Täydellisen lepakkokaton ainekset

 Kun aloin keväällä purkaa vanhaa saunaa, lähti aaltopeltikaton alta lentoon unihiekkaa silmistään pyyhkivä lepakko.

Aaltopeltikaton alla on pärekatto. Pellin kourun ja päreen väli tuntuu olevan lepakoille ihanteellinen päiväunipaikka.

Onneksi en tuhonnut kattoa purkaessani kaikkia tonttini lepakkopaikkoja, sillä rintamamiestalossani on tasan samanlainen kattorakenne. Aaltopeltireunaisen räystään alta sujahtaa lentoon yleensä kymmenisen lepakkoa, kun ilta hämärtää. Pari viikkoa sitten teimme laskennan, kun meitä oli kaksi. Kumpikin vahti omaa puoltaan talosta ja saimme lopputulokseksi 13 lentoon lähtevää lepakkoa. Toisen puolen laskenta häiriintyi puhelinkeskustelun ajaksi, joten määrä voi olla vähän suurempikin. 

Onkin hienoa voida tarjota lepakoille hyvät elinolosuhteet, ruokaakin niillä riittää, kun hyönteispopulaatio on laaja ja uusi hyttysten sukupolvi tsiljoonine edustajineen syntyi heinäkuun sateiden myötä.

Lepakoita saattaa myös mennä päreiden alta vintille. Kesällä, kun vintin ovi on auki, voi niitä eksyä sieltä alakertaan. Yksi lenteli illalla nukkumaan mennessä asuinhuoneissa. Olisin avannut sille heti ulko-oven, mutta siippa (huomaa kutsumanimivalinta) halusi siitä välttämättä kuvia. Minusta moinen oli eläinrääkkäystä, mutta lopulta otin itsekin pari kuvaa, kun lepakko asettui makuuhuoneen katonrajaan kiroilemaan.

Harmistunut lepakko, joka olisi halunnut jo päästä aterialle. Tämä on pohjanlepakko, niillä on tuo hieno ruskea selkäturkki.

Vanhan saunan eteläpuolella on vielä aaltopeltiä, jatkan sen purkamista varmaan syksyllä, jos rasittunut ranne paranee siihen mennessä. Rakennus oli myös mennyt erittäin vinoon.

Mutta eipä ole vinossa enää! Ainakaan kovin paljoa. Se taisi suoristua vielä lisää kuvan ottamisen jälkeen.

Tällä nurkalla, pengermän päällä, kasvaa punahevoskastanja 'Briotii'. Se on kasvanut paljon! Istutin sen 20-senttisena minitaimena.

Vanhan saunan tämä nurkkapaalu oli luiskahtanut kokonaan pois nurkkakiven päältä. Ähelsimme kiven paalun alle kahdella rautakangella (siis kun nurkkaa oli ensin nostettu hallitunkilla) ja sen päälle tarvittiin vielä toinen kivi, ja myöhemmin kolmaskin, ennen kuin rakennus alkoi muistuttaa suunnilleen suoraa. Tämä nurkka on noussut ainakin puoli metriä.

Yksi syy kivien liikkumiseen on savimaa ja märkä paikka. Sauna on pykätty tonttini märimmälle kohdalle. Maa on keväisin velliä.

Kokeilin tänä kesänä taas kerran kilpiangervoa, sillä se on minusta niin hieno suurilehtinen kasvi. Olen istuttanut niitä vuosien saatossa valoon ja varjoon, märkään ja vähän kuivempaan ojan pientareelle, eikä mikään paikka ole kelvannut. Aina ovat kuolleet pois viimeistään istuttamisvuotta seuraavana.

Tämä yritys numero 7 teki varmaan kuolemisen nopeusennätyksen, sillä kymmenen päivää istuttamisen jälkeen se näytti tältä. No, eihän sitä kuvasta edes erota. Siinä on kukinto latvassa ja pitkä vihreä varsi, kaikki lehdet ovat kuihtuneet. Ja tätä olin kuitenkin kastellut lähes päivittäin! Ja lisäksi se tosiaan kasvaa yhdellä tonttini märimmistä paikoista.

Taimi rassukka joutui myös tallotuksi, kun siippa ei tajunnut siinä mitään kasvia olevankaan. Laitoimme huomiokiviä sen ympärille, jos se vielä olisi kumminkin elossa. Ja niinhän se on, sieltä nousee pienenpieni lehti!

En kyllä tämänkään suhteen elättele suuria toiveita, sillä tässä näyttää olevan kasvi, joka vain ei täällä viihdy. Mutta yrittää täytyy, kun komea olisi, jos kasvaisi.

Myös talolta päin katsottuna vanha sauna on suoristunut, vaikka tälle päädylle emme ole tehneet mitään. Oikeanpuoleista nurkkaa voisi vähän nostaa ja siinäkin nurkkapaalu on osittain poissa kiven päältä. Laitoin sinne kumminkin varakivet viereen, jos se liikkuu ja luiskahtaa, niin on edes jotain.

Työtä seurasi lapinporokoira Lávvi.

Lávville täällä oleilu ei ole kovin rentouttavaa, sillä Ransu pitää sen kovassa kurissa ja nuhteessa. Koko ajan joutuu pieni koira olemaan valppaana, mistä se kissahirviö taas hiipii.

Täältä toisesta päädystä käsin voi ehkä hahmottaa rakennuksen aiempaa vinoutta. Otin tämän kuvan toukokuussa. Puurakennukset ovat joustavuudessaan varsinaisia ihmeitä!

Suoristaminen sai aikaan senkin, että räystäs suoristui kuin taikaiskusta. No siis kun keskimmäisiäkin tolppia nostettiin kivien päälle.

Seinälaudoitusten purkaminen jatkuu. Tässä nurkassa on suurin työ, kun siellä on sisäseinät ja välikatto entisen saunan kohdalla. Haluan tästä rakennuksesta niin avaran (seinättömän) kuin mahdollista.

Kun vanha sauna tästä vähitellen kaunistuu (minun silmissäni se kaunistuu sitä mukaa kuin sitä riisutaan) ja muotoutuu huvimajaksi, voin kehitellä tätä sen edessä olevaa ruusu-heinätarhaakin lisäämällä esimerkiksi köynnösruusuja rakennelman seinustalle. 

Mietin myös kulkua rakennuksen läpi eli kulkuaukon tekemistä tänne päin. Se vaatii tukiparruja, mutta tuskin on kovin kummallista salatiedettä.

Ruusu-heinätarhassa on syysvuokko, joka suureksi hämmästyksekseni alkoi jo kukkia! Hämmästyksen syitä on kaksi: aikaisuus ja se, että se on ylipäätään hengissä ja jopa viihtyy, on rehevöitynyt. Syysvuokkoja(kin) kun on tullut istutettua vuosien mittaan ainakin tusina, eikä niistä ole pysynyt elossa kuin yksi.

Tämä on peräisin Paloniemen Taimistolta Suonenjoelta. Kuten taimiston viisas omistajatar virkkoi, täytyy taimien olla hyväkuntoisia. On turha istuttaa mitään puolikuollutta raaskua, jonka kastelu on taimimyymälässä unohtunut. Ulkomailla tuotettujen taimien talvenkesto on myös aina mysteeri.

Kilpiangervo Astilboides tabularis

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Rakastunut lehtiin, osa 2

Yksi ihana, joka vuosi vuodelta kasvaa hieman aiempaa suuremmaksi, on kilpiangervo. Tästä kasvaa toivottavasti jonakin päivänä jättilehtinen monsteri, toistaiseksi on ollut tyytyminen pienehköihin lehtiin. Nämä vastapuhjenneet lehdet ovat vasta mukulaleinikin mittakaavaa, kuten kuvasta näkyy.
Kilpiangervo on vastine etelämpänä kasvaville gunneroille, mutta ne eivät kestä meidän talveamme. Niitä näkee usein lampien partaalla isoissa puutarhoissa, niinpä istutin oman kilpiangervoni mutapuutarhan läheisyyteen.

In love with leaves part 2
There is no end to fantastic leaf shapes and colours, especially in spring when they are just emerging.

Olen onnistunut saamaan 'Ravenswing' -punakoiranputkesta pysyvän asukin puutarhaani. Siitä on näkyvissä muutama siementaimi, ja joku viime vuonna kukkinut vanhempikin lehtiruusuke näyttäisi olevan elossa.

Kivikkoalvejuuri rullautuu mullasta.

Keltakirjokanukka 'Aurea' on uusien lehtien puhjetessa hurmaavan oranssi.

Ruoste ja oranssi ovat ehdottomia lempivärejäni, niinpä olen liekeissä tästä uudesta viime syksynä istutetusta oranssista penkistä: rusotuomipihlaja ja 'Blushing Apeldoorn' -tulppaanit.

Sama kauempaa. Taempana, kivimuurin edessä sirotuomipihlaja jo kukkii. Välissä kasvavat pirteät voikukat tuli juuri parturoitua ruohonleikkurilla, mutta epäilemättä ne nousevat sieltä pian uudestaan!

Juuri kun ehdin sanoa, että kielot vasta nousevat maasta, näkyvät niissä jo kukkanuput! 'Albostriata' on raitalehtisen lajikkeen nimi.

Ja juuri kun ehdin sanoa, ettei 'Royal Burgundy' -koristekirsikka kuki vielä tänä vuonna, huomasin siinä pari kukkanuppua! Nyt vain pahoin pelkään, että minun ja kirsikan aikataulut menevät ristiin. Täytyisi asentaa kameroita filmaamaan pitkin poikin puutarhaa.
Tästä kuvasta muuten tuli hassu muisto ajoilta, kun opiskelin Englannissa. Opiskelimme puiden tunnistusta puutarhassa. Japanilainen opiskelukaverini totesi noista kirsikan rungossa olevista halkeamista ja nystyröistä, että hänestä ne ovat pelottavan ja ällöttävän näköisiä, kuin joitakin elävien olentojen suita tai paiseita, jotka saattavat aueta ja sulkeutua itsekseen sillä aikaa kun katsoo toisaalle. Tosiaan! Ja hyi yök. Naurattaa vieläkin, kun katson kirsikoita läheltä, ja näen silmissäni ystäväni demonstroimassa "suiden" avautumista. Japanilaiset lienevät kuuluisia siitä, miten paljon he kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin.

Päivän toinen riemunkiljahdus: punalehtiruusun siementaimia! Sain kiulukoita Päivänpesän elämää -blogin Katjalta kai puolitoista vuotta sitten. Kylvin ne ruukkuun, jonka upotin maahan ja siinä se on ollut 1,5 vuotta. Luonteelleni ominaisesti perehdyin vasta jälkikäteen siihen, miten ne olisi pitänyt kylvää. Olisi pitänyt poistaa hedelmäliha, hioa pintaa hiekkapaperilla ja pyörittää siemeniä kolme kertaa myötäpäivään nousevalla kuulla ja sylkäistä istutusreikään, vai miten se nyt menikään. En poistanut hedelmälihaa edes, kun ajattelin, että kai ne näin luonnossakin kylväytyvät, paitsi jos ovat kulkeutuneet linnun tai jonkun muun otuksen ruuansulatusjärjestelmän läpi. Mutta näin ne vain ovat itäneet! Yritykseni juurruttaa juurivesaa tai pistokkaita eivät ole onnistuneet.
Olikohan ruusu niitä lajeja, jotka kasvattavat ensimmäisenä vuonna vasta juurta, vai miksi kaikki nousivat vasta nyt, mutta ei sillä väliä. Hurraa ja tuhannet kiitokset Katjalle, viimeinkin minulla on punalehtiruusua! Ruusuista kenties kaunein, vaikka enpä menisi takuuseen, miten niistä nyt voi valita – toinen toistaan kauniimpia.


Gunnera – Gunnera
Keltakirjokanukka – Cornus alba, kelta- ja keltakirjavalehtiset lajikkeet
Kielo – Convallaria majalis
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kivikkoalvejuuri –  Dryopteris filix-mas
Punakoiranputki – Anthriscus sylvestris, tummalehtiset ja -vartiset lajikkeet
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Tervetuloa!

Voi mitä ilonaiheita nyt saakaan kokea päivittäin. Jännityksellä kuopsutan maata, jos uskallan, tai sitten vain hiljaa kyttään tiettyjä paikkoja ja odotan. Kilpiangervo on jättilehtinen viidakkotunnelmaa tuova kasvi, jota olen halunnut mutapuutarhani läheisyyteen. Ensimmäiset yritykset taisin istuttaa liian kosteaan, sillä ne menehtyivät. Tämän istutin kuivempaan, katajan alle, mutalammen tuntumaan, silti tässä ei vesi seiso syksyisin ja keväisin. Ja ta-daa! Ensimmäinen jättilehti nousee poimuisena vauvana, tuskin mukulaleinikin lehteä suurempana. Tervetuloa maailmaan!

Welcome to this world, Astilboides, Arisaema, Rodgersias, Trilliums, dog's-tooth violets and many more!

Katajan toisella puolella nousee amurinkärsäkalla, viimekeväinen hankinta Vakka-Taimelta Uudenkaupungin kukkamessuilta. Jihuu!

Punakolmilehti, samalta myyjältä ja samasta tapahtumasta, on ehättänyt jo kukkaan. Jihuu!
(Jostain luin, että tällaiset tunne-elämyspurkaukset olisivat ärsyttäviä blogeissa, niinpä viljelen niitä nyt ahkerasti)

Belarina-tarhakääpiöesikko siirtyi viime vuonna kuivasta muotopuutarhan varjopenkistä katajan katveeseen ja kiittää nyt saamastaan paremmasta paikasta avokätisesti. Mikä ihana näky.
Varovainen tarkkailu, kuopsuttelu ja kyttäys jatkuvat, sillä tässä penkissä ei ole vielä mitään havaintoa luhtaesikosta, kesäesikosta, japaninesikosta eikä kirjavalehtisestä kalliokielosta. Ääh!

Tämä Ransun edustalla kasvava kevätesikko oli kukintaa ennen silmissäni luhtaesikko, mutta onhan se vähän eri paikassa. Ransu näyttää, miten mamman istutuksia hoidetaan.

Lannoitus!

Multa on hyvälaatuista ja kuohkeaa.

Vaahteran alustan metsäpuutarhapenkissä kultatesmat nousevat keltapeippikasvustosta. Ihana vehreä väripari!

Keltaa tuovat lisää kohta aukeavat tarhakoiranhammas 'Pagodan' kukat.

Jymy-yllätyksenä vähän matkan päässä kukkii yksi 'White Beauty'! Ostin muutama vuosi sitten loppusyksyllä alennuksella puolimätiä koiranhampaan sipuleita, sekä 'Pagodaa' että 'White Beautyä', ja tähän asti vain 'Pagodat' ovat kukkineet. Enpä tiennyt, että joku valkoisistakin oli elossa!

Yksikään rusokoiranhammas ei näytä kukkivan, mutta tummalehtiset mukulaleinikit 'Brazen Hussy' kukkivat kirkkaankeltaisina. Hetkinen, kuvan oikeassa reunassa nousee siperianesikon pieni kukkavarsi! Kuten Tiina yhdessä postauksessaan tuumasi: kuvista löytää kaikenlaista. Olen kerran jos toisenkin sännännyt puutarhaan tarkistamaan asioita siinä vaiheessa, kun käyn läpi uusimpia kuvia.

Pienen kukkapenkkimutkan päässä nousevat nämä ihastuttavat punaruskeat versot, tervetuloa heillekin! Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' tässä versoo.

Tulipa pitkä postaus, mutta kun kaikki on niin tuoretta ja ihanaa. Arvostan heitä, jotka onnistuvat pitäytymään yhden kuvan postauksissa.
Sirotuomipihlaja valmistautuu kohta kukkimaan ja ilokseni huomaan, että sen ylimmät oksat ovat alkaneet kääntyä vaakatasoon. Kasville ominainen siro kasvutapa alkaa näkyä.
Ihanaa! Ja yhtä ihanaa sunnuntaita kaikille muillekin!

Toivottaa myös rapanaama-Ransu.


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Keltapeippi, kuvan lajike – Lamium galeobdolon 'Florentinum'
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Punakolmilehti – Trillium erectum
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Siperianesikko – Primula cortusoides
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Tarhakoiranhammas – Erythronium Tuolumnense-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
'White Beauty' -koiranhammas kuuluu lajiin Erythronium californicum

Kullero-sinfonia

Ta-da-da-daa! Tämä on ihan tavallinen Maatiaisen taimivaihdossa viime syksynä saatu kullero. Nyt se kukkii! Riemu on ylimmillään, sillä peurat eivät ole syöneet sitä, vaikka ne muuten ovatkin popsineet kulleroiden kukkanuppuja pitkin kesää niin, että vain yksi kukka aukesi heinäkuussa ihailtavaksi asti. Tälläkin hetkellä pihallani kukkisi vaikka mitä, jos peuroja ei olisi. Ajattelinkin, että kaikkien harmiksi minun on kai sitten kirjoitettava valitusvirsi peuratuhoista.
Mutta sitä en tee. Tässä kukassa on niin mahtava kalpeanvihreänkeltainen sävy, että oksat pois!

There is minor reason to celebrate: deer have been eating globe flowers all summer but now there is one bloom that has survived!

Harakankellokin kukkii edelleen, kuvasin kulleroihanuuden vielä violettien kellokukkien lävitse. Etualalla voi myös nähdä valkoraidallisen leveäosmankäämin lehtiä.

Tämähän on savisen ojan istutus, siksi tässä kasvaa osmankäämejä. Tässä kuvassa on vasemmalta alkaen kilpiangervo, keltapiukkasara ja keskellä kuvaa rusopunalatva 'Atropurpureum'. Tämä kohta on istutettu vasta tänä vuonna, rehevöitymistä on toiveissa. Viime aikoina on satanut niin paljon, että ojassa seisoo jo vesi, maa on niin tiukkaa savea, ettei se ime.

Ojan vieressä on pengerrys, sillä olen tasoittanut yläpuolista rinnettä kaikella tällä kaivamallani maalla. Reilun metrin verran se on jo tasoittunut. Musti esittelee.
Kulleroista viikonloppua!

Harakankello – Campanula patula
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kullero – Globe flower – Trollius
Leveäosmankäämi, raitalehtinen – Typha latifolia 'Variegata'
Rusopunalatva – Eupatorium fistulosum