Saturday 19 November 2022

Lumipyry iski

 Katse kevääseen. Kuusi kuvaa toukokuusta, ole hyvä, ja lähde mukaan!

Voi tuota ihanaa toukokuuta. Kaikki tapahtuu niin äkkiä, ja kaikkea niin paljon, ettei mitenkään ehdi blogiin raportoimaan koko sitä rytinää ja elämänvoimaa. Valitsin mukaan kuvia kevään ihmeistä, joiden äärellä olen polvistunut, mutta kuitenkaan nämä ilonaiheet eivät ole päässeet blogiin asti, tietääkseni ainakaan.
Toukokuun ensimmäisenä päivänä kumarruin 'Persian Pearl' -tähtitulppaanin edessä. Muotopuutarhan lämmössä ja auringossa se avautui mitä kauneimmaksi maljaksi: elämän juhlaa.
Joka kerta tähtitulppaania ihastellessani mietin, millaista olisi nähdä nämä kotonaan jossakin Lähi-Idän vuorenrinteillä. Siellä täällä loistaisi tällaisia pikkuisia tulppaaneja kuin jalokiviä. Siinäpä näky!

Tätä ihastelen joka kevät: pioni 'Elizabeth Cahn' ympärillään täydellisesti viininpunaisiin versoihin sointuvat tulppaaninnuput. Darwinhybriditulppaani 'Light and Dreamy' on osoittautunut mukavan monivuotiseksi.
Tämä dramaattisten värien hetki kestää vain vähän aikaa: pian avautuvat tulppaanit hempeän vaaleanpunaisina ja pioninkin lehdet vihertyvät.
Pistin risut ajoissa pionin tueksi, sillä tämä aikainen risteymäpioni kukkii jo kesäkuun alussa, kukat ovat kermanvaaleat.

Rohanissa oli käynyt talven aikana sellainen vesimyyrämyllerrys, että olin iloinen löytäessäni aika monta sipulikukkaa kumminkin vielä elossa. Nämä lienevät 'Black Parrot' -papukaijatulppaania tai sen tapaista, taempana kukkii purppurainen hyasintti 'Woodstock', lisäksi on laukkoja ja marhanliljoja nousussa. 
Tykkäsin kovasti kuvan väreistä, mutta se ei saanut palstatilaa, vaan joku muu kevään ihmeistä. Niitä kun on toukokuussa niin paljon.

Keväällä ei vielä huku lehtivihreään, vaan on ilmavaa ja valoisaa ennen lehtien puhkeamista. Hetket ovat ohikiitäviä, kuten tämä, kun saarnen paljailla oksilla on tummat kukkanuput, saarnirivin takimmaisena asuva vaahtera jo kukkii limenvihreänä ja villit hapankirsikat niiden alla ovat täynnään lumivalkeita kukkia.

Tätä kuvaa, jossa on tarkennus pielessä, katson ihan epäuskoisena. Miten voi olla tuollaista! Joka puolella tursuaa kukkia: vasemmalla puska kultaherukkaa, sen oksien lomasta näkyy ruusuherukan punaisia kukkia. Tuomipihlajat (siro- ja rusotuomipihlaja) ovat kukassa. Tulppaanit ja narsissit ovat kukassa. Huussin takana kukkivat kirsikkapuut ja vaahtera. Ja sitten on kaikki, mitä tässä kuvassa ei näykään, vaikka on tuolla kuvan alueella: vuokot, esikot, imikät, rotkolemmikit ja muut ihanat.

Kukkaakaan en raaski puutarhastani katkoa, paitsi ystäville meneviin kimppuihin. Kitkiessä onnistuu kuitenkin joskus tekemään enemmän tuhoa kuin hyvää, ja sipulikukan paksu, mehevä varsi napsahtaa poikki hyvin äkkiä. 
Niin kävi tälle ihastuttavalle 'Genève' -narsissille. Kevään uhri.

Kuusi kuvaa toukokuusta on Tuplasti terapiaa -blogin keksimän Kuusi kuvaa kesästä -haasteen innoittama rinnakkaishaaste. Lanseerasin sen joitakin vuosia sitten, kun minulle toukokuu ei ole vielä kesää, joten toukokuun kuvia ei voinut haasteeseen laittaa, ja muutenkin halusin keskittyä tähän vuoden ihanimpaan kuukauteen, joka kuluu aina aivan liian nopeasti. Toukokuun soisi kestävän ainakin kolmen kuukauden ajan, ellei puoli vuotta. Enkä usko, että siihen siltikään kyllästyisi.
Jos innostuit, olisi ihanaa nähdä sinunkin kuusi kuvaasi toukokuusta!


Hapankirsikka Prunus cerasus
Kultaherukka Ribes aureum
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis
Tähtitulppaani Tulipa humilis

30 comments :

  1. Pääsi kaihoisa huokaus. Niin ihana kevät!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Koko ajan kuljetaan kohti seuraavaa kevättä, sieltä se tulee...

      Delete
  2. Niin, sieltähän se kevät sitten taas tulee. kunhan tämän talven saamme alta pois. Lunta ei meillä vielä ole kukkien suojana mutta maa ainakin nyt on jäässä. varmaan minäkin taas keväällä olen työkuntoinen, nyt on vähän niin ja näin. odotan lonkkaleikkausta , nyt sen kanssa tuskin kävelemään pääsee. No aika näyttää. kumpi voittaa kevät vai minä. Mutta se on varmaa että ainakin kevään kukat kukkii vaikka en niille mitään tekisi.
    Mukavaa syksyn jatkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti lonkka tulee kuntoon, ei ole mukavaa tuollainen, ettei liikkumaan pääse. Pikaista ja onnistunutta leikkausta ja sujuvaa toipumista!

      Delete
  3. Niin heleää, niin iloista ja keväistä. Ihanat kuvat:).Taustalta kuuluu tsirp-tsirp💚
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä lintujen liverrystä ja pesintätohinaa itsekin ajattelin kuvia katsoessani. Toukokuu on niin ihanaa aikaa, täynnä elämää!

      Delete
  4. Tähän aikaan vuodesta (tai oikeastaan koko syys-maaliskuun ajan ja vähän huhtikuussakin) on kauhean vaikea uskoa, että kevät vielä joskus tulisi. Tai että on olemassa aikoja, jolloin on valoisaa eikä tarvitse palella.

    Aina se kuitenkin on tullut, vaikka uskoa koetellaan. Jaksamista sinne tällaisina hankalina aikoina!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi sentään, teille tulee kevät tosiaan niin kovin hitaasti ja myöhään. Meillä sentään on todellista toivoa nähdä lumikellon nuppuja jo helmikuussa, ja se auttaa todellakin jaksamaan - enää kolme kuukautta mahdollisiin kevään merkkeihin! Vaikka kevät on hyytävän viileä, on se ihan eri asia viettää lumettomassa maisemassa nuppuja mittaillen.
      Aina kevät tulee, ja toivottavasti mahdollisimman aikaisin!

      Delete
    2. Toisaalta viileässä keväässä on se hyvä puoli, että silloin sen luulisi kestävän pitempään.

      Juuri yhden työkaverin kanssa puhuttiin, että tänne pohjolan perukoille on annettu kaikki ikävyydet, kun on märkää, kylmää ja pimeää. Pimeys on siedettävissä, jos on lämmintä. Samoin märkyys. Kylmäkin on siedettävämpää valoisassa ja kuivassa. Märkä ja kylmä yhdessä on sietämätöntä aina ja kaikki kolme yhdessä on aivan toivoton tilanne.

      Ylellä on muuten sellainen podcast-sarja kuin Pieleen mennyt historia. Siinä käsiteltiin sekin, että kenen idea oli muuttaa tänne kylmän ja pimeän keskelle :-D

      Delete
    3. Haha! Juuri tuota ihmettelen joka ikinen vuosi tähän aikaan. Väistämättä tulee mieleen, olivatko esiäitini kovinkaan fiksuja tai riittävää perspektiiviä omaavia.
      Yhhyh, yhdyn surkutteluun täydestä sydämestäni. Saavuin tänään viikon reissulta kotiin 7-asteiseen taloon. Ei ole kovin kivaa. Olisipa eri ilmasto!
      Meillä täällä lounaissaaristossa on tosiaan varmaan niin pitkä kevät kuin on Suomessa mahdollista, ja se on tavattoman ihanaa.

      Delete
  5. Ihania kuvia, istutin juuri Lilac Wonder -tulppaaneita, jotka ilmeisesti muistuttavat noita persialaisia ihanuuksia. "Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä."
    - Edwin Way Teale

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syreenitulppaani 'Lilac Wonder' on myös näitä ihania siroja luonnontulppaaneja. Minulla se on selvästi myöhäisempi ja myös korkeampi kuin tähtitulppaanit, mutta nämä asiat voivat riippua kasvupaikastakin. Toivottavasti ne ihastuttavat siellä pian keväällä! Itsekin istutin sitä lisää. Nyt en muista, istutinko myös Persian Pearlia lisää, useimmiten olen ostanut pussin, kun olen jossain nähnyt, kun se on niin ihana.
      Hyvä on tuo Tealen viisaus! Minullakin on vahva usko kevään tuloon, kun vasta viime viikolla sain loput taimet ja sipulit multiin. Se jos joku on kevään edistämistä ;-)

      Delete
  6. Hienoja kuvia ootkin ottanu. Miullakin on tuota 'Persian Pearl' tulppaania puutarhassa. Vähän liian kuiva on sillä paikka, jaksaa muutamalla kukalla aina keväällä kukkia kuitenkin. Ihanat värit pionissasi, tukikepit kannattaakin ajoissa laittoo. Kevättä odotellaan ja unelmoijaan ihanasta vihreyvestä ja kauniista kukinnasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulisi tulppaanien sietävän kuivuutta, kun ovat kivisten vuoristojen kasveja, mutta ehkä ne kaipaavat keväistä kosteutta kumminkin? Viime keväänä harmitti, kun valkokukkaiset 'Albocaerulea Oculata' -tähtitulppaanit näivettyivät, tai siis kukkanuput kuivuivat. Pitää muistaa ensi keväänä vähän kastella niitä, jos nousevat vielä.

      Delete
  7. Ihania kuvia kaikki . Olin lumoutunut.

    ReplyDelete
  8. Toukokuun valossa on kyllä jotain todella ihanaa. Tänään meilläkin paistoi hetken aikaa aurinko, tosin se valaisi lähinnä naapureiden katonharjoja ja puiden latvuksia. Ei siitä maahan asti yltänyt sädettäkään toisin kuin keväällä. On jo kova ikävä sitä valoisuutta!
    Ikävä on myös kevään vihreyttä, kukkivia puita ja sinistä taivasta niiden taustalla. Miksi ne hetket menevät ohi vilistämällä, mutta loppusyksy tuntuu kestävän suorastaan vuosia? Vinkkaa, jos päätät laittaa kansalaisaloitteen toukokuun pidentämisestä. Kävisin mielihyvin kirjoittamassa nimeni sellaiseen listaan!
    Taidanpa tarttua itsekin tähän haasteeseen jonain päivänä. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että aurinko paistoi, mutta tähän aikaan valosta on silti todellinen puute. Aurinko on niin matalalla ja päivä lyhyt... nyt kyllä kelpaisi maaliskuun valo, tai vaikka helmikuun, vaikka ei silloinkaan pysty päivän pituudella juhlimaan.
      Täytyy pistää kansalaisaloite vetämään :-D
      Ihanaa, jos tartut tähän! Toukokuussa jää hirveästi puutarhan asioita raportoimatta blogiin, kun silloin tapahtuu niin lujaa tahtia. Kesälläkin, mutta etenkin toukokuussa.

      Delete
  9. Ai jai mitä kuvia, kuin karkkia marraskuun harmauteen. Huussikuvaa kun katselin, niin aloin kuulla mielessä mehiläisten ja kimalaisten surinan, pikkulintujen laulun ja pienenpienen tuulen suhinan. Tähtitulppaani on kuvassa kuin ainutlaatuinen jalokivi. Kevään valo, ei siihen ole enää kuin puolisen vuotta kun positiivisesti ajattelee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällaista valo- ja kukkahoitoa tarvitaan, jotta jaksetaan.
      Meillä on ihan samat mielleyhtymät, kun minullekin tulee huussikuvasta mieleen lintujen ja hyönteisten hyörinä ja pörinä. Kultaherukka surisee kimalaisia ja tuoksuu hunajaiselta, ja vaahterat, ja kaikki!
      Kun nyt alkaa tarkemmin ajatella, niin eikö jo maaliskuussa ole aika ihanasti valoa ja ehkä ensimmäiset lumikellot kukassa? Sitä kohti - reilut kolme kuukautta enää!

      Delete
  10. 'Persian Pearl' on ihana, mutta mulla kovin lyhytikääne, jos eres nousoo. Silloon tällöön tuloo sitä laitettua. Huussikuva, on kevättä parhaimmillaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmi, kun eivät ne ole pitkäikäisiä. Minulla joitakin kukkia nousee vuosittain vanhoista Persian Pearleista, mutta istutan uusia lähes joka syksy, sillä en halua olla ilman, sillä ne eivät tosiaan runsastu, päinvastoin. Sentään toivoisi, että ekana vuonna kukkisivat!

      Delete
  11. Ah, niin ihana kevään tunnelma näissä kuvissasi! Oikein tuntee kevään äänet ja tunteen näitä katsoessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tuntee. Puolen vuoden päästä ollaan taas tuossa, kylvetään valossa!

      Delete
  12. Ihan sama, vaikka kuvat olisivat aiemmin nähtyjä (en kyllä näitä muista). Tällaisia näkymiä voisi katsella lukuisia kertoja. Persian Pearl on minusta yksi kauneimpia pikkutulppuja. Se on hieno niin nupulla kuin avonaisenakin. Punaiset pionin versot ovat myös niitä, joiden äärellä tulee kontattua joka kevät. Tällaisena marraskuisena aamuna toukokuisten kuvien katselemisella saa tankattua energiaa. Kohta on nimittäin lähdettävä lumitöihin. Aura tunki sisäänkäyntiin vallin. Kyllä sen yli pääsee peruuttamaan, mutta parempi siivota pois ennenkuin jäätyy tiukemmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän sillä kuvien uutuudella ole väliä, mutta kun toukokuussa otetuista kuvista vain ehkä 10-20 % päätyy blogiin, niin että on oikein kivakin valita eri kuvia ja käydä sen takia viimekeväisiä blogijuttuja läpi ;-)
      Voi hyvänen aika, niin paljon jo lunta, että syntyi aurauskinos! Voi änkeröinen. Tänään mietin sitä, kuinka yhtäkkiä tuntuu, että hypättiin tammikuuhun. Ihan ihmeellisen talvista. Vähän liian aikaisin!

      Delete
  13. Ihana toukokuu! Enää vajaa puoli vuotta näihin tunnelmiin... :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No heh, joo. Mutta periaatteessa on mahdollista, että keväisyys alkaa jo helmi-maalis-vaihteessa! On se joskus ennenkin alkanut ;-)

      Delete
  14. Toukokuu on kyllä yksi lempparikuukausista! Koko kesä vielä edessä, mutta päivittäin saa jo ahmia aisteillaan aurinkoa, linnunlaulua ja yhä uusia ihania kukkijoita! Silloin kaikki pienimmätkin saavat olla ihailun kohteina ja tulla huomatuksi, kun maasta kevään lämpöön nousevat! Täytyypä selailla nuo omat toukokuun kuvat, jos sieltä kuusi sopivaa löytyisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa luettelit juuri toukokuun ihanimmat puolet! Huonoja puolia ei taida ollakaan, paitsi liian nopeaan kiitävät päivät. Ihanaa, jos sinäkin julkaiset omat toukokuun-kuvasi!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!