Muotopuutarhan hempeät viikot

 Olipa ihanaa palata kotiin keskiviikkoiltana viikon poissaolon jälkeen, kun mitään en nähdäkseni ollut edelleenkään syöty!

Nurmikko oli kyllä kasvanut järkyttäviin mittoihin, mutta hipsin silti illalla kotiuduttuani ottamassa kuvia. Aikainen risteymäpioni 'Elizabeth Cahn' oli kauniisti kukassa muotopuutarhassa.

Seuraava päivä meni niin tiiviisti tietokoneen ääressä työn parissa, että ehdin leikata nurmen vasta toissapäivänä. On niin lämmin, että pionin kukat lakastuivat ihan silmissä. 

Muotopuutarha on täynnä akileijoja, ja onpa siellä uusi hempeä pöytäkin. Tässä se on tuolien kanssa vielä timjamipolulla poissa ruohonleikkuun tieltä.

Timjamipolun päässä on vaaleanpunainen penkki, tosin tässä kuvassa siitä ei näy kuin jalat. Edessä on pioni 'Elizabeth Cahn'.

Pöytä on kylläkin vanha. Alun perin se oli valkoinen, ja kun hetken etsin, löysinkin täältä blogista jutun, jossa kerroin, kun maalasin sen välimerensiniseksi maaliskuussa 2012: klik. Onpa hassua, tuosta on tasan kymmenen vuotta! 

Pöytä kaipasi taas maalipinnan kohentelua, ja kun sinisessä spraymaalipullossa ei ollut enää mitään jäljellä, ei muuta vaihtoehtoa vintiltä löytynyt kuin aika ruma ja vähän liian tumma vaaleanpunainen. Onneksi se ei edes riittänyt koko pöydän maalaamiseen.

Niinpä seuraavalla kaupunkireissulla marssin pariinkin rautakauppaan. Mielessä oli muutama kiva väri, joista hailea vaaleanpunainen oli yksi. K-raudassa oli täydellinen sävy, mutta se oli metallinhohtoinen. Ihan kiva tuosta tuli, vaikka metallinhohto ehkä vähän outo onkin. Toisaalta pöytä hohtaa auringossa hauskalla tavalla.

Maalasin pöydän huhtikuussa, ja niin on ilmeisesti ollut kiire, etten sitäkään täällä ehtinyt vielä mainita.

Siellä se pöytä on, toukokuisessa puutarhassa vaaleanpunaisten tulppaanien keskellä. 

Toukokuussa 'Elizabeth Cahn' -pioni oli vielä nupulla ja sitä ympäröivät hempeät tulppaanit.

Tuossa on ainakin 'Ballade' ja 'Purple Dream', taustalla taitaa olla 'Peppermintstick', kukat supussa.

Tarha-alppikärhö 'Propertius' alkoi myös kukkia hempeän vaaleanpunaisena jo pari viikkoa sitten.

Ihailen joka kevät sitä, kuinka 'Ballade' ja 'Propertius', siis tulppaani ja kärhö, tuottavat kukat, jotka ovat toistensa toisintoja, vaikka vähän eri muotoisia. Samat värit ja samat valkoiset reunat silti.

Kuvassa on muotopuutarhaan siirretty kesälumipisara, luulin kyllä siirtäväni muualta yhden erikoisemman pikarililjan tähän parempaan paikkaan. Ei se mitään, kesälumipisara on kaunis.

Vähän pirtsakampaa sävyä edustaa 'Little Beauty', totisesti nimensä veroinen. Osa näistä oli kadonnut vesimyyrän käytäviin, mutta onneksi muutamia tuppaita on jäljellä, tämä niistä runsain. Tässä on luotettava pikku tulppaani kukkimaan vuodesta toiseen, ainakin täällä minun pihallani. Ei kylläkään ole niitä aikaisimpia pikku tulppaaneja, vaan vasta toukokuun lopun kukkija tänä vuonna.

Yksi ihanimmista tulppaaneista on kreikantulppaanin oranssi muoto, joka ei ole näin räiskyvä kuin kuvassa näyttäisi. Se on hienostuneen, upean sävyinen. Tätä valitettavan harvoin kaupoista löytää – syksyllä löysin ja istutin ruusutarhaan, mutta se oli ihan muuta. 

Kurkataanpa välillä sinne. Tuossa oikealla on Tulipa acuminata, yksi upeimmista tulppaaneista (muuttanut nimensä; nykyisin tarhatulppaani Tulipa gesneriana 'Acuminata'). Kun löysin kreikantulppaanin punaisempaa 'Flava' -versiota syksyllä, istutin ne tänne Acuminatan lähelle ihanaksi villien, suippojen tulppaanien keskittymäksi.

Sitten tuli kukkia, tuolla kauempana näkyykin yksi.

Pöh, mitä vielä. Kaikki, jotka kukkivat, ovat ihan muuta kuin kreikantulppaania. Lajia/lajiketta on vaikea määrittää, mutta hyvin mahdollisesti tämä on italiantulppaani 'Cynthia', verrattain yleinen lajike. Minun on aika vaikea alkaa tulppaaneja hävittää, mutta onnistuneesti olen siirtänyt joitakin virhelajikkeita niin huonoille paikoille, että ne ovat ainakin lakanneet kukkimasta. 

Takaisin muotopuutarhaan. Nyt ovat lähes kaikki tulppaaninkukat tiessään, sen sijaan akileijat (joita saa taas kitkeä urakalla ja pian) sekä laukat tilalla. Tummakurjenpolven väärän väriset yksilötkin pitäisi äkkiä kaivaa pois ennen kuin vaikuttavat siementaimien kukkaväriin. 

Valkokukkainen 'Elizabeth Cahn' lopetti, tilalle tuli juhannuspioni, joka näkyy etualan valonläiskässä. Vanhan talon kivijalan edessä, paahteessa kasvava alkuperäiskappale aloitti kukinnan jo 26. toukokuuta. Juhannuspionin kukkaväri on karmea, mutta pakko sitä on yhtenä tilan harvoista vanhoista kasveista vaalia, olen jakanut sitä eri kohtiin.

Kymmenen päivää sitten oli näkymä tämä, ja silloin taisi myös tulla edellinen kunnollinen sateemme. Sitä ihmettä piti mennä ikuistamaan kameralla.

Vanha 'Åkerö' -omenapuu kukki tänä vuonna hyvin niukasti. Sillä onkin useimpina vuosina niin hyvä kukka- ja omenasato, että sille suo hyvin mielin välivuoden. Puksipuuaidat kaipaavat leikkaamista, oikeastaan olen odottanut sadepäivää, jotta saan tökättyä pistokkaat suoraan kosteaan maahan. Edellisenä sadepäivänä en ehtinyt.

Leikkuusta olisi sekin hyöty, että näkisi kasvit paremmin. Mahtavan värinen pikkukurjenmiekka 'Webelos' ei ole kukkinut vuosiin, välillä se oli suorastaan henkihieverissä, sitten siirsin sitä vähän. Nyt se on reipastunut ja oli pukannut kukan. Onneksi kurkottelin puksiaidan yli jotakin muuta asiaa varten, muuten en välttämättä olisi nähnyt matalaa kukkaa ollenkaan.

Nyt hommiin. Mukavaa sunnuntaita!

Italiantulppaani Tulipa clusiana

Juhannuspioni Paeonia humilis 'Flore Pleno', joidenkin lähteiden mukaan nykyisin Paeonia peregrina, joidenkin puolestaan Paeonia officinalis subsp. microcarpa

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Sinivihreää

Jo pikkutyttönä lempivärini taisivat olla sininen ja vihreä. Aloittakoon lempiväripostauksen ihananvihreänä nouseva karhunlaukka (vasemmalla on narsissi).

Sitten siirrytään vaikka ylempänä rinteessä olevaan vuokko-esikkopuutarhaan, jossa kukkii lehtosinivuokko.

Sen ympärillä nousee lukemattomia käärmeenlaukan vihreitä versoja, niin herkullisen makuisia! Niillä voisi varmaan elää, jos yhteysaluksemme lakkaisi kulkemasta miehistön sairastumisen takia.
Jossain vaiheessa talvea tajusin, että vieressä kasvava japaninatsalea oli jäänyt suojaamatta. Taisin lukea Hiidenkiven puutarhassa -blogia, jossa Minna kirjoitti atsalean syömisestä. Silloin järkytyin. Omat aiemmat atsaleani kun oli syöty kuoliaaksi ja nyt unohdin suojata tämän pienen Ruissalosta hankitun aarteen! Minikokoisen elävän tikun löytäminen talvisesta kukkapenkistä, kaikkien puista lentäneiden oksanpätkien keskeltä, oli haastavaa, mutta lopulta luulin löytäneeni sen. Pistin verkkokuvun päälle ja nyt siinä näkyvät silmut pullistuvan, eli en kai tullut suojanneeksi jotakin kuollutta tikkua.

Siirrytään sitten aiheeseen, jonka olisi tarkoitus olla tämän jutun punainen lanka. Punaiset tynnyrit! Ransu esittelee.

Pointti on justiinsa se, että sadevedenkeruutynnyreistä tulee kaikkea muuta kuin punaiset. Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tulee vaaleansinisiä ja vaalean salvianvihreitä. Kuistin ravistunut pöytäkin on täydellisen värinen!

Kuistilla on keinutuoli, joka on ollut aina musta. Sen maali on kuitenkin alkanut ulko-oloissa hilseillä pahasti ja pelkään, että istuimen vaneri ei kestä kosteaa enää. Niinpä keksin tuoda kaupungista ylijääneet puuvahat, joita oli sinistä, vihreää ja vaaleaa, ja blandasin niistä sopivan seoksen lempiväriä, mitä sitten lieneekään.
Ekan käsittelyn jälkeen tuolissa oli hauska patinoituneen kuparin väri, jossa on ihanaa Miss Havisham -tunnelmaa, mutta kun halusin saada tuolista kosteutta kestävän.

Toisen käsittelyn jälkeen väri on tasaisempi, ja vedenkestävyyskin tuli testattua, sillä soutulavitta jäi nyt sadeyöksi taivasalle. Kannoin sen äsken kuistille katon alle, ja vesipisarat ovat pinnassa kuin hanhen selässä.
Kolmaskin vahakerros tulee vielä, sillä yhdellä kertaa ei pysty saamaan ihan kaikkia puolia ja koloja käsiteltyä. Istuin, käsinojat ja jalakset, jotka saavat kuistilla pahimmin vesiroiskeita ja lunta ylleen, tarvitsevat varmaan kolmannen kerroksen.
Tämä on nyt varmasti jonkun mielestä hirmuinen teko, sillä musta oli tuolin alkuperäisväri jostakin 60-luvulta, mutta kun tämä ei ole aito Tapiovaara, vaan kopio, ja tälviisiin saan tuolille ikää kuistilla vielä vuosikymmenet, toivottavasti. Musta ei myöskään ole lempivärejä, vaikka silläkin on paikkansa, kissassa esimerkiksi.
(Tuotetiedot: Osmon puuvaha, sekoitus sävyjä Koivu, Vihreä ja Kyyhkynsininen epämääräisissä määrissä)

Pihani muu kalustus noudattaakin jo lempisävyjä, joihin keinutuoli nyt sointuu.

Niin kuin tuo ihana vanha portti, jonka sain näin täydellisen väriseksi maalattuna! Se ei siis ole valkoinen, vaan aivan hailea mintunvihreä tms. Kuvan tarkennus nyt sattumoisin on seuraavaksi kukkivaan pikarililjaan, joka on keisarinpikarililja 'Vivaldi'.

Portti toisesta kuvakulmasta. Väriparina sillä on hajoamispisteessa oleva tuoli, jonka olen maalannut pellavaöljymaalilla (Allbäckin sävy Jäänsininen).
Tässä on vähän rimankasaushommat kesken, piti taas kertaalleen purkaa pääkasa, kun tarvitsin toista rimaa aitaprojektiin! Niinpä laitoin nyt suosiolla nuo talonseinärimat omaksi kasakseen ainakin joksikin aikaa – siihen asti, kun nurmikkoa täytyy alkaa leikata. Kun ne täytyy aina ensin nostaa pois saadakseen alta muuta puutavaraa.

Yritän käyttää samoja maaleja eri puolilla pihaa, jotta kalustukseen saisi jotakin yhtenäisyyttä. Niinpä olen maalannut samalla jäänsinisellä maalilla tämän kasvilooran. Siinä kasvaa jo toista vuotta peräkkäin Tulipa acuminataa, ne viettivät siis koko viime kesänkin laatikossa, ja talven.
Pidin huolta siitä, että laatikkoon ei sada paljon vettä kesällä ja talveksi kannoin laatikon sisään eteiseen, jossa ei ole lämmitystä. Silti tulppaanit ovat venyneet kovasti. Olisi pitänyt kantaa ne ulos jo viikkoja sitten, mutta kun on ollut yöpakkasia... Pari kuivunutta nuppua löytyy, ja kaksi tuoretta, joista toisen kukkavarren onnistuin saamaan poikki laatikkoa raijatessani, voi ähläm. Eli ehkä yksi kukka odotettavissa. Täytyy yrittää ensi vuonna parempaa tekniikkaa.

Jatketaan ihanilla sinisillä kukilla, kun kalusteasia tuli käsiteltyä. Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' kukkii rautakartion turvissa, muuten peurat söisivät tämänkin. Mahtava taustaväri hempeille kukille on maksanvärinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' tuolla taustalla.

Ihana minipieni pikkusinililja. Joku ryökäle on käynyt syömässä suurimman osan kukista kuvan ottamisen jälkeen.

Lumikurjenmiekat ja atsurihelmililjat tekevät tästä muotopuutarhan penkistä jo melko sinisävyisen näin varhain keväällä, ihanaa.

Olen yrittänyt saada onnistunutta kuvaa joka puolella lepattavista nokkosperhosista, mutta vain tämä yksi on tarkka ja tässä on tuo verkko päällä. Ötökät löytävät onneksi tiensä verkon raoista.

Ihanat lumikurjenmiekat on vasta viime syksynä istutettu, silti ne kukkivat jo tuppaina. Etualalla ranskansahrami 'Picturatus'; todella hienostunut krookus! Jos lumikurjenmiekat olisivat Georgen sävyisiä, kuten ajattelin, olisi värikombo täydellinen.

Saniaistarhan tuoksuorvokki on avannut jo useamman kukan.

Kostea kevätniitty alkaa muistuttaa kukkaniittyä. Posliinihyasintit ovat alkaneet kukkia.

Kevätkurjenmiekka 'Clairette' huikaisee värillään.
Iloista pääsiäissunnuntaita!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Japaninatsalea – Rhododendron molle subsp. japonicum
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Ranskansahrami – Crocus versicolor
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Syyslehtien seassa

Ompelin uuteen porttiin vielä viirinauhan, muuten peurat hyppivät portin yli mennen tullen.

Amongst the Autumn Leaves
A lot of leaves have fallen. The colour combination with lilac asters and autumn crocuses is stunning. It is lovely to observe the trees, shrubs and perennials changing colour, all in their own time. Some are still green. Lilacs are turning lime green and rowan trees red; maples are golden.

Mainitsin aiemmin 'Little Carlow' -asterin ja syyssahramien mahtavan värisointuvuuden. Tässä nyt yritelmä saada niitä samaan kuvaan... Vaahteranlehdet tuovat täydellisen taustan!

Samat kasvit toisesta suunnasta. Tuo iso vaahterankanto keskellä ei ehkä kuole ikinä, olen tappanut sitä kymmenen vuotta ja aina se pukkaa lehtiä.

Elefanttiheinä 'Purple Fall' on ainoa Miscanthus, joka on suostunut asettumaan puutarhaani. Se kasvaa hirmu kuivassa paikassa, joten se kituu, mutta toisaalta ehkä juuri sen takia talvehtii kumminkin. Syysväri on mahtava viininpunainen.

Ransu tuli seuraksi kuvauskierrokselle.

Puut vaihtavat väriä kukin eri tahtiin, näkymä muuttuu päivittäin. Koivut menevät keltaisiksi ja pihlajat punaisiksi. Japaninlehtikuusi on vielä vihreä, tänään havaitsin ensimmäiset keltaiset neulaset.

Murattisyklaamit tekevät koko ajan uusia kukkia kuihtuneiden tilalle.

Vielä kerran uusi portti viireineen.
Värikästä keskiviikkoa!


Asteri 'Little Carlow' on asteriristeymä ja luetaan nykyisin sukuun Symphyotrichum
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Syyssahrami – Crocus speciosus

Hempeä länsirintama

Tonttini länsireunalle on noussut kivimuuri pikku hiljaa kymmenen vuoden aikana. Ei se ihan koko tontin pituinen ole, mutta sopiva pätkä ylämäestä kompostille asti. Viime vuonna valmistui viimeinen pätkä ja pääsin istuttamaan muurin edustaa. Nyt ensimmäisistä kukista saa jo nauttia: tässä Austin-ruusu LICHFIELD ANGEL eli 'Ausrelate'. Ihastuttava hailukka shampanjansävy.

Melko vähän olen tontin länsilaidasta kuvia ottanut. Kivimuurin pääty näkyy vinon kompostin oikealla puolella.
Musti esittelee G&T-pöytää, huomasitko?

Muurissa on aukko, josta päästään ojan yli naapuriin hakemaan suolaa ja sokeria. Kuvittelin, että peurat eivät kulkisi ojan yli menevää lankkusiltaa ja köynnöskaaren ali, mutta talviset jäljet lumessa paljastavat, että sehän on yleinen reitti. Peura-aita kulkee kivimuurin takana muissa kohdissa, tosin portista vasemmalle sitä ei vielä ole pystytetty kunnolla. Niinpä lisäsin vanhan portin, jonka sain korvaukseksi avustani – mahtava juttu, ja portissa oli valmiiksi tavattoman kaunis ja pihaani sopiva jäänsininen maali.
Kuvassa näkyy syy, miksi tätä kohtaa ei niin tule kuvattua: tuossa on lautakasoja, oksakasoja, kaikenlaista toimenpidettä odottavaa kasaa. Niiden takia ei istutusaluekaan vielä ole kovin syvä, vain kapea raita kivimuurin edustalla.

'Hagley Hybrid' -kärhö esittelee porttia ja oksakasaa.

Ransu esittelee portin läheisyydessä olevaa kissanminttupaikkaa.

Vielä ihana Lichfield Angel, sen juurella kasvaa mm. kultatesmaa ja isoja lehtiä, joita en voi kitkeä, sillä en ole varma, kuuluvatko ne sormustinkukalle vai takiaiselle. Luultavasti jälkimmäiselle.


David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Kärhö – Clematis
Sormustinkukka – Digitalis