Erikoisten puiden ja puskien kuulumiset

 Monenlaisia ruskavärejä

Tässä samassa näkymässä hehkuivat pilvihelmipihlaja ja sirotuomipihlaja punaisina pari viikkoa sitten, nyt ne ovat lehdettömiä ja tilalla on ruusuherukan jännän hailakan vaaleanpunainen ruska. Tykkään näistä haalistuneenpunaisistakin ruskakasveista.

Pyöreän penkin keskellä elelee kiinanpunapuu, joka on kasvanut varmaan kymmenen senttiä vielä tässä syksyn mittaan! Se on todella ottanut spurtin. Istutin sen pari vuotta sitten kolmikymmensenttisenä pikku taimena; mitä pienempi, sen parempi, ajattelen – juuret pääsevät työntymään suoraan maahan sen sijaan, että alkaisivat kasvaa kehää ruukun ahtaudessa.

Kiinanpunapuu on niitä havupuita, jotka pudottavat neulasensa talveksi. Tämäkin tulee ruskaan, mutta se on vasta alkamassa. Kaunista oranssinruskeaa sävyä voi jo aavistaa, vaikka puu on vielä pieni. Huomasin puun tällä puolella kasvavassa pikkusormustinkukassa vielä kukan, mutta kuvaan en sitä huomannut ottaa, se on penkin metalliosien takana lähes piilossa.

Vähän ylempänä rinteessä saman kivimuurin edessä ovat punaisina vielä rusotuomipihlaja ja japaninvaahtera 'Osakazuki'. Harmi, että se on pakko verkottaa, mutta hehkuva väri erottuu kyllä tiheän verkon läpikin.

Vaahteroista varmaan lähes kaikilla on hieno ruska. Pikkuinen kuparivaahtera on kasvanut jo yli polvenkorkuiseksi ja näyttää, miten upea ruskapuu siitä tuleekaan sitten joskus isona.

Höyhenpensaastakin tulee kauniin punainen, mutta oma yksilöni kasvaa kovin kituliaasti. Ehkä paikka on huono tai sitten se vain on hidas asettumaan. Kesän ajan se oli kyllä pahasti kuivuuden kourissa, isoin osa lehdistä käpristyi.

Höyhenpensaan vierestä alkaa Rohan. Sen alussa on riippamallinen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' jo haalennut syysväriinsä mahonginruskeaksi, taustalla tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on vielä tummassa kesävärissä. Sen ruska on kirkkaanpunainen, joitakin punaisia lehtiä näkyy jo. Etualan pyökki on kesällä yhtä tummalehtinen kuin kirsikka, ellei vielä tummempi.

Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta, niidenkin lehtiin tulee kirkkaanpunaista syksyllä.

Risuaidasta olen ajatellut elävää versiota pikku hiljaa, kun tylppöorapihlajat kasvavat. Mutta myyrät ovat niitä verottaneet. Muutenkaan risuaita ei peuroja pidä, ne vain työntävät oksia sivuun ja tekevät itselleen aukon. Nyt viritin lähes kymmenen metrin pätkän korkeaa kanaverkkoa, jota minulla oli vielä jemmassa, jotta peurat eivät enää pääse aidan läpi Rohanin alkupäässä. Ilokseni huomasin joidenkin myyrän poikki syömien orapihlajien juuresta nousevan uusia versoja, sitkeitä ovat, jihuu!

Kasvimaalla olen ihastellut 'Tayberry' -karhunvatun upeita syyslehtiä.

Puistotaikapähkinä 'Diane' on hienon keltainen. Tämähän ei ole kukkinut sen jälkeen, kun sen istutin eräänä syksynä ja seuraavana keväänä se kukki. Elän toivossa kuin lapamato.

Minulla on nykyään toinenkin taikapähkinä, amerikantaikapähkinä, jonka pitäisi olla talvenkestävämpi ja parempi kukkimaan ja se kaiketi kukkiikin syyspuolella, joka on aina varmempaa kuin yrittää pitää kukkanuput elossa talven viimoissa kevääseen.

Onneksi otin tämän kuvan, kun yksi unikkokin innostui kukkimaan yhdessä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan kanssa. Seuraavana yönä oli kaikki kuvan kukat syöty, unikkokin, vaikka ne yleensä jätetään rauhaan. Niin se on, että syksyllä kelpaa ja syödään jo kaikki. 

Myrkkiksen ja taikapähkinän välissä kasvaa nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2'. Eipä jää kovin helposti mieleen tuo virallinen lajikenimi. Nietospensas on aivan minimatala ja muutenkin pieni, kukatkin sillä olivat tänä kesänä kääpiöitä. Tässä se on paremmin näkyvillä kuin paikassa, johon sen ensin istutin kuvitellen siitä tulevan metrin korkuisen pensaan.

Japaninlehtikuusi on puolestaan kasvanut hyvin. Istutin sen 15 vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana. Se on aloittelemassa kullankeltaista ruskaansa.

Vanhat pihasyreenitkin alkavat olla keltaisia. Kun yllätin yhtenä päivänä taas peuran pihastani, se lähti muotopuutarhan poikki ja lopulta pakeni suoraan tämän syreenipusikon läpi tielle. Olin kuvitellut, että tämä on liian tiheä, mutta eipä ole. Uusi hautalyhty Viljon haudalla ei onneksi hajonnut, vaikka putosi koukustaan siinä rytinässä.

Vielä vihreä puska oikeassa reunassa on kaljukultasade, se on alkanut kasvaa mukavasti. Sekin oli pieni, kun sen hankin. Kokemukseni mukaan isot puuntaimet ovat hankalia, ne pitäisi tukea todella hyvin, etteivät heilu tuulessa, lisäksi ne kuivuvat äkkiä, usein jo ruukussaan, kun juuristo on aivan liian pieni puun kokoon nähden.

Loppuun nenäliinapuun kuulumiset. Sekin jakselee hyvin ja on tuplannut kokonsa parissa vuodessa jo yli polvenkorkuiseksi. Ruskaan se ei vielä ole tullut, muistaakseni se olisi keltainen. 

Tänään tein tuttavuutta parin Parrotia persican taimen kanssa, jollaisesta olen haaveillut vuosikaudet. Taimet vain olivat parimetrisiä, vähintään metrin levyisiä ja parinkymmenen litran ruukuissa. Minkäköhänlaisia autoja taimiliikkeet kuvittelevat asiakkailla olevan? Vaikka taimet olivat alessa puoleen hintaan, en voinut harkita: ei olisi autoon mahtunut. Suuri ikävä kyllä.

Mikähän Parrotia mahtaa olla suomeksi... jaa, se on parrotia. Kerrankin ei olla keksitty mitään älytöntä nimeä kuten laakerituomiangervopyökki!

Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kaljukultasade Laburnum alpinum

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna