Muotopuutarhan violetit

 Ja muutamat muut sävyt.

Kesäkuun alussa kauhistelin tummakurjenpolvien leviämistä samaan aikaan kuin ihastelin niiden yhteensointuvuutta 'Early Emperor' -koristelaukkoihin.

Oli tarkoitus kitkeä viininpunakukkaiset tummakurjenpolvet, mutta oli niin kiire, että asia jäi tekemättä. Toivottavasti kukkia on vielä, jotta ehdin. Tarkoitus olisi, että muotopuutarhassa olisi vain vaaleamman violettia 'Lavender Pinwheel' -lajiketta. Jokunen valkokukkainenkin siementaimi on tullut, ne ovat tervetulleita, mutta tummin variantti jyrää pahimmin.

Sitten violettien seuraksi avautui vastaväriä; keltainen tarhakurjenmiekka "Kulosaari". Valitettavasti tänä kesänä hyvin vaisusti, yksi kukka kerrallaan, mutta kunhan on sentään elossa.

Laukat ovat jo kukkineet, akileijat jatkavat yhä, samoin tummakurjenpolvet. Niiden seuraksi on puhjennut kukkaan ihana tarhakurjenpolvi 'Rosemoor'.

Jo muotopuutarhaan saavuttaessa 'Rosemoor' hehkuu, vaikka kukat näkyvät täältä päin takasuunnasta. Ne hehkuvat vastavalossa aivan ihmeellisesti.

Muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä kukkii ukonhattu Aconitum ferox runsaampana kuin konsanaan. Siinä on ties kuinka monta kukkavartta ja kussakin ties kuinka monta haaraa!

Tämä on varmaan kaunein ukonhattu, jonka tunnen. Superkaunis violetti sävy.

Muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä on monivärisempi meininki. Tarhakurjenmiekka 'White City' on saanut seurakseen kiinanpionin, joka on mahdollisesti 'Lian Tai' tai sitten joku muu – kävin rautakaupan pionibingossa, jossa saa luultavasti jotakin, tai sitten jotakin muuta.

Taustakasvina toimii mirrinminttu 'Six Hills Giant', varsinainen luottokukkija.

Keskimmäisessä köynnöskaaressa on kukintansa aloittanut kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. En ehtinyt leikata sitä keväällä lainkaan, joten nyt siinä on tsiljoona kukkanuppua tuolla korkeuksissa. Siitä ei silti voi olla harmissaan, sillä tsiljoona kukkanuppua on sentään tsiljoona kukkanuppua!

Siinä, missä osa kasveista on hävinnyt myyrien tai ankaran talven toimesta, näyttää osa kasveista olevan tuuheampia ja kukkivan enemmän kuin koskaan. 

Tästä on nyt vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, sillä kaikki tuntuu olevan varsin sattumanvaraista minun näkökulmastani. Totesinpahan vain. Kasvien näkökulmaa ei pääse haastattelemaan.

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Ruusuja keskitalvella ja keskikesällä

 Kuvasin ruusuja viime viikolla.

Viimeiset ruusunnuput ja -kukat pitävät värinsä hyvin. The Pilgrim -ruusun jäätyneitä nuppuja kuvatessani oli kova pakkanen, silti tämäkin nuppu näyttää lähes tuoreelta.

Tasan puoli vuotta aiemmin, heinäkuun alkupuolella, The Pilgrim avasi ensimmäiset kukkansa. Kuva on todella epämääräinen. Halusin varmaan ikuistaa siihen ruusun ensimmäiset kukat, jotka olivat puskassa alhaalla, ja samalla viereisen 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan valkoiset kukat. Kaikki ne jäävät harmaamintun taakse. Ei varmaan ollut toista suuntaa, josta olisin saanut kukat samaan kuvaan. Silti ei voi kuin ihmetellä päätöstä ottaa tämä kuva.

Vähän myöhemmin avautui ylempiäkin kukkia ja sai parempia kuvia. The Pilgrim on ruusuista kauneimpia ja David Austineista terveimpiä, elinvoimaisimpia.

Takaisin tammikuuhun. Toinen muotopuutarhan ruusu, jota kuvasin, on portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sihtasin jäätyneitä kuivakukkia hohtopiikkiputkien lomasta.

Puoli vuotta aiemmin ruusu aloitti kukintaa, samoin hohtopiikkiputki.

'Comte de Chambord' on upea ruusu! Pitkä kukinta, pakkasiin saakka, ja hieno tuoksu. Taustalla on kyläkurjenpolvi 'Striatum'.

Muotopuutarhan se penkki, jossa äskeiset asustavat, on heinäkuussa rehevä. Ruusua ja hohtopiikkiputkia voi nähdä taustalla vasemmalla. Edessä on valkokukkaista myskimalvaa, myös valkokukkainen harmaakäenkukka kukkii. Tähtilaukan kookas, matala kukkapallo peittää mirrinmintun samanvärisiä kukkia. Kiinanpioni 'Lian Tai' on keskellä.

Hei, tätä kohti ollaan menossa!

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Harmaaminttu Mentha longifolia

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Tähtilaukka Allium cristophii

Näkymiä riippumatosta

 Sehän löytyy muotopuutarhan kulmalta.

Mennään muotopuutarhaan talon toiselta nurkalta käsin, josta useimmin tulee kuljettua. Lähes kaikki pelargonit ovat viimein ulkoilemassa. Kauan siinä kestikin, kun toukokuu oli viileä ja sitten kasvien ulos tuominen jotenkin unohtui.

Kävellään muotopuutarhaan sisälle. Ihanaakin ihanampi tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on tullut kukkaan. 

Onneksi muotopuutarhan pahin akileija-tummakurjenpolviviidakko tuli raivattua pari viikkoa sitten, muuten kurjenpolvea ei varmaan edes näkyisi. Se kyllä edelleen hyötyisi vähän tilavammasta kasvupaikasta. Puksipuuaitojen leikkuu ei juuri nyt onnistu, sillä runsaus on jokaisessa muotopuutarhan penkissä sama, mutta katsotaan sitten, kun paras kukinta alkaa laantua – vaikka sitten, kun akileijojen kukkavarret voi leikata. 

Ensi vuoden kalenteriin kirjoitan jo nyt huhtikuun kohdalle: leikkaa puksipuuaidat! 

Lähinnä riippumattoa olevassa penkissä on ukonhattu Aconitum ferox komeampi kuin konsanaan. Onneksi se on pysytellyt elossa kaikki kuivatkin kesät, mutta nyt se kukoistaa. Kukinta-aika tulee olemaan pitkä, sillä nuppuja on valtavasti yhä haaroittuvissa kukkavarsissa. 

Kumppanikasvina ukonhatulla on hopeapiippo, jonka valkoiset röyhyt kukkivat aina samaan aikaan. Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' pitää edelleen kolmea nuppuaan kiinni, joten elän yhä jännityksessä, onko se oikeaa lajia!

Tässä on näkymää riippumatolta muotopuutarhan suuntaan. Tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on upeammassa kukassa kuin koskaan.

Kerta kaikkiaan! Lisäksi sen tuoksu on ihanan raikas, hedelmäinen. 

Timjamipolku alkaa kukkia eri värisiä timjameita. Onneksi osa lajeista kukkii vähän myöhemmin, jotta kukkailoa riittää pidemmäksi aikaa. 

Riivin pari vuotta sitten kangasajuruohoa, joka leviää hurjimmin, ja istutin sitä muualle, sillä halusin polun kiviä esiin – mutta kiveys on taas kokonaan peittynyt. Toisaalta ei se haittaa. Ja timjamit ovat tänä vuonna niitä harvoja maanpeitekasveja, jotka eivät pyri kasvamaan ylöspäin valloittamaan uusia sfäärejä, vaan pysyvät nätisti maanpinnassa.

Kolmannessa penkissä on tarhakurjenmiekka 'White City' edelleen korkeassa kukassa, eivätkä puuskat ole onneksi puolitoistametrisiä kukkavarsia katkoneet. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' osallistuu viileään sävytykseen.

Kurjenmiekan keskelle nousee tähtilaukka, tänä vuonna tavallista korkeampana tämäkin.

Ransu esittelee muotopuutarhaa (tuolla taustalla). 

Muotopuutarhassa eivät ritarinkannukset oikein tahdo kasvaa, mutta ruskopenkin lajitoverit voivat komeasti ja tuovat kohtapuoliin ruskopenkin rusotukseen ripauksen sinistä. Jännittävästi yksi varsista on huomattavasti muita tummempi: saa nähdä, minkä sävyisiä kukkia siihen tulee. Olen kasvattanut nämä Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä ja istutin koko taiminipun tähän yhteen paikkaan. Väriero on ollut ehkä jo alusta asti, tai sitten se on myöhemmin tullut siementaimi.

Nyt eksyttiin jo muotopuutarhasta, mutta katsotaan vielä ruskopenkin vierestä loistokurjenmiekka 'Hohe Warte', jonka kukat ovat tänä vuonna silmieni korkeudella! Leikkasin takana kasvavan rusotuomipihlajan oksia, kun pelkäsin, että ne katkovat kukkavarret puuskaisissa tuulissa ja siksikin, että kukat pystyisi paremmin näkemään – ne kun olivat kasvaneet tuomipihlajan oksien sekaan. Lajike on saksalainen ja "hohe" tarkoittaa käsittääkseni korkeaa; erittäin osuvaa!

Hassua kyllä, kurjenmiekan vieressä elävä kiinanpioni 'Eskimo Pie' on ihan normaaleissa mitoissaan, vaikka moni muu pioni on tänä vuonna myös tavallista korkeampi. Eskimo näyttää hujoppimiekan vieressä aivan kääpiöltä!

Hopeapiippo Luzula nivea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Ritarinkannus Delphinium

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tähtilaukka Allium cristophii

Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana