Kevät tulee

 Sitä ei voi estää!

Katselin murheellisena paikkaa, josta on viime talvena hävinnyt Orkney-saarilta tuomani aarre, kerrottukukkainen mukulaleinikki. Hieraisin silmiäni. Tuossahan ON mukulaleinikin lehti.

Enpä ole aiemmin huomannut mukulaleinikkejä syksyllä, mutta voi olla, että en vain ole huomannut – ovathan ne pieniä. Tuokin lehti on pikkurillin pään kokoinen. 

Koska tässä ympäristössä kasvaa tavallista mukulaleinikkiä joka puolella, en tiedä, onko tuo sitä orkneyläistä. Siinä olisi aika vahvat tummat läiskät lehtien keskellä, ja on tuossa tummaa, mutta en tiedä, onko tarpeeksi. Toivon tosiaan, että siitä on edes pieni pala jäljellä.

Mutta voi että ilostuin, oli tuo mitä oli. Näin keväinen juttu keskellä marraskuuta!

Luonnonkukkia on vielä kukassa, se ei ole tavatonta. Kurjenkelloja, puna-ailakkeja, haisukurjenpolvia, päivänkakkaroita. Vähän ja harvassa, mutta sitäkin ilostuttavampia. Voikukastakin ilahtuisi, siis kukasta, lehtiruusukkeita kyllä piisaa.

Krookuksetkin ovat keväisiä, mutta tämä on syksyllä kukkiva syyriansyyssahrami. Viimeinen kukkanen on jäljellä, tilaus lähetettiin sen verran myöhään. Tuulessa lepattava ränsistynyt kaunotar. 

Olin vähän ajatellut tätä ruukkukasviksi kaupunkiparvekkeelle, mutta täytyy vielä selvitellä tarkemmin tämän kasvupaikkavaatimuksia. Valitettavasti edellinen erikoinen parvekekukkana kasvattamani kreetansyyssahrami menehtyi viime vuonna.

Jos jatketaan pihakierrosta kasvimaan suuntaan, näyttää erehdyttävästi syksyiseltä. Tämänkin karhunvattukartion olivat muuten peurat onnistuneet kaatamaan vatunversoja riipiessään, vaikka se oli metallitolpalla maassa kiinni (muuten nuo lentelevät tuulissakin kumoon).

Onneksi ei kaikkia lehtiä ole riivitty, sillä karhunvatut ovat kauniita ruskakasveja. Orjanruusu on aivan punaisenaan kiulukoita.

Kasvimaalla alkaa olla autiota, paitsi etummainen yrttipenkki, joka on talvellakin vihreä ainakin osittain. Onneksi peurat eivät yrtteihin koske!

Perunoista osa on vielä nostamatta. Eilen keskityin kiveyksen jatkamiseen, sitä on nyt lähes Rohaniin johtavalle ovelle asti. Ovi näkyy tiilenpunaisena pystyraitana kuvan keskellä.

Nyt tuli liian ihana auringonpaiste esiin, pakko mennä ulos!

... jatkuu muutama tunti myöhemmin, tein istutusalueen tuonne ovesta vasemmalle olevaan nurkkaan. Sinne saikin uppoamaan istutusta odottavista taimista ja sipuleista ison osan.

Astutaan ovesta pari askelmaa alas, tullaan ruusu-heinätarhaan ja Rohanin alueelle. Valkokukkaista kurkkuyrttiä ei vieläkään ole syöty tästä, muualta kyllä on. Kolmeen yöhön en ole löytänyt uusia jälkiä peurojen vierailuista, ihan mahtavaa. Ja metsästäjät ovat yhä saarella, kuuluu pum pum silloin tällöin. Tuuletan joka kerta.

Täällä kukkii myös tuoksuasteri 'Herbstschnee' yhä vain.

Laitoin tästä viimeksikin kaksi kuvaa, reilu viikko sitten, anteeksi vain, mutta kun se on koko ajan paremmin kukassa!

Kaita-asteri 'Prince' on onneksi elossa ja aloittanut kukinnan. Tämän minipienet kukat ovat äärimmäisen suloiset ja ihanat yhdessä tummanvihreiden lehtien kanssa.

Ruusu-heinätarha on oikeastaan aika kiva. Keväällä siinä on aika paljon sipulikukkia, keskikesällä ruusut ja näin syksyn iloksi monta eri asteria. Koristeheinistä siniheinät ovat parhaimmillaan näin marraskuussa. Otinkin niistä tänään kuvan juuri tässä, mutta en ole vielä siirtänyt tämän päivän kuvia tietokoneelle.

Laitetaan väliin vaikka tämä kuva parin päivän takaa, jossa näkyy perustavallinen siniheinä (ei siis mitään lajiketta) ja 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni. Siniheinästä oikealle on tarhanietospensas 'Strawberry Fields', siinäkin on nyt ihanaa limenvihreää, hyvin syreeniin sointuvaa syysväriä.

Rohanin toisessa päässä tullaan mäntyjen alle metsäpuutarhaan, ilokseni huomasin vaaleajouluruusussa nuput jo korkealla. Takana on pallohopeakuusi.

Jatketaan sitten Ransun perässä kohti muotopuutarhaa.

Kaikenlaista pientä on vielä kukassa. Mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Sinikatana yrittää vielä, mutta vähän epätoivoiselta tuo näyttää.

Austin-ruusu The Pilgrim porskuttaa, mikä onni, ettei peura ole syönyt sen nuppuja ja kukkia!

Seuraava nuppu on avautumassa, kaksi isoa lättykukkaa nuokkuu tuolla puskan toisella puolella. Yritys saada ne mahtumaan samaan kuvaan on hieman horjuva.

Melkoinen jymy-yllätys: 'Katharine Hodgkinit', eli keväällä kukkivat risteymäkurjenmiekat, nupulla! Näky on niin ihana, että kun nämä pari päivää sitten huomasin, olen saanut tavattomasti virtaa ja puksuttanut kuin duracellpupu siitä pitäen. Ihana sääkin vaikuttaa, aurinko on pilkahdellut joka päivä, kuten kuvista näkyy.

Vaikka kevätkukkien nuput ovat tähän aikaan vuodesta ehkä enemmän huono kuin hyvä asia, hykertelen silti onnesta. Lähdin etsimään lumikellonversoja, mutta niitä en löytänyt. Vielä.

Kevät lähestyy, ystävät! Sitä ei voi mikään estää, ei pahinkaan pessimisti.

Ai että marraskuussa on puolensa.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Kurjenmiekka Iris

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Siniheinä Molinia caerulea

Sinikatana Catananche caerulea

Syyriansyyssahrami Crocus kotschyanus

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kylvöpuuhien topit ja flopit

Siemenestä kasvattelu on sellaista uhkapeliä, ettei sen varaan voi puutarhansa kasvittamista laskea. Mutta kun se on niin hauskaa, ja sitten, kun taimi kukkii, kukat tuntee tosiaan ansainneensa.

Taimena ostetut punakukkaiset siankärsämöt eivät ole montaa vuotta puutarhassani viihtyneet, mutta perennaseoksen mukana kylvetyt ovat pysyneet ja kukkineet jo monta vuotta.

Keväällä kylvin yhteen kasvimaan ruutuun punakukkaisia rikkaporkkanoita, kun varsinaisten hyötykasvien siemenet pääsivät loppumaan kesken. Ne kasvattivat kesän mittaan ihan hyviä lehtiruusukkeita, vaikka osa taimista kuolikin heinäkuun helteisiin sillä aikaa, kun reissasin. Suojasin kylvöksen nyt verkolla, sillä aiemman kerran, kun rikkaporkkanan taimia oli kasvimaalla, linnut nokkivat ne mukkelis makkelis, eikä yksikään taimi selvinnyt.

Ensi vuonna tulisi sitten kukkia! Minulla nämä eivät ole ikinä kukkineet kylvövuonna, ja kaksivuotinen porkkanan pitäisi ollakin.

Olin sekä tilannut että voittanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta arvonnassa liudan ihania perennansiemeniä, joista osa tarvitsi kylmäkäsittelyn. Ne kylvin aikaisin, maaliskuussa, jotta sain rasiat ulos saamaan kylmäkäsittelyä. Ne viettivät pari kuukautta kannellisessa minikasvihuoneessa. Toukokuussa alkoi ituja nousta ja sitten rasiat pitikin ottaa aina mukaan, kun kaupunkiin lähdin – en uskalla jättää näin pieniä taimia paria päivää pidemmäksi aikaa. Joko niitä tulisi kasteltua lähtiessä liikaa ja ne mätänisivät, tai sitten ne voisivat kuivua.

Pienemmässä rasiassa on vaaleankeltakukkaista 'Citrina' -niittyleinikkiä, jonka hyvästä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Sitä ei tahdo löytää Suomessa mistään taimitarhasta (paitsi että kuulin Sotkamon taimistolta, että siellä sitä on myös kasvatettu, joten varmaan jo ensi vuonna!). Taimeni olivat alkusyksyllä jo niin kookkaita, että pysyin istuttamaan ne maahan. Kasvatin ne yhtenä klimppinä koko ajan, siirsin vain koko satsin isompaan ruukkuun alkukesällä.

Olin talvella tilannut myös suvitulppaanin siemeniä, sillä luulin menettäneeni sen. Ilo ja hämmästys olivat melkoisia, kun sama kukka alkoi kesäkuussa kukkia ruskopenkissä, johon en ollenkaan muistanut sitä siirtäneeni. Tai kukan nähdessäni muistinkin hämärästi, että olin arvellut sen viihtyvän paremmin ruskopenkin aurinkoisissa oloissa.

Tulppaanit itävät yleensä vasta vuoden päästä kylvöstä, joten sekä suvitulppaanin että Nilan lähettämän matalan tulppaanin siemenet ovat kylvörasioissaan tällä hetkellä kylmässä eteisessä, jossa ne saavat viettää talven. Näin niillä ei ole niin karut olot kuin ulkona ja muistan tarkkailla, etteivät kylvökset kuivu, mutta ne saavat kuitenkin olla riittävän viileässä. Eteinen menee pakkasellekin sitten, kun pakkasta on enemmän kuin muutama aste. 

Samassa käsittelyssä ovat myös 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan ja 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan siemenet. Jännä nähdä, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.

Kylvin loput perennat vasta kesäkuussa eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.

Keväällä huomasin sirkkalehdet edellissyksyllä kylvetyssä taimipurkissa, jossa oli Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin lähettämiä siemeniä kirjavalehtisestä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputkesta. Nostin purkin saunan varjosta taimikasvatuspöydälle, johon paistaa aurinko parin tunnin ajan ja se oli ikävä kyllä ilmeisesti liikaa: joka ikinen tähtiputken taimi ruskettui ja kuoli. Sen sijaan samaan purkkiin törkkäämäni maarianverijuuren siemen iti oikein hyvinkin ja pääsin istuttamaan sen preerialle syksyllä. Valkokukkaiset maarianverijuuret, joiden siemenet tilasin Saksasta, itivät myös hyvin ja istutin ne syksyllä muotopuutarhaan.

Tähtiputkien menettäminen harmittaa vietävästi, kun ne itivätkin oikein hyvin, mutta tällaista tämä on. Joskus äkillinen olosuhteiden muutos on juuri se, mitä taimet eivät kaipaa, vaikka kuvittelee nostavansa ne paremmin esille ja paremman hoidon ääreen.

Loput vihreät purkissa ovat rikkaruohoja ja keuhkosammalta.

Täytyy laittaa väliin kuvia onnistumisista, jotta harmittaa vähemmän ja tajuaa, mitä kaikkea onkaan onnistunut kasvattamaan. Hempukat tarhaidänunikot ilahduttavat parissakin paikassa, näiden siemenkasvatus onnistui tosi hyvin ja taimet tulivat kukkimisikään muistaakseni jo seuraavana vuonna kylvöstä. Hämmästyttävää, kun siemenet ovat pieniä kuin tomu.

Toinen yhtä ihanan värinen oli tulikukka 'Southern Charm', jolta kului kukkimiseen kolme vuotta kylvöstä. Mutta ihanaa kannattaa odottaa.

Sitten alkoi kesäkuussa kylvetyssä perennakennostossa tapahtua. Tämä on niin kutkuttava vaihe, vai mitä. Yksi kerrallaan alkavat siemenet turvota ja itää. Jotkin lajit itävät paremmin valossa kuin mullalla peitettynä. Tässä on valkokukkainen sinikatana 'Alba' parhaillaan itämässä. 

Hävikki on aina melkoista, minun hoidollani ainakin, mutta sain alkusyksyllä istutettua pienen tuppaan, jossa oli ainakin kaksi elävää sinikatanan taimea. Kuvasta voi nähdä, että niitä iti varmaan kaksikymmentä, mutta tällaista se aina on. En erottele taimia toisistaan ja kouli isompiin purkkeihin yksitellen, sillä se on vihoviimeistä näperrystä ja varma keino joukkomurhata taimia. Isompana tuppaana niistä yleensä jää henkiin joku keskimmäinen.

Puutarhassani kasvaa jo tavallisempi sinikukkainen sinikatana, mutta valkoinen on vielä kauniimpi sinisine silmineen. Kerran aiemminkin olin sitä kylvänyt, mutta silloin ei purkista noussut mitään.

Tämä sinikukkainen on Hernepensaskujanteen Jorin siemenestä kasvattama.

Sitten alkoi ituja nousta lisää ja lisää. Joka ikisestä purkista iti lopulta jotakin. Jotain myös kuolikin, reunuspietaryrtit ainakin menivät kaikki, vaikka itivät kyllä. En ymmärrä, miten sitä mainostetaan helppona ja joka paikkaan leviävänä; niin osto- kuin siementaimetkin ovat minulta kuolleet toistuvasta yrittämisestä huolimatta silmänräpäyksessä. 

Kylvän paljon heiniä, vaikka niitä löytyy taimimyymälöistä, mutta ei välttämättä mitään erikoisempaa. Tässä on niittyräpelö, jota kasvaa saarellamme kyllä luonnossakin, mutta tämän siemenet lähetti Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista. Moni puutarhabloggaaja onkin läsnä puutarhassani.

Tällä kertaa kylvöksessä on paria heinää, joiden talvenkestosta minulla ei ole mitään tietoa, täytyy vain kokeilla: toppojen sukuinen Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze' ja vasuheinä Muhlenbergia capillaris. Keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' on oletettavasti aivan talvenkestävä. Heinien taimet eivät syksyyn mennessä olleet niin reheviä, että olisin uskaltanut niitä istuttaa, upotin vain taimipurkit maahan. 

Kylvöksessä oli myös ihanan punakukkaisen ritarinkannuksen taimia Nilan siemenistä, mutta ne itivät ja kasvoivat kituliaasti. Toivon kuitenkin, että edes yksi niistä selviää. Muutama vuosi sitten Romppalan Linda lähetti näiden sinisten ritarinkannusten siemenet ja kylvin ne silloin keväällä sisälle. Ne itivät loistavasti ja kasvoivat hyvin, olisi pitänyt kylvää myös Nilan lähettämät siemenet jo aiemmin ja paapoa niitä huolellisesti sisällä.

Etukäteen ei oikein tiedä, minkä kasvatus on helppoa ja minkä vaikeaa. Keltakaunokki oli todella helppo siemenestä kasvatettava, pääsin istuttamaan sitä useaan paikkaan ja ne tekevät joskus siementaimiakin. Taustalla on vaaleankeltainen nukkasalkoruusu, josta vain yksi taimi selvisi kukintaikäiseksi saakka.

Kun lähdin heinäkuussa reissuun, istutin taimipotit saunan pohjoispuolelle, kosteaan paikkaan varjoon. 

Biltemasta keväällä ostettu peltinen taimikennosto osoittautui loistavaksi. Purkeissa ei ole pohjaa, ja ne sai hyvin pidettyä sopivan kosteana alusvadillaan. Unohdin laittaa alle kastelumaton, mutta ilman sitäkin pärjättiin. 

Sitten, kun taimet olivat tämän kokoisia, pysyi purkkien multapaakku nostettaessa hyvin kasassa. Maahan laittamalla ne sai loistavaan multakosketukseen, joka takasi, etteivät pikkuruiset taimet kuihdu. Upotan ruukut aina hivenen verran maahan, varmuuden vuoksi, jotta ne varmasti pääsevät maayhteyteen. Mutta pienistä rei'istä ei aina voi tietää, tuleeko niistä kosteutta. Kun pohjaa ei ole ollenkaan, voi olla varma, että multakosketus on.

Istuttelin isompia taimia isompiin potteihin pitkin kesää. Etualalla se valkokukkainen sinikatana.

Näistä olen tavattoman iloinen: rusopunalatva 'Ivory Towers'. Tämän olen ostanut taimena ja se kuoli, sitten hankin siemeniä ja mitään ei noussut. Mutta nyt nousi! Tällä on valkoiset kukat ja lajikenimi niin ihanan Tolkien-henkinen, että tämä kasvi oli pakko saada.

Koulin taimia erilleen moneenkin ruukkuun, jopa yksittäin, tavoistani poiketen, mutta kun taimet alkoivat olla jo tosi kookkaita. Näistä riitti ystävällekin. Istutin syksyllä kaikki taimet maahan, vaikka eivät ne paljon tätä kookkaampia olleet. Ainakin joku niistä saa luvan selvitä hengissä.

Selviämistä jännittäessä katsotaan taas pari onnistumista. Preeriaväriminttu; tätä etsin monta vuotta, kunnes päätin kylvää itse ja se onnistui! Sittemmin löysin tätä Vakka-Taimen valikoimista ja Sotkamon Taimistolta. Sävy on todella kaunis vaaleanvioletti ja tämä sietää kuivuutta myös muita väriminttuja paremmin. Ihastuin ihan vain kukan sävyyn aikanaan Sissinghurstin puutarhassa.

Anun puutarha -blogin Pioni lähetti tämän tädykkeen siemeniä, kun olin sitä hänen blogissaan ihastellut. Siemenet itivät todella hyvin ja istutin kaikki taimet muotopuutarhaan, jossa niitä nyt kukkii siellä täällä. Ihanan sininen kukka. 

Sain tämän nimellä loistotädyke, mutta kukat ovat vähän pienet siksi, joten laji on yhä epäselvä, mutta se ei haittaa, pääasia, että kukka on erittäin mieleinen. Tädykkeitä on tuhottomasti ja moni lajike on lajien välinen risteymä, niistä ei ota erkkikään selvää.

Tässä vielä loppukesän tilanne: on punalatvaa, koristeheinää ja vaikka mitä. Etualalla näkyy Nilan lähettämistä siemenistä kasvanut kurjenmiekka, olisiko mätäskurjenmiekka, sillä siperiankurjenmiekat kasvoivat niin hyvin, että istutin ne jo elokuussa maahan.

Miten tässä malttaa odottaa kevääseen, kun palan halusta tietää, miten taimet selviävät talvesta!

Loppuun täytyy laittaa kuva yksi ihanimmista onnistumisista. Päivänpesän elämää -blogin Katja lähetti punalehtiruusunsa siemeniä, kun olin ilmaissut sellaista halajavani. Siemenillä kesti puolitoista vuotta nousta mullan pinnalle ja sirkkalehdiksi, ja siitä on viisi vuotta. 

Nyt puskista isoin on jo sen kokoinen, että se teki useita kukkia. Muut taimet ovat pienempiä – istutin ne peuraesteeksi tontin reunoille, missä ne eivät saa kastelua tai ympäröivän heinikon kitkentää, mutta löydän niitä kuitenkin joka kerta, kun paikoissa käyn, eli hengissä ovat. Ruusuthan ovat tavattoman sitkeitä juurruttuaan ja on vain ajan kysymys, koska nekin alkavat kasvaa ja kukkia.

Ihanaa, kohta pääsee tilaamaan taas siemeniä ensi vuoden kylvöihin! Onko siellä muita, joilla kevät on jo täysin vallannut mielen?

Isopiippo – Luzula sylvatica

Isotähtiputki – Astrantia major

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria

Mätäskurjenmiekka – Iris graminea

Niittyleinikki – Ranunculus acris

Niittyräpelö – Briza media

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa

Punalehtiruusu – Rosa glauca

Rikkaporkkana – Daucus carota

Ritarinkannus – Delphinium

Rusopunalatva – Eutrochium fistulosum

Siankärsämö – Achillea millefolium

Sinikatana – Catananche caerulea

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Tulikukka – Verbascum

Tädyke – Veronica

Muotopuutarhan sininen penkki

Minun on pitänyt jo yli kuukauden ajan kirjoittaa muotopuutarhan kuivimman kulmauksen kukkapenkistä, josta on kuin vahingossa tullut aika sininen. Etenkin heinä-elokuun vaihteessa se oli kauttaaltaan sininen, mutta teemaa jatkaa nytkin sulkapiiska 'Little Spire'. Se viihtyy ja talvehtii hyvin tässä paikassa, jossa vieressä on salaoja sekä syvä tienvarren oja ja maa on muutenkin lähes pelkkää soraa, kiveä ja tiilisilppua sun muuta vanhan rakennuksen jätettä. Paikka on aurinkoinen ja talon eteläpuolella se saa vielä lämpösäteilyä talon seinästä.

Siirrytäänpä reilun kuukauden takaiseen aikaan. Näyttää ihanan kesäiseltä! Hohtopiikkiputki on hienon hopeainen, edessä voimakkaan sininen sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' vasta tulossa kukkaan. Taustalla mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Penkin etureunassa kukki samaan aikaan tähkälaventeli 'Munstead'; matala ja mätäsmäinen, todella kiva laventeli, ja siementaimiakin on tullut ihan passelisti.

Penkissä on toinenkin, hailakamman sininen sinipallo-ohdake, ei mitään erityistä lajiketta. Tämä tekee sen verran siementaimia, että niitä saa kitkeä, mutta olen keksinyt niille sijoituspaikkojakin. Näitä kun eivät peuranpenteleet syö.

Penkin toisessa kulmassa kukkii vieläkin sinikatana viimeistellen sinisen sävymaailman.

Ihanan raikas on Mama's garden -blogin Minnalta saatu valkoinen ranskantulikukka. Se oli tänä kesänä tavattoman matala, mutta se ei haitannut: katso, miten mahtavasti heteet sointuivat tähtilaukan kukkavarsiin!

Joskus mietin, mihin tätä kaikkea tilaa tarvitsee, kun puutarhaksi riittäisi neliömetrikin. Kasvien tutkiskelu läheltä on loputtoman mielenkiintoista ja yhä uusia elämyksiä antavaa.

Penkkiä kauempaa elokuun alussa. Musti esittelee.

Tähkälaventeli 'Munstead'.

Siirrytään sitten elokuun loppuun. Mantereen-reissulta löytyi ihana hailean vaaleanvioletti tähkälaventeli kotimaista tuotantoa, mutta en tullut kysyneeksi, kenen tuotantoa. Se tarttui kuitenkin mukaani heti. Peurat kun eivät laventeleihin koske. Olen kokeillut valkokukkaista tähkälaventelia pariin otteeseen, mutta se ei ole talvehtinut. Jospa tämän kanssa onnistaisi. Tykkään hirmuisesti tällaisista superhailakoista sävyistä.

Sitten aloitti portlandruusu 'Comte de Chambord' / 'Madame Boll' uuden kukintansa ja kun tässä on nykyään aita vieressä, eivät peurat tämän nuppuja ja kukkia ole vielä löytäneet. Läheltä on kyllä jo menty.

Ihmeellistä kyllä, komealuppiokin saa kukkia rauhassa, vaikka muita luppioita syödään, ja tätäkin syötiin alkuvuosina.

Vielä kerran sulkapiiska, sen hohtavaa sinistä on vaikea saada kuvaan, kun se on niin hentoinen. Valtavan kaunis, eikä tätäkään syödä!

Pojat esittelevät.

Nyt penkkiin on tullut pinkkiä, kun loistomyrkkylilja (lajikenimi tai tyyppi tms. Steven) nousi maasta raketin lailla ja avasi ensimmäisen kukkansa saman tien. Varsinaiset syysmyrkkyliljat antavat vielä odottaa itseään, nämä rotevat loistot ja risteymät näyttävät olevan aikaisempia. Yleensä tämäkin kukkii vasta sitten, kun viereinen karviainen on saanut syysvärin, olen hämmästynyt näiden aikaisuudesta.

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Ranskantulikukka – Verbascum chaixii

Sinikatana – Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia

Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Tähtilaukka – Allium cristophii