Tuli hiljaista
Lähdin noin viikko sitten iltakävelylle kameran kanssa, kun oli niin ihana valo ja värit. Kyläniityn koivuihin oli alkanut tulla keltaista.
Sinä iltana niityllä oli yksinäinen sonni. Lehmiä oli siirrelty, mutta sonni oli halunnut jäädä viettämään yksinäistä laatuaikaa.
Sittemmin muu lauma tuotiin myös tähän saaren länsipäästä, olin mukana operaatiossa, mutta en huomannut ottaa kameraa mukaan.
Toissapäivänä huomasin taas liikettä niityllä.
Lehmien isäntä oli taas täällä, nyt hän houkutteli lauman perässään laitumen toiseen osaan, lähemmäs laivarantaa. On aika näky, kun koko lauma seuraa yhtä miestä pitkänä jonona.
Eilen oli sitten tämänkin lauman aika siirtyä kotinavettaan. Kaikki olivat jo laitumen laivarannan puoleisessa nurkassa odottamassa pääsyä kotiin kaurapatojen ääreen.
Laivarannassa valmistauduttiin laittamalla aitoja kohti proomua.
Meidän tiekyltti on pyörähtänyt osoittamaan kadunnimeä vähän outoon suuntaan, merelle päin. Tieviittoja ei varmaan ole suunniteltu saariston tuulia ajatellen.
Sitten lähdettiin hakemaan lehmiä. Lehmien isäntä ajoi traktorilla edellä heinäpaalin kanssa. Minun tehtäväni oli pitää porttia auki ja katsoa, että kantturat eivät lähde tietä pitkin väärään suuntaan. Ihan kuin ne lähtisivät muualle kuin heinäpaalia kohti.
Mutta sainpahan hetken ajan tuntea itseni tärkeäksi.
Parin mutkan jälkeen lähestytään laivarantaa, mereen putoamisen vaarasta varoittava tiemerkki tuli toivottavasti lehmiltä noteerattua.
Sinne niin, suoraan proomuun!
Äkkiä portti kiinni.
Kaikki suppuun proomun kannelle. Sonni on iso valkea massa oikealla, selkää ja niskaa näkyy.
Hieno sää risteilylle, vaikka pohjoistuuli olikin vilakka.
Sitten proomu irtautui ja alkoi matkanteon kohti Korppoon Wattkastia, missä lehmien kotinavetta on.
Hei hei, lehmät! Nähdään ensi keväänä!
Niityllä on hiljaista. Koivut ovat kellastuneet kultaisiksi, ihme kyllä niiden lehdet ovat vielä tallella, kun ajattelee, millainen ryöpytys viime sunnuntaiyönä oli.
Toissapäivänä huomasin taas liikettä niityllä.
Lehmien isäntä oli taas täällä, nyt hän houkutteli lauman perässään laitumen toiseen osaan, lähemmäs laivarantaa. On aika näky, kun koko lauma seuraa yhtä miestä pitkänä jonona.
Eilen oli sitten tämänkin lauman aika siirtyä kotinavettaan. Kaikki olivat jo laitumen laivarannan puoleisessa nurkassa odottamassa pääsyä kotiin kaurapatojen ääreen.
.JPEG)
.jpg)
Vau, pala suomalaista maataloutta. Noin sitä kasvatetaan hyvää lihaa ja pidetään perinnemaisemat kunnossa. Aika upeaa kun pääsit mukaan.
ReplyDeleteNiin on. On todella hienoa tuntea nämä karjankasvattajat ja olla mukana edes pienesti siinä, että lehmät pitävät niittymme valtavan kauniina. Muistan, millainen pusikko se oli, kun muutin tänne ja niittyä ei ollut vuosikymmeniin laidunnettu tai viljelty. Ja tämä proomulla laitumille -prosessi on varmaan aika erilainen kuin monella muulla tilalla.
DeleteLiha on todellakin erinomaista näistä luonnonlaitumilla laiduntaneista naudoista.
Wau, jännää! Aivan ihana kun jaoit tämän kokemuksen. Ei kaikki lehmät käy risteilyillä ja nauti merituulesta kannella.
ReplyDeleteJoo, arvelin, että saattaa olla jonkun mielestä eksoottista ;-)
DeleteHienosti lehmät tottelevat ja seuraavat isäntää. Ei sitä ihan jokainen nauta pääsekään kaksi kertaa vuodessa risteilemään 😀
ReplyDeleteEi pääse tosiaan :-D
DeleteVarsinainen risteilyisäntä tuo iso valkoinen sonni🐮
ReplyDeleteHeh :-D
DeleteAikamoista, risteileviä lehmiä ja sonni! :)
ReplyDeleteJoo, täällä saaristossa eläimetkin veneilevät :-)
DeleteHieno homma. Siellä joku lehmä on määtiiä joukon johtaja, ja kaikki sitä seurovaa. Naudat on oppivaisia eläimiä. Ihana kun suavat risteillä ja laitumella käyskennellä kesän. Siullekkin vaihtelua arkiseen aherrukseen!
ReplyDeleteTämä porukka on kuulemma helppo siirrettävä, johtuu varmaan siitä johtajalehmästä. On kyllä ihanaa, että eläimet saavat käyskennellä saarilaitumilla ja on niillä kotonakin pihattonavetta ja omia laitumia. Minulle lehmähommat ovat aina mukavia, vaikka vähän meinaa pelottaa, jos olen samalla puolella aitaa, kun ovat niin isoja!
DeleteHatunnoston paikka karjankasvattajille, jotka ajattelevat sekä eläimiä että luontoa. Tokihan lehmien rahtaaminen paikasta toiseen vaatii ylimääräisiä ponnistuksia. Nykyisin lehmiä näkee pelloilla todella harvoin. Kohta kai muksutkin sanovat, että liha tulee kaupan tiskistä (kuten tietenkin tuleekin, kunhan joku sen sinne monimutkaisia polkuja pitkin tuo).
ReplyDeleteMitähän lehmät proomulla seisoessaan miettivät? Odottivatko buffetiin pääsyä vai verovapaita ostoksia?
Hih, ehkä ne tosiaan miettivät verovapaiden kaurajauhojen hankkimista :-D
DeleteTuossa on lehmien omistajilla niin valtavasti hommaa, ettei sitä yleensä ensin tajuakaan. Kaikkien aitojen pystytys ja huolto ja tarkistus esim. ukkosen jälkeen tai peuran juostua aitaa päin, toimiiko sähkö vielä - siihen osallistun kyllä itsekin, on helpompi, että ihmiset täällä paikan päällä tekevät sen, kun lehmien omistajilla on karjaa usealla saarella - mahdotontahan olisi jatkuvasti retkeillä aitoja tarkistamassa, kun kesällä on heinäntekokiireet.
Sitten esimerkiksi tuon kulkurännin pystyttäminen laitumelta laivarantaan, siinäkin on tolppa poikineen ja nauhaa. Kaikkeen kuluu aikaa. En ymmärrä, kuinka silti jotkut valittavat lehmistä (tyyliin on sontaa tai sorkanjälkiä tiellä)! Meidän saaren laidunalueet ehtivät jo pusikoitua niinä vuosikymmeninä, kun täällä ei enää ollut karjaa omasta takaa. Nyt alueet ovat priimahienoja, kuin puistoa. Ilman laiduntajia meillä ei olisi kyläniittyä, vaan kylävesakko.
Hih! Olipa ihana nähdä tämä. Kiitos!
ReplyDeleteKivaa, että tykkäsit, varmaan yhtä paljon kuin minäkin!
DeleteKolmannessa lehmäkuvassa näkyy oikein hyvin, miten viehättävät otsakiehkurat heillä on. Lehmät on kyllä vallan sympaattista porukkaa, vaikka en heidän sielunelämäänsä ole valitettavasti päässyt tutustumaan sitten lapsuusvuosien, silloin mummolassa oli viisi lehmää. Niillä ei ollut otsakiehkuroita kylläkään.
ReplyDeleteMutta se on kyllä jännä juttu miten hiljaiselta tuntuu, kun märehtijälauma poistuu, vaikka eivät ne nyt mitään meteliä tai suurta elämää muutenkaan pitäisi. Kunhan märehtivät. Meidän entisen asumuksen lähettyvillä oli kesäisin parikin lammaskatrasta laitumella. Syksyllä kun ne vietiin pois, poissaolon huomasi jo ennen kuin näki koko laitumia.
Vau, mummolassa lehmiä! Miten ihanaa ja eksoottista - omat mummolani olivat Helsingissä, toinen niistä eduskuntatalon takana, eikä lehmiä näkynyt.
DeleteLehmät ovat todella kivoja. Siitä samasta kuvasta voi nähdä niiden ihanan pörröistä ja lämmintä kylkikarvaa, vaikka näin pienennetyssä koossa ei niin hyvin näy kuin isossa kuvassa.
Hiljaista on, lehmät ovat kumminkin tuoneet liikettä kyläniitylle, joka näkyy ikkunoistanikin. Emot huutelevat vasikoitaan iltaisin, sekin on äänimaailmaa, johon kesän aikana tottuu ja nyt puuttuu. Lampaat ovat vähän hiljaisempaa porukkaa. Silti niilläkin on iso läsnäolo, aivan kuten kissoilla. Kissa voi olla vaikka vaatekaapissa, mutta se ON.
Se on muuten jännä miten sitä melkein aina näin kotioloissa tietää missä kissa on, vaikka sitä ei näe. Ja sitten ne silti onnistuvat välillä piiloutumaan niin, ettei niitä löydä mistään :-D
DeleteNiin on :-D
DeleteKovin nätisti näyttävät risteilylle lähtevän:)
ReplyDeleteMeillä näitä onneksi näkyy vielä kävelyreitin varrella parissakin kohden, siis kesäisin, nyt ovat muuttaneet jo navettaan.
Tämä on rauhallista risteilyporukkaa ;-)
DeleteIhanaa, että sielläkin voi nähdä lehmiä laitumella.
Tämä oli ihana juttu!! Olen kuljettanut hevosia trailerissa monet monituiset kerrat, mutta että lehmät pääsevät risteilemään, se on vasta jotakin 😊.
ReplyDeleteHienosti homma näytti sujuvan ja porukassa on turvallista matkustaa.
On hauskaa, että lehmät (ja lampaatkin) pääsevät risteilemään, vähän vaihtelua elämään. Ei noita näytä paljon hetkauttavan, taisivat jo odottaa kotiinpääsyä. Äärimmäisen kuiva kesä sai laitumen kasvamaan huonosti uutta syödyn tilalle.
DeleteHienoa maisemanhoitoa. Taisivat olla onnellisia kesälaitumilla. Tällaisesta tulee hyvä mieli.
ReplyDeleteLuulisi, että eläimet nauttivat siitä, että saavat kuljeskella vapaasti laiduntamassa, vasikat saavat olla emojensa kanssa ja kaikin puolin toteuttaa luontaista lajityypillistä elämää. Eivät ne ainakaan yhtään kärsiviltä vaikuta. Kuiva kesä vain oli haaste, ruoka ei tahtonut kasvaa, kun oli niin rutikuivaa heti alkukesästä alkaen.
DeleteHuh mitä menoa! Siinä on lehmät ja sonni ihmeissään! Olikohan niillä jo monta risteilyä takana?
ReplyDeleteJoillekin vasikoille tämä saattoi olla elämän ensimmäinen, mutta aikuiset ovat jo tottuneita risteilymatkailijoita :-)
DeleteIhana hyvän mielen postaus! <3 Lehmien saarilaidunnus on kerrassaan mainio juttu, vaikka vaatiikin varmasti tilalliselta ja apureilta paljon. Monenlaiset tilanteet joutuu ottamaan huomioon. Hienosti lehmät näyttävät matkustavan laivalla. Risteily lehmien kanssa voisi olla aika hauska kokemus. Minä ikävöin kovasti lehmiä. Lapsuudessani niitä oli vielä miltei joka tilalla, nykyään niitä näkee maaseudullakin vain harvakseltaan. Ehkä jonain päivänä toteutan unelmani omasta pienestä lehmälaumasta.
ReplyDeleteOn tuossa hommaa, ja karjan omistaja joutuu tekemään laidunnussopimuksia lukemattomien maanomistajien kanssa, saaristossa kun pellot ja niityt ovat pieninä tilkkuina kullekin talolle. Minäkin omistan lähes hehtaarin niityn :-D Valitettavasti se vain ei sijaitse muiden niittyjen yhteydessä, joten sitä ei voi käyttää osana laidunkokonaisuutta. Olisi kiva, jos minunkin niitylläni olisi lehmiä.
DeleteOma pieni lehmälauma kuulostaa todella kivalta. Ei tarvitsisi stressata sitä, onko muistanut ostaa aamukahviin maitoa kaupasta ;-)