Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikki, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata

Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Hempeyksiä

 Muotopuutarhassa on jo tutut syysleimut, lisäksi sieltä löytyi yllätys. 

'Åkerö' -omenapuun alla on syysleimu Flame Blue ('Bareightysix') ja seuraavassa penkissä kukkii kirjavalehtinen 'Crème de Menthe'. Omenapuun runkojen välistä pilkottaa 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusun kukkia.

Flame Blue on sitten ihana. Yritän hankkia lisääkin sinisävyisiä syysleimuja. Viikonloppuna löytyi 'Franz Schubert'. Se on vähän tummempi kuin tämä.

Kerälatvoihin kuuluva Succisella inflexa 'Frosted Pearls' yllätti jälleen. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa. Nyt osasin kukkia jo odottaa, mutta silti ne löytyivät ihanana yllätyksenä. Tämä hentoinen kasvi pikkuruisine kukintoineen on noussut tänä kesänä ennätyskorkeaksi, kuten moni muukin.

Taustalla on mirrinmintun sinisiä kukkia.

Rohtosuopayrtin kerrotaan leviävän. Minä olen joka vuosi yhtä iloinen, että se sinnittelee hengissä. Tässä tämänvuotinen kukkavarsi.

Punahatustakin olen iloinen, vaikka tämä Lidlistä juurakkona keväällä hankittu Mellow Yellows -sarjan hattu ei olekaan yhtään keltainen. Ei siis tullut pussin etiketin kasvia tälläkään kertaa, mutta hailea pinkki on ihan ok etenkin, kun myyrät söivät talven aikana joka ikisen rohtopunahattuni.

Tämä taimi päätyy preerialle korvaamaan menetyksiä, preerian kasvi kun on.

Alppipenkkiin kesän aikana hankittu mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' sai elokuussa seurakseen 'Mount Snowdon' -tunturikohokin. Ehkä siitä ilahtuneena laukkaneilikka tuotti uuden tuoreen kukinnon kuivuneiden viereen. 

Myös tunturikohokki alkoi suureksi yllätyksekseni kukkia ja siinä on nuppuja siellä täällä. 

Minulla on hämärä mielikuva, että olisin ennenkin hankkinut tämän kasvin, mutta se kuoli. Alppipenkissäni on melko erilaiset olosuhteet kuin tuntureilla, vaikka kalkkipitoista maata täälläkin riittää. Mutta kesäinen paahde ja kuivuus tässä navetan eteläseinustan penkissä on vaikeaa. Talvinen lumettomuus ja tuuli varmaan myös. Yritän jotenkin saada tämän järkevästi suojattua talveksi, sillä tämä on unelmien kasvi alppipenkkiini. 

Eikö ole mahdottoman hassu ja ihana vihreä keko!

Mirrinminttu Nepeta

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Punahattu Echinacea

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tunturikohokki Silene acaulis

Aamun puutarhakierros

 Kukkia, kimalaisia ja saalista.

Ransu on aamupesulla kuistin rappujen juuressa.

Eilen tuli leikattua nurmikko tältä suunnalta. Navetan edestä löytyy rujompaa katsottavaa. Olen virittänyt Supercat-myyräloukun parin kuukauden tauon jälkeen ylämäkeen, kottikärryistä vasemmalle, kun löysin uuden onkalon suun.

Sieltä on nyt noussut neljässä vuorokaudessa kuusi vesimyyrää. Olen osunut myyräsuoneen! 

Vesimyyrä eli vesirotta on rotan kokoinen, lähes musta ja pitkähäntäinen. Näistä osa on pienempiä, nuoria luultavasti. Kaksi selällään olevaa ovat eilisiä, aamukasteen pisarat saavat ne vaaleammiksi. Tänään tuli taas isompi vonkale. 

Ihme kyllä, raadot eivät ole yön aikana hävinneet. Eivät hävinneet edellisetkään. Ehkä pöllöillä sun muilla on mahat täynnä myyriä jo valmiiksi. Niitä vilistää kaikkialla. Mutta vesimyyriin en ole törmännyt sitten kevään. Ne kun elävät pääosin maan alla syöden kasvien juuria.

Siirrytään kauniimpiin kuviin. Sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' kukkii preerian yläosassa. Nyt, kun kukkia on auki, käy jatkuva pörinä.

Kuvaa ottaessani katsoin, että kukinnolla on kaksi kimalaista, mutta tuo toinen onkin varmaan kimalaiskuoriainen. Kimalainen saattaa olla isokimalainen.

Hypätään muotopuutarhaan, sillä sielläkin kukkii sinipallo-ohdake, tällä kertaa 'Taplow Blue'. Jos nämä kaksi lajiketta laittaisi ihan vierekkäin, saattaisi joku eroavaisuus löytyä, mutta kun ne elävät eri puolilla pihaa, näyttävät ne identtisiltä. Lisäksi tässä kukkii mm. hohtopiikkiputki ja preeriaväriminttu.

Tämän kimalaisen raidat ovat tummemman keltaisia. Olisiko mantukimalainen.

Hohtopiikkiputkessa oli perhonen vielä yöpuulla. Tai yökukalla.

Tommolan tilan syreenileimussa saattaa olla ainesta unelmien syreenileimuksi, vaikka se ei ole edelleenkään liila, vaan minun silmissäni vaaleanpunainen. Korkeintaan punaliila, kun haaveeni syreenileimu on siniliila. Kukkien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, kuten myös vaalea alue kukan keskellä. Luulen, että tulen pitämään tästä kovasti.

Mutta onneksi muotopuutarhassa elää ja viihtyy ihastuttava Flame Blue eli 'Bareightysix'!

Monta vuotta haaveilin leimuista, mutta ensimmäiset istuttamani syysleimut kuolivat ja ajattelin, että ne eivät viihdy. Ne näyttivät kuivuvan kokoon. Mutta sitten alkoi viihtyä ensin yksi syysleimu, sitten toinen. Tämä on kiva juttu, sillä niiden kukinta piristää loppukesän masentavaa kesän päättymisen tunnelmaa.

Kirjoukonhattu on naurettava rääpäle, mutta tänä sateisempana kesänä se on sentään tehnyt kaksi kukkavartta, jotka nousevat jopa lähes metrin korkeuteen. Kukkia näkyy tulevan tusinan verran.

Taustalla näkyy muotopuutarhan varsinainen yllättäjä.

Endless Summer -hortensia The Original ei ole ikinä kukkinut näin runsaasti eikä ollut näin reheväkään! Isoa puskaa siitä en näköjään koskaan saa, mutta nyt se on sentään noin metrin korkuinen ja kukkii kuin viimeistä päivää. Hankin tämän silloin, kun Endless Summerit tulivat Suomessa myyntiin ja markkinoilla oli vasta tämä ensimmäinen lajike. On siis pärjännyt avomaalla 15 vuotta.

Heinäkuun kuumuusjakson aikana kukat ja lehdet alkoivat lurpottaa, mutta onneksi tuli jokunen sade, ja hortensia piristyi heti. Olen varmasti myös viskannut tälle jotakin lannoitetta, sillä välillä on ollut aika monta sellaistakin vuotta, ettei tämä ole kukkinut lainkaan.

Tämä on siis virallisesti jalohortensia 'Bailmer'. Kukat olisivat happamassa maassa sinisemmät, mitä kovasti toivoin. Olen lannoittanut rodolannoitteella ja haudannut rautaromua maahan yms., mutta kukista ei tule sinerviä millään. Sama safiirihortensian kanssa. Luovutan ja hyväksyn pinkit kukat, vaikka harmittaa. Vaaleansininen vain olisi niin paljon mieluisampi väri kuin vaaleanpunainen.

SuperMusti saapuu. Kyllä sillekin riittää myyriä. Musti metsästää maanpäälliset, eli pelto- ja metsämyyrät. Viime yönäkin toi olohuoneen matolle peltomyyrän.

Eilen sain keväästä asti jatkokäsittelyä odottaneen kasan risuja haketettua kuistin kulmalla. Kivaa, sillä kasa oli kymmenen neliömetrin kokoinen. Samalla istutin uuden pikkujasmikkeen, kun vanha kuoli. 

Uusi taimi meni nyt vähän lähemmäs nurkkaa, toivottavasti tuulensuojaisempi paikka – tai sitten ei. Tuulihan tähän pahasti osuu. 

En tiedä, onko tuuli edellisen pikkujasmikkeen kuolinsyy vai mikä, mutta olen kovasti kaivannut sen metsämansikan tuoksuista kukintaa. Lisäksi toivon uudesta jasmikkeesta vähän tukea joka suuntaan lakoaville kultapalloille. Kuvassahan ne näyttävät olevan pystyssä, mutta pystyssä ovat siis ne, jotka vielä ovat pystyssä.

Pisimpiä rankoja kannoin risuaitaan, joka oli jo madaltunut huolestuttavasti – peuroja liikkuu kylässä nyt keskellä päivääkin, kun syys saa. Aita täytyy saada kuntoon ja riittävän korkeaksi. 

Huomasin iloisen yllätyksen.

Tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii! Löysin tiedon täältä blogista, että olin istuttanut tämän keväällä 2017. Sinä kesänä nuori taimi kukki, mutta eipä sen jälkeen. Kasvupaikka onkin toivoton: mäntyjen alla, kovassa ja kuivassa savimaassa, parin puskan välissä. On vähän ihme, että kärhö on pysynyt hengissä.

Tänä vuonna se viimein ulotti kasvuaan puskien läpi niiden ylle, kuten olin visiossani sen kuvitellut tekevän. Huomasin nupun joskus viikko sitten, mutta sitten unohdin sen. Onneksi tuli tehtyä tuota risu- & aitahommaa!

Kuvassa on myös kaksi kukkakärpästä. Hiidenkiven puutarhan blogissa keskusteltiin pari vuotta sitten siitä, käykö kärhöissä pölyttäjiä. Tämä tarhakellokärhö ainakin näyttää niitä houkuttelevan.

Myyristä vielä: niitä vilistää ihan silmissä, näen joka päivä jossain kohtaa pienen myyrän kipittävän. Eilen, kun olin täyttänyt tuorella hakkeella huussin kuivikelaarin, näin illemmalla vessakäynnillä pikkuisen myyrän vilistävän äkkiä laarista pois avatessani huussin oven. Taisi tuore puuntuoksu houkutella. Enpä ole ennen vessassa myyrään törmännyt! Ovat ne hauskoja ja söpöjä – kun vain eivät söisi kasvejani niin ahkerasti.

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Kultapallo Rudbeckia 

Pikkujasmike Philadelphus Lemoinei-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja lajikkeita.

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä