Laukkoja ja ruusunnuppuja

 Nyt on niin ihanat hetket, kun ruusujen pääkukinta on alkamaisillaan! 

Juhannusruusu serkkuineen ehti jo aloittaa kukinnan ja osin lopettaakin ilman, että ovat vielä saaneet palstatilaa. Mutta niistä joskus toiste.

Tähtilaukka on yhden lukijan lempilaukka ja minäkin olen niin iloinen, että se elää muotopuutarhassa. Istutin aikoinaan muutaman sipulin ja ne kukkivat kai vain yhden kevään ja sitten hävisivät. Kunnes yksi niistä päätti muutama vuosi sitten ilmaantua uudelleen ja siitä pitäen se on kukkinut joka kevät.

Olisi kiinnostavaa ja hyödyllistä tietää, mikä saa yllättäen jonkun kasvin kukkimaan vuosien tauon jälkeen, vieläpä säännöllisesti. 

Tähtilaukan vieressä on tarhakurjenmiekka, joka ei ole kukkinut vuosiin. Nimen vuoksi istutin sen ensin Rohaniin, sillä 'White City' on sinne täydellinen nimi. Lisäksi kuvittelin nimen perusteella, että kukka on valkoinen.

Kun se siellä tuli kukkaan, joka taisikin olla tähän mennessä ainoa kukinta, havahduin sävyyn. Sepä onkin hyvin hailea violetti. Aivan ihana väri kyllä, mutta Rohaniin väärä. Muotopuutarhaan täydellinen. Siirto. Vuosien kukkimattomuus.

Keväällä tyhjensin kuivakäymälän suotonestehaihduttamon turpeet tähän muotopuutarhan penkkiin et voilá. Olisiko siinä syy siihen, että nyt kukkii.

Olisiko siinä syy myös siihen, että muotopuutarhan kylmänkukka on henkitoreissaan ja näivettyi ennen kuin lehdet kunnolla puhkesivatkaan? Mene ja tiedä. Kunpa kasveja voisi haastatella.

Joka tapauksessa tuo ihana kaksikko on täydellinen muotopuutarhan takanurkan kuivimmassa penkissä. Siellä kukkii myös mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' on juuri tulossa kukkaan vierellään kyläkurjenpolvi 'Striatum' (eli 'Splish-Splash').

Viinilaukka on toinen laukka, joka on haastava saada viihtymään vuosia. Ilokseni niitä nousee tästä penkistä kaksi, samoin kuin viime vuonnakin. Vai oliko silloin vain yksi. Monta vuotta näiden istuttamisesta kuitenkin on.

Liila 'Early Emperor' lopettelee jo ja sen menestymisen kanssa ei ole ongelmia. Se on hieman lisääntynytkin, mikä enteilee ehkä samantyyppistä laukkaviidakkoa kuin ukkolaukan kanssa, kun taimia tulee joka vuosi potenssiin x. 

Keskellä kuvaa on harvinaisempi herkku. 'Miami' -koristelaukoista on viime vuosina kukkinut enää yksi.

Onneksi edes se, sillä 'Miamin' väri on aivan ihana murrettu roosa.

Sen vieressä on kiinanpioni 'Wladyslawa' tulossa kukkaan valtavalla nuppumäärällä.

Myös ruusu-heinätarhassa kukkii viinilaukkoja. Nämä on istutettu muutama vuosi sitten, eli hyvin ovat talvehtineet. Viinilaukassa on niin upea viininpunan väri, että näistä olen hyvin iloinen. Tässäkin on taustalla pioni.

Se on amerikanpioni, joka on nyt jo ohikukkinut. Kuva on viikon takaa. Amerikanpionit ovat ihania, rotevia ja aikaisia, ei tarvitse tukea. Ne ovat eri pionilajien risteymiä, siementaimia ja tällaisina useimmiten yksinkertaiskukkaisia. Tilaa ne tarvitsevat; naapurikasveja pitänee alkaa siirtää.

Ruusu-heinätarhassa en olekaan kuvannut ruusunnuppuja. Yleensä kuvaan niitä aika paljonkin, sillä jo nuput ovat riemastuttava, hartaasti odotettu asia. Keskellä kuvaa on ranskanruusu, jonka kukkia en ole vielä onnistunut näkemään. Se kukki ensi kertaa viime vuonna, olin viikon poissa kotoa ja palatessani kukat olivat jo kuihtuneet. Nyt toivon, että onnistun näkemään kukat, leiriydyn vaikka puskan viereen!

Kuistin kulman ukkolaukat ovat lajiketta 'Purple Sensation'. Ukkolaukoilla on myös sensaatiomainen kyky lisääntyä. Lisäksi minulla kasvaa tavallista, haileampaa liilaa ja sellaisia nousee näidenkin joukosta pari vuosittain. Kiskon ne kukkimisvaiheessa ylös, silloin varsi on puisevin ja tulee hyvin sipuleineen ylös.

Mietin, että täytyy ehkä tehdä asialle joskus jotain ennen kuin koko tonttini on täynnä kukkapalloa laidasta laitaan. Olen istuttanut niitä liiloja eri puolille, mikä saattaa olla virhe.

Toisaalta: tuon kitkemistyylin kanssa ei tarvitse edes kyykistyä, ehkä helpompaa kitkettävää ei olekaan! 

Ruskopenkin uudempaan alaosaan istutin syksyllä yhtä lempparilaukkaa. Murrettujen värien ystävä kun olen, on hajulaukan ihonvärin tyyppinen väritys juuri mieleeni. Vieressä kukkii kullero 'New Moon', joka on ihmeen rehevä. Sehän viihtyy! Muut kulleroni joko himmailevat tai näivettyvät.

Täällä on myös uusi ruusu, joka sointuu kokonaisuuteen vallan ihanasti, se on tuolla rautakartion alla.

Löysin keväällä kauan haaveilemani Austin-ruusun Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. Keväällä ulkomailta tuodut taimet tulevat kokemukseni mukaan vähän aiemmin kukkaan, keväthän alkaa Keski-Euroopassa huomattavasti meitä aiemmin. Vanhemmat Austin-ruusuni eivät ihan vielä ole avaamassa kukkiaan, mutta hyvin pian kyllä. Ihanin ruusuaika alkaa!

Kerrankin tuli pilvinen hetki torstaiaamun sateen jälkeen, jolloin sain kunnolliset kuvat tästä vaaleasävyisestä triosta. Jostain tähän on tullut valkoista rohtosormustinkukkaakin. 'New Moon' on kauneimpia kulleroita ja sitten on hajulaukka, jonka kukka on pehmeiden sävyjen taideteos.

Ruskopenkin keskiosa oli vuoden ajan muovin alla, kun olin ensin kääntänyt nurmikon. Keväällä poistin muovin ja istutin siihen Emily Brontën lisäksi ruskealehtisen valeangervon tämän kulleron viihtymisen innoittamana. Vaikka paikka on avoin ja aurinkoinen, ehkä tässä riittää maassa kosteutta paremmin kuin monessa muussa paikassa, jonkinlainen vesisuoni tuntuu siinä kulkevan. Pohjavesi ei ole kesälläkään kovin matalalla, olen joskus erittäin isoa kiveä kaivaessani huomannut.

Siirsin nyt ruusun viereen puolikuolleen ja hyvin pieneksi kutistuneen 'Cheddar' -kulleron, sekin vaaleankeltainen, ja kevätputken, joka on niin henkitoreissaan, ettei jaksanut tehdä kuin yhden lehden ja senkin vasta kesäkuussa. Ne kasvoivat kuistin varjossa mutta selvästi eivät viihtyneet siellä. Kunpa ne pysyisivät hengissä ja alkaisivat viihtyä tässä.

Ruskopenkin yläosa on vanhempi ja siellä kasvava Austin-ruusu Crown Princess Margareta avaa kohta ensimmäisen kukkansa.

Ihanaa ruusuaikaa, keskikesän parhaita puolia!

Hajulaukka Nectaroscordum siculum

Kevätputki Hacquetia epipactis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kullero Trollius

Kylmänkukka Pulsatilla

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähtilaukka Allium cristophii

Ukkolaukka Allium hollandicum

Viinilaukka Allium atropurpureum

Kasvien elinvoima ja kesäyön taika

 Toissa yönä heräsin ennen neljää enkä saanut unta. Mietin, missä Musti on – se oli ottanut illalla yhteen jonkun vierailijan kanssa ja vaikka sillä ei vaurioita ollut, olisin silti suonut, että se tulee viereen nukkumaan.

Kun katsoin ikkunoista ulos, totesin, että alhaalla kyläniityllä on hieno usva. Lisäksi oli aivan valoisaa! Minä kun vetelen tyypillisesti erittäin sikeitä tuohon aikaan, niin en tiedä yöneljän valoisuudesta mitään.

Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Kesäyön tunnelma on täynnä taikaa. Kukassa on sorjalaukka 'Mount Everest' ja lukuisia valkoisia 'Alba' -isotähtihyasintteja.

 

Niitä on todella paljon! Ovat tehneet siementaimia ahkerasti.

Valkokukkaisilla tähtihyasinteilla on upeat siniset heteet, tai heteiden ponnet. Ne eivät ole kovin kauaa siniset, sillä kukissa pörrää jatkuvasti pölyttäjiä vieden sinisen, ilmeisesti siitepölyn, mennessään.

Pörisijä itse teossa.

Niinpä ei ole ihme, että siementaimia nousee. Tämä pieni tähtihyasinttiniitty on todella kiva tummalehtisen mustaseljan edessä. Mustaselja on lajiketta Black Beauty eli 'Gerda'.

Vähän aikaa sitten valkoisista kukista vastasivat espanjansinililjat, lajikenimikin on Tolkien-henkeen täydellinen 'White City'. Vasemmalta kurkkaa libanoninlaukka, nekin kukkivat erittäin pitkään!

Kun tuli puhe leviämisestä, täytyy laittaa tämä kuva keväältä. Jaoin viime vuonna silkkipionia, joka oli kasvanut todella suureksi ja se retkotti käytävällä. 

No mutta mitäs tuolta nousee yhä edelleen neliömetrin alalta – ettei vain silkkipionia. Yksi versokin on tuossa vasemmalla aivan penkin etureunassa, mistä nimenomaan yritin pionia poistaa.

Silkkipioni on kauneimpia ellei kaunein pioni, joten kovin pahoillaan ei voi olla siitä, että jaettavaa riittää edelleen.

Lisäksi aurinkoisemmassa ruusu-heinätarhassa kukat olivat ehtineet kukkia ohi, kun olin poissa kotoa touko–kesäkuun vaihteessa, mutta vähän varjoisemmassa Rohanissa kukinta vasta alkoi, kun palasin kotiin kesäkuun alkupäivinä.

Kaukasianpionin ensikukinnan valitettavasti missasin sillä aikaa, kun olin poissa. Ensi vuonna uusi mahdollisuus!

Kun nyt päästiin kevätkuviin, laitetaan tämä turkintähdikistä, joka kukki toukokuun alussa. Tästä oli puhetta parissa blogissa, joissa piti olla nuokkutähdikkiä, kuvat oikeasta nuokkutähdikistä ovat edellisessä jutussa. Turkintähdikki on hyvin aikainen. 

Paljon kuvia ei keväältä olekaan Rohanista, sillä alue herää myöhään. Näsiä ja lumikello löytyy, ja ne tulikin esiteltyä varmaan huhtikuussa.

Kevätkaihonkukka 'Alba' on jo toinen yritys Rohanissa. Ensimmäinen kuoli aikoinaan kuivuuteen eikä tämä toinenkaan kovin hyvässä hapessa tällä hetkellä ole. Kuva on toukokuun 16. päivältä, jolloin SATOI! 

Kunpa sataisi...

Ostin syksyllä kolmea erilaista mukulaleinikkiä, joista vain tämä Rohaniin istutettu 'Salmon's White' kukki. Toivon, että nämä kaikki viihtyvät – tavallinen mukulaleinikki kukoistaa pihassani niin monissa paikoissa, että toiveet ovat korkealla.

Tällä hetkellä Rohanissa on korkea ja villi meininki. 

Tummakurjenpolvi 'Samobor' on taas lähtenyt keulimaan. Kuritin sitä tänään oikein kunnolla.

Sorjalaukka 'Mount Everest', samaa tässä edessä ja kauempana.

Hajulaukka on ihana. Kuvasta näkyy, että sinivalkoinen petticoat-akileija oli edelleen samalla paikalla eilen, jolloin otin kuvan; tänään se siirtyi ruusutarhaan. Hyvä tehdä siirto ennen kuin siemenet kypsyvät, sillä en halua sinisiä kukkia Rohaniin.

Sinisiä kukkia saa oikein mielellään olla muualla. Entisen sauna-liiterin tällä puolella on lehtosinilatvaa ja raunioyrttiä. Minusta tämä pärekattoinen rakennus, jonka läpi nykyisin näkee, on ihana. On hauskaa, että tältä puolelta näkee nyt Rohaniin, joka on tuolla rakennuksen takana.

Olen siis purkamassa tätä lahoa saunaa, mutta en raaski kylläkään purkaa kokonaan.

Näkymä Rohaniin iltavalossa mutapuutarhan yli. Otin kuvaajan mukaan kuvaan. Varjoni vieressä on tummapärskäjuuri, josta oli puhetta Hiidenkiven puutarhan Minnan kanssa. Sen siirto viime vuonna onnistui.

Tylppöorapihlajia bongasimme viimeviikkoisella veneretkellä, niitä löytyy minultakin, tosin puutarhamyymälästä ostettuja piiskataimia. Halusin englantilaisen tylppöorapihlaja-aidan tienvarteen. 

Näitä pitäisi taivuttaa viistoon, jolloin aidasta tulee alhaalta tiheämpi, mutta se on vaikeaa, sillä puskat kasvavat rakentamani risuaidan ja kanaverkon välissä – peurat kun tulivat edelleen risuaidan läpi. Yritin tänään taivuttaa, mutta onnistuin vain osassa.

No, täytyy vain leikata sitten. Saahan sitä pensasaitaa tehtyä silleenkin.

Kiinanpioni 'Moon of Nippon' meinaa kukkia todella runsaasti.

Vielä enemmän odotan ruusuaikaa, nuppuja pullistelee siellä sun täällä! Tämä on Rohanin neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Tässä vielä kuva toissayöltä neljän jälkeen. Silloin oli loistavan pehmeä valo – näinä päivinä on vaikea saada hyviä kuvia, kun ei ole pilvenhattaraakaan varjostamassa.

Kuvassa oikealla näkyy mutapuutarhan reunalla puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', josta piti tulla parimetrinen. Se ei ole kasvanut 13 vuodessa varmaan kuin viisi senttiä. Mutta ainakin se kukkii.

Tässä kuvassa on puolestaan koko lähes 15-metrinen Rohan alusta loppuun saakka, mutta litistyneenä. Ihan ihmeellistä, miten kuva voi tehdä tepposet todellisille mittasuhteille.

Ja sekin on ihmeellistä, että valkoisten laukkojen vieressä näkyvä punainen piste on yhä edelleen kukkiva punainen papukaijatulppaani tuolla säleikön takana!

Tämäkin on oikea ihme. Vuosikausia sitten (vuonna 2016) kasvatin siemenestä kaksivuotista Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -alpia. Ne kukkivat muualla päin pihaa ja nyt en muista, siirsinkö siementaimen tänne vai ripottelinko siemeniä tänne Rohaniin. 

Ehkä ripottelin, sillä silloin tällöin olen huomannut Rohanissa tuollaisen tyypillisen siniharmaiden kiharareunaisten lehtien ruusukkeen tai muutamiakin. Yleensä syksyllä tai jopa keskellä talvea. Ne ovat joka kerta menehtyneet kevääseen mennessä. 

Viime talvena tajusin heittää jotain niiden päälle pakkassuojaksi ja kas, nyt ne kukkivat! Mahtava maan siemenpankki! Edellisen kerran sain ihailla näitä kauniita kukkia viisi vuotta sitten.

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Hajulaukka Nectaroscordum siculum

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Mukulaleinikki Ficaria verna

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Sorjalaukka Allium stipitatum

Ruusujen ja jasmikkeiden tuoksua

Ruusuihmisen unelmakausi alkoi. Nyt on niin ihanaa, ettei edes kevään loppuminen enää ahdista.

En edes tiedä, mistä aloittaa. Otetaan vaikka tämä, viime syksynä istutettu David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot'. Tykkään tästä niin paljon, että laitoin tätä lopputyöni istutussuunnitelmaan (Piet Oudolf -puutarhan, maanviljelyn sarkojen ja keskiajan innoittama istutusalue), mutta siitä on parikymmentä vuotta. Nyt se on viimein omassa puutarhassani. 

Puska on vasta pieni, 20-senttinen, silti se jaksoi puskea kaksi kukkaa. Sävy on syötävän ihana.

Abraham kasvaa ruusu-heinätarhassa, missä ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' aiheuttaa suurta ihastusta niin minussa kuin kylässä käyvissä ystävissäkin. Ruusu on erittäin kaunis, lisäksi se on kasvanut loistavan hyvin lähes puolitoistametriseksi – tosin oksat kaatuilevat sinne tänne saariston tuulissa. Onneksi ympärillä on korkeaa, tukevaa kasvillisuutta. Kuten rohtosormustinkukkia. 

Tämä on varmasti tullut Rohanista, siellä on ollut 'Pam's Choice' -sormustinkukkaa: valkoisessa kukassa viininpunaiset isot läikät. Lisäksi tuossa kukkii valkokukkainen kiiltoluppio.

'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusu on käsittämätön. Edellisellä kasvupaikallaan kuivassa heinikossa se sinnitteli, siirtäessäni onnistuin katkomaan ison juuren. Pelkäsin, että se ei ehkä selviä siirrosta. Nyt se on aivan täynnä kukkia. Kasvupaikan vaihto palkittiin tuhatkertaisesti. 

Kardinaali on intensiivisen purppurainen. Taustalla on Montebellon herttuatar.

Ruusu-heinätarha sai viime vuonna myös tämän kauan haaveillun asukkaan: 'Raubritter' -puistoruusun. Tämän näin jossakin Ranskassa, siitäkin on parikymmentä vuotta, ja käytin ruusua myös yhden sikäläisen kylän keskusta-alueen istutussuunnitelmaan. Vuosia mietin, että ostan tämän heti, jos vain jostakin löydän – ja viime vuonna löysin, Flöristä Turusta!

Tämäkin ruusu on vielä matala ja kukat pääosin maantasalla, mutta ehkä tästä jo jotakin tajuaa ruusun ihanuudesta: runsaita kukkaterttuja, joissa on löyhän pallomaisia kukintoja. Olen melko heikkona pallomaisiin ruusunkukkiin.

Viereisessä penkissä eli Rohanissa kukkii erinomaisesti talvehtinut Austin-ruusu Winchester Cathedral eli 'Auscat'. En tiedä syytä siihen, miksi juuri tämä talvehti niin onnistuneesti, kun parin metrin päässä sekä Shakespeare 2000 että The Prince paleltuivat lähes maata myöten eikä nuppuja vielä näy. 

Winchester Cathedralissa on lukuisia kukkia, pitäisikin ottaa uusi kuva. Tässä kuvassa pääosassa ovat oikeastaan hajulaukka ja kimalainen.

Ruusu-heinätarhasta askelletaan kivipengermän päälle kohti kasvimaata. Penkereen päällä kukkii pikkuruinen Pierre de Ronsard. Sen vieressä on jo tolpanjalka, mutta ei vielä tolppaa. Ronsard on köynnösruusu, joten ehkä ensi vuonna se jo kaipaa korkeampaa tukea. 

Pierre de Ronsard tunnetaan myös nimillä Eden Rose ja 'Meiviolin'. Näin sen ensimmäistä kertaa Ranskassa 90-luvulla ja ihastuin ikihyviksi. En tiennyt, että sitä voisi edes kokeilla Suomessa. 

Viime syksynä näin tämän Puutarhanikkareilla tartuin purkkiin välittömästi, tietenkin! 

Kuvasta voi ehkä jotakin käsittää tämän kauneudesta. Voisin skannata tähän paperikuvan Ranskasta, mutta en nyt löydä sitä tähän hätään. Se näky, kun tämä kasvaa parimetrisenä köynnöksenä, on unohtumaton. Kukat ovat suuret ja pallomaiset, keskustaa kohti tummuvat kauniin vaaleanpunaiset. Yleensä ne hieman nuokkuvat kainosti, mikä lisää ruusun viehätysvoimaa suuresti. 

Toivottavasti tämä talvehtii jatkossakin. Syksyllä laitoin tämän suojaksi vanhan repaleisen lampaantaljan, kun tämä oli vasta istutettu.

Kasvimaan ohi ja vuorossa on toinen ruusutarha. Siellä kukkii ranskanruusu 'Rosa Mundi', ihastuttava raidallinen versio apteekkarinruususta. Ruusutarhassa kasvaa myös villiä palsternakkaa, josta pidän kovin, mutta tässä tapauksessa se on kylväytynyt aivan ruusun sisään. Mitäpä tuosta, kuvasta sitä paitsi huomaan siinä leppäkertun toukan! Se on mustanpuhuva, aprikoosipilkullinen. Tänä kesänä on paljon kirvoja, niinpä myös leppäkerttuja ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni tutustunut niiden toukkiin.

Ensimmäiset kukkansa on avannut myös ranskanruusu 'Charles de Mills', jonka upottavaa purppuran ja syklaaminpunan välimuotoa on todella vaikea ikuistaa kuvaan. Tästä on poissa aniliininpunan räikeys, tilalla on syvä ja kaunis, pehmeäkin sävy.

Charlesin sävy on aika lähellä noita hienon punaisia rohtosormustinkukkia. Charles vain on vielä kovin pieni siitä huolimatta, että se on jo pari vuotta sitten istutettu. Se kasvaa sormustinkukista pari metriä oikealle, mutta ei sitä kuvasta edes näe.

Ruusutarhan pergolan juurella on myös sinne aiemmin kesällä siirtämäni valkoinen sormustinkukka ja siitä vasemmalle näkyy 'Alchymist' -ruusun ensimmäisiä nuppuja. Se on vasta tänä vuonna istutettu ja meinaa jo kukkia!

Ylämäestä, hedelmätarhasta, löytyy samanlainen orjanruusu kuin ruusupergolasta, ei ihan niin suuri kuitenkaan. Sen taustalla kukkii loistojasmike. Niitä on tuolla tontin ylärajalla kolme ja yksi alhaalla tienvarren rajalla myös. 

Tuoksu on melkoinen! Kun lisäksi tuolla ylhäällä on juuri kukkaan tuleva kameliajasmike, jollainen kukkii pienenä myös ruusutarhassa, ja kuistin kulmalla pikkujasmike aloitti juuri kukinnan. Turha kai mainitakaan, että rakastan jasmikkeiden tuoksua.

Tontin yläreunassa yhden Tähtisilmän vierellä kukkii ihastuttava myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Senkin olen vasta tänä vuonna istuttanut ja toivon, että siitä tulee monivuotinen ilo. Sen pitäisi kasvaa lähes parimetriseksi; toivon, että näin käy.

Tässäkin on ruusu, jonka juuret kohdallani ulottuvat 90-luvulle. Näin sen tuolloin Englannissa ja sain todeta ruusun olevan hyvin kaunis. Ruusu on toki paljon vanhempi, jo yli sadan vuoden ikäinen lajike. 

Aprikoosinsävyiset nuput avautuvat vaaleiksi kukiksi, jotka haalistuvat valkeiksi. Lisäksi opiskelutoverini nimi oli Ghislaine. Ystävät mieleen tuovat kasvit ovat erityisen tärkeitä.

Viimeiseksi ihana saavutus, josta tulee mieleen Päivänpesän elämää -blogin Katja! Hän lähetti punalehtiruusunsa siemeniä vuosia sitten. Kylvin ne purkkiin ulos, taisi kulua 1,5 vuotta ennen kuin niistä nousi sirkkalehtiä pinnalle. Siitä ilonhetkestä on tasan viisi vuotta, tarkastin juuri täältä blogista. 

Meni ainakin vuosi ennen kuin taimia pystyi istuttamaan avomaalle. Tämä on taimista kookkain ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa!

Tässä hitaudessa, alusta asti (siemenestä) tekemisessä ja ensimmäisten kukkien saavuttamisessa, on jotakin niin tyydyttävää, että sitä ei voi oikein kuvailla tai selittää. Että ystävä on lähettänyt siemeniä, niistä viimein nousi sirkkalehtiä, jotka kehittyivät taimiksi ja nyt kukkivat – onhan siinä aivan eri tunnelma kuin ruusussa, jonka ostin keväällä taimimyymälästä, vaikka senkin kukista olen kiitollinen.

David Austinin jalostamat ruusut kuuluvat Puistoruusu-Ryhmään, samoin kuin 'Raubritter'

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum

Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia

Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Myskiruusu – Rosa Moschata-Ryhmä

Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea