Thursday 10 November 2022

Kevät tulee

 Sitä ei voi estää!

Katselin murheellisena paikkaa, josta on viime talvena hävinnyt Orkney-saarilta tuomani aarre, kerrottukukkainen mukulaleinikki. Hieraisin silmiäni. Tuossahan ON mukulaleinikin lehti.
Enpä ole aiemmin huomannut mukulaleinikkejä syksyllä, mutta voi olla, että en vain ole huomannut – ovathan ne pieniä. Tuokin lehti on pikkurillin pään kokoinen. 
Koska tässä ympäristössä kasvaa tavallista mukulaleinikkiä joka puolella, en tiedä, onko tuo sitä orkneyläistä. Siinä olisi aika vahvat tummat läiskät lehtien keskellä, ja on tuossa tummaa, mutta en tiedä, onko tarpeeksi. Toivon tosiaan, että siitä on edes pieni pala jäljellä.
Mutta voi että ilostuin, oli tuo mitä oli. Näin keväinen juttu keskellä marraskuuta!

Luonnonkukkia on vielä kukassa, se ei ole tavatonta. Kurjenkelloja, puna-ailakkeja, haisukurjenpolvia, päivänkakkaroita. Vähän ja harvassa, mutta sitäkin ilostuttavampia. Voikukastakin ilahtuisi, siis kukasta, lehtiruusukkeita kyllä piisaa.

Krookuksetkin ovat keväisiä, mutta tämä on syksyllä kukkiva syyriansyyssahrami. Viimeinen kukkanen on jäljellä, tilaus lähetettiin sen verran myöhään. Tuulessa lepattava ränsistynyt kaunotar. 
Olin vähän ajatellut tätä ruukkukasviksi kaupunkiparvekkeelle, mutta täytyy vielä selvitellä tarkemmin tämän kasvupaikkavaatimuksia. Valitettavasti edellinen erikoinen parvekekukkana kasvattamani kreetansyyssahrami menehtyi viime vuonna.

Jos jatketaan pihakierrosta kasvimaan suuntaan, näyttää erehdyttävästi syksyiseltä. Tämänkin karhunvattukartion olivat muuten peurat onnistuneet kaatamaan vatunversoja riipiessään, vaikka se oli metallitolpalla maassa kiinni (muuten nuo lentelevät tuulissakin kumoon).
Onneksi ei kaikkia lehtiä ole riivitty, sillä karhunvatut ovat kauniita ruskakasveja. Orjanruusu on aivan punaisenaan kiulukoita.

Kasvimaalla alkaa olla autiota, paitsi etummainen yrttipenkki, joka on talvellakin vihreä ainakin osittain. Onneksi peurat eivät yrtteihin koske!
Perunoista osa on vielä nostamatta. Eilen keskityin kiveyksen jatkamiseen, sitä on nyt lähes Rohaniin johtavalle ovelle asti. Ovi näkyy tiilenpunaisena pystyraitana kuvan keskellä.

Nyt tuli liian ihana auringonpaiste esiin, pakko mennä ulos!

... jatkuu muutama tunti myöhemmin, tein istutusalueen tuonne ovesta vasemmalle olevaan nurkkaan. Sinne saikin uppoamaan istutusta odottavista taimista ja sipuleista ison osan.

Astutaan ovesta pari askelmaa alas, tullaan ruusu-heinätarhaan ja Rohanin alueelle. Valkokukkaista kurkkuyrttiä ei vieläkään ole syöty tästä, muualta kyllä on. Kolmeen yöhön en ole löytänyt uusia jälkiä peurojen vierailuista, ihan mahtavaa. Ja metsästäjät ovat yhä saarella, kuuluu pum pum silloin tällöin. Tuuletan joka kerta.
Täällä kukkii myös tuoksuasteri 'Herbstschnee' yhä vain.

Laitoin tästä viimeksikin kaksi kuvaa, reilu viikko sitten, anteeksi vain, mutta kun se on koko ajan paremmin kukassa!

Kaita-asteri 'Prince' on onneksi elossa ja aloittanut kukinnan. Tämän minipienet kukat ovat äärimmäisen suloiset ja ihanat yhdessä tummanvihreiden lehtien kanssa.
Ruusu-heinätarha on oikeastaan aika kiva. Keväällä siinä on aika paljon sipulikukkia, keskikesällä ruusut ja näin syksyn iloksi monta eri asteria. Koristeheinistä siniheinät ovat parhaimmillaan näin marraskuussa. Otinkin niistä tänään kuvan juuri tässä, mutta en ole vielä siirtänyt tämän päivän kuvia tietokoneelle.

Laitetaan väliin vaikka tämä kuva parin päivän takaa, jossa näkyy perustavallinen siniheinä (ei siis mitään lajiketta) ja 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni. Siniheinästä oikealle on tarhanietospensas 'Strawberry Fields', siinäkin on nyt ihanaa limenvihreää, hyvin syreeniin sointuvaa syysväriä.

Rohanin toisessa päässä tullaan mäntyjen alle metsäpuutarhaan, ilokseni huomasin vaaleajouluruusussa nuput jo korkealla. Takana on pallohopeakuusi.

Jatketaan sitten Ransun perässä kohti muotopuutarhaa.

Kaikenlaista pientä on vielä kukassa. Mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Sinikatana yrittää vielä, mutta vähän epätoivoiselta tuo näyttää.

Austin-ruusu The Pilgrim porskuttaa, mikä onni, ettei peura ole syönyt sen nuppuja ja kukkia!

Seuraava nuppu on avautumassa, kaksi isoa lättykukkaa nuokkuu tuolla puskan toisella puolella. Yritys saada ne mahtumaan samaan kuvaan on hieman horjuva.

Melkoinen jymy-yllätys: 'Katharine Hodgkinit', eli keväällä kukkivat risteymäkurjenmiekat, nupulla! Näky on niin ihana, että kun nämä pari päivää sitten huomasin, olen saanut tavattomasti virtaa ja puksuttanut kuin duracellpupu siitä pitäen. Ihana sääkin vaikuttaa, aurinko on pilkahdellut joka päivä, kuten kuvista näkyy.
Vaikka kevätkukkien nuput ovat tähän aikaan vuodesta ehkä enemmän huono kuin hyvä asia, hykertelen silti onnesta. Lähdin etsimään lumikellonversoja, mutta niitä en löytänyt. Vielä.

Kevät lähestyy, ystävät! Sitä ei voi mikään estää, ei pahinkaan pessimisti.
Ai että marraskuussa on puolensa.


Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum
Kurjenkello Campanula persicifolia
Kurjenmiekka Iris
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Mukulaleinikki Ficaria verna
Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'
Siniheinä Molinia caerulea
Sinikatana Catananche caerulea
Syyriansyyssahrami Crocus kotschyanus
Tarhanietospensas Deutzia × hybrida
Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

20 comments :

  1. Ihailtavaa positivismia;) Vaikka kyllähän se on totta, että kevät on päivä päivältä lähempänä;)
    Ja upeaa että marraskuussakin vielä löytyy kukkijoita!
    Minä ole ryhtynyt aloittelemaan joulutusta, sillä yksi kesän kasvihuoneessa viettänyt amaryllis on alkanut pullistella nuppuaan! Ja glögit on tottakai jo korkattu:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Glögi :-DDD No, kukin tavallaan! ;-) Tai siis, ei kai glögikaudessa mitään ihmeteltävää ole. Itse vain keskityn täysillä kevään ajattelemiseen ja tekemiseen :-D

      Delete
  2. Tuloo se, nelijän - viiren kuukauren perästä. Siälon kyllä palio viheriämpää ku täälä ja kukkiaki viälä. Joten, voi johonaki kohtaa päästäkki keväällisehen tunnelmahan, varsinki ku aurinko paistaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elän toivossa, että tulee jo helmikuun lopulla, joskus aiemminkin on tullut. Ja joskus on talvi jättänyt tulematta kokonaan!

      Delete
  3. Kevät ei ole kaukana. Itse ihastelin pionin alkuja joita puskee kasvien juurelta. Nyt on mukavan lämmintä, heti aamusta oli +8 astetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, ihanaa, uusia alkuja sielläkin. Niin tervetulleita näkyjä. Mietin tässä, että talvilepo on jo vietetty ja pimeän kauden masennustakin eletty noin kuukausi, kyllä kevät sen puolesta saisi saapuakin. Jotenkin voin kuvitella, että olet ehkä samoilla linjoilla. Ihanaa tämä lämpö!

      Delete
  4. Moskovan kaunotar on ylittämätön kesäkukkia. Hyväksyn syreenit, vaikka niissä ei ole ruskaväriä. Minä en yhtään tykkää pum, pum, sillä meillä niitä pieniä metsäkauriita, jotka ovat kuolemassa nälkään Keski-Suomessa ellei niitä ruokita. Kuulin, että eläinlääkärin rouvakin niihin oikein panostaa. Niiden sorkka on liian heikko kovaan routaiseen maahamme. Ovat levinneet tänne ilmaston lämpenemisen myötä. Kuulin tuon sorkkajutun biologilta. Eli ei jäätynyttä vaan sulaa syötävää, omenoita, auringonkukan siemeniä ja kovimmilla pakkasilla leikkaan siivuja lintujen rasvapötköistä. Ne ovat niin pieniä, että vartalo on kuin koiran tai ison kissan. Äitikin olisi halunnut pum, pum naapurin kissat, kun hänellä oli vielä iso puutarha, Hirvikantaa on pakko rajoittaa, sen ymmärtää jokainen. Olen ottanut sinusta mallia eli kaikki on nyt verkotettu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea uskoa, että metsäkauriit olisivat mitenkään sukupuuton partaalla, niillä vain kulkee selviytymisen raja jossakin. Olen sitä mieltä, että luonnoneläinten on selviydyttävä itsekseen, jolloin niiden elinympäristö rajoittuu luonnostaan sellaisiin alueisiin, joissa ne pystyvät elämään. Muuten luonnon normaali toiminta vääristyy.

      Delete
    2. Onpa muuten varsinaisen ikävää lukea kommenttejasi, että kissoja pitäisi ampua. Mitähän mieltä olisit, jos kommentoisin sinun blogiisi niin koirista?

      Delete
    3. Huh, kylmääviä mielipiteitä.

      Delete
  5. Jospa ryhtyisit ottamaan tällaisia KehäIII:n läheisyydessä asuvia talvipakolaisia pihallesi telttamajoitukseen. Kasvatan ahkerasti optimismia pääkoppaani, mutta valitettavasti Katharinet eivät puutarhassani kevättä vielä enteile. Taidan käydä huomispäivän valjetessa rapsuttamassa vähän multaan niiden ympäriltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh! Katharinet eivät kyllä täälläkään ole liikahtaneet tuosta, ja olisi varmaan parempi, että heittäisin niiden ylle multaa nyt. Mutta pakko nyt kumminkin on tarkastella niitä viikonlopun yli, mitä meinaavat tehdä!

      Delete
  6. Tuleehan se, ehkä jopa viiden kuukauden päästä, tai viimeistään toukokuussa :D
    Jo on teillä paljon kevään merkkejä näkyvissä, Katharinetkin nupulla. Toivottavasti tuo mukulaleinikki nyt olisi sitä kerrannaista. Ja toivottavasti nuo kaikki hieman etuajassa kasvuun lähteneet söpöläiset selviävät myös kevääseen saakka. Niillä onkin vielä paljon vaaranpaikkoja selvitettävänä; peurat, myyrät ja talven tuiverrukset. Kohdelkoot niistä kaikki puutarhaasi lempeästi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tjuuuuu, toivon nyt kovasti, ettei ihan toukokuuhun saakka tarvitse odottaa :-DDD
      Voi kiitos lämpimästi toivotuksistasi kasviparoilleni. Sillä totuus on, että ne tarvitsevat kaikkea tuota varjelusta. Meillä on iso ongelma se, että talvi alkaa niin myöhään. Moni kasvi on elossa ja vihreänä tammikuussa (vaikkapa monet ihanat erikoisesikot), vaan huhtikuussa heittänyt veivinsä. Kun kumminkin Suomessa ollaan, vaikka kuinka "suotuisalla vyöhykkeellä", tulee talvi arktisine viimoineen kumminkin jossain vaiheessa - ja se on usein sitten viikatemies.

      Delete
  7. Kyllä on kaunis marraskuinenkin puutarha. Runollisen näköinen. Tuo kuva yrttilavoista, jossa on sinikuvioinen ämpäri kaivonkannen päällä inspiroi kovasti. Taidan alkaa vähitellen kehittää luonnonkivistä kivetystä oman yrttitarhani lavojen ympärille. Kiitos ideasta. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiveys on kätevä, kun ei tarvitse katsella laatikoiden vieressä nousevia heinätupsuja ja on sitten pysyvä ja kaunis pinta, luonnonkivet erityisesti ovat kauniita. Hidas projekti se on minulla ollut, aloitin tuosta kaivon luota hyvinkin yli kymmenen vuotta sitten. Eiköhän sinulla toteudu nopeammin.

      Delete
    2. Hitaasti toteutuu luonnonkivillä täällä Salon maaseudulla. Sopivia litteitä kiviä on vaikea löytää, kun asutaan metsän ja pellon välissä. Ovat pikemminkin rosoista mötikkämallia täällä, olen huomannut. Meren rannalla liki koko elämän viettäneenä oli aikoinaan helppo löytää kaikenlaisia "laattakiviä".

      Delete
    3. No voi. Ovat täälläkin litteät laatat harvassa, useimmat ovat jonkinlaista mötikkää, mutta kunhan ovat sopivan paksuisia - tulee mukulakiveys. Koska maa on epätasainen, olen yrittänyt korjata maan kuoppia ja muhkuja kiveyksen paksuudella, sillä mitään hiekkakuormaa tälle saarelle ei ajatellut tilata. Vanhoja, rikkinäisiä tiiliäkin olen käyttänyt, kuten tiilenväristä kuvassa huomaa. Ne ovat pakkasissa menneet tiilimurskaksi, mutta eihän se haittaa. Alle kannattaa siis ehdottomasti laittaa maanrakennuskangasta tai muuta, joka estää kasvuston kasvun kiveyksen läpi.

      Delete
  8. Oi joi, minäkin ottaisin mielelläni kurjenmiekkojen piippoja nyt kurkistelemaan maasta kuin tämän aamuista valkoista höttöä. Onneksi ei jäänyt maahan ja tuli vain sen verran, että voi mainita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi ei, valkoista höttöä sielläkin! Nyt kyllä kylmeni niin, että nakkasin lapiollisen multaa noiden piippojen päälle. Nähdään sitten keväällä, toivottavasti mahdollisimman pian!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!