Keltainen elokuu

 Tunnelma on vahvasti loppukesäinen.

Kuistilta lännen suuntaan näkyy keltaisia pilkahduksia. Tosin ei niitä tuolla kauempana oikein erota. Siellä on ruskopenkki, jossa kukkii mm. Lilium leichtlinii ja jaloauringonkukka. 

Edessä kuistin kulmalla kasvavat kultapallot näkyvät hyvin, vaikka ovat tapansa mukaan laonneet.

Pistetään kuva vastakkaisesta suunnasta, ruskopenkin läpi kuistille päin. Jaloauringonkukka on tosiaan valtava. Se on perenna, mutta ison pensaan kokoinen. Jokunen vaaleankeltainen pikkusormustinkukka vielä kukkii myös.

Jaloauringonkukka on syksyn pelastus. Se kukkii erittäin pitkään, uusia nuppuja syntyy tolkuttomasti. Tämä on vasta alkua. Viime vuonna otin viimeisen kuvan siitä runsaskukkaisena 29. lokakuuta.

Ja ne kultapallot... toivottomia, sanoisin. Oikeanpuoleisia en nyt tänä vuonna edes yrittänyt sitoa. Vasemmanpuoleiset on sidottu köydellä kuistin kaiteeseen, mutta vähänpä siitä on apua. Menivät lopullisesti lakoon viikonlopun tuulissa. Jotenkin noihin menee hermo joka vuosi, silti niistä pidän jollain lailla. Ja ovathan ne olleet täällä paljon kauemmin kuin minä.

Joskus suunnittelen niiden eteen istutusta jostakin vähän matalammasta mutta erittäin tanakasta kasvista. Tuolle kulmalle vain osuu sellaiset tuulenpyörteet, että varret varmaan lakoaisivat johonkin suuntaan silti. Olen joskus nähnyt kultapallotukia, joissa on laitettu tukevaa raudoitusverkkoa vaakatasoon noin metrin korkeudelle. 

Silti näen sieluni silmissä verkon kohdalta taittuneet varret... saariston tuulet... mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. 

Puuhaa on ollut. Nurmikko on kasvanut koko kesän alkukesän vauhtia: viiden päivän välein saisi leikata. Viikon–parin poissaolojen jälkeen se on ollut yhtä rehotusta. 

Viime päivinä olen raivannut Rohanin ja sen viereisen ruusu-heinätarhan rikkaruohoista, nekin ovat ennätysmitoissa.

Peruukkipensas 'Royal Purple' kukki jälleen runsaana ja on kasvanut hyvin. Niitä on tässä penkissä kolme, mutta tämä on niistä suurin, siis tuo punalehtinen puska oikealla. Vasemmalla on syyskimikki 'Atropurpurea'. Se kasvattelee kukkavarsia. On mukavaa, että on kasveja, jotka ovat vasta valmistautumassa kukintaan, niin olo ei ole ihan täysin lohduton syksyn kolkutellessa.

Rohanin tumma + vaalea värimaailma kiteytyy tässä parivaljakossa: käärmeenlaukka ja kaukasiankirahvinkukka.

Syysvuokko 'September Charm' aloitti taas ajoissa kukinnan, reilusti ennen syyskuuta. Sen kukkavarret ovat tuplasti normaalin korkuiset, kuten monessa muussakin kasvissa. Kerrankin on saatu riittävästi sateita, vaikka elokuu alkoikin kuivana.

Taustalla näkyy ihanaa keltaista...

Sielläkin kasvaa Lilium leichtlinii! Nämä olivat nupulla, kun lähdin reissuun elokuun alkupäivinä, ja pelkäsin tyystin missaavani kukinnan. Onneksi niin ei käynyt, vaan minua oli vastaanottamassa oikea liljankukkien armeija, kun tiikeritkin ovat yhä kukassa. 

Ruskopenkissä leichtliniit ovat kasvaneet kituliaammin, mutta tässä kohdassa ne ovat hyvin reheviä.

Ah, täydellisen kaunis lilja ja selvästi myös kukkii pitkään! Lilium leichtliniillä ei vielä ole suomenkielistä nimeä.

Ransu nauttii, kun elokuukaan ei tuonut mukanaan helteitä. Tämä on norjalaiselle karvaturrille paras kesä ikiaikoihin.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Syyskimikki Actaea simplex

Syysvuokko Anemone × hybrida

Alppipenkin pikkuiset

 Tässä vähän kuvia kesästä tähän asti.

Kuten on jo aiemmin tullut ihmeteltyä, laukkaneilikoista ainoa, joka selviää talvesta joka ikinen vuosi, on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'. Se on jopa ensin istutettu muualle, kivien väliin, missä se sinnitteli pari vuotta. Kun olin tehnyt alppipenkin, muutti laukkaneilikka siihen ja siinä se kasvaa edelleen. Kuva on kesäkuulta.

Joka ikinen muu laukkaneilikka kuolee, ei oikeastaan talveen, vaan sen päättymiseen. Olen kokeillut suojaamista kevätahavalta, pakkaselta ja talvikauden sateilta ja jäätymisiltä, eikä mikään ole auttanut. Ainoastaan superlauha toissa talvi piti muutkin laukkaneilikat hengissä.

Niinpä tänäkin keväänä ostin uudet. Rakastan tätä kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -lajiketta. Lehdissä on keltaiset reunat. Toivon lauhaa talvea.

Ostin myös uuden 'Varretu' -rusolaukkaneilikan ja istutin toukokuussa. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba' alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkia iloisen punaisena, heh. 

Neilikat kukkivat hieman huonosti, niistä isot osat paleltuivat talvella. Alppipenkkiin ei kerry lunta lähes yhtään ja meillä muutenkin oli vain pari senttiä lunta, kun megapakkaset alkoivat vuodenvaihteessa. 

Kääpiöneilikka on onneksi elossa, mutta kukkia tuli vain muutama. Se saattaa tosin kukkia syksyllä uudestaan.

Laukat voivat hyvin eikä niitä nakertavia kielokukkoja ole tänä vuonna paljoa näkynyt. Kaipa talvi verotti niitäkin. Ne tekevät samanlaista tuhoa kuin liljakukot, mutta ravintokasveina ovat laukat, kielot ja kalliokielot.

Tämä kaunotar on ostettu sinilaukkana, mutta kun kukinta alkoi, selvisi, ettei se olekaan sitä. En nyt ole varma lajista, mutta tämä voi olla esimerkiksi tummakukkainen nuokkulaukan muoto.

Kellolaukka on superkaunis ja se ei näytä kärsineen talvesta laisinkaan, mikä onni.

Pisarapunalaukka on myös oikein hyvässä vedossa. Laukkojen pelastus voi olla sekin, etteivät myyrät niitä syö. Tässäkin penkissä niitä nimittäin myllertää ja lyllertää mahat pinkeinä, kun ovat popsineet mahansa täyteen kasvejani.

Laukat ovat pörriäisten suosiossa.

Tämä ihana kasvi on polkuhaarikko. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Ensimmäinen kukinta oli kesäkuun alussa. Toivon, että tämä kaunis kasvi viihtyy ja selviää talvien yli alppipenkissä. Juuri tällaiset minikasvit ovat niin mieleeni.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on jo tullut esiteltyä ja sen kukintakin on jo ohi, mutta tässä se on vielä kerran. Viime vuonna se tuotti muutaman kukan syksyn iloksi. Olen erittäin iloinen siitä, että se selvisi talvesta. Saaristossa talvi on aika erilainen kuin tuntureilla, vaikka tuulista ja karua on kummassakin.

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Nuokkulaukka Allium cernuum

Pisarapunalaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Polkuhaarikko Sagina subulata

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinilaukka Allium caeruleum

Tunturikohokki Silene acaulis

Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Portaanpielen aarteet

 Puutarhassani on valitettavan vähän kasvupaikkoja pikkuruisille aarteille. Tonttini vain on liian reheväkasvuinen. Kuistin rapunpieli on ehkä hyvä, sillä siinä pikkuiset tulevat huomattua kuten sekin, jos korkeampi kasvillisuus meinaa jyrätä ne.

Raivasin korkean ja holtittoman akileija–ukkolaukkarehotuksen kuistin kulmalta viime kesänä ja toivon saaneeni kaikki varsankellotkin pois. Minulla oli taimisaalis Vakka-Taimesta, jonka aarteita halusin maahan hyvään paikkaan. Tässä yksi aarteista, joka päätyi portaanpieleen: Corydalis buschii eli jokin kiurunkannus, jolla ei ole tarkempaa suomenkielistä lajinimeä.

Tämän pitäisi viihtyä viileässä varjossa, jossa riittää kosteutta – toivon, että tämä talon pohjoispuolen viileä kasvupaikka kelpaa ja riittää. Jossain vaiheessa huomasin lehtien tosin jo laonneen platkuiksi maahan, kääk. 

Ainakin kasvi on tässä paikassa näkösällä ja sadevesitynnyri on ihan vieressä, josta saa hätäkastelua äkkiä.

Kesällä kukkivat siniset kiurunkannukset ovat viihtyneet puutarhassani harmillisen huonosti. Yritin silti uudestaan, kun tällainenkin herkku löytyi Vakka-Taimesta: 'Golden Spinners'. Perimässä lienee safiirikiurunkannusta ja kaiketi myös Corydalis elataa.

Nyt se ainakin kukkii ihan reippaasti! Huomaa hienon punaiset kukkavarret ja tietenkin huikean siniset kukat, kuten safiirikiurunkannuksella. Tämä on myös huomattavan korkea.

Vierestä nousee ihana löytö: viime kesän raivauksen jälkeen ilmestyi hullukaalin lehtiruusuke. Sehän on kasvi, jonka siemenet saattavat uinua maan siemenpankissa kymmeniä vuosia, ehkä tuhansiakin, ja kun maata myllätään, itäminen aktivoituu. Toisena kesänä eli juuri nyt nousee kukkavarsi.

Kerran ennenkin tämä ihmeellinen kasvi on mullastani noussut. Odotan ihmeellisiä tummanieluisia kukkia kovasti.

Vieressä näkyy kuunliljaakin. Siirsin muualla kituvat kuunliljat tähän ja hankin pari uutta. Jostain syystä kuunliljat eivät viihdy puutarhassani juuri ollenkaan, vaan ovat lähes kaikki kuolleet. Kuitenkin tässä aivan rapuissa kiinni on komea 'Blue Cadet' -pehko, joten uskalsin nyt toivoa, että muutkin saattaisivat viihtyä. 

Ostin uuden 'Great Expectations' -sinikuunliljan, kun sillä on niin hieno dickensiläinen nimi ja onhan tuo tavattoman kauniskin. Pariin kertaan sen olen aiemminkin hankkinut ja aina se on kuollut hitaasti mutta varmasti – jospa tässä olisi sille viimein mieleinen paikka.

Taustalla pitäisi olla toinenkin kuunlilja, 'Summer Lovin'', mutta eipä näy. Ehkä se on kuollut. Sen sijaan näkyy ukkolaukkojen vyöry, niitä joutunee vielä kurittamaan. 

Kyllä tässä kasvaa lehtoängelmääkin, mutta se ei ole koskaan innostunut kovin leviämään, joten yritän vaalia sitäkin. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on sille sensaatiomaisen ihana kumppani.

Onhan tässä muitakin korkeita, kuten tuo jättimäinen varsi. Istutin pari vuotta sitten 'Pink Morning' -marhanliljaa tähän siinä toivossa, että nyt tulisi sitä oikeaa, suloisen vaaleanpunakukkaista lajiketta. Aiempi yritys tuotti jonkin muun lajikkeen, mutta sitä ei tänä vuonna enää olekaan, myyrät veivät sen sipulit talven mittaan. Ne olivat ruusu-heinätarhassa, joka on kärsinyt huomattavia myyrätuhoja.

Niin että on tässä vähän järjettömiä mittakaava-eroja, mutta puutarha on jatkuva prosessi tarkkailua ja toimintaa. Jotakin tulee taas joskus siirtymään johonkin.

Yritän vaalia joitakin erikoisempia varjohiippoja myös tässä kuistin edustalla. Tämä ihanuus on valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum'.

Otin varjohiippojen kukkavarsia sisälle pikkuruisiin maljakoihin, sillä kirjoitin niistä artikkelin tällä viikolla ilmestyvään Oma piha -lehteen. Puutarhassa näiden matalien, hentojen ja osittain lehtien alla piileskelevien kukkien kuvaaminen on tuskallisen hankalaa. Niinpä otin varjohiipoista muotokuvia kotikutoisissa studio-olosuhteissa.

Jonkin aikaa työpöytäni kulmalla oli ihana varjohiippojen kukkanäyttely.

Minulla on kyllä ihan paras työ!

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Ukkolaukka Allium hollandicum

Akileija-ajat

 Mitä olisi alkukesä ilman akileijoja!

Tämä hienon värinen taisi joskus löytyä Rohanista, jonne se ei niin hyvin värinsä puolesta sovi. Siirsin sen muotopuutarhan riippumattokulmaan, jossa ihmeellisiä kukkia voi ihailla riippumatossa lojuen.

Niin, akileijathan risteytyvät ja puutarhassa saattaa nousta vaikka minkälaisia värejä ja muotoja, kun on ensin muutaman eri näköisen puutarhaansa istuttanut. Tämä lienee violettikukkaisen perinteisen lehtoakileijan ja kerrotun, kannuksettoman "stellata" -mallisen 'Greenapples' -lajikkeen risteymä. Siltä on peräisin kukan muoto ja viherrys. 

"Stellata" -kukkamuotoa edustaa myös 'Nora Barlow', klassikkolajike; tuo ihastuttava vaaleanpuna-valkoinen. Edessä näkyy sen tuottamia siementaimia, joissa on tavallisen violettikukkaisen väritystä, mutta myös vaaleampaa purppuranpunaista.

Vähän sivummalla kasvaa tällainen yllätys. Aika samantapainen kuin ensimmäisen kuvan akileija, mutta ei niin hieno väritys, kukkamuotokin on hörselöisempi.

Myös "petticoat" -kukkamalli on erityisen mieleeni, eli alushame. Näitä on ilmestynyt puutarhaani, ehkä yhden vanhasta pihasta siirretyn akileijan ansiosta, jonka kukka on tämän mallinen. Tässä yksilössä on erityisen hieno väri! Onkin niin hauskaa, kun kukkien muodot ja värit periytyvät mitä moninaisimmissa siementaimissa. 

Huomaa myös heinän sointuva kukinto, heh. Se on kyllä ihan rikkaruoho.

"Petticoat" -mallinen hempeän vaaleanpunainen akileija, jonka yhdestä vanhasta puutarhasta siirsin, kukkii täällä ihan toisessa päässä puutarhaani, mutta kyllähän kimalaiset ja muut pölyttäjät lentelevät helposti kymmenien metrien matkoja, jollei satojen. Ja sitten niitä monenlaisia siementaimia ilmestyy jos sun minne.

'Marleena' -helmiomenapensaan kukinta vetelee viimeisiään, verikurjenpolvet aloittelevat. 

Akileijoja on parissa kohtaa runsaammin kuin muualla. Tämä muotopuutarhan penkki on kaunis kukkakimara juuri nyt. Siinä on perinteisen mallisia kannuksellisia lehtoakileijoja violettina, vaaleanpunaisena ja valkoisena yhdessä 'Early Emperor' -koristelaukkojen, tummakurjenpolvien ja juhannuspionin kanssa.

Tästä suunnasta näkyy taustalla 'Marleena'!

Kaikki tähänastiset ovat olleet lehtoakileijoja, niissä on tosiaan ihastuttava kirjo kukkamuotoja ja -värejä.

Ruskopenkistä löytyy tämä ihana herkkupala, mantšurianakileija. Aivan eri värimaailmaa, mutta tämäkin niin täydellinen!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum