Tammikuu keskellä marraskuuta

 Olisiko säätyypin muutoksesta mitään positiivista sanottavaa? Yhtäkkiä siirryttiin ihanasta syksystä keskelle talvea. 

Se on ainakin positiivista, että ruusunnuput ja ohikukkineet ruusunkukat ovat edelleen tallella, vaikka eivät enää pystykään avautumaan – meilläkin ollaan oltu yötä päivää pakkasella viime ajat. 

Tulin eilen mantereen-reissulta Korppoon viimeisen aluevaltuuston kokouksen kautta kotiin, ja kun lunta on, pystyin tutkimaan vierailijoiden jäljet. Kiersin koko pihan eikä sorkan sorkka ole pihalle astunut sen jälkeen, kun lunta tuli! No se on ihan huippua. Mutta muuten tuo valkoinen töhnä tekee maisemasta saakutin ruman. Nurmikko oli ihanan vihreä ja maisema yhtenäinen, nyt on kuin riekaleisia lakanoita olisi heitelty sinne tänne. Yh. Onneksi se kai huomenna sulaa. Toivottavasti.

Yhtäkkinen siirtyminen lauhasta syksystä keskelle talvea (meillä on usein tammikuun alkupuoli juuri tällainen vähäluminen ja pienellä pakkasella varustettu) huolestuttaa. Moni kasvi ei ollut ehtinyt suorittaa syystoimia loppuun. Mustaseljat olivat vihreälehtisiä pakkasjakson iskiessä.

Kultasadekin. Erikoinen heisi 'Dawn' näyttää vielä surkeammalta. Harmittaa, etten laittanut sille mitään suojaa pakkaselta, vaikea oli kuvitella viime viikon alussa, että talvi iskee näin pysyvästi.

Kiinanpunapuu on talvenarka, jos talvi tulee ennen kuin se on ehtinyt ruskaan. Nyt se ehti puolittain ja toivon, että se riittää.

Perennojen suhteen ei onneksi ole niin kriittistä, jos latva paleltuu. Tai on tämäkin tietysti huono, että maanpinta alkaa taas olla koppurainen eikä lunta ole kuin muutama milli suojana. Tuoksuasteri 'Herbstschnee' hyytyi pystyyn, jollain lailla kaunis näinkin.

Myös kurkkuyrtit jäätyivät vihreinä, ne ovat vielä jonkinlaisessa puskamaisessa muodostelmassa. Mutta ei tämä näky erityisen kaunis ole.

Ovenpielen Pierre de Ronsardin nuppu kuihtuu kauniisti. Nyt voisikin sen suojaverkon jo poistaa, ei tuosta enää kukkaa tule, ja siirtää se viereisen tummalehtisen 'Purpurea' -mantelityräkin suojaksi. Tuo tyräkki on ollut tosi huono talvehtija puutarhassani; ehkä se ei kestä lumettomia pakkasia, ja yhtä usein sen on peura nyhtänyt juurineen maasta varsia syödessään. Nyt alkaa olla maa jäässä eikä juuripaakku enää – toivottavasti – nouse.

Köynnösruusujen pakkassuojausta en ole edes aloittanut vielä. Huh, vaikea asennoitua tähän äkkiä tulleeseen talveen. Toissa viikonloppuna oli 15 astetta lämmintä!

Kauneutta löytyy yksityiskohdista. Tarhavarjohiippa on viimein tullut ruskaan ja onhan se tavattoman soma hertanmallisine lehtineen.

Karhunvatuissa on meheviä värejä. 

Kyllähän tämä väistämättä näyttää siltä, että äänikirja-neule-yhdistelmä vie suuremman osan vapaa-ajasta. Lähetin tänä vuonna ensimmäistä kertaa villat Viroon kehrättäväksi, sillä kaikki Suomen harvalukuiset kehräämöt olivat täynnä ja jonotusajat mahdottomat. Positiivistahan se on, että villaa on selvästi alettu hyödyntää!

Tällä kertaa pistin menemään pelkkää ahvenanmaanlampaan villaa neljässä eri sävyssä. Lähetin myös näytepätkän lankaa, josta kehräämö näki toivomani kierteen, säiemäärän ja paksuuden. Takaisin tuli toiveet ylittäviä lankoja, joista tein ensimmäisenä testineuleena tämän vähän jugendvaikutteisen neulepuseron, A-linjainen malli omasta päästä, helman ja hihansuiden kuviot yhdestä kirjomallikirjasta. Tämä lanka on todella ihanaa, ja kivaa neuloa. Lanka on ohuehkoa, kaksisäikeistä, nk. fingering-paksuutta. 

Lupasin jo Elsan lempituolin somessa, että voin yrittää lähettää lankatilauksen mukana tämän puseron ohjetta, jos asiakas niin toivoo, vaikka se syntyikin omasta päästä ilman mitään muistiinpanoja. Mutta ainakin voin monistaa kuviot kirjasta ja yrittää laskea joitakin silmukkamääriä. Olen kyllä tosi suurpiirteinen; esimerkiksi takakappaleen olkasauman päättelin muotoon, mutta etukappaleen yläreunaan saavuttuani olin jo unohtanut sen ja päättelin silmukat ihan suorana samalla kerroksella vain.

Langat löytyvät nettikaupastani Elsan lempituolista: KLIK.

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia gylptostroboides

Kultasade Laburnum

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Mustaselja Sambucus nigra

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Erikoisten puiden ja puskien kuulumiset

 Monenlaisia ruskavärejä

Tässä samassa näkymässä hehkuivat pilvihelmipihlaja ja sirotuomipihlaja punaisina pari viikkoa sitten, nyt ne ovat lehdettömiä ja tilalla on ruusuherukan jännän hailakan vaaleanpunainen ruska. Tykkään näistä haalistuneenpunaisistakin ruskakasveista.

Pyöreän penkin keskellä elelee kiinanpunapuu, joka on kasvanut varmaan kymmenen senttiä vielä tässä syksyn mittaan! Se on todella ottanut spurtin. Istutin sen pari vuotta sitten kolmikymmensenttisenä pikku taimena; mitä pienempi, sen parempi, ajattelen – juuret pääsevät työntymään suoraan maahan sen sijaan, että alkaisivat kasvaa kehää ruukun ahtaudessa.

Kiinanpunapuu on niitä havupuita, jotka pudottavat neulasensa talveksi. Tämäkin tulee ruskaan, mutta se on vasta alkamassa. Kaunista oranssinruskeaa sävyä voi jo aavistaa, vaikka puu on vielä pieni. Huomasin puun tällä puolella kasvavassa pikkusormustinkukassa vielä kukan, mutta kuvaan en sitä huomannut ottaa, se on penkin metalliosien takana lähes piilossa.

Vähän ylempänä rinteessä saman kivimuurin edessä ovat punaisina vielä rusotuomipihlaja ja japaninvaahtera 'Osakazuki'. Harmi, että se on pakko verkottaa, mutta hehkuva väri erottuu kyllä tiheän verkon läpikin.

Vaahteroista varmaan lähes kaikilla on hieno ruska. Pikkuinen kuparivaahtera on kasvanut jo yli polvenkorkuiseksi ja näyttää, miten upea ruskapuu siitä tuleekaan sitten joskus isona.

Höyhenpensaastakin tulee kauniin punainen, mutta oma yksilöni kasvaa kovin kituliaasti. Ehkä paikka on huono tai sitten se vain on hidas asettumaan. Kesän ajan se oli kyllä pahasti kuivuuden kourissa, isoin osa lehdistä käpristyi.

Höyhenpensaan vierestä alkaa Rohan. Sen alussa on riippamallinen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' jo haalennut syysväriinsä mahonginruskeaksi, taustalla tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on vielä tummassa kesävärissä. Sen ruska on kirkkaanpunainen, joitakin punaisia lehtiä näkyy jo. Etualan pyökki on kesällä yhtä tummalehtinen kuin kirsikka, ellei vielä tummempi.

Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta, niidenkin lehtiin tulee kirkkaanpunaista syksyllä.

Risuaidasta olen ajatellut elävää versiota pikku hiljaa, kun tylppöorapihlajat kasvavat. Mutta myyrät ovat niitä verottaneet. Muutenkaan risuaita ei peuroja pidä, ne vain työntävät oksia sivuun ja tekevät itselleen aukon. Nyt viritin lähes kymmenen metrin pätkän korkeaa kanaverkkoa, jota minulla oli vielä jemmassa, jotta peurat eivät enää pääse aidan läpi Rohanin alkupäässä. Ilokseni huomasin joidenkin myyrän poikki syömien orapihlajien juuresta nousevan uusia versoja, sitkeitä ovat, jihuu!

Kasvimaalla olen ihastellut 'Tayberry' -karhunvatun upeita syyslehtiä.

Puistotaikapähkinä 'Diane' on hienon keltainen. Tämähän ei ole kukkinut sen jälkeen, kun sen istutin eräänä syksynä ja seuraavana keväänä se kukki. Elän toivossa kuin lapamato.

Minulla on nykyään toinenkin taikapähkinä, amerikantaikapähkinä, jonka pitäisi olla talvenkestävämpi ja parempi kukkimaan ja se kaiketi kukkiikin syyspuolella, joka on aina varmempaa kuin yrittää pitää kukkanuput elossa talven viimoissa kevääseen.

Onneksi otin tämän kuvan, kun yksi unikkokin innostui kukkimaan yhdessä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan kanssa. Seuraavana yönä oli kaikki kuvan kukat syöty, unikkokin, vaikka ne yleensä jätetään rauhaan. Niin se on, että syksyllä kelpaa ja syödään jo kaikki. 

Myrkkiksen ja taikapähkinän välissä kasvaa nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2'. Eipä jää kovin helposti mieleen tuo virallinen lajikenimi. Nietospensas on aivan minimatala ja muutenkin pieni, kukatkin sillä olivat tänä kesänä kääpiöitä. Tässä se on paremmin näkyvillä kuin paikassa, johon sen ensin istutin kuvitellen siitä tulevan metrin korkuisen pensaan.

Japaninlehtikuusi on puolestaan kasvanut hyvin. Istutin sen 15 vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana. Se on aloittelemassa kullankeltaista ruskaansa.

Vanhat pihasyreenitkin alkavat olla keltaisia. Kun yllätin yhtenä päivänä taas peuran pihastani, se lähti muotopuutarhan poikki ja lopulta pakeni suoraan tämän syreenipusikon läpi tielle. Olin kuvitellut, että tämä on liian tiheä, mutta eipä ole. Uusi hautalyhty Viljon haudalla ei onneksi hajonnut, vaikka putosi koukustaan siinä rytinässä.

Vielä vihreä puska oikeassa reunassa on kaljukultasade, se on alkanut kasvaa mukavasti. Sekin oli pieni, kun sen hankin. Kokemukseni mukaan isot puuntaimet ovat hankalia, ne pitäisi tukea todella hyvin, etteivät heilu tuulessa, lisäksi ne kuivuvat äkkiä, usein jo ruukussaan, kun juuristo on aivan liian pieni puun kokoon nähden.

Loppuun nenäliinapuun kuulumiset. Sekin jakselee hyvin ja on tuplannut kokonsa parissa vuodessa jo yli polvenkorkuiseksi. Ruskaan se ei vielä ole tullut, muistaakseni se olisi keltainen. 

Tänään tein tuttavuutta parin Parrotia persican taimen kanssa, jollaisesta olen haaveillut vuosikaudet. Taimet vain olivat parimetrisiä, vähintään metrin levyisiä ja parinkymmenen litran ruukuissa. Minkäköhänlaisia autoja taimiliikkeet kuvittelevat asiakkailla olevan? Vaikka taimet olivat alessa puoleen hintaan, en voinut harkita: ei olisi autoon mahtunut. Suuri ikävä kyllä.

Mikähän Parrotia mahtaa olla suomeksi... jaa, se on parrotia. Kerrankin ei olla keksitty mitään älytöntä nimeä kuten laakerituomiangervopyökki!

Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kaljukultasade Laburnum alpinum

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Muotopuutarha-maratooni

 Kaikki mitä on jäänyt raportoimatta... no ei sentään kaikki. Mutta tärkeimmät, kuten uudet kukat.

Ensinnäkin se, että Austin-ruusu The Pilgrim ('Auswalker') on elossa ja entisessä vedossaan ja alkanut kukkia.

Vaikea uskoa, että tämä oli toissa talven jälkeen henkihieverissä! Sitten se alkoi tehdä versoa vasta kesällä, ja syksyllä tuotti muutaman kukkanupun, jotka peura kävi syömässä.

Nyt se on korkeampi kuin koskaan. Noilla pisimmillä versoilla on pituutta 1,5 metriä. Jonkin aikaa piti tarkkailla niitä, etteivät vain ole villiversoja. Mutta kun lehdet ja piikit olivat täysin identtiset jaloversojen kanssa, oli asia aika varma. Nyt nupuista jo pilkottaa keltaista, kuten pitääkin.

Kun The Pilgrim alkoi kukkia pari viikkoa sitten, näki sen ensimmäisen kukan parhaiten keittiön ikkunasta. Tuo oli siis silloin, kun ikkunoita pystyi pitämään auki! Tänään on 13 astetta ja minulla on villapaita päällä, pistin tulenkin hellaan, olisikohan ensimmäinen kerta heinäkuussa ikinä.

The Pilgrimin takana olevassa köynnöskaaressa pilkistää myös keltaista ruusunkukkaa...

... se on 'Alchymist', joka kuuluu puistoruusuihin, kuten The Pilgrim. Mutta alkemisti on kai enempi köynnöstävä, tosin tällä hetkellä tässä on vähemmän pituutta kuin vieruskaverissaan. 

'Alchymist' on niin ihana, että kun ensimmäisen talven jälkeen päättelin tämän olevan kuollut, hankin uuden. Istutin sen viime vuonna rakentamaani ruusupergolaan, jossa se on kukkinut myös ensi kertaa tänä kesänä. Ei haittaa, että ihanaa ruusua on kaksi! Huomattavasti parempi kuin että olisi nolla. 

Ruusupergolan luostarinköynnösruusu sen sijaan vaikuttaa kuolleen, samoin portinpielen William Morris, ikävä kyllä. Se alkoi työntää versoa, mutta verso sittemmin näivettyi. Myöskään Austin-ruusu Lichfield Angel ei näytä lainkaan elon merkkejä. 

Jossain vaiheessa mietin, että viime talveen hävisi muutamia ruusuja, sitten ajattelin, että ei hävinnytkään, ja nyt taas olen sitä mieltä, että hävisi. Toisinaan ruusut yllättävät versomalla ihmeen myöhään, toivottavasti nytkin. Luostarinköynnösruusussa oli yksi vihreähkö kohta vielä jokin aika sitten...

Mutta takaisin muotopuutarhaan. Siinä kukki valtava kiinanpioni 'Wladyslawa', jonka risutuet sittemmin pettivät ja nyt sateen ja tuulen jälkeen viimeiset pienet kukat retkottavat mikä mihinkin suuntaan. 

Edessä olevat valkoiset ovat mustalaukkaa, onneksi ne ovat pysyneet elossa vuodesta toiseen. Joskus niitä kukkii vain yksi tai kaksi, tänä vuonna taas enemmän.

Kun kurjenpolvet (kyläkurjenpolvi ja laventelinsininen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel') kukkivat, on väritys aika nappi. 

Tämä taitaa olla 'Miami' -laukka, joista on enää yksi jäljellä muutama vuosi sitten istutetusta kai kolmen sipulin pussista. Viereisessä penkissä ilahdutti yksittäinen viinilaukka, se on yhtä upean värinen ja näköjään yhtä huono pysymään elossa.

Akijeijojen kukinta-aikakin on ihana hetki. Valkoisia yritän kannustaa, niiden siemenet lähetti ystävä valtameren takaa. 

Kesäkuun puolivälissä kukki myös laukka 'Early Emperor', hyvän värinen ja sointuu täydellisesti samaan aikaan kukkiviin 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolviin.

Jossain vaiheessa pidin kunnon akileijanraivaussession ja poistin lähes kaikki tummanvioletit, jotka tässä kuvassa vielä ovat tallella. Keskellä kuvaa on iloinen asia, pari vuotta sitten hankittu idäntädykkö kukki ensimmäistä kertaa. Sillä on violetit kukkatähkät, kuten tädykkeillä ja tädyköillä yleensäkin. Taimen rehevöityminen lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. 

Samaan aikaan kaksi vuotta sitten hankin myös 'Kleiner Schmetterling' -siperiankurjenmiekan. Sekin kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kukat ovat tavattoman kauniit. Kasvusto on vasta matala, johtuen ehkä vesimyyrien myllerryksestä viime talvena. Kukat olivat alle metrin varsissa.

Ennen kuin Hiidenkiven Minna ehtii älähtää, totean, että muotopuutarhassa kasvaa myös ainakin seitsemän muuta kurjenmiekkaa, jotka eivät tänäkään vuonna kukkineet. Yksi tarhakurjenmiekka hävisi viime talvena, vietettyään sitä ennen kymmenen vuotta muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä koskaan tuottamatta ainoaakaan kukkaa.

Tämä on näkymä akileijojen kukinta-aikaan riippukeinun luota talon kulmalta. Tässä lähimmässä penkissä on aika jänniä puolukkapuuron värisiä lehtoakileijan siementaimia, mukava yllätys, ja tänä vuonna tuota erikoisempaa väriä oli jo parin kasvin verran.

Mutta kun katsotaan samaa penkkiä pari viikkoa myöhemmin, voidaan nähdä, että kuivuus kuritti sitä melkoisesti. Tuosta on myös hävinnyt aika paljon kasveja. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki yhdellä varrella kumminkin, joskus siinä on kaksikin kukkavartta.

Kukissa on pörinää!

Se penkki, jossa siperiankurjenmiekka asustaa, on myös vähän kalju. Vesimyyrät mellastivat täälläkin, ja toisaalta kasvivalinnat eivät vieläkään ole ihan hyvät. Jalopähkämö ei kestä kuivaa ja paahdetta, se pärjää paljon paremmin vaahteran varjossa kuivassa mutta varjoisassa penkissä, jossa se sentään jaksaa kannatella lehtiään eivätkä ne makaa platkuina maassa, kuten tässä penkissä joka kesä. Kannattaa siis siirtää nuo loputkin muualle ja istuttaa paahteenkestävää tilalle.

Tässä kulmassa on juuri nyt aika onnistunut kombo 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusua, tuoksuruutaa ja harjasärmäputkea.

Yhteiskuvassa Ransun kanssa näkyy muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä on käynyt kato, kun herkullinen vanha karviainen kuoli talven myötä. Syy voi olla vesimyyrät tai jääkuori maan päällä. Myyrien käytäviä löytyy edelleen. 

Valkoinen myskimalva kukoistaa, joku sentään!

Mooseksenpalavapensas muistutti olemassaolostaan. Tämä on ollut minulla iät ja ajat, mutta ei ole kovin hyvin viihtynyt, pari pientä lehteä on yleensä vain tehnyt. Nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Tällä hetkellä tässä penkissä kukoistaa laventeli, valkoinen myskimalva edelleen ja portlandruusu 'Comte de Chambord'. Laventeli on alun perin istutettu yksi tähkälaventeli 'Munstead', mutta tuossa on jo ainakin pari isoksi kasvanutta siementaimea. 

Omat siementaimikasvatukset, joita tähän syksyllä istutin, ovat pääosin hävinneet. Harmi, sillä valkoinen sinikatana iti hyvin, kasvoikin jonkin verran kesän mittaan, mutta nyt niitä ei sitten enää olekaan. Ellei joku ihme vielä tapahdu. Valkokukkaisista maarianverijuurista näyttää pari taimitupasta olevan tallella, jännä nähdä, tuleeko niihin tosiaan valkeat kukat. Tavallinen keltakukkainen maarianverijuuri on meillä luonnonkasvi, sitä kasvaa tuossa muutaman metrin päässä tienposkessa.

Jos on kaljuja alueita, niin timjamipolku kukoistaa! Siitä on tullut oikein hyvä, ja erisävyisillä lehdillä sekä kukilla se on vaihteleva. Kuvassa näkyy tummempaa ja vaaleampaa liilaa ja valkokukkaista sekä keltalehtinen timjamilajike. Eri lajit kukkivatkin vähän eri aikoina. Istutin tänä kesänä tähän vaaleanpunakukkaistakin timjamia, mutta se voi olla jo liikaa, tarkoitus on kuitenkin, että kiveystäkin näkyy. 

Koska kivet on vain nakuteltu suoraan tiiviiseen savimaahan, kylväytyvät kukkapenkkien opportunistit tännekin. Ylettömän söpö purppurakannusruoho 'Canon Went' tuntuu viihtyvän paremmin timjamipolulla kuin kukkapenkeissä, joissa sitä kukkii vain yksi kappale. Siirsin kuitenkin näitä siementaimia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, kun niitä oli niin runsaasti – siis sekä tyhjiä kohtia että siementaimia.

Tällä hetkellä muotopuutarhassa näyttää tältä. Tai ei ihan, sillä aurinko ei juuri nyt paista, mutta sadekausi on tainnut mennä jo ohi. Eilen tuli 11 mm, hyvä saldo heinäkuiseksi päiväksi, kun pikkuruisia kuuroja on lisäksi viikon sisään tullut pari ja edellinen yhtä iso sade tuli vain viikko sitten. 

Ehkä ruohokin alkaa taas kasvaa, edellisestä leikkuusta on kolme viikkoa tai ylikin, se ei vain ole kasvanut, kun oli niin kuivaa.

Flammentanz-köynnösruusun kukintaa ei sade lannistanut, vaikka se on tällä hetkellä enemmän riippamallinen kuin kuvassa.

Eilen aloitin viimein puksipuuaitojen leikkuut, sain puolet leikattua sateiden välissä auringossa ja työnsin pistokkaita suoraan maahan vielä tyhjiin väleihin. Maa oli joissakin kohdissa yhä rutikuiva.

Muotopuutarhan takana alkaa keto, joka on keltaisenaan keltamataraa. Musti esittelee.

Musti asettuu lempipaikalleen kultasateen viereen, vaikka puska ei vielä paljoa varjosta eikä suojaa. Pantteri viihtyy ruovikossa.

Niinpä lähden ilman Mustipantteria kedon toiselle puolelle, sen alapuolella on paahdepenkki. Siinä kukkivat sikurit. Keltamataroiden loiston voi kuvasta nähdä ja efekti sinisten sikurinkukkien kanssa on kiva.

Sikureita saisi oikeastaan levitä sinne tänne kedolle, ja taitaa siellä pari kappaletta ollakin. Yksi on keskellä polkua ja kukkii kymmensenttisenä! Ei ihan se ajatus, joka minulla oli.

Kitken sikuria muotopuutarhasta edelleen, kun tein sen virheen, että istutin ensimmäisen taimeni parhaalle paikalle muotopuutarhaan. Toisaalta ne on aika helppo nyhtää maasta siinä vaiheessa, kun kukkavarsi on noussut, sillä silloin varsi on kuituisempi eikä katkea tyveltä niin herkästi.

Takaisin muotopuutarhaan. Sen nurkalla, kultasateen takana, kukkii tarhakurtturuusu Snow Pavement eli 'Hansnovem'. Paikka on äärimmäisen kuiva ja karu, siitä vierestä kuoli ensimmäinen kultasade ja vasta toisella kerralla onnistui, kun löysin riittävän pienen taimen taimivaihdosta.

Ruusut sietävät mitä vain kuivuutta, ja niin on tämäkin ruusu hengissä. Kukkia ja runsautta olisi enemmän, jos olisin tarjonnut tälle hyvää multaa istutuskuoppaan, mutta jos multaa ei ole, niin sitten ei ole ja mennään ilman. Kasvattaapahan juuret varmasti syvälle paremman maan toivossa. Peuraestekin tästä olisi tarkoitus kasvaa heti peura-aidan sisäpuolella, niin etteivät harkitsisi yli hyppäämistä.

Tämän kukan sävy on täydellinen muotopuutarhan pastelliseen tunnelmaan.

Siinä heti lähellä on nimittäin tämä penkki viileine sävyineen. Laventeleissa lepattaa perhosia jatkuvasti. Näyttää siltä, että vesimyyrä ei laventelia syö, niin hyvin se tässä kukoistaa, kun myyränkäytäviä kumminkin penkissä on.

Näkymä keittiön ikkunasta on myös nyt kiva, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kiivennyt kaarensa huipulle ja kukkii tismalleen saman sävyisenä kuin takakulman ruusu 'Comte de Chambord'. Kreivi ja kreivitär, hih!

Ihmeellistä on muuten se, että saman köynnöskaaren toisen puolen rinneakebia on nyt versonut huipultaan jo kahden talven jälkeen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se aina paleltui ja versoi joka kevät vain tyveltään. Ensikukintaa odotellaan yhä, mutta lehdetkin ovat kivat, pienet ja söpöt.

Katsoin ikkunasta, että The Pilgrim -ruusun nuput alkavat aueta noissa pisimmissä varsissa. Ja tuulenpuuskat yltyivät...

... niinpä otin eteisestä narun mukaan ja sidoin sen ruusun ympäri. Tämä pitääkin tehdä vastaisuudessa joka vuosi, ei vain pisimpiä varsia varten, jotka kellahtavat kukkien painosta, vaan lyhyemmätkin varret ovat sen verran rennot, että kukat painuvat maahan. Sitomalla nekin sai kohotettua kauniimmin näkösälle. Miksen ole aiemmin tajunnut.

Vai mitä?

Loppuun Musti haluaa esitellä yhden kukan... paitsi että vaahterassa oli jotain kiinnostavaa ensin.

No nyt (paitsi että joku kulki tiellä ja Mustin piti tarkkailla sitä). Tästä ihanasta tädykkeestä terveiset Anun puutarhaan, siemenet ovat sieltä. En ole varma, mikä tädyke tämä on, voi olla ehkä tähkätädyke. Joka tapauksessa tämä menestyy loistavasti tässä kuivassa penkissä vaahteran alla ja parissa muussakin kohdassa muotopuutarhaa, mutta tämä puska on komein. Ehkä siksi, että ei ole kilpailua.

Eikö ole hieno! Lähes yhtä komea kuin Mustipantteri, joka lähettää terveiset Poko-pantterille Anun puutarhaan.

Ransukin voi hyvin, lääkekuuri alkaa tiistaina.

Harjasärmäputki Selinum carvifolia

Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum

Jalopähkämö Stachys macrantha

Keltamatara Galium verum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Kultasade Laburnum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 

Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus

Mustalaukka Allium nigrum

Myskimalva Malva moschata

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sikuri Cichorium intybus

Sinikatana Catananche caerulea

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tuoksuruuta Ruta graveolens

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Viinilaukka Allium atropurpureum