Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.

Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.

Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.

Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltamatara Galium verum

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Kurjenkello Campanula persicifolia

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Mustaselja Sambucus nigra

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset

Sikuri Cichorium intybus

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium

Ruusutykitys

 Varoitus: luvassa maratooni...

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu, polyantharuusu 'Orange Morsdag' elää ja voi hyvin edelleen. Onneksi viime talvi ei sitä tuhonnut. Se on matala, mutta ihana. 

Tummemman punakukkainen versio on myös elossa, mutta jalopähkämöt meinaavat jyrätä sen. Sen sijaan, että kirjoitan siitä, pitäisi mennä pelastamaan se!

David Austin -ruusutkin selvisivät talvesta hyvin. Emily Brontë on edelleen terve ja reipaskasvuinen, hyvin kukkiva.

Joskaan ei kovin korkea! Austin-ruusut tuntuvat jäävän täällä Suomessa selvästi matalammiksi kuin Britanniassa. Ruskosormustinkukka ja ritarinkannukset kohoavat paljon korkeammalle.

Lisää Austineita. Scepter'd Isle.

Abraham Darby. Yksi ihanimman värisistä ja muotoisista. Avautuessa väri on tämä...

... ja sitten kukat levähtävät auki! Jäärä esittelee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että Boscobel täytyy siirtää. Se ei näy, kun ei kasva korkeammaksi. On liian keskellä laajaa ruusutarhapenkkiä. Ketoruusuruohojen keskellä se on toki valtavan soma, mutta haluan päästä ihailemaan kukkia ilman, että täytyy raivata tietä viidakon läpi.

Tranquillity on satumaisen kaunis, terve ja vahvakasvuinen, tosin tämäkin pysyy alle metrissä.

Ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet pahasti. Ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu' näyttää tekevän vain tämän yhden kukan, jonka onnistuin kuvaamaan vasta kuihtumisvaiheessa. 

Ruusun edessä kulkee tunneliverkosto ja mm. ihana kaita-asteri 'Prince' on hävinnyt. Nyyh. Sen loppusyksyn kukinta takasi, että vielä lokakuun jälkeenkin oli uutta ja ihanaa nähtävää. Sen rooli syysmasennuksen lievittämisessä oli merkittävä.

Onneksi ruusut ovat kuitenkin tallella. 'Raubritter' on suursuloinen, mutta sekään ei ole kovin korkea. Toisaalta kukkapallerot ovat oikein kauniit koristeheinien lomassa.

Ranskanruusu 'Tuscany' on hyvän värinen, sen kukinta alkaa jo olla ohi. Kuva on viime viikolta.

Viileät säät ovat kyllä pitkittäneet monen kasvin kukintaa mukavasti!

'Duchesse de Montebello', ranskanruusu tämäkin, on suloisista suloisimpia. Kaverina sillä on tähkähelmikkä.

Montebellon herttuatar on hujoppityyppiä; se tekee pitkät versot. Toisaalta se on oikein hyvä, sillä riittävän moni ruusu ei kasva ollenkaan niin korkeaksi kuin toivoisin. Osa Duchessen versoista tukeutuu takana kasvavaan pajuun. Loistavaa, näin varret pysyvät ylempänä ja kukkien kaunista muotoa ja väritystä pystyy ihailemaan.

Jos kaita-asteri 'Prince' kuolikin, on viereisessä Rohanissa onneksi Austin-ruusu The Prince hyvinkin elossa. Se vain kukkii hyvin matalalla – kuvaaminen äärimmäisen haastavaa.

Winchester Cathedral kukkii myös, todella kaunis valkoinen ruusu. Ja tämä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Viereinen neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii vain nyt keskikesällä, mutta se on todella soma, lisäksi puska on kookas ja kaunis.

Kurkataanpa vielä ruusutarhaan tästäkin suunnasta. Ranskanruusu 'Charles de Mills' kukkii ihanan värisenä. Ja pikkulehtikatsura on viimein alkanut kasvaa! Noin 15 vuotta se pysyi alle metrisenä, nyt on kasvuspurtti menossa. Olisivatko sateiset kesät auttaneet tätäkin. Moni muukin kasvi näyttää kovin hyvävointiselta nyt.

'Charles de Mills'. Täydellinen, tumman ruusunpunainen ruusu. Ihana leveä lättykukinto. Kasvaa hyvin niin, että näkyy muiden takaa. Kerta kaikkiaan täydellinen kasvi. Ai niin, paitsi ranskanruusut ovat kertakukintaisia. No, kaikkea ei voi saada.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu.

Tontin reunalla kasvaa villinä vanhaa kirkonruusua sekä neilikkaruusu 'White Grootendorst'. Siinäkin on vaaleanpunaisen lajitoverinsa tapaan kuivia versoja. Tässäkin kohdassa ovat myyrät myllänneet. Asiat voivat olla yhteydessä.

Kirkonruusu ei kuki kovin pitkään. Se myös leviää juurivesoilla, mutta se sopii tähän kohtaan puutarhaa oikein hyvin. Tuoksu on valtavan hyvä ja voimakas, ja ruusun suuri arvo on siinä, että se on kasvanut täällä ties kuinka kauan, ehkä yli sata vuotta.

Muotopuutarhassa kukkii portlandruusu 'Comte de Chambord' parasta kukintaansa. Puutarhurin pitäisi kunnostautua leikkaamaan ohikukkineet, sillä tämä kyllä kukkii syksyyn saakka. Vieruskasveina on hohtopiikkiputkea ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella kasvaa tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka viileänvaaleasta sävystä pidän kovasti. Ruusun kuvaaminen on haastavaa, sillä se on kasvanut äärimmäisen hitaasti karussa maassa, kukkii edelleen kovin harvana ja kukat ovat usein jo lakastumassa, kun huomaan ne.

Voisihan tuolle antaa joskus vaikka lannoitusta!

Apteekkarinruusu sen sijaan kukkii kuin viimeistä päivää. Se on villin punaisen penkin eteläpään kuningatar. 

Apteekkarinruusun tuoksu on vailla vertaa – tai samalla viivalla kirkonruusun kanssa – ja ötökätkin rakastavat sitä.

David Austin -ruusuja on vielä tulossa kukkaan, tässä on The Poet's Wife.

Onnittelut maratonin suorittamisesta!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Hortensiat ja pari muuta pallerokukkaa

 Olen tässä ihastellut ja kiitellyt Pink Annabellea.

Kaksi vuotta sitten löysin taimen sopuhintaan taimiston syysalesta. Monta vuotta siitä olinkin haaveillut, mutta hortensian taimet ovat aika hinnakkaita. Jo viime syksynä olin kovin iloinen kauniisti kukkivasta hortensiastani, tänä vuonna olen vielä iloisempi, sillä se on rehevöitynyt ja kukkii vielä enemmän.

Tässä tämän aamun kuva. Ihanaa, että siinä on tuollaisia tummempiakin kukintoja.

Pink Annabelle eli 'Ncha2' on pallohortensia. Tuo varsinainen lajikenimi on näköjään muuttunut sitten viime vuoden, silloin se oli vielä 'Ncha1'. Välillä nuo kasvien nimeäjät ottavat pannuun, kun eivät osaa pysyä päätöksessään, heh.

Toinen pallohortensiani on kerrottu 'Hayes Starburst'. Se ei näytä kummoiselta, mutta olen silti todella iloinen, että se on edes tämän kokoinen. Talvella puutarhassani useasti vieraillut metsäjänis oli syönyt sen maan tasalle eikä keväällä näkynyt mitään, edes kuivaa verson tappia.

Tämä hortensia on aina ollut hyvin kitukasvuinen, joten tämä on sille ihan normaali koko. Se ei ole tainnut koskaan olla edes polvenkorkuinen.

Hortensiat viihtyvät puutarhassani muutenkin huonosti. Ne lurpottavat hyvin herkästi eivätkä oikein halua kasvaa. Tavallinen syyshortensia kuoli kuivuuteen enkä ole toiseen kertaan sitä kokeillut. 

Ehkä saariston kuivattavat tuulet ja harvat sateet ovat niille liikaa. Tänä kesänä on kuitenkin ollut eniten sateita yli kymmeneen vuoteen, ja se näkyy lehtien koossa.

Muotopuutarhassa asustaa samettihortensia. Sillä on kauniit, suuret ja nukkaiset lehdet. Se ei ole kukkinut joka vuosi. Yleensä elokuussa siinä olisi jo vähintään nuput, ellei kukat, joten oletan, että nyt on kukinnassa välivuosi. Hortensian edessä oleva kukka on harjaneilikka.

Haaveilin, että tästä tulisi parimetrinen, kuten Englannissa, mutta eipä ole tullut. Olen silti todella iloinen, että se on selvinnyt talvista jo noin 15 vuotta.

Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' kukkii kahden edestä. Pohjoisen puolen versoilla on hyvin kaunis kukinta, se näkyy onneksi sivusta päin. Tuossa kun on talon seinä heti oikealla, siinä ei ole mikään kulkureitti.

Etelän puoleltakin näkyy kukkia aika hyvin, siinä vain on paljon muita kasveja edessä. Kaukasiankirahvinkukat ovat venyneet tavallista pidemmiksi eivätkä tietenkään pysy pystyssä, vaan kaatuvat tuulen mukana.

Vielä on yksi hortensia, ei kun kaksi, juuri muistin, mutta toisesta en ole ottanut kuvaa. Safiirihortensia 'Bluebird' on viettänyt parhaan kesän miesmuistiin ja kasvanutkin vähän. Sen kukat ovat silti edelleen kaukana sinisestä, vaikka jopa lajikenimi niin väittää. 

Edellisen hortensiajutun kommenteissa tuli puhe alumiinista ja siitähän valmistetaan hortensiankukkien sinerrysainetta. Suomessa tuotetta vain on myynnissä todella harvoissa paikoissa. Aion seuraavalla mantereen-reissulla metsästää purkin.

Sinisyyden toivossa istutin safiirihortensian ensin mäntyjen alle. Siellä oli kuitenkin liian kuivaa ja se kitui. Siirsin kasvin katajan kupeeseen ajatellen, että siinäkin olisi neulasten happamoittama maa. No ei se kukkien väristä päätellen kovin hapanta ole. Lehtien lomasta pilkottaa kovinkin vaaleanpunaisia kukkia.

Sitten on pakko esitellä pari herkkua, joilla on myös pallomaiset kukinnot, siispä aasinsillalla ymppään ne tähän juttuun. Jättikarhunputki on ihastuttava viininpunakukkainen kasvi, joka ei millään suostu tuottamaan siementaimia täällä. Kaksivuotisena se yleensä kuolee kukinnan jälkeen – paitsi nyt. Tämä sama kasvi kukki viime vuonnakin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun samasta kohdasta nousi keväällä lehtiä. 

Täällä on hirveän elinvoimainen pyjamaludekanta ja nehän rakastavat tällaisten putkikasvien kukintoja nimenomaan siinä vaiheessa, kun siemeniä alkaa kypsyä. Se on harmi, sillä siemenet eivät pullistu eivätkä kehity, kun niistä imetään mehut pois. Kukinnan jälkeen näkee jopa parikymmentä pyjamaludetta yhdellä tällaisella kukinnolla. Se voi myös olla syynä siihen, että tämä kasvi koki siementuotannon viime vuonna epäonnistuneen ja päätti pitää uuden kukintavuoden.

Niin söpöjä kuin raidalliset pyjamaluteet ovatkin, päätin viime vuonna, että laitan kukinnan jälkeen kehittyvät siemenpallot harsopussien sisään. Tuskin luteet kuolevat nälkään, jos eivät pääse juuri näiden harvinaisempien aarteideni kimppuun, sillä putkikasveja riittää täällä muutenkin.

Jättikarhunputki elää Rohanissa, jossa sen sävyä ja kukan muotoa komppaa etelänruusuruoho. Tähkähelmikät ja kamassioiden ohikukkineet kukkavarret tuovat rentoa niittytunnelmaa.

Kuuntelen äänikirjana Tarua sormusten herrasta ja siinä ollaan paljon Rohanissa. Seutu on oikeasti aroa, vuoristoakin. Minun Rohanini sai nimensä tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä ja tumma-vaalea värimaailma oli haaveissa valmiiksi. Mutta ehkä nämä niittymäiset laikut muun kasvillisuuden seassa tuovat ripauksen Rohanin niittyjä puutarhaani.

Seuraava putkikasviherkku on niittykarhunputki 'Vicar's Mead'. Hihkaisin riemusta, kun löysin keväällä taimen puutarhaliikkeestä. Olin nimittäin yrittänyt tätä lajiketta kylvääkin joskus, tuloksetta.

Kuvasta näkyy, että olen tosiaan putkikasvifani (kuten pyjamaluteetkin). Vieressä on villiä palsternakkaa ja rikkaporkkanaa. Helminukkajäkkäräkin pilkottaa, se on toisenlainen, mutta yhtä kiva.

Otin aamulla kuvan ennen kuin auringon säteet osuivat tähän kohtaan. Sain paremmin kukan kauniin sävyn talteen. Eikö vain olekin aivan ihana, huurteinen viininpuna.

Kuvaa tietokoneella katsoessani äkkäsin jo yhden pyjamaluteen vasemmanpuoleisella kukinnolla. Puutarhurilla on monen näköiset viholliset.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Palsternakka Pastinaca sativa

Rikkaporkkana Daucus carota

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Samettihortensia Hydrangea sargentiana

Tähkähelmikkä Melica ciliata