Thursday 4 July 2024

Lisää ruusuja

 Nostetaan välillä esille pari reunaruusua, kun ne jäävät palstatilassa muuten hienompien, kukkapenkissä kasvavien jalkoihin.

Kylätien puoleisella reunalla on pihassa jo entuudestaan ties kuinka kauan elänyt kirkonruusu. Se on oikein noussut esiin ja alkanut kukoistaa kaikenlaisen vesakon raivauksen jälkeen. Tuossakin oli niin nuoria vaahteroita kuin saarniakin, ja ruusu sinnitteli vain syreenien alla, mutta nyt sillä on tilaa ja valoa.

Ja se on upea! Kerrottu ja ehdottomasti ihanimmalta tuoksuva puutarhani ruusuista. Kasvutapa on epämääräinen siellä sun täällä ja jotkut lonkerot yli kahdessa metrissä, mutta se ei haittaa tällaisessa paikassa yhtään, päinvastoin.
Aika moni vanha löytöruusu on kirkonruusu, eikä tälle varmaan löydy ikinä tarkempaa lajikenimeä. Jotakin lajiketta tämä on varmaan alun perin ollut, kun on kerrottukin. Tai ovatkohan kaikki kirkonruusut kerrottuja, täytyy selvittää. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitä paikkaavat muut ruusut.

Kirkonruusun viereen istuttamani 'White Grootendorst' -neilikkaruusu kukkii pakkasiin saakka. Siitä on viimein kasvanut iso. Kirkonruusu leviää juuristollaan, toisin kuin neilikkaruusu, mutta tuossa koossa Grootendorst pystyy jo pitämään puolensa.
Nämä ovat täydellinen kaksikko tontin laidalle myös estämään peurojen hyppy-yrityksiä aidan yli. Kukat ovat mukavan erilaisia niin väriltään kuin kooltaankin, lehdissäkin on selvä väriero ja kasvutavatkin täydentävät toisiaan.

Kohta ei tässä blogissa paljon muuta olekaan kuin Austin-ruusujen esittelyjä. Tässä Tranquillity taustanaan punahelmipihlaja.

Emily Brontë avaa uusia kukkia ruskopenkissä.

Ruskopenkin idea ovat auringonlaskun sävyt, mutta ripaus sinitaivastakin tarvitaan. Sitä edustaa ritarinkannus, jonka siemenet aikoinaan lähetti Linda Romppala-blogista. Tämä kasvaa Emilyn vieressä ja värit sointuvat minun silmissäni yhteen oikein mukavasti.
Tämä on puutarhani ainoa todella viihtyvä ja hyvin kasvava ritarinkannus, mistä olen hyvin iloinen. Ne muut ovat kituliaita korkeintaan yhden kukkavarren harvoja esityksiä, yksi on hävinnyt taas näköjään kokonaan. Mutta tämä porskuttaa ja on erittäin kaunis, mikä mukavinta!


Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii
Ritarinkannus Delphinium

18 comments :

  1. Suloisia ruusuja! Ylväs ritarinkannus, josta tulikin mieleeni, että pitäisipä sitäkin saada pihallemme.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on ihana perinneperenna, joka hyvin sopisi pihallenne.

      Delete
  2. Aivan ihanan runsas kukinta tuossa neilikkaruusussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on vähitellen kasvanut hyvin, vaikka lykkäsin sen tuohon tienvarren heinikkoon sen enempää paikkaa valmistelematta. Luotin siihen, että ruusu kasvattaa vankat juuret. En ole tuota neilikkaruusua leikannutkaan keväisin, kun siitä saa kasvaa niin korkea kuin pystyy.

      Delete
  3. Ihanaa kukintaa. Vanhat ruusukannat ovat siitä hyviä, että ovat hyvin sitkeitä ja tulevat toimeen vähemmällä hoidolla, kuin jalot sisarensa.
    Ihana Emily Brontë.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat, ja vanhassa miljöössä niin paikallaan.

      Delete
  4. Me puolestamme olemme vähentäneet näitä löytö ruusuja kun leviävät niin pahuksesti muutamia jätettiin . Neilikkaruusu muunmuassa pitää vielä istuttaa johonkin tämän alku on saatu anopilta . Ruusut kyllä kiehtoo minua nyt ja yksi ostettiin tämä vuonna . Lappu lajikkeesta on jossain joku maanpeite ruusu taisi olla .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämäkin tekee juurivesoja varmaan kymmenen neliömetrin alalla, mutta se sopii paremmin kuin hyvin tuossa vanhojen pihasyreenien ja tienpientareen välissä, holtittomassa heinikossa. Keskellä pihaa tai kukkapenkissä olisi toinen juttu.
      Neilikkaruusu on kaunis, eikä ainakaan täällä ole levinnyt mihinkään. Minulla on niitä kaksi, joista toinen asuu kukkapenkissä.

      Delete
  5. Nimetön kirkonruusu taitaa näistä olla suosikkini. En ole törmännyt muualla samanlaiseen. Niitä ei oikein löydäkään tavan taimistoista, Ruustinna nimellä oli yhtä kirkonruusua joskus myynnissä mutta ei enää. Tontin laidalle sopii hyvin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei niitä tosiaan varmaan myydä, tekevät liikaa juurivesoja ja kukinta niin lyhyt. Toisaalta myydäänhän juhannusruusuakin, samat ominaisuudet. Olen tosi iloinen, että tuo ihana ruusu on niiden harvojen puutarhakasvien joukossa, jotka tontillani olivat, kun tänne tulin.

      Delete
  6. Peuroja riittänee joka paikkaan, kanta on kasvanut.... ruususta on siis moneen... viinitilojen kuin kotipihojen suojelijaksi!! Kaunista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä niitä on tuhottomasti, eikä puutarhaa olisi mitään järkeä laittaa ilman aitoja ja kaikenlaisia esteitä, jotka pitävät peurat ulkopuolella. Valitettavasti!
      Ruusulla on tosiaan monta virkaa ja piiitkä historia.

      Delete
  7. Hyviä ovat sellaiset peuraesteet, jotka myös kukkivat kauniisti. Ihania ovat sinun Austin-ruususi. Niitä kyllä saa esitellä vaikka kuinka monta kertaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä tulee varmasti vielä monta ruusuesittelyä :-D

      Delete
  8. Ihana puutarha kerrassaan sinulla, sieltä putkahtaa esille aina vaikka
    mitä ihanaa. Kyllä tuolla sielu lepää ja on mukava maalais ihanuus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea putkahtaa, kun kaikkea on tullut istutettua. Ja jotakin ollut jo entuudestaan! Tämä on kaunis saaristokylä.

      Delete
  9. Aina täytyy tuoksutella, kun jossakin näkee kirkonruusun, tuoksu on ihana. Ja nuo Austin-ruusut, toinen toistaan kauniimpia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kirkonruusuissa on varmaan kaikissa ihana tuoksu. Austineissakin usein, mutta se ei vedä vertoja kirkon- tai apteekkarinruusulle.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!