Mielimaisema

Taloltani avautuu kaksi hurmaavaa maisemaa. Toinen on keittiön ikkunasta alas kohti kyläniittyä, toinen on tämä näkymä kuistilta sivulle päin pitkin kylärinnettä. Maisema on suoraan silmien edessä, kun nousen raput ylös kuistille.
Tähän ei voi kyllästyä; etenkään, kun maisema muuttuu koko ajan säiden toimesta. Tasan kaksi viikkoa sitten oli paksu kuura ja ohut lumikerros.

Favourite View
I see this every day as I walk the steps up to the open porch. The view is so different, yet always charming, due to the weather and seasons.

Seuraavan päivän huikaisevassa auringonpaisteessa.

Iltaruskossa.

Sitten noin viikon ajan oli tällaista. Lumeton, monisävyinen maisema on kaunis.

Lumimyräkkä saapui... Nyt kahlataan hangessa. Kuistikin on peittynyt lumeen.

Marraskuun pimeydessä.

Lokakuun syysväreissä. Etualan näyttävä ruskapensas on sirotuomipihlaja.

Ja toukokuun valoisassa illassa. Sirotuomipihlaja kukkii, samoin kauempana kylällä pilvikirsikka.
Tätä kohti!


Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Kotisaariretkellä

Lähdinpä retkelle ystävän luokse. Naapuri oli istuttanut perunat. Omanikin on istutettu, niistä lisää joku toinen päivä.

There and Back
A little stroll on my home island... to see a friend and some hundred thousand cowslips in a wild nuttery.

Tässä kohtaa alkoi mieli hyräillä Taikuri Ozin Follow the Yellow Brick Roadia... Tien keskikohta on keltaisenaan ketohanhikkia.

Sitten sukelletaan metsään.

Kallion jälkeen laskeudutaan entisen merenlahden pohjukkaan. Ystäväni pihaan kuljetaan tervaleppien pielestä ja tuomien kukkia notkuvien oksien ali.

Osa pihasta on pähkinälehtoa, joka on suojeltu. Kevätesikot kukkivat valtoimenaan.

Pihassa kasvaa myös saaren omaa kantaa olevaa suippuorapihlajaa.

Pähkinälehto ja kevätesikkoniitty jatkuu lammashaassa. Lampaat ovat jo tulleet, mutta niitä ei nyt näkynyt. Niiden laidun on laaja, lähes koko niemi.

Ihastuttava piha laskeutuu kohti matalaa merenlahtea. Tontin alaosassa on suuri uimalampi, jossa voi uiskennella käärmeiden ja muiden pikku kavereiden kanssa.

Tulin kotiin vasta illansuussa. Kuu oli korkealla lehmihaan yllä. Lehmät olivat kerääntyneet toiseen päähän kyläniittyä.
Auvoisia kesäpäiviä!


Ketohanhikki – Argentina anserina
Kevätesikko – Primula veris
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla

Rakas maisema

Tämä yksi näkymä, joka aukeaa taloni kuistilta suoraan kohti länttä, on sellainen johon en kyllästy. Kun tulen talosta ulos, katson kylän taloja; naapurin liiteri, sen takana seuraava ja sitä seuraava... Asuinrakennukset ovat ylempänä mäessä. Keskellä kohoaa kallio, se on elementti, jota rakastan ja ulkomailla ollessani Suomesta kaipaan.
Kerta kerran jälkeen kuvaan tämän saman näkymän, kun se on aina niin ihana.

This view opens to the west from my porch. I never tire of it − it varies all the time with the weather and season.

Kallion takana kohoaa kaunis suuri tammi.

Keväällä keskellä kylää olevan puutarhan punakukkainen ja -lehtinen luumupuu ja valkoisena kukkiva kirsikka tekevät taikatunnelman, joka on hypännyt keskellemme Tsehovin kirjasta. Luumupuun on pihan saksalaissyntyinen emäntä tuonut kotimaastaan kahdesti, sillä ensimmäinen ajettiin yli ruohonleikkurilla.
Lännen ilta-auringon säteet tulvivat kuistilleni, jossa kiikun keinutuolissa ihmettelemässä, miten voi olla jotakin näin kaunista.

Lännestä tulee myös sää, melkein aina. Senkin liikkeitä on mielenkiintoista tarkkailla.

Syksyllä tunnelma on taas aivan toinen. Kuinka kukaan voi sanoa, että saaressa, jossa ei tapahdu mitään, voisi olla tylsää? Siellähän tapahtuu koko ajan.

Ihan aina kuistilleni ei mahdu ihailemaan maisemia, sillä se on myös jonkinlainen lastinpurkutila.

Luotoilemassa

Eräällä kesäkuisella retkellä Kihdin itäpuolella, asumattomalla luodolla. Tällaistakin on saaristossa asuminen, kun lähtee retkelle. Pitää joskus laittaa näitäkin kuvia, vaikka eivät olekaan viimeaikaisia eivätkä edes tältä kesältä...

Lokinpoikasen uintireissu

Tiiran poikanen eroaa lokin poikasesta terävällä nokallaan ja tasaisemmalla värityksellään (lokki on pilkullinen). Syrjäisellä luodolla nämä ovat niin ihmiseen tottumattomia, että pitää tosissaan varoa ettei astu päälle. Maisemia saa ihailla ainoastaan paikallaan seisten.

Tätä kasvillisuutta oten ihaillut pienestä pitäen, kun purjehdimme vanhempieni kanssa näissä maisemissa. Kallionraoissa sinnittelevät ruoholaukat kukkivat kuin viimeistä päivää. Rohtovirmajuurikin pysyy matalana tuulelta suojassa.

Karikukko lajityypillisessä maisemassa

Luodoilla kasvaa myös värimorsinkoa. Näistä voi kerätä lehtiä sinistä indigoväriä varten ilman, että kasvi siitä kärsii – sehän on kaksivuotisen elämänsä päätteessä. Kukkavartta ei saa taittaa, jotta kasvi siementää itse jatkuvuutta kasvupaikalleen.

Sokerina pohjalla: hurrrjan merikihun pienenpieni poikanen; tuhkanvärinen pehmoinen untuvikko, jolla on jo hieno, terävä nokka. Minusta tulee vielä suuri ja pelottava!

Levitän siipeni ja liihotan taivaan sinessä, ja tarkka silmäni hoksaa heti kaikki herkkupalat!

Life in the archipelago: young birds in June

Lauhan päivän ilta

Tänään oli vain pari astetta pakkasta. Hurrrjat paukkupakkaset eivät ole vieläkään tänne lounaissaaristoon ehtineet. Meri vaikuttaa edelleen valtavalla lämpövarannollaan. Keväällä se puolestaan kylmentää, eli eipä kadehdita!

Auringon säteiden lämmittämä ilma leijui usvana kyläniityn yllä auringon laskiessa. Niitty on nykyään hieno, kun lehmät ovat siinä taas laiduntaneet kymmenien vuosien tauon jälkeen. Niitty eli Träsket alkoi pusikoitua, niin kuin moni muukin saariston niitty, kun pientilojen pito on lakannut ja tilat muuttuneet kesäasunnoiksi. Lehmät tulevat wattkastilaiselta Johanssonin karjatilalta ja niiden liha on mahdottoman maukasta.

Päivälliseksi söin savustettua lampaan kotlettia, oi nami nami. Samalta tilalta. Ransu sai rasvapalat ja sekin nuolee suupieliään. Terveisiä vain Johannalle ja Thomasille, jos luette tätä!

I have a declaration to make

Hi it's me Ransu.

It is really way too cold for a cat to be outdoors. Maybe for a short while, but the snow – bloody cold – clogs on to my warm paws and it pinches at the nose and my ears are freezing. Do not imagine that long fur means we are polar bears. Cats are home buddies are love the warmth! Preferably on top of the computer, mistress, hot water bottle or some other commodity made for us.

Ransulla on asiaa

Pakkanen ei ole meitä kisuleita varten. Olemme kotieläimiä. Kun menee ulos, nenää nipistää, tassuihin pakkautuu lumi ja korvia paleltaa. Paras paikka on emännän kyljessä peiton alla. Kun vain emäntä tajuaisi pysyä siellä koko päivän, paitsi silloin, kun minun täytyy syödä.

Winter at the archipelago

Beware of falling into the sea.

Tulossa laivarantaan, sama varoitus kesät talvet.

A trip with the barge is daily routine for many. This is part of Finland's road network!

Lossimatka on monen saaristolaisen työmatkan varrella.

Finally, it seems like the sea is starting to freeze.

Hyhmä muuttuu pian jääksi ja sitten pääsee ajamaan toisiin saariin, vaikka pizzalle...!

Lakeuksia täälläkin

Tai laveita laaksoja. Olen aina ihastellut varsinaissuomalaisia laajoja, syviä ja reheviä laaksoja. Niistä näkee, että ne ovat ikivanhaa viljelymaata ja kulttuurimaisemaa.

Tämä kuva on kuitenkin toiselta kauniilta seudulta, Itä-Uudeltamaalta. Sielläkin laaksot ja kummut vaihtelevat, mutta paljon pienimuotoisemmin kuin laajojen laaksojen Varsinais-Suomessa. Se vain on niin silmää hivelevää, kun alavat maat ovat peltoina, rakennukset rinteillä ja pienillä kumpareilla, ja metsät kallioisilla mäillä. Näin sen olla pitää!

Niin, tämä oli vain näytteeksi pohjanmaalaisille, ettette liikaa ylpisty. Kun teillä on se hieno murrekin.