Uusi laukka kukassa!
Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.
'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!
Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.
Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.
Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.
Ahokissankäpälä Antennaria dioica
Gardanlaukka Allium insubricum
Kangasajuruoho Thymus serpyllum
Kellolaukka Allium narcissiflorum
Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä
Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum
Rusolaukkaneilikka Armeria maritima
Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus
.jpg)
.JPG)
.jpg)
Minulle uusi teema puutarhassa on nuo alppikasvit. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaiset kasvit alppipenkkiin yleensäkin sopii. Itse taistellut liljakukkoja vastaan, joten samaistun tuohon keräilyyn. Puutarhaus on kyllä monipuolista puuhaa 🤗
ReplyDeletePienet alppi- tai kivikkokasvit vaativat ainakin minun puutarhassani oman penkkinsä, kaikkialla muualla on korkeampi ja rehevämpi kasvusto. Oli ihanaa keksiä paikka, jonne noita matalia herkkiksiä voi keräillä.
DeleteGardanlaukka on herkän kaunis! Täytyypä selvittää tuo kielokukon ulkonäkö, en ollut siitä aiemmin kuullut.
ReplyDeleteSe on kirkkaanpunainen, kuten liljakukko, mutta kielokukolla on punaiset jalatkin.
DeleteEnpä tiennyt, että kielojukko menee myös laukkuihin. Toivottavasti pysyy meillä kieloissa. Liljoista luovuin liljakukon takia.
ReplyDeleteTäällä sen pääravintoa näyttävät olevan laukat, vaikka kyllä se kieloakin syö. Mutta minulla on niin paljon enemmän kaikenlaisia laukkoja ja sipuleita, syötäviä ja koristeversioita.
DeleteKauniita herkkiksiä siellä kukassa, varsinkin vuorineilikka ja viimeisen kuvan kellolaukka. Vähemmän herkät, mutta muuten aika kivat viime syksynä istutetut pallerolaukat, ekat laukkani, ovat täällä juuri tulossa kukkaan toista kuukautta kestäneen nuppuvaiheen jälkeen. Ovat saaneet olla rauhassa rusakoilta ja kauriilta, joten syksyllä pitää etsiä lisää laukkoja. Mitä rikkoihin tulee, huonoa tuuria on ollut minullakin. Tavallinen patjarikko menestyi vain pari vuotta. Muutama vuosi sitten sain ystävältäni posliinirikkoa. Hänellä se kasvaa todella tuuheana ja kauniina. Itselläni lehtiruusukkeet lähtevät kyllä kasvuun, harvana tosin, mutta kukkavanoja tulee vuosittain vain muutama. En tiedä missä vika. Talvimärkyys saattaisi olla syynä, koska niiden nykyiselle kasvupaikalle kolataan talvella lunta.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Onpa ihana kuulla, että pallerolaukat onnistuivat! Se on niin hauska ja soma. Laukkja ei tosiaan juurikaan syödä, paitsi satunnaisesti – niin ja kielokukot :-D
DeleteKummallista, kun joissakin puutarhoissa rikot ovat todella peittäviä maanpeittokasveja, ja sitten muualla eivät viihdy ollenkaan. Minäkin olen saanut ystävältä erinomaisesti leviävää posliinirikkoa, joka täällä hävisi hyvin nopeasti. Alppipenkissäni ei edes ole märkää, kun se on kohopenkki, mutta vähälumisuuden ja tuulisuuden vuoksi se on talvella karu kasvupaikka. Ja voihan se olla, että rikot eivät pidä paahteesta. Olen kyllä kokeillut varjopaikkoihinkin, mutta ei.
Voi miten söpö kellolaukka! Vuorineilikka on myös soma. Pikkutuholaiset ovat ärsyttävä riesa. Meillä on tänä vuonna ollut paljon kotiloita, ja lisäksi joku öttiäinen nakertelee ainakin kesäkukkien lehtiin pieniä reikiä. Kirvojakin näkyy ruusuissa jonkin verran. Pitäisi varmaan omistaa joku päivä tuholaistorjunnalle.
ReplyDeleteMinä luotan siihen, että linnut napsivat – tiaiset ja siepot käyvät vähän väliä napsimassa pikki ötököitä kasveista, mutta kun nuo kukon peijakkaat pudottautuvat heti maahan, kun joku lähestyy.
DeleteEnsimmäisen kuvan vuorineilikka. Onko sinulla sille muuta nimeä? Sain samannäköistä vuosia sitten isältä heidän asuessa Lohjalla. Isä ei tiennyt kasvin nimeä, hän sanoi sitä kartanoruohoksi. Olen etsinyt vaaleanpunaiselle hörsylälle nimeä löytämättä, joten kutsun sitä sulkaneilikaksi. Jossain kuvassa oli hyvin samantapainen sulkaneilikka.
ReplyDeletePatjarikko Purple Robe on hienon värinen. Olisipa hienoa nähdä ko. patjarikko täynnä kukkia.
En osaa sanoa tarkempaa nimeä, voi olla, että taimilappu on jossain vielä tallella, toisaalta niissä ei suinkaan aina ole oikeat nimet. Muistaakseni tuossa sanottin vain että vuorineilikka, Dianthus gratianopolitanus, vaikka kukka on kyllä kerrottu, eli jotenkin jalostettu se on. Yritän löytää taimilapun.
DeleteMaasta se pienikin ponnistaa... Nyt en saa kyllä silmiäni irti tusta kellolaukasta, jo sen hempeä väri ja täydellisen antautuva asento... niistä voisi kirjoittaa sadun!
ReplyDeleteSe on todella erittäin kaunis. Kukat kuin suloisia mekkoja.
Delete