Friday, 10 January 2025

Haaste: uusi mieleinen kasvi

 Tämän ihanan, Kottikärryn kääntöpiirin kehittämän haasteen lähetti Liisan kasvit

Mieleinen kasvini ei ole upouusi. Se on punahevoskastanja 'Briotii'. Hankin sen pienenä, ei paljon lyijykynää suurempana, Vakka-Taimesta vuonna 2016. Taisin saada sen jopa ilmaiseksi tai ainakin maksoin siitä hyvin vähän, kun Vesa Muurisen mielestä taimi oli niin surkean pieni.

Monta vuotta puuni pysyikin kovin pienenä. Olen nähnyt punahevoskastanjaa komeina puina Tukholmassa, joten ajattelin, että sillä saattaa olla mahdollisuuksia puutarhassani täällä lounaissaaristossa. Mitään talvehtimisongelmia sillä ei näyttänyt olevan, asettuipahan vain rauhallisesti uuteen kotiinsa.
Taimi oli vartettu ja se onkin ainoa tapa lisätä punahevoskastanjaa puhtaana lajikkeena. Monta vuotta puuni taisi luulla olevansa yhä oksa ja se tuotti kukkia.

Kukkiminen oli tietysti ihanaa, kun kukat ovat satumaisen kauniit. Toistaiseksi viimeiset kukat näin kesäkuussa 2021, jolloin taimi oli polvenkorkuinen.

Sitten alkoi tapahtua. Varte kai viimein käsitti olevansa puu eikä oksa ja alkoi kasvaa vauhdikkaammin. Kuvasin 'Briotiin' lokakuussa, kun se oli venynyt minua korkeammaksi. Se näyttää kasvaneen viimeisen vuoden aikana metrin.

Kesäkuussa otetussa kuvassa näkyy 'Briotiin' sijainti. Se on rakentamani pengermän päällä, ruusu-heinätarhan ja kasvimaan rajalla – rajaamassa pihan alueita toisin sanoen. Tulevaisuudessa toivon kulkevani kasvimaalle puun oksien ali. 
Paikka valikoitui tarkoituksella myös puun kannalta, sillä halusin aarteelleni niin hyvät olot kuin mahdollista.
Hevoskastanja ei kestä talvista märkyyttä. Viime talvena, kun vähälumisilla paukkupakkasilla jäätyivät niin maa kuin kaikki ojatkin, valui ylärinteestä vettä juuri puun kohdalle. Siitä se toisaalta myös jatkoi lorinaansa pengermän kivien välistä alemmas. Mietin kuitenkin, miten juuriston lomitse virtaava jääkylmä vesi vaikuttaa. Onneksi ei ilmeisesti mitenkään.

Puulleni on pari naapuripihassa tien toisella puolella; siellä kasvaa tavallinen valkokukkainen hevoskastanja eli balkaninhevoskastanja. Komeat isot, kukkivat puut ovat suunnilleen samalla kohtaa, niinpä tiellä kulkija saa toivottavasti tulevaisuudessa ihanan kukkaelämyksen, jos vain tajuaa katsoa sivuilleen.

Kuvasin toukokuussa punahevoskastanjani silmun puhkeamista. 
Pulleat silmut näyttävät nytkin jo odottelevan kevättä, kuten minäkin.


Tässä vielä ohjeet Kottikärryn kääntöpiiristä.
HAASTE:

Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä Kottikärryn kääntöpiirin kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti. (Blogi löytyy täältä: KLIK)

Voit myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, tai haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti.

Haastan mukaan Sarin puutarhat.


Balkaninhevoskastanja Aesculus hippocastanum
Punahevoskastanja Aesculus × carnea

6 comments :

  1. Onpa uskomattoman kaunis kukka ja tietenkin koko hienoon kasvuun lähtenyt puu - aivan ihana! Taitaa taas ostoslista paisua! Hevoskastanja on puuna hyvin kaunis ja hiukan eksoottinen vallankin kukinnan aikaan!
    Hei, mikä on se englantilainen siemenliike, jolla on EU:n puolella kätyri?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitääkin raportoida Muuriselle tuon kasvusta. Välillä sinne aina kirjoitan, esim. viime kesänä siitä, että Parrotia selvisi hyvin ensimmäisestä talvestaan.
      Special Plants on se kauppa. Olin joskus aiemmin tilannut heiltä ja niinpä sähköpostiini tuli tieto, että nyt voi taas tilata EU:hun. Tai toivon, ettei kirjekuoressa lue mitään brittiosoitetta :-D Heidän valikoimansa ei ole valtava (ehdoton suosikkini Chiltern Seeds on valitettavasti edelleen ulottumattomissa, nyyh), mutta toisaalta sieltä löytyy erikoisuuksia, joita ei täältä saa.

      Delete
  2. Oih, miten ihana! Kiitos hurjasti punahevoskastanjan esittelystä, en ole lainkaan tiennyt, että hevoskastanjoista löytyy tällainenkin ihme. Kukka on ihan hurjan kaunis. Hienoa, että se on viihtynyt ja lähti nyt kasvuspurttiin - metri vuodessa on jo ihan hyvä spurtti :).
    Onko tämä muuten arempi kuin tavallinen hevoskastanja? Meillähän on yli 20 vuotta vanha ja hyvin kasvanut tavallinen hevoskastanja.
    Tätä haastetta voi hyvin jatkaa muillakin kasviesittelyillä, jos sellaisia on mielessä ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle kivasta haasteesta! Voi olla, että kasviesittelyjä tulee lisääkin ;-)
      Punahevoskastanja on risteytetty tavallisen balkaninhevoskastanjan ja talvenaran, punakukkaisen hurmehevoskastanjan (A. pavia) välillä, joten se on arempi. Näissä asioissa ei auta kuin kokeilla. Menestymisvyöhykkeiksi punahevoskastanjalle annetaan I–II ja olen Turussa sellaisen nähnyt, mutta enpä juuri muualla Suomessa. Mustilassa kasvaa heidän tietojensa mukaan kyllä hurmehevoskastanja, tai on ainakin joskus kasvanut (en tiedä, onko sitä sivua päivitetty).

      Delete
  3. Apua miten ihanat kukat! Vai luuli olevansa oksa 🤣. Hyvää kasvamisen jatkoa vaan punahevoskastanjallesi!

    ReplyDelete
  4. Saila, kiitos menestymistiedoista. Hienoa, että Parrotia persicakin on säilynyt sinulla - meillä se ei ole kestänyt.
    Caryat ovat juuristoltaan (vahva pääjuuri, ensin melkein ilman imujuuristoa) hyvin vaikeita ja voivat juroa vuosikausia. Saatuaan paalujuurensa korvattua isoilla sivujuurilla, kasvu vasta kunnolla alkaa. Tämän jälkeen ongelmia ei ole - ainakin C. ovatalla, C. cordiformiksella ja hyvin ilmeisesti C. laciniosalla kestävyyskin on hyvä. Pekaanikin on toistaiseksi menestynyt yllättävän hyvin.
    Aesculuksista löytyy useita muitakin kestäviä lajeja ja lajikkeita. A. pavia, aitopunashevoskastanja on kestänyt meillä Pyhärannassa oikein hyvin, yksi pensasmainen 4-metrinen puu teki teki menneenä kesänä kymmeniä kukkia.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!