Alppipenkin pikkuiset

 Tässä vähän kuvia kesästä tähän asti.

Kuten on jo aiemmin tullut ihmeteltyä, laukkaneilikoista ainoa, joka selviää talvesta joka ikinen vuosi, on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'. Se on jopa ensin istutettu muualle, kivien väliin, missä se sinnitteli pari vuotta. Kun olin tehnyt alppipenkin, muutti laukkaneilikka siihen ja siinä se kasvaa edelleen. Kuva on kesäkuulta.

Joka ikinen muu laukkaneilikka kuolee, ei oikeastaan talveen, vaan sen päättymiseen. Olen kokeillut suojaamista kevätahavalta, pakkaselta ja talvikauden sateilta ja jäätymisiltä, eikä mikään ole auttanut. Ainoastaan superlauha toissa talvi piti muutkin laukkaneilikat hengissä.

Niinpä tänäkin keväänä ostin uudet. Rakastan tätä kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -lajiketta. Lehdissä on keltaiset reunat. Toivon lauhaa talvea.

Ostin myös uuden 'Varretu' -rusolaukkaneilikan ja istutin toukokuussa. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba' alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkia iloisen punaisena, heh. 

Neilikat kukkivat hieman huonosti, niistä isot osat paleltuivat talvella. Alppipenkkiin ei kerry lunta lähes yhtään ja meillä muutenkin oli vain pari senttiä lunta, kun megapakkaset alkoivat vuodenvaihteessa. 

Kääpiöneilikka on onneksi elossa, mutta kukkia tuli vain muutama. Se saattaa tosin kukkia syksyllä uudestaan.

Laukat voivat hyvin eikä niitä nakertavia kielokukkoja ole tänä vuonna paljoa näkynyt. Kaipa talvi verotti niitäkin. Ne tekevät samanlaista tuhoa kuin liljakukot, mutta ravintokasveina ovat laukat, kielot ja kalliokielot.

Tämä kaunotar on ostettu sinilaukkana, mutta kun kukinta alkoi, selvisi, ettei se olekaan sitä. En nyt ole varma lajista, mutta tämä voi olla esimerkiksi tummakukkainen nuokkulaukan muoto.

Kellolaukka on superkaunis ja se ei näytä kärsineen talvesta laisinkaan, mikä onni.

Pisarapunalaukka on myös oikein hyvässä vedossa. Laukkojen pelastus voi olla sekin, etteivät myyrät niitä syö. Tässäkin penkissä niitä nimittäin myllertää ja lyllertää mahat pinkeinä, kun ovat popsineet mahansa täyteen kasvejani.

Laukat ovat pörriäisten suosiossa.

Tämä ihana kasvi on polkuhaarikko. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Ensimmäinen kukinta oli kesäkuun alussa. Toivon, että tämä kaunis kasvi viihtyy ja selviää talvien yli alppipenkissä. Juuri tällaiset minikasvit ovat niin mieleeni.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on jo tullut esiteltyä ja sen kukintakin on jo ohi, mutta tässä se on vielä kerran. Viime vuonna se tuotti muutaman kukan syksyn iloksi. Olen erittäin iloinen siitä, että se selvisi talvesta. Saaristossa talvi on aika erilainen kuin tuntureilla, vaikka tuulista ja karua on kummassakin.

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Nuokkulaukka Allium cernuum

Pisarapunalaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Polkuhaarikko Sagina subulata

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinilaukka Allium caeruleum

Tunturikohokki Silene acaulis

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Alppipenkin pikkuiset

 Uusi laukka kukassa!

Laitetaan kuitenkin alkuun alppipenkin päätähti: vuorineilikka. Tämä ei ole vuosiin kukkinut näin hyvin, liekö koskaan!

Vuorineilikka talvehti hyvin. Sen keskellä on kuiva kohta, mutta reunat kukkivat niin upeasti, että kuka edes kuivaa kohtaa huomaa.

Sen takana on vähän huonompi esitys. Rikot viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti. Tämä on joku viime vuonna istutettu, en edes jaksa selvittää, mikä rikko, koska pian se on selvästi kuollut.

Istutan kuitenkin uusia rikkoja jatkuvasti. Tässä kuvassa on myös kaksi kasvia, jotka hankin joka kevät kuolleiden tilalle: kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' (vasemmalla) ja taustalla ahokissankäpälä 'Alex Duguid' (toisin sanoen punakissankäpälä, kun se on punakukkainen lajike). Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', oikealla, on jo vanha ja se on selvinnyt talvista jo kymmenen vuotta. Viime talvi vei myös monta vuotta selvinneen valkokukkaisen laukkaneilikan.

Patjarikko 'Purple Robe' ('Carpet Purple Robe') on selvinnyt yhdestä talvesta niukin naukin ja kukkii nyt parin kukkavarren voimin.

Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.

Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.

'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!

Alppipenkin toiseen päähän kuuluu pelkkää hyvää. Punakukkainen kangasajuruoho 'Coccineus', tai nykyään kai Coccineus-Ryhmä, voi hyvin, vaikka se oli talven jäljiltä kutistunut melkoisesti. Kellolaukka kukkii somasti, se on siemenestä kasvatettu ja viimein saanut kokoa. Taustalla näkyy ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados.

Viimein kukkii myös alppipenkin päädyn superkuivan paikan gardanlaukka! Tämäkin on siemenestä kasvatettu ja ties kuinka monta vuotta tässä kasvanut, edelleen hyvin kitulias. Mutta elossa ja nyt kukkii ensi kertaa!

Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.

Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.

Onneksi alppipenkin länsipäässä ei ole kielokukkoja näkynyt tänä vuonna. Tässä vielä ihastuttava, herkkä kellolaukka.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Gardanlaukka Allium insubricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Ruusutulppaani

 Eilen aamulla näytti lupaavalta.

Ruusutulppaanin nupputerttu

Alppipenkissä on muutenkin kaikenlaista ihanaa. 

Kukinnan juuri matkalle lähtiessäni aloittanut Corydalis glaucescens 'Kashgarica' ei ehtinyt kukkia ohi reissun aikana, onneksi! Kotiin palatessani se oli komeasti kukassa.

Muscari vuralii kukkii kauniisti parhaillaan.

Mätäslaukkaneilikka on tulossa pian kukkaan.

Valitettavasti kirjalavehtinen 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikka ei ole taaskaan talvehtinut. Se ei ole koskaan selvinnyt talvesta hengissä, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Toivottavasti sitä löytyy yhä samasta kaupasta, josta olen ostanut kaikki edellisetkin. Se on niin ihana, etten voi lakata yrittämästä. Toki peittelin talveksi, ja vielä helmikuussa tämä oli vihreä, mutta huhtikuussa enää ei.

Harmaakynsimöäkin on vähemmän kuin muina keväinä, mutta elossa on kuitenkin. Onneksi tämä on aika hyvä tekemään siementaimia. Nyt minulla ei ole kuin nämä kaksi kasvia.

Eilen iltapäivällä, kun täällä oli sopivasti vieraitakin, avautuivat ruusutulppaanin kukat – kaikki yhtä aikaa!

Harmaakynsimö Draba incana

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Seuraava oli huti

 Koska kukkii -haasteen kolmas arvaukseni meni pieleen. Sen olisi pitänyt kukkia eilen.

Isokäenrieska kuvattuna eilen illalla, kun olin tullut kotiin. Ei se varmaan ollut kukassa ollut päivälläkään, heh!

Kotiinpaluu oli hidas, sillä meidän yhteysaluksemme on vuosihuollossa telakalla. Korvaava alus on vanha, se oli meillä yhteysaluksena silloin, kun ostin tämän talon 2006. Se on seissyt pari vuotta käyttämättömänä ja tämän viikon aikana onkin yksi sun toinen asia prakannut. Eilen oli moottorin hätäpysäytin jumissa. Miehistöltä kului kaksi tuntia saada moottori käyntiin, mutta onneksi se lopulta onnistui. 

Taksiveneestä oli jo puhetta, mutta olisi ollut melkoinen operaatio roudata kattoon asti lastatun auton sisältö veneeseen, vaikka olisin tietysti jättänyt osan autoon – mutta kissat, osa puhtaista pyykeistä, ruuat, kameralaukku ja tietokonetarvikkeet muodostavat jo melko lastin. Autot olisi sitten toimitettu laivalla saariin, kun se olisi saatu taas käyntiin. 

Saaristoelämässä ei ole yhtään tylsää päivää! No – on niitäkin joskus, tai riippuu, mitä pitää tylsänä ja mitä kiinnostavana. 

Valitettavasti illalla kotiin palatessani yllätin metsäkauriin pihalta ja se on popsinut kukkia ja versoja aika paljon, mutta ei niistä tässä sen enempää. Mennään vaikka katsomaan alppipenkin tilanne, se kun on suojattu verkoilla jyrsijöiden takia – sieltä ei kauris onneksi päässyt popsimaan mitään.

Siellä ovat Fritillaria sewerzowiit nousseet.

Ikävä kyllä kauris on popsinut lähes kaikki punakukkaisten pystykiurunkannusten kukkavarret, mutta alppipenkkiin viime syksynä istutettu erikoisuus on sekä verkon suojissa että vielä hyvin matala. Tuo etualalla oleva maanmyötäinen ruusuke on Corydalis glaucescens 'Kashgarica'. Taustalla kukkii 'Yalta' -krookus.

Nimi glaucescens viittaa harmaan- tai sinertävänvihreisiin lehtiin. Niiden vuoksi tämän tunnistinkin – tai ainakin luulen tunnistaneeni. Toivottavasti se myös kukkii. Laji on kotoisin vuoristo-olosuhteista Kirgisiasta. Istutin tämän ensin aivan vääränlaiseen paikkaan; vasta sen jälkeen luin, että se vaatii hyvin kuivaa kesää ja karuja oloja muutenkin. Tuli äkkisiirto alppipenkkiin!

Alppipenkin menestyjistä yksi on ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados. Kuva näyttää, kuinka se on kärsinyt talvesta ja silti vihertyy mukavasti.

Scilla roseniin nuput ovat kääntymässä alassuin valmiina kukkimaan. Vieressä edelleen kukassa kevätkurjenmiekan kaukasialainen muoto. Tämä on se tupas, joka aloitti kukinnan myöhemmin. Ensin aloittanut on jo kuihtumassa.

Juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin, alkoi ensimmäinen 'Spot On' -kurjenmiekan kukka avautua. Tämä on jännä lajike, jonka ulompien kehälehtien kärjet ovat mustanpuhuvan violetit. 

Vaikka on ollut kylmää, on niitä nyt enemmän kukassa. Tällä lajikkeella on melko kapeat ulommat kehälehdet, mikä johtunee vahvasta kevätkurjenmiekkaperimästä; voi olla, että tämä onkin puhtaasti kevätkurjenmiekka. Vanhemmat selvitin, mutta siitä eteenpäin sukuselvitys on haasteellisempaa. Sieltä näyttää löytyvän kevätkurjenmiekan var. bakeriana -muunnosta useastakin polvesta.

Taustalla on 'Yalta' -krookuksia. Niille ei kelpaa vajaatehoinen aurinko. Olen huomannut, että ne avaavat kukkansa vain, jos taivaalla ei ole yhtäkään pilvenhattaraa eikä minkäänlaista utua.

Vanha reikäinen villatakki suojaa laukkaneilikoita: olen huomannut, että ne menehtyvät takuuvarmasti kevätaurinkoon, jos en suojaa niitä.

No niin, lumisadetta odotellessa – täällä taivas vetäytyy välillä harmaaseen pilveen enteillen kai huomista lumentuloa.

Isokäenrieska Gagea lutea

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kurjenmiekkapoksahdus

 Ystävät kävivät pääsiäiskahveilla, tein pitkästä aikaa pashaa. Kateellisena kuuntelin, että heidän ensimmäinen kevätkurjenmiekkansa on jo avannut kukkansa.

Alppipenkin varhaisimpien kurjenmiekkojen tilanne toissa päivänä. Näillä on hirveät panssarit ympärillä – joku saattaa muistaa, kuinka viime keväänä hiiri tai myyrä kävi popsimassa näiden odotettujen kevätkukkien versoja. Alppipenkki on harvinaisimpien herkkujeni penkki!

Samat kurjenmiekat eilen. Oli harmaa ja tihkuinen päivä. Tämähän alkoi näyttää lupaavalta! Tässä vaiheessa, kun nupussa näkyy kukan väriä, aletaan jo olla lähellä kukintaa.

Tänään oli sumuinen alkupäivä, sitten sumu hälveni mutta tuli vartin auringonpaisteen jälkeen takaisin. Lopulta se häipyi kokonaan ja voi että, miten upea päivä tästä tulikaan. Alppipenkki nauttii navetan eteläseinän heijastamaa lämpöä, siinä kohdassa ihan tuntee lämpöaallon, kun aurinko paistaa. 

Maasta nouseekin kaikenlaista. Valitettavasti jo syyspuolella versoneet Colchicum munzurenset eivät pystyneet kukkimaan, kun tuli niin kova talvi. Toivottavasti sipulit ovat elossa kuitenkin. Näistä versoista en ole varma, mutta saattavat hyvinkin olla kreikantulppaani 'Flavaa'.

Kun vieraat olivat lähteneet, menin katsomaan kurjenmiekkoja. No voihan mahoton! Siellä on ensimmäinen kukka totisesti auki. Totisesti! Tämä on Iris reticulata "caucasica" eli kevätkurjenmiekka kaukaasialaista luonnonkantaa. Niin upea! Ja tälle on noussut kavereitakin, toivottavasti nekin saavat kukkia verkon suojissa.

Huomasin alppipenkin blogijuttuja katsoessani, että näiden kurjenmiekkojen pääty oli tammi–helmikuussa huolestuttavan jääkerroksen alla. Onneksi nämä aarteet eivät siihen menehtyneet. Tämä on kyllä kohopenkki, mutta aina sekään ei ehkä auta.

Löysin myös tiedon, että viime keväänä tämän lajin ensimmäinen kukka avautui tismalleen samana päivänä 30.3. Onpa täsmällinen kurjenmiekka!

Vanhan talon kivijalan edustan kurjenmiekkapenkissä ei välttämättä mene kauaa, kun lumikurjenmiekka- & winogradowii-risteymä 'Sheila Ann Germaney' avaa ensimmäiset kukkansa. Tuolta jo pilkottaa vaaleansinistä.

Musti odottaa hartaimmin kissanmintun versoja.

Eilen poistin Ransusta ensimmäisen punkin, niin että sekin kausi on nyt korkattu.

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Lumikurjenmiekka Iris histrioides