Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Kukkapuu-uutisia

 Rohanin suunnalta.

Kerrotaan ensin autopaikkani vierestä koivun alta ikävät uutiset. Kirsikkaluumu 'Nigra' on henkitoreissaan. Lähes koko puska, jo isoksi kasvanut, on kuivunut. Latvassa on pari kukkivaa oksaa. Joistakin kohdin runkoa kyllä puhkeaa lehtiä ja uusia oksan alkuja, mutta pahoin pelkään, että kasvi tekee kuolemaa. Myyrät ovat saattaneet syödä juurista niin paljon, ettei kasvi enää jaksa elää. Tai sitten pakkaset olivat liikaa.

Ystävä juuri sanoi, että näin keväällä voisi luumupuista ottaa latvapistokkaita. Sen käynkin tekemässä nyt heti ennen kuin jatkan tätä juttua, sillä muutoin taas unohdan.

No niin! Jatketaan.

Edellisen kuvan kirsikkaluumu ei kunnolla näy tässä kuvassa, se on tuolla taustaviherryksessä, mutta tässä näkyy Rohan. Etualalla on pyökki 'Rohan Weeping' puhkeamassa lehteen. Sen takana on jo korkeaksi kasvanut japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jota myyrät eivät onneksi ole syöneet.

Kuvasta näkyy puun kasvutapa: se on kapea leviten latvastaan kapean viuhkamaisesti. Aivan kuten vanhempansa 'Kanzan'. Erona lajikkeissa on lehtien väri.

'Royal Burgundy' on tummalehtinen, varsin hieno ilmestys koko kasvukauden, mutta etenkin keväällä kukkiessaan kerrotuin kukin. Lehtien erikoisväristä johtuen tämä lajike jää pienemmäksi kuin 'Kanzan'.

Tämä ei näytä kärsineen kylmästä talvesta ollenkaan, vaikka puun talvenkesto on hieman epävarma.

Kirsikan alla kukkii parhaillaan ihana sirojen kesälumipisaroiden ryhmä.

Olen myös istuttanut tänne erikoisvärisiä mukulaleinikkejä. Lähes valkokukkainen 'Salmon's White' on kasvanut parissa vuodessa kauniiksi mättääksi. 

Kerrottu valkokukkainen 'Alboplena' on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei noussut ikinä mullan pinnalle. Tämä on ollut todella vaikea kuvattava tehden vain yksittäisiä kukkia tarhajouluruusun alla. Toivon tämän kasvavan kokoa ja viihtyvän.

En ole koskaan huomannut mukulaleinikin erikoismuotojen ja -lajikkeiden tuottavan siementaimia, ainoastaan lisääntyvän kasvullisesti laajeten hitaasti sivuille päin. Tai ehkä siemenet vain putoavat aivan kasvin viereen eivätkä esimerkiksi muurahaiset kuljeta niitä. Asiaa voisikin tutkia ja siemeniä kerätä, jos niitä tulee.

Katsotaanpa sitten nurmikäytävän vasen puoli, siinä on ruusu-heinätarha. Pahasti myyrien verottama, mutta on siellä vielä kasvejakin tallella. Silkkipioni avasi tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. 

Taustalla on punahevoskastanja, jossa on kaksi kukintoa nupulla! Se ei ole moneen vuoteen kukkinut, ainoastaan pienenä. Epäilen varrennetun latvan kuvitelleen alussa yhä olevansa puun oksa. Sitten se tajusi, että tässä onkin tarkoitus kasvaa puuksi ja alkoi kasvattaa juuria ja korkeutta. Nyt se on komea yli kolmimetrinen puu, ja hyvin monen vuoden tauon jälkeen saamme taas ihailla kukkia!

Silkkipioni, toisin sanoen silkkipulskapioni.

Ruusu-heinätarha on aurinkoinen paikka ja olen siirtänyt siihen kurjenmiekkoja varjoisamman Rohanin puolelta, sillä ne eivät kukkineet. 

Olen lannoittanut parrakkaita kurjenmiekkoja viime vuosina kukkien toivossa ja ehkä säätkin ovat olleet suotuisat, sillä nyt pikkukurjenmiekka 'Cherry Garden' kukkii, kuten niin moni muukin pikkukurjenmiekka parhaillaan. Näitä on kaksi tupasta ja molemmissa on nyt runsaasti nuppuja, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen! 

'Cherry Garden' pitää yrittää kuvata niin, että vastavalo nostaa sen upean sävyn esiin. Vaikka tässä kukassa ei ole niin jännittävä värien kontrasti kuin monessa muussa parrakkaassa miekassa, huomaa silti, kuinka partojen sinertävän violetti väri eroaa punertavan purppuraisista terä- ja verholehdistä.

Marssitaan vielä Ransun perässä muotopuutarhaan. 

Kääpiökurjenmiekkakin kukkii huomattavasti runsaampana kuin aikoihin. Tästä penkistä ovat myyrät hävittäneet melkoisesti kasvustoa, olisiko sitten lisääntynyt tila saanut kääpiökurjenmiekan innostumaan. Tai sitten se, että olen tätäkin lannoittanut. Ehkä molemmat.

Kääpiökurjenmiekka on alkukantaisempi, luonnonkukka, ja se näkyy kapeampina verholehtinä. Jalostettuihin lajikkeisiin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon väripintaa, josta parta erottuu usein kontrastivärisenä. Tämän lajin parta on sinertävän valkea.

Pistetään loppuun vielä uudestaan ihana pikkukurjenmiekka 'Webelos', kun siinäkin on useampi kukka auki.

Ihanaa kukkapoksahtelua sinnekin!

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pyökki Fagus sylvatica

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Nyrkin kokoiset

 Kasvua ja pullistelua löytyy.

Rusotuomipihlajat ovat hyvin kauniita jo tässä vaiheessa ennen kukintaa.

Kasvutapa on siro ja nuppujen kaunis vaalea väri erottuu kauas. Olen leikannut tuomipihlajieni alimpia oksia ja versoja, jotta ne ovat vähän puumaisia hahmoja istutusalueiden keskellä. Kuvassa on kaksi rusotuomipihlajaa; yksi on tasan toisen takana, latvus näkyy tässä kuistilta ottamassani kuvassa ensimmäisen yläpuolella.

Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.

Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.

Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.

Punahevoskastanjan silmut ovat puhjetessaan jättimäiset! No, senhän tietävät kaikki, jotka tuntevat hevoskastanjan. Nuo eivät nyt ole ihan minun nyrkkini kokoiset, mutta aika ison vauvan nyrkin kuitenkin.

Odotan jännityksellä, kukkiiko se tänä vuonna. Lajike on 'Briotii', jolla on kauniin vadelmanpunaiset kukat. Tämä ei ole nyt vähään aikaan kukkinut, mutta puu kukki jo hyvin pienenä. Kaiken kaikkiaan hevoskastanjan vantteruus on aivan valloittavaa.

Hevoskastanjan lähistöllä kasvaa punakoristeraparperi; sekin aika vaikuttava ilmestys juuri nyt.

Tässäkin on magnolia: hankin viime vuonna loistomagnolian, kun niin halvalla sai. Huomasin, että Kodin Kukilla on tänä vuonna sama tarjous: loistomagnolia alle kympillä! 

Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!

Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.

Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.

Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!

Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.

Nyt palattiin täysi ympyrä sinne, mistä aloitettiin. Vasemmalla on ruusuherukka kiviaidan edessä, oikealla rusotuomipihlaja. 

Toiveikasta tiistaita!

Loistomagnolia Magnolia × soulangeana

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tähtimagnolia Magnolia stellata