Puutarha odottaa, puutarhuri toimii

 Maankaivuukausi on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja tämä aika keväästä, kun nurmikkoa ei vielä tarvitse leikata – mikä onni ja autuus! Nurmikolla lojuu kiviä, jotka pitää siirtää sitten, kun leikkuri käynnistyy. Elleivät liiku sitä ennen. Etualalla lojuvat syksyllä maasta kaivamani kivet, niiden tilalle istutin ruusun. 

Tarkkasilmäinen saattaa huomata mustan pantterin ojan reunalla kottikärryistä vasemmalle. Myyrästyshommissa.

Sieltä hän saapuu.

Minäkin olin tänään lempipuuhissa, kun kampesin maasta pari kiveä. Tuollaiset pienen mikroaaltouunin kokoiset ovat juuri passeleita ja oli mukava huomata, että voimat eivät ole huvenneet sillä kaudella, kun kiviä ei voinut kaivaa.

Sain nimittäin kuningasidean istuttaa vasta hankkimani vuorikärhön (halpa, Lidlistä) ja Viherpeukaloilta odottelemani sinisateen tähän pihavajan lämpimälle seinustalle. Seinään kiinnitän jousihäkkyrän, jos ne joskus vaikka kiipeävät. Talvenarkojen köynnösten päälle voi varmaan kiinnittää seinään jonkun peiton sitten talveksi.

Olen tappanut vuorikärhöjä ennenkin, sehän ei ole mitenkään talvenkestävä. Eikä kuki, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla ja ne paleltuvat. Mutta kuten ystävän kanssa juttelimme, kokeileminen on harrastuksen suola ja meneehän harrastuksiin aina rahaa.

No, tuossa on nyt loistokuoppa!

Siirryin sitten kuvaamaan koivikkoa, kun se on niin herkullinen. Narsissit ovat tulossa ihan lähiaikoina kukkaan. Ja yksihän tuolla keskellä jo kukkii.

Kihlanarsissi on kukkinut yksinään jo monta päivää.

Se ei ole välttämättä yksinäinen enää kauaa. Lämpöä on nyt vain +4, ja ensi yöstä tulee kaiketi vielä pakkasyö, mutta sitten pitäisi asteiden olla lähempänä kymmentä kuin nollaa. Ja ensi yölle on luvassa sadetta, ihanaa! Eilen illalla vettä/lunta tuli kovin vähän. Pystytin kaikki sadetynnyrit, mutta saalis on korkeintaan 20 cm per tynnyri. Lisää mahtuu.

Koivikkoon on naapurin puolelta levinnyt idänsinililjaa, siitä olen naapureille ikuisesti kiitollinen.

Koivikosta käsin tarkkailen, kun Musti tutkii monttua ja kiviä.

Sitten se siirtyy seurakseni koivikon puolelle.

Koivikko näyttää lupaavalta. Lupasin raportoida tästä, kun viime vuonna koivikko jäi taas muiden puutarhan kukkien jalkoihin ja näytin sen kevätkukinnan vasta joulukalenterissa, kuten myös vuotta aiemmin. Ja silti tämä on keväisiä lempialueitani!

Kuvissa näkyi puutarhavaja. Sille kuuluu sellaista, että tajusin käyttää ovenkin hyödyksi. Kasvimaan kasteluun tarvitaan monta jatkoroikkaa ja on kätevää, että yksi niistä on valmiiksi täällä päässä pihaa.

Kylmäkäsittelyssä olevissa pikku poteissa ei näy vielä mitään ituja. Kylvin nyt lisäksi osan hajuherneistä. On kivaa, että on viimein tällainen järkevä esikasvatuspaikka. Vaja kyllä lämpenee aurinkoisina päivinä paljon, mutta ehkä se ei haittaa.

Puutarha kokonaisuudessaan tuntuu olevan odottavalla kannalla. Viileys ei ole kannustanut yhtäkään uutta kasvia avaamaan kukkaansa. 

Ternipikarililja kukkii edelleen huolimatta siitä, että se taipui moneen kertaan kukat maata vasten ja saattaa taipua vielä ensi yönäkin. Tämän lajitoveri toisessa muotopuutarhan penkissä jättää valitettavasti kukinnan tänä keväänä väliin.

Ternipikarililja olisi niin loistava väripari monille muille kevätkukille, mutta se kukkii nyt ylhäisessä yksinäisyydessään. Kurjenmiekat ovat muotopuutarhasta kuihtuneet, tässä penkissä ei oikein ole helmililjojakaan, vain muutama pystykiurunkannus kukkii siellä täällä, eikä yksikään ihan ternipikarililjan vieressä. Otin kuvan niin, että vähän purppuraisemman sävyinen kiurunkannus on heti ternipikarililjan kukista vasemmalle, jotta väriparia voi edes yrittää ihastella. Tuulisessa säässä heiluvaa pikarililjaa olikin hauska yrittää napata kuvaan!

Idänsinililja Scilla siberica

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Sinisade Wisteria

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Vuorikärhö Clematis montana

Pihavaja

 Tämä syntyi vähän kuin jatkona muutaman päivän takaiseen työkalut-juttuun.

Sain peräkärryn päälle rakennetun vajani toissa vuonna ja olen edelleen siihen aivan rakastunut. Mennäänpä katsomaan.

Isoimmat hommat tein toissa syksynä, kuten hyllykön ja ruukutuspöydän peräseinälle, kiinnitin koukut ja pienemmät hyllyt ja kaapit sekä lisäsin toisen ikkunan. Vajaan jäi silti vielä jonkinlainen kaaos, sillä esimerkiksi moottorisaha kaipasi omaa hyllyä. Se ei mahtunut mihinkään, niinpä oleili lattialla.

Viime päivinä nikkaroin hyllykön myös tähän ovensuuhun, heti vasemmalle.

Sinne mahtuu moottorisahan lisäksi muutakin, kuten lannoitteet, biohiilet sun muuta. Hyllykön alla on teräketjuöljyt ja bensat ja mikä tärkeintä, kassillinen tyhjiä likaisia pusseja roskapusseiksi. Kevyenä tavarana muovipussi pyöri jaloissa aina tiellä. Multapussit ovat myös hyllykön tuntumassa. Hankin jo syksyllä kylvömultaa, sillä kevät on toki syksylläkin mielessä päällimmäisenä.

Hyllykön päällimmäiseksi naulasin vanhan perunanidätyslaatikon, vaikka se on pikkuisen hyllykköä isompi. 

Siinä se nyt on, ja aurinkokin paistaa risukasaan... eikun järjestykseen!

Olin hankkinut myös lisää koukkuja ja hyödynsin kattorakenteita niille. Mietin vaatetankomaista puolaakin kattoon, mutta totesin, että siinä riippuvat työkalut olisivat vain toisten edessä tiellä. Vaja kun on todella pieni. Sitä paitsi aika moni esine tarvitsee koukkua, ei niinkään tankoa.

Vajassa oleilevat myös harvat autotarvikkeeni kuten pesuharja – auto kun on heti vajan takana.

Tavaraa on toki edelleen lattialla, mutta tämän määrän kanssa voi elää. Suurin osa ruukuista muuttaa kesällä ulos, samoin kastelukannut ja kasvimaan vesipumppu, jonka sain tosin nyt mahtumaan hyllylle. 

Isoin osa ruukuista majailee matalassa hyllykössä ruukutuspöydän alla. Muoviset taimikasvatusruukut ovat pinoissa puulaatikossa, jonka päällä on astiat pienille työkaluille. Pari korkeampaa pinoa muoviruukkuja on myös ruukutuspöydän alla, mutta järjettömiä määriä taimikasvatusruukkuja en tarvitse. Kennostot ovat hyllyllä ruukutuspöydän vieressä. 

Eniten käytetty työkalu eli lapio pääsi ovensuuhun, sillä sitä haen vajasta kaikkein useimmin, jos se ehtii edes vajaan välillä päästäkään. Näin talvella on lapiollakin hetken loma. 

Olen edelleen aivan rakastunut vajaani. Rakastuin lisäksi uuteen porakoneeseeni. Hankin viimein itselleni joululahjaksi uuden, sillä vanhalla akkuporakoneella ei saanut porattua kuin puoli reikää tai ruuvattua osan ruuvista sisään, kun akku hyytyi. Sen kanssa meni jatkuvasti hermo ja siksi minulla myös on lukemattomia puoliksi sisään ruuvattuja ruuveja kaikkialla. 

Uuden koneen akku riitti kaikkeen tähän ja toimii edelleen kuin unelma, ei tarvitse enää jatkuvasti lopettaa työtä lataamisen ajaksi. 

Niin ihanaa! Että voi olla nainen onnellinen!

Ihanaa on kyllä muutenkin. Eilen otetussa kuvassa on vielä näin paljon lunta, mutta tänään on jo paljon pälvipaikkoja, kun ei menty yölläkään pakkaselle kuin 0,4 asteen verran. Aurinko on paistanut viime ja tällä viikolla niin monena päivänä, että olen aivan kevätfiiliksissä, kun on lauhaakin (paitsi joinakin öinä). Eilen totesin päivän pidentyneen ihan selvästi: puoli viideltä vielä näki ulkona.

Ihmeissäni olen kuunnellut hiirikaukan kovaäänistä naukumista. Olisiko silläkin kevättä rinnassa? Hirveä meteli!

Tänään taivas on lähes pilvetön ja vesi lorottaa joka puolella. Sääennuste lupaa viikonlopun pakkasnotkahdusta lukuun ottamatta pelkkää plussaa kaksi viikkoa eteenpäin.

Eihän tässä voi olla kuin aivan intona!

Lempityökalut

 Kuvasin ne jo marraskuussa, kun Päivänpesän elämää -blogi haastoi kaikki puutarhabloggaajat esittelemään lempityökalunsa. Sitten se jotenkin unohtui. Parempi myöhään – tässä oma otantani.

Ehdottomasti paras on kunnollinen rautainen lapio. Tämä on joku Fiskarsin malli, en ole itse tätä ostanut, vaan tämä on isäni peruja. Sain hänen kuolemansa jälkeen lapsuudenkotini puutarhatyökalut, siitä on 18 vuotta. 

Koska olen oikeakätinen, on terä kulunut oikealta puoleltaan vähän lyhyemmäksi. Lapio on edelleen terävä ja loistava.

Kuvassa pitäisi olla myös rautakanki, sillä sitä käytän lähes yhtä paljon kuin lapiota. Syy: lähes joka kerran, kun isken lapion maahan, se kolahtaa kiveen.

Mutta avataanpa vajan ovi ja katsotaan sisään.

Kun sain toissa vuonna puutarhavajan, oli sinne ilo laittaa hyllyjä ja koukkuja puutarhan käsityökaluille, paikat ruukuille ja multapusseille ja niin edelleen. Niitä kun piti aina etsiä useasta paikasta vajan puuttuessa. Ovesta pääsee perälle kapeaa käytävää pitkin.

Tilanne tulee paranemaan vähän, kun teen vasemmalle seinälle hyllyt moottorisahalle ja muille tarvikkeille, jotka nyt ovat lattialla. Kaksi isoa ikkunaa, joita olen välillä käyttänyt kasvimaalla yhden laatikon kantena keväisin, vievät turhan paljon seinätilaa ja siirrän ne muualle. 

Toki kaikki talvikauden vajassa viettävät kastelukannut ja muut vievät nyt tilaa, mutta talvella vajalle on muutenkin vähemmän käyttöä. Nostin ovensuuhun myös maariankellokylvöksen, kun en keksinyt painavalle ruukulle parempaakaan paikkaa.

Tein jo alkuun vajan peräseinälle ruukutuspöydän, mistä olen ylen onnellinen. Sopivan paksu ja leveä, yhdestä puusta tehty levy löytyi vanhan saunan ylisiltä, sitä piti vain lyhentää muutama senttimetri. 

Nostin pöydälle pikku työkaluista niitä, joita käytän useimmin: vanhat kokonaan rautaiset sekatöörit, nekin lapsuudenkodistani, taittuva laadukas japanilainen ARS-merkkinen saha oksien sahaamisen aloittamiseen ja viimeistelyyn (kaarisahat muuten jäivät kuvaamatta), kaksipiikkinen kitkentätyökalu, joita olen myynyt nettikaupassani Elsan lempituolissa, mutta brexitin jälkeen en valitettavasti enää ole voinut tilata lisää, sekä Skotlannista ostamani paikallinen perinneväline puuron hämmennykseen. Näin heti, että puikko on loistava reikien tekijä kukkasipulien istuttamiseen ja pikku taimien koulimiseen.

Pienten työkalujen paikat ovat astioissa, isot työkalut roikkuvat koukuissa pääosin vastakkaisella seinällä.

Koska marraskuussa oli vielä istutuskausi, löytyi paras istutuslapio ulkosalta, jossa se viettää ajan keväästä syksyyn. Sekin on isäni peruja. Hän väänsi reunat sisäänpäin, jolloin lapio on jäykempi ja kapeampi; täydellinen kukkasipuleille ja oikeastaan ihan kaikkeen. No ei nyt sahaamiseen sentään.

Kuvassa näkyy myös kottikärryt: välttämättömyys, jota ilman ei voi elää. Näitä minulla on kahdet, sillä yhdessä saattaa olla kivilasti tai rikkaruohokuorma. Niillä on taipumusta jäädä odottamaan sijoituspaikkaa kottikärryyn.

Moni työkalu jäi kuvaamatta, mutta tarkoitus olikin, että esitellään parhaat, joka on ehkä sama kuin ne, joita käyttää eniten. Siirrytään haravoihin. Tämäkin on joko lapsuudenkodistani tai tuli talon mukana. Loistava perus-lehtiharava.

Kuvasta tuli mieleen, että pitkäteräiset pensassakset ovat myös ahkerassa käytössä: niillä leikkaan kuvan puksipuuaidat ja myös kuivat perennanvarret. Ne ovatkin juuri nyt kuistilla sitä varten, sillä eilisessä ihanassa kevättalven tuntuisessa auringonpaisteessa oli pakko saada tehdä jotakin puutarhatyötä, eikä tähän aikaan hirveästi voi kukkapenkeissä muuta tehdä kuin leikellä kuivia perennanvarsia. Meillä on niin ohuelti lunta, että ne saa hyvin leikattua.

Tarvitaan myös toisenlainen harava, jolla saa putsattua ojat ja haravoitua kuivat heinät niityltä. Siinä ovat piikit ja hitsaukset kovilla, sillä vetovoimaa tarvitaan. Talon mukana tulleet pari vanhaa rautaharavaa ovat lyömättömät. Piti ottaa ihan lähikuva tuosta rakenteesta. Tällaista ei varmaan nykyään saa muualta kuin tilaamalla joltakulta kyläsepältä varta vasten.

Vanhat, kauniit työkalut riippuvat huussin seinällä, mikä ei ole paras paikka. Ne ruostuvat, kun räystäs on niin lyhyt. Voin varmuudella sanoa, että saaristossa sade ei koskaan tule pystysuoraan. Ruostumiseen auttaa vaseliini, jolla vanhoissa kirjoissa neuvotaankin huoltamaan työkalut. Kunnon kerros vaseliinia metalliosiin siveltynä estää niiden hapettumisen. Puuosia hoidan pellavaöljyllä.

Siinäpä puutarhapuuha, jota voi tehdä tammikuussa!

Sahatkin pääsevät hommiin, sillä vaahteroista pitää taas poistaa muutamia pisimpiä latvoja. Ja sen jälkeen moottorisaha ja kirves. 

Oksasilppuri olisi mukava saada käyntiin, mutta siinä on virtaongelma, kuten viime keväänäkin. Minulla kun ei ole sille kuivaa sisätilaa. Rullasin sen pariksi päiväksi eteiseen kuivumaan, mutta se ei auttanut. Vielä. Kyllä se viime vuonnakin heräsi henkiin jossain vaiheessa...

Aurinko paistaa pilvien lomasta ja mittari on kavunnut nollaan, pakko päästä ulos, joten lopetan tähän.

Haaste taisi päästä vähän unohtumaan muiltakin, joten haastan edelleen kaikki puutarhabloggaajat tähän mukaan! Päivänpesän alkuperäinen haastejuttu löytyy täältä: KLIK.

Mä ♥ mun vaja

Viimein valmis!

Paikkansa heinäkuun lopussa löytänyt vaja nökötti lähes tyhjillään monta viikkoa ennen kuin ennätin aloittaa sen parissa. Elokuun lopulla syntyi rakenne hyllykölle ja ruukutuspöytä, sen jälkeen sivuseinään ikkuna. Sitten projekti odotti taas lähes kuukauden ennen kuin ehdin jatkaa. Onneksi tällaiset projektit eivät karkaa mihinkään!

Seuraavaksi tein hyllyt ja kiinnittelin seiniin muitakin pikku säilytyskalusteita, joille ei ole löytynyt paikkaa muualla.

Nyt vajassa näyttää tältä. Melko täyttä! En edes siivonnut kuvaa varten, vaan tuossa on myös esim. muovikassillinen taimikasseja, joka todennäköisesti löytää järkevämmän paikan jostain korkeammalta. Kun on vain vähän tilaa, kannattaa seinät ja ripustaminen hyödyntää maksimaalisesti.

Niinpä olenkin ripustanut seinälle niin paljon työkaluja kuin olen voinut. 

Ruokaostoksilla Piispanristin Prismassa äkkäsin loistavat koukut, ostin ne kaikki (5 kpl). Siihen on nyt saanut osan työvälineistä. Minulla on liikaakin puutarhatyökaluja, sillä olen halunnut säästää kaikki vanhat ja kauniit. Niille voisi toisaalta rakentaa museon...

Kaksi isoa ikkunaa vie harmillisen ison osan seinäpinnasta, mutta toisaalta on kätevää, että nuo ovat tässä kasvimaan vierellä. Noita ikkunoita käytän keväällä viljelylaatikon kantena, jotta kylvökset ja varhaisperunat ovat suojassa yöpakkasilta.

Olisi vain kiva saada moottorisahalle ja sen tarvikkeille vielä säilytystila, nyt ne ovat lattialla ikkunoiden edessä... no, kaikkea ei voi saada.

Haluan, että on tilaa kulkeakin ja toisaalta tavaroita kauniisti ja selkeästi esillä. Yhden jo seinään kiinnittämäni hyllykön poistin, kun alkoi tuntua ahdistavalta. Toisaalta osa hyvistä ideoista tulee aina vasta ajan kanssa.

Sivuseinän uusi ikkuna tuo ihanan paljon valoa, alun perin oli vain pikkuikkuna päädyssä. Vaikka päätyseinä on etelään, ei siitä kovin paljon valoa tullut. Sivuikkuna on länteen eli sieltä paistaa koko iltapäivän.

Ikkunasta on myös kiva näkymä kasvimaalle vähän uudesta vinkkelistä: hieman ylempää kuin jos seisoisi samalla paikalla.

Aurinkoisena syyskuun iltana otettu kuva paljastaa, että ikkunan voisi pyyhkiä, vaikka mielestäni sen kyllä pyyhkäisin sen jälkeen, kun olin sen tehnyt ja paikoilleen asentanut. Mutta tästä näkee, että siitä tulee valoa vielä illallakin.

Ikkunan ja oven välissä on vain vähän säilytyskalusteita, jotta tuosta pääsee kulkemaan. Minitilojen kalustamisen konkarilta, Oravankesäpesän Katilta, tuli vinkki, että ei kannata latoa vajan perimmäiseksi mitään, jota saattaa tarvita. 

Tätä ajatellen mietin, että enpä tuokaan tänne kesäkalusteita varastoon talveksi, vaikka niin olin vähän ajatellut. Kun kuitenkin tarvitsen aina jotakin, moottorisahaa vähintään, keskellä talveakin. Yritän pitää kulkuväylän avoimena.

Entisen saunan naulakko pääsi tänne, vaikka siinä on hölmön pienet tapit työkaluille. Siinä oli hölmön pienet tapit kylläkin myös vaatteille ja pyyhkeille: ne putoilivat siitä aina. Mutta kyllä tuohon jotakin sai roikkumaan.

Ruukutuspöytää pääsin jo testaamaan, kun äidille ottamani begonianpistokas piti istuttaa.

Seinän yläosaan ruuvasin monta ruuvia, niistä suurin osa on vielä tyhjinä, mutta ei varmaan pitkään. Samoin katon vanerisiin kaarirakenteisiin voi vielä kiinnittää monia koukkuja sellaisiin kohtiin, joissa roikkuviin tavaroihin ei lyö päätä.

Ikkunan eteen mietin ikkunalautaa, mutta vajassa ei ole niin paljon tilaa, etteikö siihen löisi kyynärpäätään – ehkä huono idea.

Hyllytkin vetävät mukavasti tavaraa, muun muassa taimikasvatustarvikkeita. Puutarhavajan puuttuessa taimikasvatuslaatikoita on ollut kellarissa, vintillä ja entisen saunan eteisessä, eli olen aina joutunut aloittamaan hommat etsimällä tarvikkeita.

On muuten ollut ihanaa kerätä kaikki ruukunsirpaleet, ruukuntassut, narut, taimikyltit ja muut pikku asiat lukuisista eri jemmoista tänne hyllylle omiin kulhoihinsa! 

Alimman hyllyn tein nätisti uudesta puusta (muistaakseni), mutta sitten äkkäsin vanhan saunan edessä kasan siitä irrottamiani, vihreitä seinälautoja. En vain voi vastustaa kierrätystä, vaan tein niistä loput hyllyt. Hyllykkö olisi kyllä nätimpi ja yhtenäisempi samanlaisesta puunvärisestä laudasta tehtynä, mutta ei voi mitään. Tuo nyt ainakin näyttää minun tekemältäni. 

Oven viereen ulkopuolelle kiinnitin pienen vanhan hattu- /vaatekoukun, jotta siihenkin voi ripustaa jotain. Vesiletkulle on oma teline, joka on toistaiseksi kellarin ovessa. Olisi kuitenkin kiva, että sekin olisi tässä käyttöpaikkansa eli kasvimaan tuntumassa, joten kiinnitän telineen varmasti tälle tyhjälle ulkoseinälle. Kesällä letku lojuu kasvimaalla, mutta talveksi sen saisi tuohon siististi kiepille.

Tällainen vaja on oikea jokatytön unelma!