Uusia hankintoja

 Niitähän kertyy...

Ensinnäkin hankin Liisan kasvit -blogin innoittamana pensasbasilikan. Se näytti kauniilta ja kun talvetus oli kuulemma helppoa, päätin hankkia, jos jossain tulee vastaan. Ja niin se tuli toukokuussa Marketanpuiston puutarhatapahtumassa, jossa olin työn puolesta. Basilika on vasemmalla. 

Saviruukuissa on pari latva-artisokkaa, joista toivon saavani syksyyn mennessä sen kokoiset, että ne kehtaa istuttaa maahan. Elän siinä toivossa, että jonakin vuonna saan siitä perennan. Olen oikeastaan vähän hämmästynyt, kun viimevuotinen latva-artisokka ei talvehtinut, vaikka oli niin lauha talvi.

Tänne kasvimaan reunalle, jossa ruukkupuutarhakin asustaa, syntyi uusi istutus. Hankin huhtikuussa vuorikärhön (var. grandiflora), ja kuten tiedämme, vuorikärhöt ovat toivottoman talvenarkoja. Olin talvella tilannut Viherpeukaloilta vaaleanpunakukkaisen 'Hon-beni' -japaninsinisateen (f. rosea) ja keksin, että istutan arkajalat tähän yhdessä. 

Tuossa on auringon paistaessa lämmin seinämä ja talveksi on ehkä helppoa ripustaa seinälle jokin suojakangas, sillä siinä on nyt koukut jousihäkkyrää varten. Tyvet täytyy tietysti kietoa pakkassuojaan myös. Paikan ongelma on, että siihen osuu tuuli, joka on talvella tietenkin hyytävä, mutta kokeiluahan tämä kaikki on.

Jos vuorikärhö koskaan kukkii, se on valkokukkainen. Saapi nähdä, onko kummassakaan köynnöksessä keväällä mitään eloa. Kun vuorikärhö on keväällä edellisvuoden versoilla kukkiva laji, johon ynnätään talvenarkuus, ei paljoa toivoa ole. Istutin vihermintun peittämään maata, ehkä se sentään on elossa ensi keväänä. Katonharjatiili varjostaa kärhön tyveä, paahteestahan niiden juuret eivät pidä.

Siellä ne köynnökset nyt ovat, vajan seinällä. Olisipa mahtavaa, jos ne joskus kukkisivat. Hassua on se, että kumpikin on lajia, joka eteläisemmissä maissa kasvaa valtavaksi, ei niille tuollainen pikku pläntti seinää riittäisi millään. Mutta täällä eletään kestokyvyn rajamailla.

Etualan laatikosta voi nähdä, että valkosipulini eivät kerrankin ole kellastuneet kuivuuteen jo juhannuksena! Vaikka aika moni pikku vihanneksen taimi onkin kuollut kuivuuteen. En ole tajunnut kastella kasvimaata, vaikka parin millin sade ei riitä paahteisen paikkojen laatikoita kastelemaan. Eilen ja vielä tänäänkin sataa, silti mittariin on kertynyt alle 4 mm. Tämä ei oikeasti maata kastele, vaikka ihmisestä tuntuu siltä, että on hyvin märkää.

Viherpeukaloilta tuli muutakin. Viime hetkillä, kun pakettini vielä odotteli yhtä tyräkkiä, tuli ihastelemani atsalea 'Chanel' alennukseen. Hurmaava persikkainen väri! Pyysin lisäämään sen tilaukseen. Atsaleassa oli ilokseni yksi nuppurypäs, joka avautui pian istuttamisen jälkeen.

Tarkistan kasvien nimet juttua kirjoittaessani (koska myyjillä on usein käytössä ties mitä vääriä nimiä) ja selvisi, että 'Chanel' ei vielä ole virallisesti hyväksytty nimi, lajike lienee niin uusi. Näin ollen en tiedä, mitä lajia se edustaa, mutta todennäköisesti monen atsalealajin välistä risteymää, jolloin se on puistoatsalea.

Viherpeukaloilla oli myös kiinnostava uutuus, jonka klikkasin ostoskoriin heti tammikuun alkupäivinä, kun tilauksen tein. Jasmike Petite Perfume Pink eli 'P1' on ensimmäinen vaaleanpunakukkainen jasmike. Meillä ollaan nykyään niin ajan hermolla puutarha-asioissakin, että kasvia on meillä heti myynnissä, kun se sai vasta tänä vuonna "vuoden kasvi" -palkinnon Chelsean puutarhanäyttelyssä.

Siihenkin on nyt tullut pari kukkaa ja ne toden totta ovat juuri sellaiset kuin myyntikuva lupasi, mitä ei kyllä aina kasvien kohdalla tapahdu.

Jasmikkeet ovat ihania, mutta ne eivät aina viihdy. Johtuuko sitten tuulesta vai mistä. Kuistin nurkan ihanasti tuoksuva pikkujasmike on viimein kuollut – monen vuoden ajan se kuivatti versojaan, kunnes nyt siinä ei ole enää yhtäkään elävää versoa. Kameliajasmikkeetkin kärvistelevät. 

Mutta en luovuta. Hankin uusia.

Ransu esittelee niitettyä ylärinnettä, se alkaa tuosta kurjenmiekan takaa. Uusi jasmike on heti tässä alareunassa.

Rinteen toisessa päässä on uusi hankinta Vakka-Taimesta, purppuraomenapuu 'Linnanmäki'. Harmittaa, kun myyrät ovat syöneet tästä niin monen hedelmäpuun juuret, mutta istutan nyt uudet hankinnat metalliverkolla vuorattuihin kuoppiin. Omenapuuta ei oikein hyvin erota, sillä sen takana on luumupuun uutta vesaa. Vanha iso luumupuu kaatui, kun vesimyyrät olivat syöneet sen juuret, mutta juuria on näköjään jossain vielä jäljellä. 

Onpa tuossa ylärinteessä satumaisen ihana maa! No, myyrätkin sen tietävät. Ilmavaa, hiekkapitoista, tummaa, ravinteikasta (nokkosia riittää). Ihan ihanteellinen paikka hedelmäpuille.

Myyränloukkuni ei ole pitkään aikaan saanut kiinni yhtäkään myyrää, mutta en ole muistanut vaihtaa sen sijaintiakaan. Sen sijaan supercat Musti pyydystää niitä vähintään kaksi päivässä, tai se on se määrä, jota se tuo näytille, voi niitä olla enemmänkin. Lisäksi sen pyydystysalue on tonttiani laajempi, se hoitaa naapurienkin pihat.

Kuvassa vasemmalla on luonnonsuojelualue, sillä en hennonut vetää mesiangervoa nurin. Ne kun eivät täällä saa kasvaa ja kukkia valkohäntäpeurojen takia, niinpä täällä puutarhassani annan mesiangervon ja horsman rehottaa, kun tontti on aidattu peuroilta.

Oikealla näkyy valkoista, käydään katsomassa se.

Sieltä löytyy laskosheiden muoto Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Puska on vielä nuori, alle metrinen, mutta sillä on kauniit kukat ja lehdet jo nyt. Kukinnot ovat nätisti laakeina teevateina, ja lehdet ovat järjestyneet siistiin riviin riippuen oksilta alaspäin. Parhaiten efektin näkee kyllä vasta vähän isompana. 

Kaikkea ei vyötärönkorkuisesta rehotuksesta voinut niittää, sillä monissa nokkosissa on asukkaita. Alkukesällä nokkoset olivat mustanaan neitoperhosen toukkia, nyt niissä oli nokkosperhosen toukkia siellä täällä. Muita nokkosella ruokailevia ovat amiraalin ja karttaperhosen toukat.

Tässä vielä supercat Musti myyrästystouhussaan.

Kuvatodiste saaliistani Vakka-Taimesta, 'Linnanmäki' on tuossa vielä kukkivana odottamassa istuttamista. Monenlaisia puskia, perennoja ja sipulikukkaakin tuossa on. Lisäksi sain kaksi sininarrinpensaan taimea kokeiluun, sillä ne ovat kovin talvenarkoja. Toinen niistä tuli kiitoksena dendrologiystävälle, joka oli lähettänyt mukanani paikallista saaremme kantaa olevan pähkinäpensaan sekä metsäomenapuun taimen vietäväksi Vakka-Taimeen.

Eilen keksin, mistä narrinpensaan nimi (Decaisnea fargesii) ja sinervät pitkät hedelmät ovat etäisesti tuttuja. Minähän olen tavannut tämän puskan hedelmineen Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa! Kävin siellä Orkneyn- ja Shetlannin-reissuni päätteeksi syksyllä 2017 ja itse pääpuutarhuri esitteli harvinaista kasvia harvinaisine hedelmineen.

Siinä se on, Aberdeenin Cruickshankin kasvitieteellisessä puutarhassa. Palko on tuossa jo mennyt aika mustaksi, tai ehkä väri vasta kehittyy. En huomannut tuota silloin kysyä, kun puska oli minulle aivan uusi. Kasvin talvenkesto on –15 asteen luokkaa, joten ei tätä voi kovin moneen paikkaan Suomessa istuttaa. 

Ihastelin Vakka-Taimen näytepuutarhoissa erittäin kaunista, punaruskeakukkaista pensasta ja kysyin Muuriselta, mikä se on. Carolinanrosettipensashan se (tai kalukkipensas). Hän etsi siitä sitten ystävällisesti taimen, jotta sain tämänkin erikoisuuden, täydellinen heräteostos siis.

Valitettavasti kasvit saivat tuulivaurioita laivamatkan aikana, kun auto piti jättää Nauvoon juhannusliikenteen takia. Mutta onneksi taitavat olla kumminkin kaikki elossa, vaikka osalla on aika repaleiset lehdet.

Tässä on viimeisin raivauskohde. Navetan itäpäädyssä pitäisi olla kulkureitti sinne sisään, mutta niin vain sekin oli kasvanut vyötärönkorkuiseksi rehotukseksi. Riivin kaiken käsin, sillä se on helpompaa – maassa on kiveä vieri vieressä. Olen joskus tehnyt rakennuksen seinän viereen tasaisen kiveyksen ja siinä kukkii nyt matala timjami. Sitten olen kaivanut pienen ojan, joka johtaa vettä pois rakennuksen takaa, ja kerännyt kiviä muurintapaiseksi ylärinnettä vastaan.

Olen haaveillut, että kiveäisin tämän navetan edustan alueen – olisi todella houkuttelevaa saada epämääräinen rehotus kuriin! Rinteeseen olisi kiva saada myös pikkuruinen tasainen kohta esimerkiksi penkkiä varten. 

Näitä toiveprojekteja riittää kyllä vähän kaikkialla ja vanhaa taloakin pitäisi ehtiä jossain välissä kunnostamaan. 

Raivasin myös kivirivin yläpuolisen alueen, sillä siellä rehottaa taikinamarja turhankin laajalla alueella, oikeastaan sen ei tarvitsisi rehottaa ollenkaan, ei kuulu suosikkeihin. Etsin paikkaa keväällä hankkimalleni kerrottukukkaiselle vaaleansiniselle jalosyreenille 'Président Grévy'. Jalosyreenit eivät kestä talvimärkyyttä ja vesimyyrät rakastavat niiden juuria. Tuolla ylhäällä on yhtä kivistä kuin tässä alhaallakin, joten ehkä siellä ei vesimyyrä pysty kaivamaan tunneleitaan, eikä siellä kai vesi seiso. Sopiva kuoppa syntyi kaivamalla maasta riittävän monta kiveä ylös. Varmuuden vuoksi vuorasin istutuskuopan verkolla, sillä olin tilannut syreeniaarteen Belgiasta saakka.

Kirjoitin syreeneistä artikkelin uusimpaan Oma piha -lehteen (numero 4/2025) kertoen mm. ranskalaisen Victor Lemoinen jalostustyöstä ja olen onnellinen, että minulla on nyt Lemoinen luoma kerrottu syreeni haaveilemassani vaaleansinisessä värissä. Kuvasta sitä ei erota, se on kaukana lähellä aitaa, kuvassa hyttystäkin pienempänä.

Loppuun vähän tyräkkiasiaa. Viime vuonna tilasin Viherpeukaloilta kolme 'Ascot Rainbow' -tyräkkiä, mutta laji on kovin talvenarka. Euphorbia × martini on mantelityräkin ja välimerellisen Euphorbia characiasin perillinen, ja characias ei mitenkään talvehdi Suomessa. Mantelityräkkikin vaatii kuivat olot talvikaudelle. Kolmesta kasvista nähdäkseni vain yksi on hengissä, tosin toinen on nyt sellaisen rehotuksen takana, etten ole huomannut sitä kurkata. Mutta ei se ainakaan keväällä hyvältä näyttänyt. Tämä siitä huolimatta, että talvi oli lauha ja suojasin kasvit. Voi kyllä olla, että ne myös homehtuivat tms.

Mutta onneksi on tämä yksi! 'Ascot Rainbow' on kirjavalehtinen ja se näkyy myös kukkien suojuslehdissä. Ihan mahtavan upeat yksityiskohdat.

Toukokuussa ihastelin, kuinka hyvin se sointuu viereisiin 'Merlot' -tulppaaneihin. Tyräkin pikkuruiset punaiset kukat ovat lisäksi tismalleen saman väriset.

Hommasin nyt sitten Viherpeukaloilta uusia tyräkkejä, ja Merlot liittyy niihinkin. Lajike on Miner's Merlot eli virallisemmin 'Km-mm024' – kumma nimi. Istutin kaikki kolme taimea ruskopenkkiin, mutta nyt kun tutkin tämän risteymän oletettuja vanhempia, on sukutaulu hyvin saman näköinen kuin Ascot Rainbowilla. 

Täytynee siirtää ainakin yksi jonnekin muualle evakkoon talveksi, sillä ruskopenkkiin voi talvikaudella valua hyvinkin paljon vettä ylärinteestä. Harmi, kun nämä kaikkein päheimmän väriset tyräkit ovat kaikkein hankalimpia! Ei se ihan ihmeellistä ole, sillä useat tyräkit ovat eteläisiä, kuivien paikkojen lajeja, onhan suvussa kaktusmaisiakin.

Istutin tumman tyräkin viereen muualta kitketyn 'Aureum' -täpläpeipin. Melkein liian voimakas yhdistelmä, mutta ainakin korostavat toinen toistaan.

Loppukevennyksenä perinteinen moka. Tilasin Viherpeukaloilta myös ihanaa persikkaista 'Salmon Star' -kirjolupiinia. Yksi kolmesta taimesta oli jo kehittänyt kukkanupun. Valitsin sen ensimmäisenä istutettavaksi tänne ruskopenkkiin. Asetin taimen hyvin varovasti kuoppaan, keräsin multaa sen ympärille kuin taimi olisi haurasta lasia, ja sitten kastelin. Naps. Kukkavarsi meni kastelukannun vesisuihkun voimasta poikki.

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Jasmike Philadelphus

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Puistoatsalea Rhododendron, atsaleojen risteymälajikkeet

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sininarrinpensas Decaisnea fargesii

Täpläpeippi Lamium maculatum

Viherminttu Mentha spicata

Vuorikärhö Clematis montana

Pääsiäistragedia

 Olen helmikuusta asti kuvannut puuteripajua, kun se on niin söpö. 

Puuteripaju 'Mount Aso'.

Päätin ottaa suojaverkon pois sen ympäriltä, jotta saan parempia kuvia.

Virhe!

Seuraavana päivänä pajusta oli enää puolet jäljellä. Perhanan metsäjänis tekee ratsian pihaani joka yö ja nauttii salakapakan antimia. Onneksi otin tämän kuvan, sillä nyt on enää jäljellä oikeanpuoleinen verso.

Selvisipähän sekin, ettei Trico garden -sumutus karkota jäniksiä.

Pääsiäiskorteissa puput ja pajunkissat elävät sulassa sovussa, hymyilevät rinnakkain. Todellisuus on se, että nopeat syövät hitaat ja jos et haukkaa ensin, sinut syödään.

Kyllä tästä vähän pääsiäismieli latistui ja alkoi tehdä mieli pupupaistia.

Mieli ei kuitenkaan voi olla maassa pitkään, kun on tällaista! Italiantalventähdet kukkivat kuin viimeistä päivää ja lumikellot ovat parhaassa vedossa.

Puuteripajun lähistöllä kasvavat 'Blonde Inge' -puistolumikellot ovat avanneet kukkansa, kuten lähes kaikki muutkin lumikellot. Enää pari lajiketta on nupulla.

Uskalsin siirtää kaikki narsissi- ja esikkohankinnat ulos. Istutin latva-artisokan juurakot ruukkuihin ja toivon, että niissä on yhä eloa. Ne viettivät reilun viikon jääkaapin vihanneslokerossa ja siellä niiden vihreät lehdet muuttuivat ruskeiksi.

Daaliankin hankin ja istutin. En odota suuria, sillä molempina edellisinä keväinä hankkimani juurakot eivät onnistuneet ollenkaan: yksi surkastui pian sen jälkeen, kun lähti versomaan ja toinen ei versonut ikinä.

Eilen ja tänään on ollut niin mahtikeli: +8 ja +9 astetta varjossa, ettei ole tehnyt mieli olla sisällä ollenkaan. Välillä oli pakko lampsia keittiöön, kun maha alkoi kurnia liikaa.

Löysin tänään ensimmäisen rusokoiranhampaan verson! Piti hieraista silmiä. Nyt jo!

Kyllä nyt kelpaa.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Latva-artisokka Cynara Scolymus-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Syyssahramit luovuttivat

 Nyt meilläkin näyttää tältä. Maassa on joinakin aamuina vähän valkoista.

Syyssahramit ovat aika koristeellisia näinkin. Liilan ja ruskean yhdistelmä on todella kaunis, kun siinä vielä vertautuu tuore ja lakastunut.

Seuraavana puuhana on peitellä raakavillalla tämä pieni taimisto, lisäksi köynnösruusujen ja arkojen hortensioiden tyvet ja sen sellaista. Maan pinta on jo vähän jäinen, katetta olisi voinut laittaa aiemminkin, mutta säästä tuli ennustettua kylmempää hieman yllättäen.

Vielä muutama päivä sitten kasvit olivat terhakoina. Latva-artisokka, jonka yritän saada talvehtimaan, on nyt peitelty kasalla vaahteranlehtiä.

Syyssahrameita nousi ihan viimeisiin päiviin asti, ja kun kaikki vaahteranlehdet olivat jo pudonneet, oli uusilla tulokkailla paremmat mahdollisuudet selvitä pystypäin. Aiemmin syksyllä ne joutuvat vaahteranlehtipommitusten uhreiksi.

Ei täällä silti kovin talviselta näytä. Kuusen alla on alppivarjohiipan yksi verso vaihtanut syksyisen punaiseen väriin, lisäksi taustalla on vaahteran siementaimi, kivat värit.

Mutta silti: päivä on lyhyt, vuoden pimeimpiä aikoja elellään. Puoli neljän maissa täytyy lopetella ulkohommat, kun alkaa hämärtää. Kuistin kattoa kiertävä valosarja syttyy neljältä.

Tarharuostekukka 'George Davison' muutti ulkorapuilta vintin rappusille lämmittämättömään tilaan. Siinä se kukkii edelleen komeasti.

Tänään ripustin messinkitähden keittiön ikkunaan, sillä siitä tulee kaunis hämyvalo. Eteisessä on päällä valosarja, jotta siellä näkee edes jotain ilman, että sytyttää kattovaloa.

On tämä tällaista. Osa nauttii hämyssä tunnelmoinnista, osa ei. Tsemppiä hämärään!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Muutama muu kukka

 On nimittäin muitakin kuin ruusuja.

Preerian oranssikeltanot eivät meinaa lopettaa ollenkaan.

Samoin ryytisalvia, siinä on aina vain muutamia kukkia. Olen niin onnellinen siitä, että puska selvisi viimekesäisestä siirrosta ja on yhtä kookas kuin aiemminkin. Se on nimittäin todella kaunis ja haen mielelläni siitä teetarpeita ympäri vuoden.

Muotopuutarhassa kukkii valkokukkainen ranskantulikukka 'Album' komeammin kuin varmaan koskaan aiemmin! Taustalla voi erottaa myskimalvan ja mirrinmintun kukkia, nekin ahkeroivat yhä.

Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti sentään kukinnan, mutta se on koristeellinen kauniiden lehtiensä ansiosta. Kukinnasta huolehtii jättiverbena, joka haarautuu haarautumistaan.

Osa siirtämistäni 'William Dykes' -myrkkyliljoista on kallistunut kurjenmiekan sekaan, mutta siirto on silti onnistunut – nyt kukat näkyvät eivätkä ole muiden takana.

Taustalla on suosikkisalviani: ryytisalvian violettilehtinen muoto 'Purpurascens'. Sen päälle olen toistaiseksi heittänyt talvisuojaksi jonkin kankaan, jotta se talvehtii varmemmin. Lajikkeet ovat jalostetumpina usein arempia kuin perusmuodot.

Latva-artisokastakin toivon talvehtijaa, toistaiseksi en ole onnistunut. Enpä ole onnistunut kasvattamaan syksyyn mennessä tämän kokoista taimeakaan aiemmin, vaan ovat kasvaneet kituliaammin. Ehkä tällä kertaa onnistun. Tämä on keväällä muotopuutarhaan istuttamistani kahdesta taimesta kookkaampi. 

Muotopuutarhan kulmalla on kohta, jossa salaoja yhtyy tienvarren ojaan. Rakensin siihen jyrkän kivipengermän, jonka reunalle istutin 'Darjeeling Red' -vuorikonnantatarta ajatuksella, että se kansoittaa pengermän päällisen ja tuottaa nurmikolle kivan reunan. 

Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei – kyllä tuohon joku järkevä reunustus tarvitaan, sillä tatar hakeutuu etelään eli tielle päin ja heinä levittäytyy pihasta päin sen sekaan.

Kitkin heinikkoa tattaren seasta minkä kykenin ja otin uuden kuvan. Tämä on täydellinen syksyn kaunistuskasvi!

Herukkasalvia kukki koko kesän ja kukkii edelleen. Siirsin sen rikkinäisestä kastelukannusta järkevämpään ruukkuun, otin sisälle ja toivon hartaasti, että se talvehtii.

Tarharuostekukka 'George Davison' ansaitsee mitalin syyskukinnasta, sillä viimein vauhtiin päästyään siinä on koko ajan vain enemmän kukkia. Se siirtyi eteiseen, kun yöt ovat niin kylmiä.

Verikurjenpolvien ruska on yhtä komea kuin niiden kukintakin. Taustalla on marja-aronia sävy sävyyn.

Myrkkylilja 'Lilac Wonder' jaksaa vielä kukkia, siinä on hieno intensiivinen sävy.

On myös kukkia, jotka nyt vasta nousevat: syyssahramit! Ihan ihmeellistä, että nämä ilmestyvät nyt ensi kertaa tänä vuonna, vielä myrkkyliljojakin myöhemmin. Tuoreena ja uutena, kuin kukkaset keväällä!

Herukkasalvia Salvia microphylla

Jättiverbena Verbena bonariensis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Myskimalva Malva moschata

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikonnantatar Bistorta affinis 

Kylmänkukkaista vappua

 Käväisin aamulla ajamassa metsäkauriin pois pihaportin tienoilta, pilkkihaalari olisi ollut sopiva varustus. Hyvä, kun takaisin sisälle pääsin, meinasin jäätyä pystyyn keskelle pihaa.

Tänään sataa, mikä on hyvä, sillä pienimpiä pintajuurisia kasveja on pitänyt jo kastella. Pari päivää sitten tuli vettä ihan vähän, mutta ei se riitä maata kastelemaan. Nyt on tullut jo 4 mm eilisillasta lähtien, se on sentään jotain. Vesitynnyreihinkin kertyy nyt mukavasti kasteluvettä.

Kuvat otin eilen aamulla, kun aurinko paistoi ja kiertelimme Mustin kanssa pihalla.

Mennäänpä tutkimaan lähempää, mitä Musti tuolla puuhailee.

Näsiä kukkii viimein.

Ruusu-heinätarhassa on aivan ihana yllätys. Punakukkainen kylmänkukka! Miten muistin ihan, että tuo olisi ollut valkoinen (kyllä, niin lukee istutusmuistiinpanoissa). Viime keväänä se ei tainnut vielä kukkiakaan. Sain sen toissa kesänä Paloniemen taimistolta Suonenjoelta.

Mikä kukka!

Ruusu-heinätarhasta nousee muutakin mukavaa. Silkkipioni on jo tuntuvasti korkeampi, tämä on viikon takainen kuva. Muutaman viikon päästä sen nuput jo aukeavat.

Tämä on mojova ilonaihe. Tummalehtinen pronssifenkoli on talvehtinut! Toki suojasin tämän huolellisesti, mutta en silti uskaltanut odottaa tätä – edellisvuonna sama yritys ei onnistunut. Mutta mitäpä muuta tuolta juuresta nousee kuin suloisia, ruskehtavia fenkolinlehtiä! 

Ostin tämän ilman lajikenimeä toissa kevään puutarhamessuilta Juholan puutarhan osastolta, mutta tällaisia tummalehtisiä ovat mm. 'Purpureum', 'Giant Bronze', 'Rubrum' jne. Tämä taimi ei ole niistä tummanruskeimmasta päästä, mutta se ei haittaa nyt kyllä yhtään. Mikä ilo!

Seuraava jännitettävä on latva-artisokka muotopuutarhassa. Selvisikö talvesta vai ei? Olisi ensimmäinen kerta. Jos ei, niin uusia taimia on tulossa. Ne on tämän pääsiäiskuvan jälkeen ruukutettu isompaan purkkiin, mutta edelleen ne asuvat keittiön pöydällä.

Ruusu-heinätarhan vieressä Rohanissa kukkii näsiän lisäksi viimeinen lumikello, kriminlumikello, muualla ne alkavat olla lähes ohi. Kriminlumikellon pitäisi joidenkin lähteiden mukaan olla aikaisin lumikello kukassa, mutta se varmaan riippuu kasvupaikasta. Rohan on keväällä kylmä, vaikka ei ole kovin varjoinen.

Näissä on jännät keltaiset kuviot, en kyllä tilannut mitään erikoislajiketta, mutta se voi johtua esim. kylmyydestä, ravinteiden puutteesta tai siitä, että nämä kukkivat tässä vasta ensimmäistä kertaa. Kukkien käyttäytymiseen on monia syitä.

Ei mene enää kauaa kun ensimmäiset koiranhampaat kukkivat – matalat rusokoiranhampaat ovat aikaisimpia. Tuolla pystykiurunkannuksen varren takana näkyy koiranhampaan nuppua. Hankin niitä uusia lajikkeita syksyllä ulkomailta, sillä ne ovat niin ihania ja näyttävät viihtyvän hyvin, mutta niitä(kään) ei Suomesta tahdo löytyä.

Mustin mielestä koiranhampaat ovat ihan ok, Musti on onneksi koirien ystävä.

Lopuksi Musti muistuttaa nauttimaan drinksua kohtuudella.

Iloista vappua ja pysykäähän lämpiminä!

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Kylmänkukka Pulsatilla

Latva-artisokka Cynara cardunculus

Näsiä Daphne mezereum

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Silkkipioni Paeonia wittmanniana