Kirsikankukkia

 Katsauksessa koko kirsikkakattaus ensimmäisestä myöhäisimpään.

Rusokirsikkani on vasta nuori eikä se tänäkään vuonna tuottanut kuin muutaman kukan. Jaksan kyllä odottaa, sillä onneksi tämä ei ole pihani ainoa kirsikkapuu!

Yhtä aikainen ja huomattavan hyvä kukkimaan on kuriilienkirsikka 'Brilliant', joka on vasta metrinen.

Kaksi edellä mainittua kasvavat tonttini yläreunalla, jossa on myös tuomi ja pari luumupuuta, niitä pieniä, pyöreitä, makeita, tummia luumuja. Tässä molemmat perhepotretissa.

Tuomen oksien lomasta näkyy jotakin ihanaa... se on ruusumanteli, elossa! Istutin sen nimittäin monta vuotta sitten ja sitten puska kuivui tai paleltui, joka tapauksessa sen jälkeen versoi vain tyveltään. Muutaman vuoden ajan olen jännittänyt, tuleeko sieltä jotakin perusrunkoa.

Tuli oikeaa ruusumantelia! Kukat ovat kerrotut, kuten kuuluu. 

Olen vähän hämilläni, sillä ostin taimen vain nimellä Prunus triloba mutta kuvassa oli kerrotut kukat. Tietääkseni minkään kasvin perusmuoto ei kuitenkaan ole kerrottu. Eli nimen perässä pitäisi olla jokin lajikenimi, vaikkapa 'Plena' tai 'Multiplex', jotka tarkoittavat kerrottua. 

No, taimilappujen nimiin ei joka tapauksessa ole paljoa luottamista eikä tuolloinen myyjäkään osannut sanoa mitään, vähän taisi vain ihmetellä, mitä hiuksia halon. Ilmeisesti ruusumantelin perusmuotoa on liikkeellä olemattoman vähän, joten oletus on, että se on aina kerrottua. Oli miten oli, olen iloinen!

Siitäkin olen iloinen, että olin kotona kääpiömantelien kukinta-aikaan. Tämä on sellainen pikakukkija, etenkin helteellä, että kukinta on muutamassa päivässä ohi.

Sitten aloitti kirsikkaluumu 'Nigra'.

Siellä se kasvaa, uuden puutarhavajan päädyssä. Mietin, että musta seinä puskan pohjoispuolella saattaa saada sen entistä aikaisemmin kukkaan, mutta vaikea sanoa. Nyt tuli niin kuuma muutenkin.

Seuraavaksi kirsikkajuhliin tulivat mukaan pihan vanhat hapankirsikat.

Ja lopuksi kirsikoista viimeinen, joka kukkii onneksi vieläkin: japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Siitä on tullut otettua monta kuvaa läheltä ja kaukaa. Puu asuu Rohanissa, tien varressa (samoin kuin kirsikkaluumu), jolloin ohikulkijatkin voivat nauttia kukista.

Tämän kuvan otin juuri ennen kuin lähdin viikonloppureissulle...

... ja tämän kuvan otin tänään. Kukat ovat haalistuneet ja nuokkuvat kauniisti samalla, kun lehdet ovat tummuneet kesäiseen väriinsä.

Ja nyt puun vieressä kukkii sen kukkien väriin täydellisesti sointuva silkkipioni.

Vaikka missasin poissaoloni aikana kokonaan vanhan 'Åkerö' -omenapuun kukinnan, pistää marjaomenapensas 'Marleena' parastaan senkin edestä. 

Voiko enempää toivoa?

No sen verran, että sadetta toivon erittäin kovasti. Meillä ei ole satanut tippaakaan sen jälkeen kun palasin Englannin-reissulta 10.5. joten en edes tiedä, koska on viimeksi satanut. Sadepäivä on ennusteessa viikon päässä, mikä tuntuu olevan vakio, siis se, että se on aina viikon päässä. Voisi jo osua samaan päivään!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis

Kääpiömanteli Prunus tenella

Luumu Prunus domestica

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Rusokirsikka Prunus sargentii

Ruusumanteli Prunus triloba

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Tuomi Prunus padus

Ripaus keltaista ja sinistä

 Vielä muutama keväinen aarre.

Kerroin viime vuonna, että toissa syksynä tilasin erikoisempia mukulaleinikkejä. Arvelin niiden viihtyvän, sillä pihani on tavallista mukulaleinikkiä vihreänkeltaisenaan keväisin. Kiva kasvihan se on, mutta vielä kivempaa, jos siitäkin löytyy erikoisempia lajikkeita. 

Tämä 'Salmon's White' kukki jo viime keväänä. Nyt se on vähän isompi ja kukkia tuli enemmän. Väri on kermankeltainen, mukulaleinikissä puhtaanvalkoinen ei liene edes mahdollinen.

'Double Bronze' ei kukkinut vielä viime vuonna, niinpä ilahduin nyt suuresti, kun se teki kolme ensimmäistä kukkaansa. Kukat ovat kerrottuja ja terälehdissä on upea prossinsävyinen ulkopuoli. Tämä lajike muuten on aivan tavallinen vihreälehtinen. 

Nämä uudet lajikkeet aiheuttavat sellaista ongelmaa, että en enää pysty kitkemään mukulaleinikkiä. Sitä kun kasvaa kaikkialla ja se saattaa peittää kaikkein matalimpia kasveja, jos oikein reheväksi yltyy. Toisaalta tähän aikaan se alkaa jo kuihtua, joten ongelma on hyvin lyhytaikainen. En oikein osaa päättää, kannattaako tämän kitkeminen ylipäätään ollenkaan. Kyllähän lukuisista kukista on iso ilo pörriäisillekin.

Kolmas toissasyksyisistä ei kukkinut enkä ole ihan satavarma, onko se elossakaan. Se olisi kerrottu valkokukkainen. 

Kun viimeksi kävin Orkney-saarilla Skotlannissa, huomasin ystävän pihalla kerrottukukkaista mukulaleinikkiä. Silloin ei vielä ollut Brexitiä, niinpä kasvin osia sai tuoda ja toin pienen nyytin mukulajuuria. Niistä on kasvanut kaksi kasvustoa, joissa on todella söpöt kukat. Ne tunnistaa jo lehdistään ennen kukintaa, sillä lehdissä on ruskeat läikät keskellä ja vähän vaaleaa marmorikuviota.

Nyt muistinkin, että en ole ottanut ensimmäistäkään kuvaa ruskealehtisistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikeistä tänä keväänä.

Samassa penkissä, jossa kasvaa 'Double Bronze', oli viime kesänä myös tiibetinkoirankieli eli kesälemmikki. Kun peittelin talvenarkaa tyräkkiä marraskuussa, katsoin, että onpa koirankielellä vielä vihreät lehdet. Peittelin vähän niitäkin.

Hämmästys oli suuri, kun lehdet olivat vihreät vielä keväälläkin. No, eivät ne olleetkaan koirankielen lehtiä, vaan puistolemmikin. Ne lienevät tulleet samassa ruukussa, sillä ostin koirankielen taimen harrastajan pöydästä vuosi sitten. Lemmikistäkin olen tosi iloinen, sillä niitä ei minun puutarhassani liiemmin kasva. Ovatkohan nekään kaksi enää elossa, jotka viime vuonna kukkivat? Täytyy tutkia. Niitä tuntuu kuolevan enemmän kuin edes ehdin istuttaa tai kylvää.

Edessä kukkii 'Little Beauty' -tulppaaneja.

Nyt kun päästiin vaaleansiniseen, kerrotaan, että monia myöhäisiä helmililjoja on ihanasti kukassa. Nämä ovat ruusutarhan 'Peppermint' -tummahelmililjoja.

Mennäänpä sitten ovesta läpi varjoisammille paikoille.

Ensimmäisenä kukkaan ehtinyt vaaleansininen imikkä kukkii edelleen erittäin kauniisti mäntyjen alla.

Mäntyjen aluspenkki on Mustista vasemmalle. Musti huomauttaa, että ruohon voisi leikata. Mustista oikealle on katajapenkki. Ollaan varjoisalla metsäpuutarha-alueella.

Katajan katveessa kukkii ternivuokko...

... ja viime vuonna istutettu vaalea keltakielokki 'Pallida'.

Mutta hetkinen, se on aivan saman sävyinen kuin keltakielokki, joka minulla oli jo entuudestaan! Joko minulla oli jo 'Pallida' tai sitten minua on huijattu. Vaikea sanoa, sillä netin kuvahaun perusteella tulee aina niin monen näköisiä. Ei tämä ainakaan kovin voimakkaan keltainen ole, joten saattavat olla molemmat Pallidaa. Kauniita kuitenkin ovat, oli mitä oli.

Kaunis on myös Fritillaria elwesii.

Kuten myös punakolmilehti. Edelleen ollaan katajan ympärillä.

Nurmi tuli leikattua. Polusta vasemmalle on ihana pieni orvokki.

Kun nyt tietäisi, mikä tämä on. Luulen, että tämä on jokin perhosorvokki. Hankin ja istutin niitä joskus kolme kappaletta tänne aika lähekkäin. Tämä on ainoa, joka enää elää.

Polusta oikealle on rotkolemmikki elossa, niissä on valitettavasti kato käynyt. Tämä on 'Sterling Silver' ja erityisen huomionarvoista on se, että tämän kasvupaikalla oli jossain vaiheessa sekä jäätikkö että iso lätäkkö keskellä talvea, kun maa ja salaojat olivat jäätyneet. Silti tämä ei kuollut, eikä läheinen imikkä, eivätkä vaaleamunkinhuputkaan. Eivätkä edes kaksi syksyllä istuttamaani myrkkyliljaa, sillä molemmat tekevät lehtiä! Hurraa!

Vähän ylempänä tässä samassa notkelmassa, joka joskus oli oja, ei tilanne ollut niin paha talvella, mutta tästä kyllä virtasi vettä aika monen viikon ajan. Niinpä olen iloinen siitä, että koiranhampaatkin ovat näin hyvissä voimissa. Tuossa on keltainen risteymälajike 'Pagoda' ja valkoinen Erythronium californicum 'White Beauty', en näköjään niitä istuttaessani uskonut, että niistä kasvaa reheviä, kun tungin sipulit ihan vierekkäin.

Pistetään loppuun vielä tämä ihana kevätkukka. Kevätlinnunherne, saaremme omaa kantaa.

Imikkä Pulmonaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kevätlinnunherne Lathyrus vernus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Perhosorvokki Viola sororia

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Punakolmilehti Trillium erectum

Rotkolemmikki Brunnera marcophylla

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tulppaanirakkaus

 Ihanan väriset, sirot villitulppaanit, liekkikuvioiset... lempitulppaaneja on aika monta!

Triumftulppaani 'Slawa' on sellainen, johon ihastuin blogeissa jo muutama vuosi sitten. Nyt viimein se kukkii omassa puutarhassani ja on juuri niin ihana.

Niin on myös 'Palmyra', joka kukkii toista kevättään, mutta valitettavasti se sai viime kesänä peräkärry-puutarhavajan niskaansa ja jouduin kaivamaan osan sipuleista pois. Se oli heinäkuun loppua, jolloin ei voinut enää juurikaan nähdä, missä sipuleita oli, mutta joitakin onneksi löysin. Nämä saivat jäädä, jotka kasvavat kärryn aisan alla, vaikka ei tuo kovin esteettinen paikka ole.

Pysytellään tummanpunaisessa ja ihastellaan 'Merlot'.

Kuten joku saattaa tietää, on myös oranssi lempivärejäni. Keisarinpikarililja 'Ruduke' on herkun värinen ja tuotti tänä keväänä jo kaksi kukkivaa vartta. Tämä enteilee hyvää: kukkatuoton tuplaus vuodessa.

Sen ympärille tuli samana syksynä eli 2022 laitettua sekoituspussi papukaijatulppaaneja, joista osa sotkeentuu keisarin vaatteisiin, mikä on aika kivan ja kuvauksellisen näköistä.

Osa niistä papukaijoista on vielä avautumassa. Joku on käynyt nakertamassa kukkaa!

Jos pitäisi sanoa, mikä on lempitulppaani, saattaisi se olla papukaija...

... mutta myönnettävä on, että pikkuisilla villitulppaaneilla ja niiden risteymillä on erityinen sijansa sydämessä. Alppipenkissä kukkii kreikantulppaani 'Flava' vieressään pikkuinen mätäslaukkaneilikka. Onneksi se selvisi talvesta – ruskea läntti kuvan alareunassa on kuollut 'Nifty Thrifty'. Meinaan tästä kipaista vielä hakemaan uuden taimen, jos löydän sitä samasta kaupasta kuin kahtena edellisenäkin keväänä.

Alppipenkissä kukkivat myös molemmat viime syksynä istutetut ruusutulppaanit yhdellä kukalla.

Ja se, joka teki vuosi sitten samoin yhden kukan, on tuottanut sivusipulin ja kummassakin oli tänä keväänä kolme kukkaa! Tässä saattaa olla kaikkien aikojen suurin tulppaani-ihastukseni. Rakastuin palavasti jo viime keväänä, niinpä onnelleni ei nyt ole rajoja, kun pikkuruinen luonnonlajitulppaani näyttää viihtyvän.

Mutta onhan ihanimman valinta tavattoman vaikeaa. Sitten ovat nämä pikkuisen korkeammat risteymälajikkeet kuten 'Danique'…

… ja 'Norah'. Ah, mitä kaunottaria!

'Norah' näyttää tässä sivulta päin, että vartta on jonkin verran, mutta taustalla häämöttävästä valkokukkaisesta helmililjasta saa vähän osviittaa mataluudesta.

Kreetantulppaani on saman kokoinen ja jää isompien tulppaanien varjoon, jos ne kasvavat aivan vieressä. Jostain syystä nämä tuottavat sivusipuleita todella ahkerasti, mutta kukkia ei näy ollenkaan niin ahkerasti kuin yksittäisiä maasta nousevia lehtiä.

Kreetantulppaaneita kasvaa täällä muotopuutarhassa, mutta vain yhden paahteisen penkin reunassa, josta ne näkyvät. Musti esittelee.

Nyt alkavat olla kaikki kukassa, pari ihan viimeistä vielä liittyy joukkoon, sitten on tulppaanikausi lähes ohi. Tästä kuvasta muistin, että olin riippumatossa katsonut oikeassa reunassa näkyvää tarha-alppikärhöä; se pitäisi kiinnittää köynnöskaareen paremmin, kun se kasvaa ryöppynä kaaren alaosassa. Kohta se alkaa kukkia purppuraisena sointuen tulppaaneihin.

Ja kohta alkaa omenapuukin kukkia! Tien toisella puolella näkyy naapurin Lean hedelmätarha, sielläkin on tulppaaneja puiden alla.

Olen niin iloinen näistä viruksen raidoittamista 'Blue Flag' -tulppaaneista, jotka istutin jo syksyllä 2006 lapsuudenkotini pihaan. Sieltä ne muuttivat uuteen kotiini saaristoon ja muuttuivat vuosien saatossa kerrotuista liiloista yksinkertaisiksi ja raidallisiksi. Näitä on kaksi kappaletta ja ne kukkivat uskollisesti lähes joka kevät. 

Tällä tulppaanilajikkeella on pitkä historia – se tunnetaan jo 1700-luvulta ja nyt näillä yksilöillä on jo oma historiansa minun kanssani. Joihinkin kasveihin syntyy henkilökohtainen suhde.

Tähän juttuun eivät edes mahdu mukaan ruskopenkin ja punaisen villin penkin tulppaanit, niistä täytyy kirjoittaa erikseen. Siellä on paljon keltaista ja oranssia, mutta pistetään tähän väliin preerialla kukkiva yksinäinen buharantulppaani 'Bronze Charm'. Preerialla on valitettavasti liikaa myyriä sipulikukille, olin haaveillut sipulikukkapreeriasta tässä aurinkoisessa kivikkorinteessä.

Viimeiset 'Little Beauty' -risteymätulppaanit vielä kukkivat, kun aikainen silkkipioni niiden vieressä valmistautuu kukkimaan.

Silkkipionin pisimmällä oleva kukkanuppu.

Pakko laittaa vielä kuva muotopuutarhan paahteisimman penkin reunan 'Little Beauty' -tuppaasta. Tämä on sama penkki, jossa asuu aiemmin mainittu kreetantulppaani. Tästä kuvasta voi varmaan ymmärtää, miksi tämäkin on yksi ihanimmista tulppaaneista. Siis mikä muu tulppaani lisääntyy näin? Ja sitten vielä tuo sininen keskusta!

Viimeinen kuva samasta ryhmästä auringonkilossa – seuraavaksi kukintavuoroon tulevat myös parrakkaat kurjenmiekat.

Buharantulppaani Tulipa linifolia

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kreetantulppaani Tulipa saxatilis

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Silkkipioni Paeonia wittmanniana