ja vähän varjoliljojenkin.
Huokaus. Taas kerran on sipulipussissa ollut eri lajiketta. Sitä voi vain arvailla. 'Fairy Morning'? 'Brocade'? 'Guinea Gold'?
'Early Bird' on myös melko samanvärinen. Tässä se on juhannuksena, jolloin minulla oli seinälaudoitusprojekti päällä.
'Early Bird' on kyllä ihana. Tämän nuput eli terälehtien ulkopuolet ovat ehkä hiukan kellertävämmän sävyiset kuin tuolla väärällä 'Pink Morningilla'. Ai juu, ja tällä on pisamia myös ulkopuolella, mitä 'Pink Morningilla' ei pitäisi kai olla. On tämä tarkkaa.
Voi möttönen. Ei tässä auta kuin mennä taas sipulikaupoille. Ihan kuin muuten olisin menemättä.
'Guinea Gold' on myös aloittanut kukinnan, joten tähänkin voi vertailla.
Kuvassa näkyy myös Princess Kate -tarhalyhtykärhön pitkä lonkero. Se lähti ennätysaikaisin kasvuun tänä vuonna! Olisipa mukavaa, jos kasveja voisi haastatella.
Miksi lähdit kasvuun aikaisin? Miksi et suostu kasvamaan? Miksi viivyit maan uumenissa juhannukseen? Huhuu, onko siellä maan uumenissa ketään?
Siirrytään sitten voivottelusta muiden värien ihailuihin. Tai mitäpä sitä voivottelemaan väärää väriä; kuten ennenkin on todettu, se aiheuttaa vain kolmen uuden lajikkeen hankkimisen.
Rohanissa on tummaa ja vaaleaa, tai ainakin pitäisi olla. Rohan alkaa tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä. Sen takana näkyy joitakin korkeita samansävyisiä, mutta myös oransseja kukkavarsia.
Viime vuonna hankkimani 'Buckeye Belle' ei vieläkään kukkinut: sen nuppu näivettyi toista vuotta perätysten. Toivottavasti se kuitenkin on oikeaa lajiketta. Nuppu ei ainakaan näyttänyt sellaiselta hirmuiselta aniliininpunaiselta kuin edellinen Buckeye-yritys.
Lisää liljoja löytyy ruusutarhasta. Täällä elää kolme 'Peppard Gold' -marhanliljaa, kullakin on vasta yksi kukkavarsi.
'Peppard Gold' on aivan ihanan värinen, todella kuin kultaa!
Yksi sipuleista on istutettu strategisesti 'Alchymist' -köynnösruusun edustalle. Ne kukkivat samaan aikaan.
Toisen kaveriksi on ängennyt tummakurjenpolvi, joka on 'Lavender Pinwheel' -lajikkeen jälkeläinen, mutta vähän tummempi.
Kollegalta saatu erityinen kellanvalkea varjolilja on kaunis pari tummalehtiselle isopähkinäpensaalle.
Tästä kuvakulmasta pähkinän lehtien sävyt: tummat suonet ja viininpunaisina puhkeavat uudet lehdet, näkyvät paremmin. Lajike on 'Purpurea' eli toiselta nimeltään puska on veripähkinäpensas.
Tässä on aiemminkin esitelty ihanaakin ihanampi 'Manitoba Fox', joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tämä kasvaa ruskopenkissä ja taustalla on edellisessäkin jutussa nähty, siemenestä kasvatettu ritarinkannus.
Tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa myös 'Candy Morning'. Tämä on minusta oikeaa lajiketta, tuollainen tummempi pinkki kuin 'Pink Morning', tai siis se, mitä sen pitäisi olla.
Hassua kyllä hommata suurella vaivalla erikoisia marhanliljan lajikkeita, kun perinteinen varjolilja on lähes identtisen värinen! Kukkien muoto on hieman eri, varjoliljan terälehdet kääntyvät enemmän taakse, jolloin kukka on turbaanin mallinen.
Lisää liljoja löytyy ruusutarhasta. Täällä elää kolme 'Peppard Gold' -marhanliljaa, kullakin on vasta yksi kukkavarsi.
Toisen kaveriksi on ängennyt tummakurjenpolvi, joka on 'Lavender Pinwheel' -lajikkeen jälkeläinen, mutta vähän tummempi.
Hassua kyllä, ensimmäinen hankkimani 'Peppard Gold' osoittautui aikoinaan 'Claude Shrideksi' ja olin nyreissäni. Vaikka Claude onkin niin nätti. Olisin pitänyt sen kyllä, mutta vesimyyrä vei.
Tässä villin punaisen penkin varjoliljarehotusta taustanaan kiinanpioni 'Duchesse de Nemours'. Varjoliljoja on tuossa sekä lapsuudenkodistani että Raakkilasta. Tällä tontilla niitä ei vanhastaan ollut. Ilokseni huomasin tänä vuonna tässä yhden valkokukkaisenkin, niitä kun yritin nimenomaan lapsuudenkodistani siirtää.
Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on tulossa kukkaan kuistin pohjoispuolella, missä se kukkii aina myöhään. Kurjenpolvi on täpläkurjenpolvi 'Esporesso', jolla olisi paremman väriset tummat lehdet valoisammassa paikassa, mutta tässä se on muuten pärjännyt paremmin (valossa ollut yksilö kuoli kuivuuteen), joten kasvakoon tässä.
Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on tulossa kukkaan kuistin pohjoispuolella, missä se kukkii aina myöhään. Kurjenpolvi on täpläkurjenpolvi 'Esporesso', jolla olisi paremman väriset tummat lehdet valoisammassa paikassa, mutta tässä se on muuten pärjännyt paremmin (valossa ollut yksilö kuoli kuivuuteen), joten kasvakoon tässä.
Siinä niitä nyt oli! Löytyikö suosikkia?
Isopähkinäpensas Corylus maxima
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum
Varjolilja Lilium martagon
Mikä ihana liljapuutarha! Aivan upeita sävyjä. Voi möttönen tosiaan. ( Jeeee, mikä tekosyy sipulikaupoille!) Ottaisitko vuokralaisen vaikka sen vanhan talon ullakolle? ;) Pitäisikö sun esittää kotisi vähemmän houkuttelevassa valossa? Kohta alkaa olla jonoa oven takana. Kiitos kauniista kuvista ja mukavista kirjoituksista, tämä on oikea hyvän mielen blogi.
ReplyDeleteHeh, kyllähän sinne vanhan talon ullakolle mahtuu, jos lepakoiden ja oravien seura ei haittaa ;-)
DeleteKiitos kauniista sanoistasi!
Mieletön valikoima! Yritin, mutten pystynyt valitsemaan suosikkiani. Oikein hengästyin lukiessani, tai nauroin haastatteluajatuksellesi. Mihin ihmeeseen nuo kaikki lajikkeet edes mahtuvat?! Ihan hassuja mietteitä näin amatöörilta.
ReplyDeleteTämä on vasta alkua kokoelmalle! Kyllähän nämä mahtuvat oikein hyvin, kun kasvavat pystysuuntaan ;-)
DeleteVoi sentään, miten upea ja runsaasti kukkiva valikoima sinulla onkaan marhanliljoja! Kuvat näyttävät niin kauniilta. Olisipa mukava haastatella kasveja, minullakin olisi kysymyksiä valmiina muutamille.
ReplyDeleteIhan takuulla. Marhanliljat kasvattavat kärsivällisyyttä, kun kukkia saa yleensä odottaa vuosia ja varsinaista runsastumista sitäkin kauemmin. Mutta sitten voi käydä kuten Manitoba Foxin kanssa, että kukkavarsia tulee todella monta heti ekalla kukinnalla!
DeleteOnpa sinulla todella paljon erilaisia hyvin kauniisti kukkivia marhanliljoja. Olisipa tosiaan vänkää, jos kasvien kanssa voisi kommunikoida. Niiden viihtyvyyden ja menestymisen takaaminen olisi huomattavasti helpompaa.
ReplyDeleteKyllä se kummasti auttaisi.
DeleteKaikki ovat ihania! Suosikki voisi olla Peppard Gold.
ReplyDeleteSe on kyllä ihana, oikein loistavan kaunis!
DeleteEihän näistä osaa suosikkia sanoa, kaikki värit ihania. Varjoliljojen ja marhanliljojen suhteen on täysin kaikkiruokainen, kaikki värit käyvät.
ReplyDeleteOlemme samoilla linjoilla. Ja mitä enemmän, sen parempi.
DeleteVoi että mitä ihanuutta. Upeasti kukkii sinulla ihan kaikki. Onpas sinulla paljon erilaisia lajeja kasvamassa.
ReplyDeleteOsa on vasta kehittymässä kukintakokoon, mutta onneksi tänä vuonna kaikki ovat tallella!
DeleteTuo haastattelu olisi kyllä kätevää!
ReplyDelete-Ja sitten pälkähti mieleeni, että mitäs, jos he alkaisivat myös kysymättä huudella: ”huhuu täällä tarvitaan vettä…, emäntä emäntä ravintoa puuttuu…, voisitko siirtää tuon ärsyttävän vieruskaverin vähän etäämmälle…” Olisiko liian rankkaa?
Tosiaankin nuo marhanliljan sävyt ovat niin ihania; juuri nyt minua miellyttää ihan hirmusti kaikki ruosteeseen ja kultaan vivahtavat. Olen just miettimässä niitä sävyjä hailakan okrankeltaista taloa vasten.
Se on jännä, miten eri sävyt ihastuttavat eri hetkinä! Just nyt minulla kukkii näköpiirissä niin paljon maitohorsmaa, että kiireesti kaipaan jotain ihan vastakkaista väriä, mutta kun siinä myös vierailee satapäin kimalaisia, en meinaa raaskia kurittaa sitä pusikkoa. Valitsen vaikka tuon ’peppar goldin’:-).
Merja
Olisi tosiaan rankkaa :-D Tuossa menisi yöunetkin, jos kasvien huuteluja alkaisi pohtia!
DeleteOi, ruoste onkin mitä ihanin sävy, ja seinääsi vasten täydellinen!
Marhanliljat ovat ihania ja aiheuttavat "pitää saada tuo ja tuokin" -reaktion. Omistani ei mielestäni kaikki tänä vuonna nousseet. Suurin osa on jo kukintansa loppusuoralla. Claude Chride on kyllä yksi kauneimpia. Erityisesti auringonpaisteessa sen viininpuna on uskomattoman hieno.
ReplyDeleteOlet uskomattoman taitava erottamaan näitä marhanliljojakin. Varsinkin, kun sinulla on niin monta erilaista. Pilkkuja tai ei, kaikki kelpaavat minulle.
Voi surku, jos kaikki eivät nousseet. Toisaalta täälläkin on pidetty välivuosia joskus, mutta lähinnä siirtämisen jälkeen. Tosin myös yhden pahan myyrätalven jälkeen. Voihan olla, että ne ovat kuin kärhöt, joskus jäävät maan alle mietiskelemään.
DeleteEn ole taitava, mutta yritän olla tarkka. Tätä olen opetellut viisaammalta kollegaltani. Ja kun tuon Pink Morningin kanssa näkyi heti paljaalla silmällä, että nyt ei ole sitä väriä, mitä olen tässä pari vuotta kukkaan odotellut, täytyi alkaa tutkia tuon näköisiä lajikkeita. Yhtä kauniita ne kaikki ovat, pilkulliset ja pilkuttomat, mutta kuten olet itsekin kirjoittanut, olisi kiva tietää, mitä nämä virhelajikkeet sitten ovat.
Voi tuota ihanien ja monikukkaisten liljojen runsautta ja valinnan vaikeutta, mikä olisi kaunein. Early Bird -liljaa on varmasti ollut hieno katsella sieltä tikkailta, mutta Lilium martagon var. cattaniae taitaa tällä kertaa saada ykkössijan täältä käsin. Sitten kaikkien liljojen keskellä tuo hieno Alchymist-köynnösruusu on myös aivan upea. Jos kasvien puhetta kuulla voisin...jännä ajatus. Tänään kysyisin Polish Spirit -kärhöltä missä lymyilit runsaat kaksi vuotta. En ole lainkaan taitava kärhöjen kanssa, mutta Polish Spiritin kanssa onnistuin ja se kasvoi runsaana useamman vuoden. SItten jäätalvi -21/-22 vei sen. Odotin pitkälle syksyyn, mutta kasvua ei näkynyt ja niinpä sitten mylläsin kasvupaikan ja istutin siihen pionin ja syyskimikin. Nyt meinasin jo vetäistä pois, kun katsoin ensin, että mikäs rikkaruoho tuolla on, kunnes tajusin, että nyt sieltä työntyy Polish Spiritin pitkä verso kasvuston seasta. Puutarha on täynnä hauskoja yllätyksiä.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Cattaniae on todella hienon sävyinen, jossain valossa lähes mustanpuhuvan viininpunainen. Alchymist on myös ihana.
DeleteVoi miten upeaa ja mystistä tuo Polish Spiritisi nousu! Tuollaisia ihme juttuja kärhöistä kerrotaan yllättävän usein. Ja että se selvisi mylläyksestä ja uusien istutuksesta. Täytyykin käydä katsomassa, jos oma Country Roseni on noussut. Ehkä sekin pitää pari välivuotta. Tarinasi on inspiroiva!
Ihania sävyjä. Näitäkin voisi olla vaikka kuinka paljon erilaisia, kun eiväthän ne kovin leveäksi kasva, mahtuvat pieniin koloihin?? (Perustelen itselleni parin uuden lajikkeen hankintaa.)
ReplyDeleteLoistavat perustelut! Eiväthän noiden vaatimat maapinta-alat kovin suuria ole verrattuna näyttävyyteen ;-)
DeleteNiin paljon uusi tuttavuuksia, että vaikea valita suosikkia!
ReplyDeleteMutta tajusin tuosta pionikuvasta, että pionikaaressani on varjo- tai marhanliljojen kokoinen aukko;) Kiitos siis vinkistä!
Pionit ja marhanliljat sopivat yhteen. Tässä jutussa oli kolmekin kuvaa, jossa ne ovat vierekkäin ;-)
DeleteMarhanliljat ovat ihania ja tuo cattaniae vei ehdottoman voiton! Marhanliljat ovat todella ihania ja sopivat pioneiden kaveriksi jo siksikin, että kukkavarsi on niin korkea(usein yli 150 cm), ne ovat meillä vain aika fertiilejä lisääntymään 😂
ReplyDeleteMarhanliljan ja pionin liitto on tosiaan täydellinen. Täällä vielä odottelen siementaimia, ainoastaan varjoliljaa plumpsahtelee siellä täällä. Olisi kiva saada kaikenlaisia erikoisen värisiä välillä!
Delete