Pihavaja

 Tämä syntyi vähän kuin jatkona muutaman päivän takaiseen työkalut-juttuun.

Sain peräkärryn päälle rakennetun vajani toissa vuonna ja olen edelleen siihen aivan rakastunut. Mennäänpä katsomaan.

Isoimmat hommat tein toissa syksynä, kuten hyllykön ja ruukutuspöydän peräseinälle, kiinnitin koukut ja pienemmät hyllyt ja kaapit sekä lisäsin toisen ikkunan. Vajaan jäi silti vielä jonkinlainen kaaos, sillä esimerkiksi moottorisaha kaipasi omaa hyllyä. Se ei mahtunut mihinkään, niinpä oleili lattialla.

Viime päivinä nikkaroin hyllykön myös tähän ovensuuhun, heti vasemmalle.

Sinne mahtuu moottorisahan lisäksi muutakin, kuten lannoitteet, biohiilet sun muuta. Hyllykön alla on teräketjuöljyt ja bensat ja mikä tärkeintä, kassillinen tyhjiä likaisia pusseja roskapusseiksi. Kevyenä tavarana muovipussi pyöri jaloissa aina tiellä. Multapussit ovat myös hyllykön tuntumassa. Hankin jo syksyllä kylvömultaa, sillä kevät on toki syksylläkin mielessä päällimmäisenä.

Hyllykön päällimmäiseksi naulasin vanhan perunanidätyslaatikon, vaikka se on pikkuisen hyllykköä isompi. 

Siinä se nyt on, ja aurinkokin paistaa risukasaan... eikun järjestykseen!

Olin hankkinut myös lisää koukkuja ja hyödynsin kattorakenteita niille. Mietin vaatetankomaista puolaakin kattoon, mutta totesin, että siinä riippuvat työkalut olisivat vain toisten edessä tiellä. Vaja kun on todella pieni. Sitä paitsi aika moni esine tarvitsee koukkua, ei niinkään tankoa.

Vajassa oleilevat myös harvat autotarvikkeeni kuten pesuharja – auto kun on heti vajan takana.

Tavaraa on toki edelleen lattialla, mutta tämän määrän kanssa voi elää. Suurin osa ruukuista muuttaa kesällä ulos, samoin kastelukannut ja kasvimaan vesipumppu, jonka sain tosin nyt mahtumaan hyllylle. 

Isoin osa ruukuista majailee matalassa hyllykössä ruukutuspöydän alla. Muoviset taimikasvatusruukut ovat pinoissa puulaatikossa, jonka päällä on astiat pienille työkaluille. Pari korkeampaa pinoa muoviruukkuja on myös ruukutuspöydän alla, mutta järjettömiä määriä taimikasvatusruukkuja en tarvitse. Kennostot ovat hyllyllä ruukutuspöydän vieressä. 

Eniten käytetty työkalu eli lapio pääsi ovensuuhun, sillä sitä haen vajasta kaikkein useimmin, jos se ehtii edes vajaan välillä päästäkään. Näin talvella on lapiollakin hetken loma. 

Olen edelleen aivan rakastunut vajaani. Rakastuin lisäksi uuteen porakoneeseeni. Hankin viimein itselleni joululahjaksi uuden, sillä vanhalla akkuporakoneella ei saanut porattua kuin puoli reikää tai ruuvattua osan ruuvista sisään, kun akku hyytyi. Sen kanssa meni jatkuvasti hermo ja siksi minulla myös on lukemattomia puoliksi sisään ruuvattuja ruuveja kaikkialla. 

Uuden koneen akku riitti kaikkeen tähän ja toimii edelleen kuin unelma, ei tarvitse enää jatkuvasti lopettaa työtä lataamisen ajaksi. 

Niin ihanaa! Että voi olla nainen onnellinen!

Ihanaa on kyllä muutenkin. Eilen otetussa kuvassa on vielä näin paljon lunta, mutta tänään on jo paljon pälvipaikkoja, kun ei menty yölläkään pakkaselle kuin 0,4 asteen verran. Aurinko on paistanut viime ja tällä viikolla niin monena päivänä, että olen aivan kevätfiiliksissä, kun on lauhaakin (paitsi joinakin öinä). Eilen totesin päivän pidentyneen ihan selvästi: puoli viideltä vielä näki ulkona.

Ihmeissäni olen kuunnellut hiirikaukan kovaäänistä naukumista. Olisiko silläkin kevättä rinnassa? Hirveä meteli!

Tänään taivas on lähes pilvetön ja vesi lorottaa joka puolella. Sääennuste lupaa viikonlopun pakkasnotkahdusta lukuun ottamatta pelkkää plussaa kaksi viikkoa eteenpäin.

Eihän tässä voi olla kuin aivan intona!