Toukokuun kalenteripoika

 ...on iloinen kotiinpaluusta, meistä kaikkein iloisin, vaikka iloisia olemme kaikki.

Oma kotitanner paras tanner.

Vartioitavaa riittää. Minä ja Musti kiinnitämme huomiota vähän eri asioihin. Musti tarkkailee, mitä aidan ulkopuolella tapahtuu, minä taas katson, mitä tuosta kasvimaan kulman kukkapenkistä nousee.

Se näyttää ihan lupaavalta. Kirjavalehtistä tyräkkiä jännitän ja luulen, että se on heittänyt henkensä. Talvi oli niin pitkä ja ankara, vaikka se oli vällyjen alla. Vällyjen alla voi myös homehtua. 

Olen leikannut elottomat varret ja odottelen koko kesän, jos juurakosta jotakin nousee. Tai ylikin – en aio kaivaa sitä pois. Tässä kasvaa sen verran pikkuisia sipulikukka-aarteita, että turhaa mylläystä on vältettävä. Ja muutenkin; mullaksi sekin juurakko maatuu.

Tyräkin villakasan alla oli myös pystykiurunkannus "Azov", onneksi se nosti lytyssä kasvaneet varret ja nyt kukkii kauniisti. Myös lumikki selvisi villapyramidin painosta ja on alkanut kukkia.

Löysin kevättalvella rannan roskiksista hienon rottinkisen koiran pedin. En ole vielä keksinyt, miten sitä käytän, mutta jotakin ajattelin siihen istuttaa. Nostin sen nyt yhden kasvimaan laatikon päälle, josta Musti äkkäsi sen.

Musti pitää koirista, mutta omat hajut on laitettava.

Vähän ajan päästä.

Ehkä laitankin korin vain kasvimaan kiveykselle Mustin pediksi? Hieman ylimitoitettu kyllä.

Kasvimaalla on vasta yksi laatikko kylvetty ja istutettu perunoita. Tein sen jo ennen matkaa ja kasasin ruoko-leväkatetta päälle. Kalenteripojan assistentti esittelee.

Esittelyjen välillä täytyy levätä etenkin, jos on kylmä tuuli.

Ensimmäinen ruohonleikkuu piti tehdä, kun nurmi oli paikoin jo yli kymmensenttistä. Taisi olla ennätysmyöhään. Nyt on niin lämmintä, että kolme päivää leikkuun jälkeen se alkaa jo hapsottaa ja viiden päivän päästä on tartuttava taas leikkuriin. Harmillista – mutta tämä kasvuspurtti menee kyllä ohi. Voi olla, että piankin, pintamaa on jo halkeilevan rutikuiva.

Kissanminttu versoo jo tuoretta kasvua. Kalenteripoika esittelee samalla Koska kukkii -haasteen viimeisen totaalihutin. Keisarinpikarililja 'Early Dream', jonka arvelin kukkivan 12.5., mikäli on enää elossa ollenkaan, loistaa edelleen poissaolollaan. Se oli jo viime keväänä surkea ja mietin, ettei sitä ehkä ole enää.

Suunnilleen sen asuinsijoilta nousi jokin huonokuntoinen lehtiruusuke, joka saattoi olla keisari tai sitten marhanlilja. Kaivaminen on näinä perennojen nousuaikoina riskibisnestä, mutta tulipahan tehtyä ja todettua, että ruusuke oli se marhanlilja. Irronneista sipulisuomuista ei lähtenyt keisarille tyypillistä hajua. Varrenkin sain poikki.

Istutin suomut takaisin ja pyytelin anteeksi sekä toivoin, että lilja sekä sen naapurit pystyvät jatkamaan eloaan.

Ruskopenkissä kukkii onneksi toinen keisarinpikarililja, joka on lapsuudenkotini perua.

Vähän ylempänä villissä punaisessa penkissä kukkii samaa keisaria, mutta osa sen kukista on surkastunut.

Vaalean oranssi 'Vivaldi' on täydessä vedossa. Tämä tekee vuodesta toiseen vain yhden varren, mutta onneksi sentään sen.

Punaisesta penkistä vielä ylärinteeseen on pieni kallio. 

Siellä tarkkailimme oravaa.

Musti kiipesi kivimuurille katsomaan, mihin orava menee. Ja mitä naapurit tekevät.

Mamma katsoi tarhajouluruusuja.

Niitä on jo ylempänäkin rinteessä kirsikkapuiden alla.

Narsissit tulivat kukkaan sillä välin, kun olimme poissa ja nyt niitä avautuu koko ajan. Tämä on syklaaminarsissi 'Winter Waltz'.

Kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Muistahan pysähtyä nauttimaan toukokuusta!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä