Houkuttelevia marjoja

 Mustia ja punaisia, vaan mitä niistä uskaltaa maistaa?

Aronian oksat notkuvat marjoja ja ne ovat jotenkin liian hentoiset. Toivoisin siitä vankkatekoisempaa. Mutta peurojen takia puska vietti lähes kymmenen ensimmäistä elinvuottaan verkon sisällä ympäri vuoden, ehkä se on sen takia niin heppoinen. Paukutin maahan paksun rautakepin ja sidoin aroniaa siihen; melko epätoivoista, mutta kun oksat olivat levällään nurmikolla.

Nyt en ole varma, mitä lajia tämä on, mutta muistelen, että nimi oli Aronia prunifolia. Voisin kyllä kaivella taimilappulaatikkoa. Jos muistan nimen oikein, on tämä koristearonia ja se voi selittää, miksi marjat ovat aika pahoja. Syön niitä kyllä, pitkin hampain. Pakastimessa ne muuttuvat hitusen siedettävämmiksi.

Jos aronia on pahaa, on tämä herkkua. Teen päivittäisen herkutteluretken ruusutarhaan syömään kypsyneet karhunvadelmat. Yhtään kovina tai punertavina niitä ei kannata kerätä, vaan vasta sitten, kun marja on täysin musta, pehmeä ja irtoaa kevyesti. Lajike on 'Loch Ness'.

Kultaherukassa ei näy marjoja, linnut söivät ne kai jo kesällä. Marjojen takia en tätä kasvatakaan, vaan ihanien keväisten keltaisten kukkien ja punaisen syysvärin. Puska muuttuu punaiseksi aina vähän kerrallaan.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei ole marjoja nähnytkään, mutta kun syysväristä tuli puhe. Lehtien väri alkaa muuttua – upeat punaiset lehtiruodit, lehtien kärjet ja siemenet! Puska on kaunis kuin koru, kauniimpikin.

Pilvihelmipihlaja (entinen helmipihlaja) on myös koristeellinen, vaikka lehdet ovatkin oudot. Kärsineet kaiketi kuivuudesta tai sitten vesimyyristä, joiden epäilen murhanneen viereiset sirotuomipihlajan, ruusun ja monta perennaa.

Kuivaa tosiaan on! Sää on tällainen päivästä toiseen. Tänään kai piti tulla ehkäsade, mutta kuvasin päivän säätilan ja se oli tällainen. Joka päivä on tunne, että saattaa olla kesän viimeinen päivä, mutta niin vain tänäänkin oli vielä t-paitakeli. Lämpötila on edelleen, iltakymmeneltä, lähes 15 astetta.

Vesitynnyrit tyhjenevät yksi toisensa perään ja saan ne kumoon helpommin kuin yhtenäkään syksynä tähän asti. Normaalisti kukkuraisia vesitynnyreitä täytyy tyhjentää räntäsateessa. Moni kasvi lurpottaa, kuten rotkolemmikit, jalopähkämöt ja muut isolehtiset, joten kastella täytyy. Kummallinen syyskuu, mutta en valita. Eläköön t-paitasyksy!

Kirsikkasorvarinpensaan kaikki marjat ovat poksahtaneet auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet. Ihana puska, ja tänä vuonna hedelmiä tuli todella paljon! Syötäviä ne eivät varmaan ole, mutta erittäin koristeellisia. Myöhemmin lehtiin tulee vielä heleän vaaleanpunertava ruska.

Tästä nyt tuli ihan riemunkiljahdus. Pihaorjanlaakeri on tehnyt marjan! Tämä on istutettu niin kauan sitten, että olin jo unohtanut, mikä tämä on. Olin monta vuotta siinä luulossa, että tämä on poika, Blue Prince (eli 'Conablu'). Olin hankkinut tälle vaimon pariinkin otteeseen, mutta ne kuolivat. Halusin nimittäin marjoja.

Pari vuotta sitten huomasin muistiinpanoistani (tai sieltä taimilappulaatikon uumenista), että tämä onkin tyttö, Blue Angel (eli 'Conang'). No ei siinä mitään, täytyy hankkia sulhanen sitten. Mutta nytpä puska on onnistunut pölyttämään itse itsensä ja tuottanut marjan! 

Kunpa tämä vielä kasvaisi. Samassa kuvassa on maanpeittokasvia, lehtotaponlehteä, eikä orjanlaakeri ole paljon sitä korkeampi. Mutta onpahan hengissä ja tehnyt tosiaan ensimmäisen marjansa. Vaikka joka paikassa sanotaan, että se tarvitsee pölyttäjän.

Koivikon kuivaan maahan vuonna 2018 istuttamani kivikkotuhkapensas on aika kitulias, ja se on myös vaarassa joutua tallotuksi, maanpeittokasvi kun on. Tuossa se nyt kuitenkin sinnittelee ja on tehnyt kauniit marjat.

Tähtirotkokielon marjat ovat huippukauniit. Taustalla on vaahtera-angervo, joka sinnittelee elossa yhden tai kahden lehden voimin vuodesta toiseen. Mutta ne ovat kyllä tosi näkyvät lehdet, kun niihin tulee syysväri!

Siinä on muuten taas yksi kasvi, jonka nimeen on ängetty angervo. Minua ihmetyttää vuodesta toiseen, kuinka joku nimenantaja on ollut niin rakastunut tuohon outoon sanaan. Ärsyttää, kun kaikenmaailman eri angervot eivät ole oikeasti sukua.

Edellisessä jutussa pohdin, miten onnekasta on, että täällä blogimaailmassa voi jakaa puutarha-asioita niitä todella ymmärtävien ihmisten kanssa. Minua on kohdannut lottovoitto, sillä sen lisäksi tällä samalla saarella mökkeilee dendrologi. Vierailemme toistemme pihoilla ja kilpailemme, kummalla on enemmän outoja lajeja. 

Tänään hän tuli luokseni kahville – ja tarkastamaan mm. onko Parrotia jo saanut ruskaväriä – ja toi mukanaan tällaisen kukkakimpun puutarhastaan. En ole leikkokukkaihmisiä, mutta tämä on todella mieleeni. Siinä on mukana esimerkiksi kiiltotuomen marjaisia oksia, jotta voin koettaa kylvää sitä.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiiltotuomi Prunus serotina

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kivikkotuhkapensas Cotoneaster apiculatus

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Jotain satoa

 Mainitsin edellisessä jutussa, että yhdessä kasvimaan laatikoista ei kasva mitään.

Se on tämä, kaikkein syvämultaisin laatikko. Missä lie vika – ehkä laitoin liian paksun levä–ruokokatteen. Edellisessä jutussa mainitsin myös biohiilen, jota laitoin kaikkiin laatikoihin samaan aikaan, kun tein kylvöt. En oikein jaksa monivaiheisia souveja – kun kylvetään, tehdään homma kerralla valmiiksi, tai sitten biohiilen laittaminen jää.

Alkukesällä näin joitakin versoja, mutta yksikään niistä ei noussut katteen päälle, vaan kuivuivat jossakin vaiheessa.

No, ensi vuonna uudet yritykset!

Muissa laatikoissa kyllä kasvaa, vaikka tein niihin samanlaiset hiili+kate -systeemit. Salaatin suhteen lienen taas omavarainen niin, ettei tarvitse ensi vuonna kylvää. Nämä vain lähtivät laukalle niin aikaisin, että lehtisato alkoi olla kitkerää jo juhannuksen jälkeen.

Tilliäkään ei tarvitse kylvää, se kylväytyy itse. 

Kunnostauduin nostamaan viitisen vuotta sitten istutetun talvivalkosipulin tänä vuonna, kun sain kommentin, että sitä voisi korjata jo kesällä. Se olikin tehnyt monta paksua kynttä. Tähän mennessä se olisi jälleen lakastunut, kuten joka vuosi aiemminkin, minkä vuoksi se oli aina jäänyt maahan.

Ai niin. Sipulit pitäisi nostaa. Kasvimaa on kyllä hankala tällaiselle, jolta ei askel sinne suuntaa itsestään. Satoa ei tahdo muistaa korjata! Olen kyllä ajatellut kasvimaata, mutta siksi, että sen kiveys vaatii viimeistelyä ja parannusta.

Mangoldia voisi käyttää. Ajattelinkin, kun yhtenä päivänä tein ruokaa, mutta unohdin. Herneitä on tullut syötyä suoraan kasvimaalla. Ulkona syöminen on parasta!

Onneksi on kasveja, jotka nousevat vuodesta toiseen. Teivadelma eli karhunvadelma 'Tayberry' ei tehnyt satoa tänä vuonna, sillä talvi vei kaikki sen maanpäälliset versot. Uusia on onneksi kasvanut ja ne tuottavat marjoja taas ensi vuonna. Karhunvadelma 'Loch Ness' talvehti hyvin ja käyn tekemässä herkutteluretken sen äärelle noin joka toinen päivä.

Yrttilaatikko tuottaa yrttejä, vaikka siihen kylvämäni unikot eivät taaskaan itäneet. Unikoissa on sitten oudot siemenet! Tästä on täällä kommenteissa ollut puhetta. Ne vain eivät idä kasvimaalla tai kukkapenkeissä. Tai ainakaan en näe edes sirkkalehtiä, kukista puhumattakaan. Keväällä ruukkuun kylvämäni itivät kyllä.

Maa-artisokka mennä porskuttaa. Nyt ei ole sen satokausi, kun se kukkii, mutta myöhemmin syksyllä saa taas herkkua.

Pihlajanmarjoja voisi kerätä, niitä on puussani tänä vuonna vain vähän, mutta onneksi alaoksilla, mistä niihin yltää. Ettei vain taas käy niin, että sitten, kun muistan mennä kipon kanssa, ei olekaan enää marjan marjaa jäljellä.

Mutta ei täällä nälkään kuolla. Naapuri kiikutti äsken omenakakun palan vaniljakastikkeella suoraan kotiinkuljetuksena!

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Punaisia herkkuja

 Kaikenlaista tulee popsittua.

Karhunvatukat sointuivat raakoina täydellisesti punaiseen 'Red Velvet' -liljaan. Nyt lilja on lopettanut kukinnan ja 'Loch Ness' -karhuvatukat kypsyvät yksi toisensa jälkeen. Niistä ei ole kypsänä kuvaa, sillä käyn napsimassa ne suoraan suuhun, kun mustuvat ja pehmenevät.

Ystävän monta vuotta sitten tuomasta mansikantaimesta tulee satoa. Taimi on myös tehnyt itselleen kaverin samaan betonirenkaaseen. Näistäkin saa muutaman kypsän marjan suuhun päivittäin. 

Tämä taisi olla jokin kuukausimansikka. En ole oikein perehtynyt mansikkalaatuihin.

Näkymä kasvimaalle; kuvasta ei tosin mansikoita tai karhunvattuja erota. Ruusu-heinätarhassa, ovesta alavasemmalle, on kauniit kukkapilvet valkoisia kukkia, kun rikkaporkkanat ja valkokukkaiset kurkkuyrtit kukkivat. Niiden takana on kasvimaan tilliä limenvihreässä kukassa, erittäin kaunis kukka sekin.

Oikeassa reunassa on Rohan.

Rohanissa kasvaa tällainen herkullinen punainen. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 nousi henkiin, luulin jo kuolleeksi. Nyt se kukkii villien palsternakkojen limenvihreiden kukkien seassa.

Tämä kuva on vähän hämäystä, sillä näillä en herkuttele – en pidä punaisista viinimarjoista missään muodossa. Sujuvasti marjojen kauneutta kyllä ihailin, ja puskaa myös talloin, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Jossain vaiheessa oli tikkaat pakko pystyttää lähes puskan päälle.

Loppuun sininen herkkumarja. Retkellä saaren kalkkikaivoksille tuli vastaan upeassa marjassa oleva katajapuska. Maistoimme marjoja ja nuo kypsät siniset ovat yllättävän hyviä aikuiseen makuun ihan sellaisenaan! Retkueen lapsijäseniä ei maku innostanut. Söisin toistekin – kielelle jäi hieno aromi.

Kyseinen puska kasvaa lähes saaremme korkeimmalla kohdalla.

 

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kataja Juniperus communis

Kuukausimansikka Fragaria vesca var. semperflorens

Punaherukka Ribes Rubrum-Ryhmä

Köynnökset

 Tähän väliin on pakko laittaa muutama reaaliaikainen kuva. Tai oikeastaan eilen otettuja. Kun aamupäivän sumu hälveni, tuli ihana aurinko esiin.

Muratti on kasvanut Y:n muotoiseksi kasvaneen vaahteran molempiin haaroihin jo kolmen metrin korkeudelle. Niin ihana!

Tästä vaahterasta joutuu joka talvi poistamaan pari paksuinta oksaa, sillä se on liian lähellä taloa, jotta sen voisi antaa kasvaa isoksi puuksi. Nyt joutuu ihan tosissaan varomaan murattia leikkuuhommassa.

Koreaköynnöskuusamassa on edelleen samat kukkanuput, jotka kuvasin kuukausi sitten. Ne näyttävät jopa ihmeen eläviltä.

Eivät ne voi kukkaan avautua, mutta ihanat joulukoristeet ne silti ovat raikkaanvihreiden lehtien kanssa. 

Tykkään kuusaman kukinnoista erityisesti, taitaa olla lemppariköynnökseni, mutta tällaiset talviominaisuudet nostavat ne aivan omaan luokkaansa.

Moni kasvi oli lehdessä, kun pakkasjakso alkoi (ja sitä sitten kestikin, voi jestas, kun tuntuu että tässä vaiheessa on jo eletty kokonainen talvi ja ollaan vasta joulukuussa). Mietin, kuinka ne kestävät, mutta viime talvena kävi aivan samoin.

Karhunvattu 'Loch Ness' on puoliksi vihreä, puoliksi ruskea. Sen kaunis ruska jäi melkein kokonaan väliin.

Kuvassa muuten näkyy hyvin eilinen lumitilanne. Viime yön sade vei nuo viimeisetkin rippeet mennessään. Nyt mittarissa on +4 ja kova, lämmin föhntuuli natisuttaa nurkkia.

Heleäorjanruusussa riittää vielä linnuille syötävää. 

Huomasin jo lauantaina, että sääskiä on liikkeellä, ne heräävät näköjään sillä sekunnilla, kun siirrytään plussan puolelle. Ne tarjoavat proteiinipitoista popsittavaa pikkulinnuille. 

Ja nyt aurinko juuri alkoi paistaa ikkunoista sisään. 

Voi tätä onnea! Pyörin eilen pihalla, otin kymmeniä kuvia, enkä millään olisi halunnut lopettaa ulkona haahuilua. Siis aivan täydellinen kevätfiilis. Päivä vain on lyhyt ja aurinko matalalla kevääseen verrattuna.

Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään joulufiilistä. Toisaalta jouluisia asioita löytyy kaikkialta muualta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Muratti Hedera helix 

Marraskuussa parasta

 Kristiina K laittoi blogissaan vireille kivan haasteen tai juttuajatuksen: mitä syksyyn kuuluu – hyvää tai huonoa, kivoja tai vähemmän kivoja juttuja, postauksessaan Kuinka nauttia syksystä. Hänellä oli lisäksi hienot kuvakollaasit.

Kiitos aiheesta, Kristiina K!

Minäpä vastaan aiheeseen tämänpäiväisellä kuvakierroksella puutarhasta. On sadepäivä, mikä nostaa värit esiin. Hapankirsikat ovat hienon värisiä, tällaisia oranssinkeltaisia.

Ensimmäinen kuva tuosta samasta kohdasta on tällainen; kamera ei jostain syystä osannut tarkentaa. Olisiko syynä päivän vähäinen valo vai sade. Sadesäällä käytän mieluummin automaattitarkennusta kuin luotan pisaraisten silmälasien läpi näkeviin silmiini.

Tykkään tästä kuvasta enemmän: siinä kiteytyy syksyn ihana väri paremmin kuin tarkassa kuvassa. Tuolla tavoin silmäkin tavallaan näkee, ainakin näkökentän laidoilla ja kohdissa, joihin katse ei ole tarkentunut.

Hapankirsikoita kasvaa leveänä vyöhykkeenä huussin takana ylämäessä ja niiden tuottama väri-ilo on aika laaja. Sammaleinen kallio hohtaa vihreänä kirsikoiden takana: ihanat värit.

Yksi parhaista ruskakasveista on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Lokakuussa se esiintyi useassa blogijutussa, nyt sen ruska on lähes ohi, enää muutamassa lehdessä on leiskuvaa punaa jäljellä.

Marjaomenapensas 'Marleena' on pukeutunut syysasuun, vaikka kunnon punainen puuttuukin – ehkä se on vielä edessä? Taustalla on pyökkejä, joista pitäisi joskus kasvaa pensasaita. Niissä on nyt monia ihania keltaisen sävyjä ja talveksi ainakin osa niistä pitää ruskeat lehdet oksillaan.

Japaninlehtikuusi on viimein pukeutunut syysasuun, joka on kauneudessaan yksi pihani syksyisistä kohokohdista.

Portin luona on koreaköynnöskuusama 'Goldflame' edelleen kukassa, tai tarkemmin sanoen täynnä nuppuisia terttuja. Sen lehdet ovat pääosin vihreät vielä. Edessä on keltaisena loistava ruusuherukka.

Vaikka syksyssä on monia asioita, jotka harmittavat, kuten lyhenevä päivä ja samperin pimeät illat, ovat värit iso ilonaihe ja niitä kannattaa mennä ikuistamaan sateisenakin päivänä! Vaikka ei uskoisi, löytyy pihalta montakin ilostuttavaa asiaa.

On monenlaisia reippaita syyskukkijoita, joita eivät sateet hetkauta. Tämä on syysasteri 'Royal Ruby'.

Muotopuutarhassa risteymäasteri 'Little Carlow' pistää edelleen parastaan. Taustalla voi erottaa keltaisen ruusunkukan – ruusuista täytyy tehdä oma juttunsa.

Toisesta suunnasta 'Little Carlow' saa samanväristä seuraa syyssahrameista. Nämä ovat rotevakasvuista lajiketta 'Conqueror', mutta jäävät silti lähes kirahvinkukkien lehtiruusukkeiden ja vaahteranlehtien peittoon. Tämä on matalalle kukalle vähän hankala aika kukkia!

Syyssahrameita kasvaa parissa muussakin kohdassa, mutta niissäkin on vaahtera lähellä. Päätinkin tänä syksynä istuttaa niitä kauemmas vaahteroista, mutta en vielä ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani. Se jää ensi syksyyn, sillä syyssahramin mukuloita on myynnissä vain syksyisin, tai en ainakaan ole keväisin huomannut.

Tässä syysvuokon mustuneiden lehtien vierellä haileanliilat sahramit erottuvat hyvin.

Syysvuokko 'September Charm' luovutti viimein; kauan se kukkikin, kun aloitti lähes kolme kuukautta sitten. Mustiksi menneet lehdet ovat mahtavan dramaattiset! Olen aivan liekeissä tästä syysasusta.

Vuokko myös korostaa vierellään kasvavaa siniheinää oikein komeasti. Siniheinät ovat parhaita syysväriheiniä, ja niiden paras sesonki minun puutarhassani on näin marraskuussa.

Samantyyppinen duo kasvaa toisessakin paikassa: kivipengermän päällä on mantelityräkki 'Purpurea' ja alhaalla on korkeaksi kasvava isosiniheinä.

Osa perennoista saa hienon syysvärin, kuten jo aiemmin mainitut verikurjenpolvet ja tässä kuvassa tummankurjenpolvi 'Samobor'. Ihan huippuhieno!

Sitten on kasveja, jotka alkavat oikein reipastua syksyn myötä – ja kukkanuppujakin saattaa jo löytyä. Vaaleajouluruusut nimittäin. Mikä ihana vehreys!

Saniaistarhassakin on paikoin oikein loistavan näköistä, parempaa kuin kesällä konsanaan. Tässä on tuoksuorvokkeja, alppivarjohiippa, hopeatäpläpeippi ja kilpihärkylä 'Herrenhausen'.

Kostea syyssää nostaa värit esiin, tästä olemme blogien kommenteissa puhuneet ainakin Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan kanssa. Sammaleiset kivetkin alkavat hohtaa kuin smaragdit. Kuka tarvitsee jalokiviä, kun on tällainen syksy?

Ja hyvässä lykyssä tällainen talvikin – en ole pakkasen ystävä, märkä syksy voisi puolestani jatkua märkänä talvena. Siitäkin huolimatta, että rinteessä oleva pihani on täynnä painovoimaa uhmaavia lätäköitä: on todella märkää.

Märkä talvi olisi myös laukkaneilikoiden mieleen. Näin päättelen, kun olen nähnyt, kuinka nämä kukoistavat Skotlannin sateisilla ja lauhatalvisilla saarilla. Lumeton pakkastalvi tuntuu verottavan näitä eniten. Keväällä hankin uuden 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan viime talvena menehtyneiden kahden samanlaisen tilalle. Tämä on nyt todella reipas ja siinä on jopa pari kukkanuppuakin.

Taustalla on mätäslaukkaneilikka.

Samassa alppipenkissä kukkii kääpiöneilikka todella reippaasti!

Luonnon isomaksaruohoakin siinä kasvaa. Hetken katsoin, mikä ihmeen ruostunut raudankappale tuossa on, niin vaikea oli hahmottaa vetistä, kuivunutta kukintoa. Aika hieno! Samaa sarjaa mustuneen syysvuokon kanssa, tällaista kauhudramatiikkaa.

Ihanan punaruskea, mutta paljon haileampi, on karhunvadelma 'Tayberry' eli teivadelma. Kuten muissakin karhunvatuissa, on tässäkin kaunis syysasu. Vieressä kasvava 'Loch Ness' ei olekaan vielä saanut kunnollista syysväriä.

Ja sitten on lupaus keväästä! Helmililjojen reippaat lehtiruusukkeet uhmaavat talven lähestymistä ja kertovat: täällä ollaan, keväällä kukitaan!

En tullut ottaneeksi yhtään kuvia sisältä, mutta oikeasti marraskuussa päivä on niin lyhyt, että tulee nukuttua pitkään ja kudottua äänikirjan tai television seurassa. Sain vastikään valmiiksi kolmannen pochon tältä vuodelta. Monta vuotta haaveilin ponchosta ja viimein olen tehnyt sellaisen, vieläpä useita.

Syksyyni kuului myös laulutekniikan kurssi ja seuraava laulukurssi on joulukuussa. Tässä kuussa tulevat vielä pari ystävää ulkomailta ja menemme katsomaan Apocalypticaa. Kelpo ohjelmaa marraskuuhun.

Tiedän, että talvikausi ei ole helppo eikä mieleinen jo edellä mainitun Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalle, kuten ei Päivänpesän elämää -blogin Katjallekaan. Niinpä haastan teidät molemmat kertomaan syksyn kuulumisia, ehkä mielellään positiivisen kautta, niin kestetään yhdessä tämä!

Alkuperäinen Kristiina K:n juttu löytyy täältä: KLIK.

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu -Ryhmä

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kirahvinkukka Cephalaria

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Pyökki Fagus sylvatica

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Siniheinä Molinia caerulea

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tuoksuorvokki Viola odorata

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger