanut sen kokoiseksi, että se on tehnyt ensimmäiset kukkanuppunsa. Näyttää tulevan jotakin punaista! Nyt näitä siementaimia alkaa olla niin paljon, että niistä voi tulla melkoisesti kukkia. Tähän mennessä kukintakokoisia siementaimia on ollut vasta kaksi.

Siementaimessa on varmaankin tämän marjapuuronvärisen geenejä.

Toinen, aivan taimen vieressä kasvava, on nimittäin vihreäkukkainen.

Lupaan kuvata Rivendelliä paremmin tänä vuonna. Etenkin sitä satumaista iltavaloa. Tässä punainen villi penkki, Rivendell tuolla takana, viime kesänä ilta-auringossa. 

Juhannusyön tunnelmaa.


Kevätesikko – Primula veris
Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Ruusumanteli – Prunus triloba
Sulkahernepensas – Caragana arborescens 'Lorbergii'
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä