Maalari maalasi taloa

 sinistä ja punaista

Kesän uurastus ei päättynyt siihen, että sain talon toisenkin päätykolmion laudoitettua. Sitten alkoi maalaus.

Talon yläosan alkuperäinen sävy on ollut sininen, vihreä tai sinivihreä. Lähetin laudanpalan analyysiin, mutta niin pigmenteistä kuin sideaineestakaan ei tullut varmoja tuloksia. Näin ollen ei voi tietää, mikä sävy tai maalityyppi on alun perin ollut. Vanhaa sävyä kuulsi kauhtuneen punamullan läpi räystään alla olevissa osissa. 

Joissakin kohdissa on pensseli osunut kattoon ja pystyin vertailemaan, että valitsemani sävy on aika lähellä. Jos tuo maaliläntti nyt on pysynyt saman värisenä! Se on luultavasti 150 vuotta vanha, kuten talokin.

Sain kuin sainkin seinän ylimmänkin huipun maalattua, vaikka minua hirvittää olla noin korkealla. Moneen kertaan jouduin tulemaan alas hengittelemään ja ottamaan vauhtia ennen kuin pystyin olemaan tuolla kauemmin. Kun jalat tutisevat, tutisevat koko tikkaat. Siinä on tosissaan psyykattava itseään. Hoin: sinistä seinään, kaksi metriä maahan, maalia seinään, hyvin menee, kaksi metriä maahan...

Ransu päivysti tikkaiden läheisyydessä tassu valmiina painamaan 112.

Sitten siirryin etuseinälle, jonka ajattelin sujuvan nopeammin, kun laudat ovat lyhyempiä.

Koska seinän yläosa on ollut niin hyvin räystään alla suojassa, ovat laudat sen verran hyviä, että tältä seinältä uusittiin vain alemman osan laudoitus ja yläosan lounaisnurkka. Yläosan lautojen alapäissä on kuitenkin halkeamia, jotka on hidasta täyttää maalilla. Lisäksi tuo kärkikolmion valkoisen yhtymäkohta on tarkkuutta vaativaa, että ei jää maalitonta kohtaa tai halkeamaa. Onneksi tällä seinällä ei tarvitse olla niin hirmuisen korkealla!

Puretun kuistin kohtaan en ole laittanut rimoja tai maalannut enempää kuin yhden kerroksen punamultaa, sillä se jää aikanaan sisäseinäksi, kun tulee uusi kuisti (sitten, kun voitan lotossa).

Kun laho lasikuisti purettiin, alkuperäinen väritys ensi kertaa selvisi. Kuistin sisäpuolella ei ollut sudittu punamultaa päälle, vaan alkuperäinen sininen väri valkoisine kärkineen oli tallella. Sitten älysin alkaa katsoa ja saatoin huomata sinisen ja valkoisten kärkien rippeitä muissakin kohdissa jäljellä.

Tässä uusi sininen maali näyttää huomattavasti tummemmalta, mutta voi olettaa, että alkuperäinen sävy on kauhtunut ajan saatossa, onhan se kauhtunut myös tässä 15 vuoden kuistittomuuden aikana. Siinä on myös niin paljon sävyjä, että oikean värin määrittely on mahdotonta. Joitakin suunnilleen tämän maalin värisiäkin kohtia siinä näkyy.

Maalina käytän Allbäckin pellavaöljymaalia, sillä se on loistavan laatuista. Olen maalannut sillä rintamamiestaloni, joka on 15 vuotta maalauksen jälkeen edelleen kuin vastamaalattu.

Tällä etuseinällä värityksen näkee paremmin kuin päädyssä, jossa seinän alaosan rimat ovat vielä vailla punamultaa. On ihanaa nähdä vision toteutuvan. Siitä on hyvin monta vuotta, kun päätin, että haluan talosta tummanpunaisen sinisin yläosin ja musta huopakatto päälle. Siihen lisäksi valkoiset yksityiskohdat (sävy on mantelinvalkoinen eli ei ihan puhtaanvalkoinen). Tämä on kaunista minun silmääni. Punamullan sävy on Uulan Falunpunainen.

Oven maalasin Uulan petrooliöljymaalilla ja se on rapistunut hirveän äkkiä, ihan parissa vuodessa jo näytti siltä, että täytyy maalata uudestaan. Nyt alkaa olla kohta jo kiire pelastaa tuo ovi, joka ei ole varsinaisesti edes ulko-ovi.

En ollut kuvannut laudoittamaani talon toista päätyä valmiina, kun tein siitä jutun tämän kuun alussa. Tässä se nyt on kaikkine aaltoiluineen. Seuraavaksi siirryn maalaamaan tätä seinää, odottelen tässä vain, että aamun korkea ilmankosteus (100 %!) laskee.

Tällä seinällä tulikin mielenkiintoinen väri vastaan, kun poistin vintin ikkunan viereisen listan. Sen alta paljastui lähes tummanvihreää! Taas tuli uusi sävy. Tuon voisi museoida eli jättää maalaamatta, sillä siihen tulee uusi ikkunalista tietysti päälle. 

Tämä projekti ei nimittäin pääty vielä siihenkään, että saan kaikki siniset maalattua. Sitten on vielä ikkunalistat, sillä niitäkin tilasin vanhojen mittojen ja profiilin mukaan samalla, kun tuota vanhan kokoista helmiponttipaneeliakin. Ja sitten kaikki valkoiset kärkikolmiot! Saatan olla valmis joskus vuodenvaihteen tienoilla...

Tänä kesänä on puutarhan ylläpitohoito ollut äärimmäisessä minimissä. Mutta kovin pitkiä päiviä ei tikkailla pysty tekemään, siinä väsyvät jalat, kädet ja selkä. Henkinen pelkokuormitus on suurta, kun joutuu olemaan epämukavan korkealla, se kuluttaa vielä enemmän kuin kaikki fyysinen.

Tässä muuten vinkki, jolla jalat sietävät tikkailla seisomista paljon paremmin: turvakengät. Niiden metallipohjan läpi ei tikkaan puola paina jalkapohjaa ollenkaan niin pahasti. Eikä satu varpaaseen, jos putoaa tikkailta!

Jotain muuta on välillä ollut tehtävä ja toissapäivänä pesin viimein matot, jotka olivatkin odottaneet pesua pari kuukautta. Matossakin on väriteemana sini-punainen.

Maalauspuserossa näkyy, mitä on tullut tehtyä. Tällä samalla puserolla olen maalannut myös vaaleankeltaista taloani. Naapurini sanoo, että hänen puserostaan voi nähdä viikon ruokalistan, minulla puolestaan talojen värit.