Värejä ja väriyhdistelmiä

 Syysvärejä ei vielä näy Saaripalstalla, onneksi on paljon muunlaisia värejä.

Kirsikkasorvarinpensas kukki ilmeisesti hyvin runsaasti kesällä. Sen kukat ovat niin pikkuiset ja huomaamattoman väriset, ettei niitä tule noteerattua, kun on paljon komeampaakin kukassa. 

Nyt kukinta on muuttunut hedelmiksi, ja voi veikkoset, miten kauniita ne ovatkaan! Kun nuo kaikki vielä poksahtavat auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet, on puska kuin ilotulitus.

Siinä vieressä kukkii Pink Annabelle -pallohortensia. 

Vaaleanpunaisia pallukoita tarjoilee myös punahelmipihlaja.

Pilvihelmipihlaja (ent. helmipihlaja) on aivan ihana, mutta voi melko köykäisesti. Tässä kohdassa on niin paljon myyriä, että esimerkiksi viereinen sirotuomipihlaja kuivui ja ruusuherukassakin on vain muutama elävä verso. Juuria on syöty. Onneksi tämä kaunis pihlaja sinnittelee elossa.

Veripähkinäpensas on mukavan tuuhea. Se sai vähän vaurioita kevättalvella, kun leikkasin sen yllä kasvavasta vaahterasta ison oksan, joka rysähti pähkinän päälle, vaikka yritin kiskoa sitä sivummalle. Pähkinää suojaava jänis/kaurisverkko kai vähän pehmensi osumaa. Pähkinäpensas taipui, mutta vain yksi verso katkesi.

Keltaisenaan kukkiva ripsialpi näyttää kivalta pähkinäpensaan tummia lehtiä vasten, ja onpa ripsialpilla itselläänkin tummat lehdet etenkin alkukesällä.

Kurkataanpa sitten Rohaniin, sielläkin on tummaa, mutta keltaisen sijaan valkoiseen yhdistettynä. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on viimein kasvanut komeaksi, kun peurat eivät ole enää päässeet sitä syömään, ja siitä vasemmalle kasvaa superkorkea isosiniheinä 'Skyracer'. Se on myöhemmin, marraskuussa, aivan ihana lämpimänkeltainen ilmestys.

'Diabolon' edessä kasvaa helminukkajäkkärä. Sehän on loistoperenna, kukkii ikuisuuden. Se on edukseen monessakin yhdistelmässä, mutta tummaa vasten erityisen dramaattinen.

Kasvimaalla on oranssia, kun ruusupapu 'Celebration' ja kehäkukat kukkivat.

Lopetetaan juttu samansävyiseen Bathsheba-ruusuun.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kehäkukka Calendula officinalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtisiä lajikkeita

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Talon kulmalta toiselle

 Puutarhaa, seinää ja satoa.

Aloitetaan muotopuutarhan puoleiselta kulmalta. Pelargonit viettävät edelleen kesälomaa ulkona. Muotopuutarhassa kukkii vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim. 

Jalohortensia 'Bailmer' (ruususta oikealle) on kasvanut komeammaksi kuin koskaan ennen, kiitos kesän sateiden. Kukintoja siihen on tulossa vain pari. Mutta siinä missä se normikesänä lurpottaa, se on nyt raikkaanvihreä ja kannattelee lehtiään kauniisti.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat taas leikkaamista. Tänä vuonna sentään leikkasin ne keväällä, viime vuonna ne olivat aika hurjan näköiset tähän aikaan.

Omenapuu 'Åkerö' tuli leikattua heinä–elokuun vaihteessa. Nyt saavat omput aurinkoa ja punertuvat. Muutaman jo kokeeksi keräsin.

Omenapuun alla kukkii ihanan värinen syysleimu Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Viereisessä penkissä kukkii valovoimainen 'Crème de Menthe'. Valkokirjavat lehdet tekevät tästä kasvista suorastaan loistavan!

Kova talvi vei lähes kaikki 'Canon Went' -purppurakannusruohot, mutta tämä yksi kukkii ja löysin siementaimenkin. Niitä taas onneksi tulee lisää, kun tämän siemenet kypsyvät.

Onneksi eivät kaikki hävinneet, sillä ei tätä lajiketta taida kaupoista oikein saada. Tilasin siemenet ulkomailta ja kasvatin taimet.

Talon kulmalla kukkii hajuherne, keräsin siemenet omista lempivärisistä viime vuonna, mutta siemeniä oli kypsynyt todella vähän. Poistan palkoja liian innokkaasti kesällä, jotta kukinta jatkuu, ja sitten siementen kehitys loppuukin kuin seinään. Olen ehkä viimein oppinut ja annan hajuherneiden nyt jo kypsytellä palkojaan. 

Ihanaa, että kaikista vähistä taimista tuli tämän väriset! Viime vuonna ostin siemenet, kun omia ei yhtään ollut, lajikkeet olivat 'Wiltshire Ripple' ja 'Nimbus'. Näiden väritys on enemmän 'Nimbus'.

Viimein sain kunnostettua keittiön itäseinän ikkunan. 

Joka kerta ohi kulkiessani katsahdan iloisena tähän ikkunaan. On tämä nyt toista kuin harmaantunut ikkuna, jossa lasituslistat olivat jo lähes itsekseen putoamassa pois.

Yksi ikkuna (tai oikeastaan kaksi) taas tehty, enää jäljellä... no en jaksa laskea. Kun on tuo vanhempikin talo, ja tämänkin talon ikkunoiden kunnostamisen voi taas aloittaa alusta, kunhan pääsisin ensin ensimmäisen korjauskierroksen koko talon ympäri päätökseen!

Seuraavalla nurkalla on kuistinkulman varjoisa istutusalue. Raivasin lähes umpeenkasvaneen kasvuston punakatkon siementaimia, se tuli joskus siemenseoksen mukana. Se on aivan ihana, kaunis yksi–kaksivuotinen kasvi, mutta ei ehkä paras tähän. 

Istutin nyt muutaman uuden taimen, sillä tässä on hyvä paikka yrittää paapoa pieniä varjopaikan kasveja, jotka muualla jäävät rehotuksen jalkoihin.

Katkoviidakon uumenista paljastui muun muassa viime vuonna tähän siirtämäni kuunlilja 'Stained Glass'. Sepä iloinen yllätys, luulin sen hävinneen.

Olen yrittänyt kerätä tähän kohtaan kuunliljoja, sillä kaikissa muissa paikoissa ne pienenevät vuosi vuodelta, kunnes kuolevat. Tässä ne näyttävät viihtyvän.

Kuunlilja 'Summer Lovin'' on myös kauniin värinen ja osoittaa viihtyvänsä. Istutin sen viime vuonna, kuten taustalla valkoisena kukkivan kelmeäneidonkannuksenkin. Se on aivan ihastuttava, kukkinut jo viikkoja. 

Kuvan alalaidassa kasvaa kellanvihreää kultatesmaa, sekin viihtyy tässä varjopaikassa, jossa maa pysyy helteelläkin viileänä.

Kuistin kulman pienellä istutusalueella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se on rutikuivassa nurkassa räystään suojassa, mutta löytää kaiketi kosteutta jo syvemmältä maasta.

Kivipellon Saila pyysi lähikuvaa kukista.

'Hågelby White' on ihastuttava. Neljä terälehteä muodostaa pienen, keveän, nuokkuvan kukan.

Loppuun kuva kuistilta. Havahduin siihen, että yrttiseos on loppunut. Sellainen Provencen yrtit -tyyppinen. Nehän on mukavinta tehdä itse eikä ostaa kaupasta. Olisi tietysti pitänyt kerätä ne ennen kukintaa, aromi olisi parempi, mutta nyt meni näin.

Vaikka en ole ollenkaan kotikokki, mutta kyllä pakastepizzakin omasta yrttiseoksesta paranoo!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Puksipuu Buxus

Punakatko Torilis japonica

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Punnertavat ponnekkaat

 Raketin lailla!

Tämän myrkkyliljan olen hankkinut muinoin nimellä Colchicum speciosum "Steven" eli loistomyrkkyliljana. En tiedä, miten oikean lajin voisi määrittää varmasti; joitakin tietoja verkosta löytyy, jotka tukevat sitä, että tämä on sitä mitä pitikin, jotkut tiedot taas ovat ristiriitaisia. 

Joka tapauksessa elinvoimaa sillä riittää! Kaivoin tältä paikalta elokuussa kymmeniä mukuloita, isompia ja pienempiä; osa oli noussut mullan pinnalle, kun mukuloita oli niin paljon.

Eikä tästä kukkavarsien määrästä huomaa ollenkaan, että sitä on harvennettu.

Istutin mukuloita ensin muotopuutarhan viereiseen penkkiin. Sieltä niitä nyt on noussut sieltä täältä reippaasti kukkimaan. En saanut edes mahtumaan kaikkia kuvaan. Aika mahtavaa: siinä ne kai nyt sitten runsastuvat samalla tavoin kuin alkuperäinenkin. Yksi mukula oli vuosien mittaan monistunut kymmeniksi, ja näistäkin tulee yksittäisistä mukuloista jo kaksi kukkavartta, vaikka ne on vasta eroteltu ja istutettu.

Muotopuutarhan köynnöskaaresta löytyy täydellinen värimätsäys myrkkiksille, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on yhä kukassa – yhden ainokaisen kukan voimin, tosin.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' tarjoaa myös pinkkiä sävyä.

'William Dykes' -myrkkylilja on rennompi tapaus. Tuoreet nuput ovat pystyssä, mutta viime aikojen kaatosateet ovat kumonneet avautuneet kukat maahan. Tällä lajikkeella on selvästi hennompi varsi kuin loistomyrkkyliljalla.

Osaa myrkkyliljoista saa vielä odotella pinnalle, mutta tänne kuistin edustalle istuttamistani Steveneistä myös moni kukkii. Nämäkin on siis elokuussa kaivettu entiseltä paikaltaan ja siirretty tähän. Koko ajan nousee lisää, vaikka tuskin kaikki siirtämäni mukulat tänä syksynä kukkivat. Osa oli pienempiä, ei varmaan vielä kukkimiskokoisia.

Katajapenkissä kasvaa upean värinen myrkkylilja, mutta sen ensimmäinen nenänpää on vasta mullan pinnalla. Väriäkään ei vielä erota, kun myrkkyliljojen kurkistavat nenänpäät ovat vaaleat. Niinpä laitan kuvan katajan seassa kauniisti kukkivasta Princess Kate -tarhalyhtykärhöstä.

Päivän ruusua katsomaan palataan muotopuutarhaan. Rhapsody in Blue eli 'Frantasia' on tuottanut syyskukkatertun.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Hortensiat ja pari muuta pallerokukkaa

 Olen tässä ihastellut ja kiitellyt Pink Annabellea.

Kaksi vuotta sitten löysin taimen sopuhintaan taimiston syysalesta. Monta vuotta siitä olinkin haaveillut, mutta hortensian taimet ovat aika hinnakkaita. Jo viime syksynä olin kovin iloinen kauniisti kukkivasta hortensiastani, tänä vuonna olen vielä iloisempi, sillä se on rehevöitynyt ja kukkii vielä enemmän.

Tässä tämän aamun kuva. Ihanaa, että siinä on tuollaisia tummempiakin kukintoja.

Pink Annabelle eli 'Ncha2' on pallohortensia. Tuo varsinainen lajikenimi on näköjään muuttunut sitten viime vuoden, silloin se oli vielä 'Ncha1'. Välillä nuo kasvien nimeäjät ottavat pannuun, kun eivät osaa pysyä päätöksessään, heh.

Toinen pallohortensiani on kerrottu 'Hayes Starburst'. Se ei näytä kummoiselta, mutta olen silti todella iloinen, että se on edes tämän kokoinen. Talvella puutarhassani useasti vieraillut metsäjänis oli syönyt sen maan tasalle eikä keväällä näkynyt mitään, edes kuivaa verson tappia.

Tämä hortensia on aina ollut hyvin kitukasvuinen, joten tämä on sille ihan normaali koko. Se ei ole tainnut koskaan olla edes polvenkorkuinen.

Hortensiat viihtyvät puutarhassani muutenkin huonosti. Ne lurpottavat hyvin herkästi eivätkä oikein halua kasvaa. Tavallinen syyshortensia kuoli kuivuuteen enkä ole toiseen kertaan sitä kokeillut. 

Ehkä saariston kuivattavat tuulet ja harvat sateet ovat niille liikaa. Tänä kesänä on kuitenkin ollut eniten sateita yli kymmeneen vuoteen, ja se näkyy lehtien koossa.

Muotopuutarhassa asustaa samettihortensia. Sillä on kauniit, suuret ja nukkaiset lehdet. Se ei ole kukkinut joka vuosi. Yleensä elokuussa siinä olisi jo vähintään nuput, ellei kukat, joten oletan, että nyt on kukinnassa välivuosi. Hortensian edessä oleva kukka on harjaneilikka.

Haaveilin, että tästä tulisi parimetrinen, kuten Englannissa, mutta eipä ole tullut. Olen silti todella iloinen, että se on selvinnyt talvista jo noin 15 vuotta.

Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' kukkii kahden edestä. Pohjoisen puolen versoilla on hyvin kaunis kukinta, se näkyy onneksi sivusta päin. Tuossa kun on talon seinä heti oikealla, siinä ei ole mikään kulkureitti.

Etelän puoleltakin näkyy kukkia aika hyvin, siinä vain on paljon muita kasveja edessä. Kaukasiankirahvinkukat ovat venyneet tavallista pidemmiksi eivätkä tietenkään pysy pystyssä, vaan kaatuvat tuulen mukana.

Vielä on yksi hortensia, ei kun kaksi, juuri muistin, mutta toisesta en ole ottanut kuvaa. Safiirihortensia 'Bluebird' on viettänyt parhaan kesän miesmuistiin ja kasvanutkin vähän. Sen kukat ovat silti edelleen kaukana sinisestä, vaikka jopa lajikenimi niin väittää. 

Edellisen hortensiajutun kommenteissa tuli puhe alumiinista ja siitähän valmistetaan hortensiankukkien sinerrysainetta. Suomessa tuotetta vain on myynnissä todella harvoissa paikoissa. Aion seuraavalla mantereen-reissulla metsästää purkin.

Sinisyyden toivossa istutin safiirihortensian ensin mäntyjen alle. Siellä oli kuitenkin liian kuivaa ja se kitui. Siirsin kasvin katajan kupeeseen ajatellen, että siinäkin olisi neulasten happamoittama maa. No ei se kukkien väristä päätellen kovin hapanta ole. Lehtien lomasta pilkottaa kovinkin vaaleanpunaisia kukkia.

Sitten on pakko esitellä pari herkkua, joilla on myös pallomaiset kukinnot, siispä aasinsillalla ymppään ne tähän juttuun. Jättikarhunputki on ihastuttava viininpunakukkainen kasvi, joka ei millään suostu tuottamaan siementaimia täällä. Kaksivuotisena se yleensä kuolee kukinnan jälkeen – paitsi nyt. Tämä sama kasvi kukki viime vuonnakin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun samasta kohdasta nousi keväällä lehtiä. 

Täällä on hirveän elinvoimainen pyjamaludekanta ja nehän rakastavat tällaisten putkikasvien kukintoja nimenomaan siinä vaiheessa, kun siemeniä alkaa kypsyä. Se on harmi, sillä siemenet eivät pullistu eivätkä kehity, kun niistä imetään mehut pois. Kukinnan jälkeen näkee jopa parikymmentä pyjamaludetta yhdellä tällaisella kukinnolla. Se voi myös olla syynä siihen, että tämä kasvi koki siementuotannon viime vuonna epäonnistuneen ja päätti pitää uuden kukintavuoden.

Niin söpöjä kuin raidalliset pyjamaluteet ovatkin, päätin viime vuonna, että laitan kukinnan jälkeen kehittyvät siemenpallot harsopussien sisään. Tuskin luteet kuolevat nälkään, jos eivät pääse juuri näiden harvinaisempien aarteideni kimppuun, sillä putkikasveja riittää täällä muutenkin.

Jättikarhunputki elää Rohanissa, jossa sen sävyä ja kukan muotoa komppaa etelänruusuruoho. Tähkähelmikät ja kamassioiden ohikukkineet kukkavarret tuovat rentoa niittytunnelmaa.

Kuuntelen äänikirjana Tarua sormusten herrasta ja siinä ollaan paljon Rohanissa. Seutu on oikeasti aroa, vuoristoakin. Minun Rohanini sai nimensä tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä ja tumma-vaalea värimaailma oli haaveissa valmiiksi. Mutta ehkä nämä niittymäiset laikut muun kasvillisuuden seassa tuovat ripauksen Rohanin niittyjä puutarhaani.

Seuraava putkikasviherkku on niittykarhunputki 'Vicar's Mead'. Hihkaisin riemusta, kun löysin keväällä taimen puutarhaliikkeestä. Olin nimittäin yrittänyt tätä lajiketta kylvääkin joskus, tuloksetta.

Kuvasta näkyy, että olen tosiaan putkikasvifani (kuten pyjamaluteetkin). Vieressä on villiä palsternakkaa ja rikkaporkkanaa. Helminukkajäkkäräkin pilkottaa, se on toisenlainen, mutta yhtä kiva.

Otin aamulla kuvan ennen kuin auringon säteet osuivat tähän kohtaan. Sain paremmin kukan kauniin sävyn talteen. Eikö vain olekin aivan ihana, huurteinen viininpuna.

Kuvaa tietokoneella katsoessani äkkäsin jo yhden pyjamaluteen vasemmanpuoleisella kukinnolla. Puutarhurilla on monen näköiset viholliset.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Palsternakka Pastinaca sativa

Rikkaporkkana Daucus carota

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Samettihortensia Hydrangea sargentiana

Tähkähelmikkä Melica ciliata