Kutistuneet puskat

 Pari–kolme vuotta sitten oli vesimyyrien huippuvuosi. Hedelmäpuita kaatui juurettomina (iso luumupuu ja kymmenen vuotta kasvaneet kirsikka ja omena). 

Monia monia muitakin kasveja meni, ja jälkimainingeissa taitaa olla sirotuomipihlajakin mennyttä, sillä sillä oli viimeiset kaksi kasvukautta hyvin pienet lehdet eikä se tänä vuonna jaksanut puhjeta lehteen enää ollenkaan.

Viime vuonna kiinnitin huomiota myös kahden isoimman mustaseljapensaan lehtien pienuuteen. Kukkiakaan ei tullut. 

Tänä vuonna lehtiä puhkesi vain alaoksille. Tartuin lopulta sahaan ja poistin kaikki kuivat. Niitä olikin paljon. Kolmimetrisistä pensaista jäi jäljelle aika vähän. 

Etenkin tämä etummainen on enää vain reilun metrin mittainen! 

Istutin taimet hyvin pieninä, sillä ne ovat ystävän pistokkaista kasvattamia. Mutta siitä on jo 18 vuotta. Isoihin puskiin ehti vuosien mittaan tottua. Ne peittivät verkkoaitaa ja kylätietä näkyvistä.

Onneksi puskat ovat kuitenkin yhä elossa! 

Aika paksuja nuo paksuimmat rungot olivatkin. Ne olivat myös yllättävän kevyitä: kuivuneet paksut ja pitkät karahkat eivät painaneet lähes mitään, kuin olisi balsaa käsitellyt! Jännittävä havainto.

Myös mustaseljojen alla kasvava karhunlaukka on kärsinyt, puolet kasvustosta on hävinnyt. Narsisseistakin iso osa, vaikka vesimyyrät evät ehkä niitä syö, mutta sipulit uppoavat tunneleihin. Pari narsissia nousi hyvin myöhään ja jaksoi tehdä alle kymmensenttiset lehdet, mikä kertonee sipuleiden päätyneen liian syvään.

Mutta joku myös viihtyy! Toiselta saarelta tuotu lehtopähkämön pieni alku lähti kasvuun ja on lähtenyt leviämään. Ystävä varoitti leviämisestä, mutta se saa puolestani levitä vaikka kuinka tässä tontin reunalla, pensaiden aluskasvina. Lehtopähkämön kukat ovat hienot viininpunaiset ja lehdet pehmeät, nukkaiset. 

Luonnossa tämä kasvaa karhunlaukan kanssa lehtomaisilla paikoilla, ainakin täällä saaristossa. Lähekkäin ne tähänkin istutin ja toivon ihanaa maanpeittomattoa.

Kunpa vesimyyrät söisivät rönsyleinikin juuria! Se ei tunnu kelpaavan, siihen malliin rehottaa. Mutta onhan sekin nätti kukkiessaan – ja pörräisten suosiossa. Kaverina sillä on jokin villi täkäläinen pienikukkainen lemmikki.

Päivänkakkaratkin ovat tulleet itsekseen. Esiintymä harventui, kun poimin niitä naapurin juhannuskimppuun pionien kanssa.

Tässä kohdassa pihan reunaa on mukavalta mummelilta saatu verkkoaita. Se on niin korkea, että tuosta ei edes valkohäntäpeura yritä yli. Verkkoa peittämään istutin pyökkejä pensasaidaksi, mutta niin vain vesimyyrät ovat niitäkin harventaneet. Noin puolet on jäljellä ja osa kasvanut jo verkon korkuisiksi, jolloin katkaisen niiltä latvat. 

Täytyy taas tilata piiskataiminippu lähitaimistolta kevääksi tai ehkä jo syksyksi, jotta saan tehtyä paikkauksia. Viimeisimmät paikkaustaimet istutin verkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

Otin kuvan kedon toiselta puolelta, tuossa on välissä vielä paahdepenkki, josta ei näy mitään tästä suunnasta, kun se on ketoa alempana kivipengermän edessä, ja nurmikkoa.

Keltalehtinen pensas on pensaskanukka 'Aurea', sen hyvästä väristä oli täällä puhetta lehteen puhkeamisen aikaan. Väri on edelleen hyvä, todella valovoimaisen kellanvihreä. Kedon piennarpukinpartojen keltaiset kukat toistavat sävyä.

Tämä kuva 'Aurea' -pensaskanukasta on touko–kesäkuun vaihteesta, jolloin se kukki. Pensaan sijoittaminen paikkaan, jossa sitä voi ihailla vastavalossa (tässä tapauksessa illalla), on hyvä ajatus!

Koska pyökkipensasaita on meillä aika tuntematon, laitan loppuun kuvan Jane Austenin kotimuseon puutarhasta, jossa kävin toukokuussa. Puutarhaa rajaava pensasaita on pyökkiä, nimenomaan euroopanpyökkiä. Valkopyökkiäkin käytetään, mutta se on ihan eri puu.

Pyökki on suosittu pensasaidaksi Keski-Euroopassa ja jo Ruotsissa, eikä aidan aina tarvitse olla näin korkea. Aidaksi kasvatettavien puiden latva katkaistaan vasta sitten, kun on saavutettu toivottu korkeus, se on ainoa ero puiden ja pensaiden aidaksi kasvattamisen välillä. Sivuja kyllä leikataan alusta asti.

Kuvasta voi myös nähdä, kuinka tiheään taimet tulisi istuttaa: noin 30 cm välein. Toivon, että oma aitani on joskus yhtä tiheä!

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Euroopanvalkopyökki Carpinus betulus

Lehtopähkämö Stachys sylvatica

Mustaselja Sambucus nigra

Pensaskanukka Cornus alba

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rönsyleinikki Ranunculus ficaria

Lokakuun kukkamaratooni

 Kyllä, kukkia on vielä ollut sen verran, että niistä saa pienen puolimaratoonin aikaan!

Austin-ruusut ovat jatkuvakukintaisina hyviä kukkimaan syksylläkin, ongelma on vain siinä, ehtiikö peura syödä kukat ennen kuin ne ehtii itse nähdä. Tänä vuonna The Pilgrim tuotti parhaan uusintakukinnan syksyllä.

Valkokukkaiset: Winchester Cathedral -ruusu ja syysasteri 'White Ladies'.

Neilikkaruusutkin vielä kukkivat, niin valkokukkainen kuin tämä 'Pink Grootendorst'.

Pierre de Ronsard -köynnösruusu kehitteli yhä uusia nuppuja, niinpä suojasin ne verkolla. Kuvasta voi nähdä, kuinka peura on riipinyt lehdet ja versonkärjet, jotka ovat verkon ulkopuolella, piikkistä vartta ei sentään syödä. Saa nähdä, riittääkö päivänvalo ja lämpö nuppujen avautumiseen.

Myös Lady of Shalottin viimeinen iso nuppu on verkon sisällä.

Ruusu-heinätarhassa on paljon valkoista, kun valkoiset kurkkuyrtit kasvoivat jättiläisiksi, niiden lisäksi kukkii tuoksuasteri 'Herbstschnee'.

Tuoksuasteri aloitti muutamalla kukalla jo elokuussa, mutta sen pääkukinta on lähtenyt rullaamaan vasta lokakuussa.

Kaita-asteri 'Prince' on vasta pienellä nupulla; saa nähdä, ehtiikö se kukkaan. Se nousi maasta myöhään ja aika kaitana vaikean talven jälkeen.

Korkeampien ruusujen välissä kukkii "Ahlaisten Punainen" eli ilmeisesti sama kuin 'Royal Ruby', syysasteri.

Muotopuutarhassa syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti hiljattain viimein kukinnan, sen juurella kukkivat haisukurjenpolvet ja jokunen jalopähkämön kukka.

'Little Carlow' taitaa olla muotopuutarhan ainoa asteri. Olen yrittänyt istuttaa sille lajitovereita, mutta ne ovat kaikki kuolleet johonkin. Tämä on astereista kauneimpia, on vaikea pistää tästä paremmaksi. Ihanan värinen kukkarunsaus joka syksy.

Huomasin vaahteranlehtien seassa jotain pinkkiä. Harjaneilikka se siellä! Lehdet vasemmalla kuuluvat purppurakannusruoholle.

Vaahteranlehtien alta nousee koko ajan lisää syyssahrameita! Osa syödään, mutta uusia tulee tilalle.

Tuoksuorvokki on mainio syyskukkija, ja olisi vielä parempi, jos peurat/kauriit eivät kävisi parturoimassa sitä.

Syysvuokko 'September Charm' avasi ensimmäisen kukkansa lähes marraskuussa. Kyllä marraskuuhunkin viehkeyttä tarvitaan. Taustalla ihanasti vihreä rotkolemmikki ja tässäkin kasvaa syyssahrameita. Niiden kukat ovat auki vain auringonpaisteella, onneksi muutamia aurinkoisia päiviä on ollut kukkien ihailuun.

Auringonkilossa oranssikeltanot näyttivät valloittavilta. Nämä aloittivat uusintakukinnan preerialla oikein tosissaan, mutta sitten peura kävi syömässä kukkavarret, äh. Onneksi sain näin ihanan kuvan ennen sitä.

Syksyisin olen ihastellut myös murattisyklaameja, mutta niiden ruukusta ei noussut tänä syksynä mitään. Lopulta kippasin sen kottikärryyn ja totesin, että kaikki mukulat ovat mennyttä kalua. Syy tuntematon, voi olla kesän kuivuus, voi olla, että ruukku oli talvella paikassa, johon pakkanen kumminkin pääsi jossain vaiheessa. Voi olla muukin syy, en tiedä. 

Istutin ruukkuun harvinaisia pikkuisia narsisseja ja pikarililjoja, ja koska tiesin, että syklaamit ovat tuottaneet siemenpallukoita useanakin vuonna, keräsin mullan takaisin samaan ruukkuun, lisäsin uutta päälle.

Syklaamin siemen tarvitsee pimeyttä itääkseen, eli se pitää peitellä mullalla. Mitäpä muuta tuolta nyt nousee kuin pikkuinen syklaamin sirkkalehti, pikkurillin pään kokoinen! 

Sieltä se vilkuttaa iloisesti meille, pikkuruinen ihme pimeään marraskuuhun.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Jalopähkämö Stachys macrantha

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tuoksuorvokki Viola odorata

Muotopuutarhan monet kukat

On se niin, että jos jostain puutarhan osasta ei vähään aikaan kirjoita, on kohta vuorossa hirmuinen maratooni. Kyllä, taas kerran! Nyt on vuorossa muotopuutarha.
Ihastuin kauniiseen 'Silver Spring' -laukkaan kuvissa jo pari vuotta sitten, mutta vasta viime syksynä tajusin tilata sitä. Onneksi tilasin sitten useammin kappalein, sillä tämä kaunotar oli todella ihana. Kuva otettu noin kuukausi sitten.

Sitten aloitti söpöliini purppurakannusruoho 'Canon Went'. Ja sehän kukkii edelleen, on hyvin reipas kukkija. Kattila tuli tuohon taustalle, kun sain kasan gladioluksen mukuloita ja ne piti tunkea johonkin.

Olen kerännyt muotopuutarhaan kaikkea mahdollisimman hempeää. Ihanaakin ihanampi sinileimu 'Chattahoochee' on siirtynyt jo pariin kertaan, ja on se edelleen pieni, mutta sentään elossa. Kukkia sai vain etsiä muiden kasvien alta.

Muutama vuosi sitten jaoin paahdepenkin kerrotun sikoangervon, sillä paahdepenkissä peura kävi aina syömässä kukkavarret. Nyt kumpikin mätäs sai kukkia rauhassa. Tämä pikkuinen mesiangervon serkku on tavattoman kaunis.

Tänä kesänä kyllästyin siihen, että muotopuutarhan aurinkoisen puolen jalopähkämö näyttää joka vuosi tältä. Se ei kestä näin montaa tuntia paahdetta. Niinpä kaivoin tämän alueen ylös, reunalle ison ruusupuskan alle jäi vain vähän jalopähkämöä. Suurimman osan siirsin saniaistarhan taakse kuusten varjoon.

Kuivuutta jalopähkämö kyllä sietää, sillä muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä vaahteran alla se näyttää aina tältä. Kuivassa varjossa pärjäävät kasvit, jotka vieläpä kukkivat näin nätisti, ovat harvassa, joten jalopähkämöllä on iso arvo puutarhassa, kunhan paikka on oikea. Sen edessä kukkii hopeapiippo, toinen erinomaisesti pärjäävä kasvi tässä.

Varjoisimman penkin takaosassa pärjäilee myös ritarinkannus, mutta se ei ole koskaan oikein rehevä. En hirveästi fanita näitä, joiden kukkien keskusta on musta, joten riittää, että tämä pysyy elossa.

Tästä hämmästyin. Istutin vuosikausia sitten hietalaukka 'Hair' -lajiketta, mutta sen sijaan tämä varjoisin penkki on täynnä tavallista hietalaukkaa. Nyt yksi varsi on tehnyt kookkaamman kukinnon, jossa on selvästi Hairimäisyyttä.

Aurinkoisemmassa kohdassa kiinanpioni 'Wladyslawa' ja loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' muodostavat nätin parin. Eilen leikkasin ohikukkineet varret muotopuutarhasta ja löysin pionista yhä yhden kukan ja pari nuppua!

'Miami' -laukka ei valitettavasti kukkinut tänä vuonna kuin yhden kukinnon voimin, täytyypä lisätä näitä syksyn ostoslistalle.

Helteet palasivat, pestylle helletopille on taas käyttöä.

Ihana kyläkurjenpolvi kukkii taas, ja tätä ei ole peura latvonut! Siementaimia löytyy jo, ihanaa.

Erityisen kauniita sen siniset kukat ovat illan hämyssä, kuten Mustikin.

Muotopuutarhan kuivimmassa penkissä kukoistaa iso mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja sen kaverina valkoinen myskimalva. Mirrinmintun takana voi myös erottaa portlandruusun vaaleanpunaista kukkaa, tämä trio on ihana viileissä sävyissään.

Niiden seurana viihtyy hohtopiikkiputki. Oikealla kasvavan komealuppion kuivuudenkestävyyttä hämmästelen: sen lehdistä ei arvaisi. Ne näyttävät pikemminkin sademetsäkasvin lehdiltä. Mutta niin se vain pärjää tässä, missä lukuisat muut ovat kuivuneet kesien aikana kokoon, viimeisimpänä persianpikarililjat, jotka näivettyivät jo alkukesästä. Eikä edes lurpota.

Tässä penkissä kasvaa myös herkkumarjainen karviainen, joka oli tässä jo ennestään. Musti esittelee, yleisön pyynnöstä!

Piikkiputket ovat loistavia mesikasveja, ne ovat koko ajan täynnä kimalaisia ja muita pörriäisiä.

Viereisessä penkissä, Flammentanz-köynnösruusun toisella puolen, kukkivat siniset alppipiikkiputket, niiden takana on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Piikkiputkissa on suorastaan ruuhkaa.

Laventeli ei jää kakkoseksi. Tähkälaventeli 'Munstead'; perhonen taitaa olla keisarinviitta, komea ja kookas.

Otin kuvan päivänä, jolloin lännestä vyöryi harmaa taivas ja vettä saatiin taas ainakin vähän. Hirveän paljon sitä ei tuolla sadekaudella yhteensä kertynyt, joten ensi viikolle luvatut mahdolliset sateet otetaan ilolla vastaan.
Omenapuu kaipasi jo vesiversojen leikkuuta, tein sen eilen.

Neilikkaruusu on nyt aivan täynnä kukkia ja Flammentanz komppaa taustalla. Mikä ruusuhyöky!

Keltainen on oivallinen väripari vaaleanpunaiselle, niinpä tuoksuruudat asustavat neilikkaruusun katveessa. Oikealla on syysleimu 'Crème de Menthe', valkokirjavalehtinen.

Muotopuutarha illan varjossa. Taustalla on keto, mutta sen tämä kulma kaipaa raivaamista, sillä se on lähes silkkaa juolavehnää. Seassa kasvavat kultasade ja tarhakurtturuusu, joiden toivon tulevaisuudessa rajaavan nämä alueet toisistaan ja kehystävän ketoa.

Kun otan kuvan sivummalta, näkyy varsinaisen kedon hennompaa heinikkoa.

Ihanaakin ihanampi David Austin -ruusu The Pilgrim on myös aloittanut kukinnan. Tuoksua voi nuuskutella penkillä köynnöskaaren alla.
Aurinkoisia hellepäiviä!


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Hopeapiippo – Luzula nivea
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Myskimalva – Malva moschata
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Ritarinkannus – Delphinium
Sikoangervo – Filipendula vulgaris, kerrotusta 'Plena' -lajikkeesta käytetään myös nimeä kaunomesiangervo
Sinileimu – Phlox divaricata
Tuoksuruuta – Ruta graveolens
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia