Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Kurjenmiekkojen poksahduksia

 Nyt on ollut pari sen verran lämmintä ja aurinkoista päivää, että on alkanut tapahtua.

Mennäänpä ensin muotopuutarhaan. Jo talon kulmalta voi nähdä jotakin keltaista akileijojen ja pioninnuppujen takaa.

Ensin ohitamme kuitenkin siperiankurjenmiekan 'Kleiner Schmetterling'.

Sitten vastassa on tarhakurjenmiekka 'White City'. Sen kukkavarret ovat puolentoista metrin korkuiset!

Vaikka 'White City' näyttää kuvissa valkealta, on sen väri oikeasti hyvin hailean sinertävä. Istutin sen ensin Rohaniin – nimen takia – mutta siellä se oli väärän värinen, aivan liian sininen. Täällä muotopuutarhassa, sinisen ja pastellivärien keskellä, se on kotonaan ja näyttää enemmän valkealta.

Kun katsotaan oikealle, nähdään jotain aivan ihanaa: tarhakurjenmiekka, joka on vanhaa löytölajiketta "Kulosaari". Tänä vuonna siinä on seitsemän kukkavartta! Niistä jokaisessa on lukuisia nuppuja.

Jos joku ei vielä ole lukenut aiempia kurjenmiekkajuttujani, sanon taas: partakurjenmiekkojen lannoittaminen kannattaa! Kaikella mahdollisella, millä vain voi lannoittaa. Olen tehnyt sitä pari vuotta ja tässä tulos. 

Eikä vain tässä, vaan joka puolella...

Vuokko-esikkopuutarhassa on "Terola II" -helluntaikurjenmiekkaan avautunut uusia kukkia.

Ruskopenkissä kukkii punaruskea tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Sen väriä vähän vaimentaa tarhaidänunikoiden kukkatykitys, joka ei välttämättä ole paras kombo kohottamaan iiriksen sävyä. Lisäksi otin kuvan illansuussa, kun saarnen varjo ylsi jo kurjenmiekan päälle.

Vanhan talon edustalla kukkii myös 'Louvois', lisäksi siinä on hunajansävyinen 'Abkhazia'. Oikealla on ystävän antama tarhatulikukka, ihana väri! Vanhempi 'Southern Charm' -tarhatulikukkani on vasta tulossa kukkaan iiristen välissä.

'Abkhazia' on siitä ongelmallinen, että se tuottaa liiankin reilusti kukkia pitkään varteen, ja kukat ovat valtavia. Varret lakoavat niiden painosta. Positiivinen ongelma!

Lähdetään sitten vaikka tontin keskelle, missä on oja ja kosteikkopuutarha-alueita. Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' pistää parastaan. Tämän kasvupaikkatoive on täysin päinvastainen kuin parrakkailla kurjenmiekoilla: märkää, kiitos – jopa ojanpohja kelpaa.

Ylempänä, navetan kulmalla, kukkii perinteinen siperiankurjenmiekka. Tämä on Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatettu, siemenet oli kerätty valkokukkaisesta siperialaisesta. On toinenkin taimi, mutta se ei ole vielä kukkinut. Toivon, että se on valkoinen, niin olisi kaksi erilaista.

Palataan vielä kosteikkopuutarhaan. Mutapuutarhaan johtavan ojan partaalla on kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Kookkaat lehdet kuuluvat kilpirikolle ja sen lakastunut kukinto näkyy vasemmalla.

'Kermesina' on jotain aivan ihanaa! Tämäkin on kostean paikan kurjenmiekka, vaikka ei varmaan ihan ojanpohjalla viihdykään.

Tänään avautui myös taatankurjenmiekka! Ihan äkkiä, äsken kamerakierroksella, huomasin ensimmäisen avautuneen kukan. Tässäkin on tänä vuonna enemmän kukkavarsia kuin aiemmin, ja niissä on enemmän nuppuja. 

Korkeuttakin on aiempaa enemmän, mutta se voi hyvin johtua sateista. Kaikki muukin on tavallista kookkaampaa.

Nyt on jännittävää! Ei mitään hajua, mikä kurjenmiekka tämä on. Siirsin liian varjoisaksi käyneestä Rohanista sinne kauan sitten istuttamiani parrakkaita iiriksiä ja tämä meni mutapuutarhan kuivalle laidalle, joka on aika aurinkoinen. Siinäkin on tarhaidänunikkoa, kuten kuvasta näkyy.

Kukan sävy on sinertävä. Jännää!

On tietysti mahdollista, että tämä on sama 'White City', joka kasvaa muotopuutarhassakin. Siitä on saattanut jäädä juurenpala Rohaniin, kun sen siirsin muotopuutarhaan. Samoinhan on minulle käynyt 'Louvoisin' kanssa, sitä kasvaa nyt kahdessa paikassa vähän vahingossa. Tässä on kyllä ihan samaa sävyä kuin aiemmin muotopuutarhasta ottamassani 'White Cityn' nuppukuvassa. Mutta saa pian nähdä!

Ja onhan tässä vielä muitakin kurjenmiekkoja tulossa kukkaan, vaikka kaikki parrakkaat taisivat olla tässä.

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum-risteymälajikkeet

Kurjenmiekat – parrakkaat ja muut

 Tähän asti kukkineet.

Juttu alkaa toukokuulta, sillä nämä eivät ehtineet saada palstatilaa kukkiessaan. Matalat parrakkaat eli pikkukurjenmiekat kukkivat jo keväällä. Tässä on 'Webelos'.

Varsinainen perusmuoto, toisin sanoen luonnonmuoto, matalista parrakkaista on kääpiökurjenmiekka. Tämä nimiasia taitaa vähän sekoittaa, mutta tieteellisten nimien kanssa tämäkin asia on yksinkertainen: tämä on Iris pumila, kun kaikki jalostetut lajikkeet ovat Pumila-Ryhmää. Lähisukua siis.

Tämä se on se perinteinen, hyvin leviävä, matala kurjenmiekka, jolla on upeat tummanliilat kukat. Parta on vaalea. Luultavasti tässä on jonkin verran sävyvaihtelua luonnossa, useimmissa kasveissa on.

Lajikkeet voivat olla aika saman näköisiä kuin luonnonlaji, mutta tämä on lajike eli pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Parrat ovat upean tummansiniset. 

Paitsi että useimmissa luotettavissa lähteissä näyttää Banbury Rufflesilla olevan vaaleat parrat... eikä tällä ole oikein ruffleakaan, eli röyhelöä. Lajikenimi saattaa muuttua jossain vaiheessa, jos saan ikinä selville triljoonista iirislajikkeista, mikä tämä saattaisi olla. 

Tämä on ostettu ihan luotettavasta taimimyymälästä, mutta niidenkin kanssa käy silloin tällöin niin, että purkissa ei kasva sitä, mitä taimilapussa lukee. Puutarhaliikkeet ovat sen tiedon varassa, mitä taimien väitetään niissä ulkomaisissa tukuissa olevan, joista taimet tulevat. Ainoa keino saada varmasti oikeita lajikkeita, on ostaa taimet siltä, joka ne kasvattaakin.

Kaikki edellä mainitut kasvavat muotopuutarhan paahteisimmassa ja kuivimmassa penkissä. Kylläpä kasvusto näyttää tässä toukokuun kuvassa matalalta! 

Touko–kesäkuun vaihteessa muotopuutarhassa kukki "maatiaiskurjenmiekka" eli viittakurjenmiekka. Sekin on vanhan ajan perenna, joka leviää ja kukkii hyvin. Moni sanoo tätä saksankurjenmiekaksi.

Viittakurjenmiekka sointuu täydellisesti muotopuutarhan violettiin tunnelmaan. Samaan aikaan kukkivat 'Early Emperor' -koristelaukat, ne ovat aikaisia ja lopettivat jo kukinnan.

Samaan aikaan toisaalla... toukokuun lopulla jännitin, tuleeko taas sama kurjenmiekka kukkaan kuin vuosi sitten, jolloin missasin sen ensikukinnan kokonaan. Oli sama työtehtävä mantereella samaan aikaan tänäkin vuonna. 

Tältä kasvi näytti lähtiessäni. Vastavalossa on hyvä vakoilla nupun kehittymistä. Tämä kasvaa kurjenmiekkapenkissä vanhan talon eteläseinustalla.

Mutta eipä se ollutkaan se sama, joka oli varmaan ollut pikkukurjenmiekka – viime vuoden toukokuu oli niin paljon viileämpi, että nehän kukkivat tänä vuonna jo aiemmin. Siis jos kukkivat ylipäätään. Tämä on keskikorkea parrakas eli helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger', vanha tuttu!

Vanhan talon eteläseinusta on paahteinen paikka, mutta toistaiseksi se ei ole saanut kurjenmiekkoja kukkimaan sen paremmin kuin muuallakaan. Täytyy yhä perehtyä niiden vaatimuksiin. Olen nyt yrittänyt lannoittaa, jos siitä olisi apua.

Seuraavaksi kukkaan tulivat korkeat parrakkaat eli tarhakurjenmiekat, joita yhä edelleen saksankurjenmiekaksi kutsutaan, vaikka se on oma, eri lajinsa. Tämä hurmuri on 'Abkhazia' tai 'Abkhaziya', mielettömän ihanan värinen! Kukkavarsi vain meni aivan kenoon tuulessa. Siinä, missä toukokuu oli paahteinen, on kesäkuu ollut tuulinen.

Omia keltakurjenmiekkoja kukkaan odotellessa laitan kuvan ystävän kokeilusta. Hän istutti jakopalan omista luonnonmiekoistaan meren rantaan testatakseen, sietääkö keltakurjenmiekka suolavettä, vaikka Itämeri vähäsuolainen onkin. 

Miekka on kasvanut hyvin tuossa rantakaislikon tuntumassa monta vuotta ja kukkiikin, eli hyvin sietää.

Omissa keltakurjenmiekoissani on vasta nuppuja. Tämä kirjavalehtinen on 'Variegata' kosteikkopuutarhassa. Taustalla näkyy iso ilon aihe: kuningassaniainen selvisi talven jääkentästä, vaikka eli jääkuoren alla kuukauden. Myös sen punaruotinen lajitoveri vähän sivummalla on elossa. Nämä eivät toistaiseksi ole kasvaneet ollenkaan sellaisiin mittoihin kuin mihin totuin asuessani Englannissa.

Tässä vähän mallia Englannista: kuningassaniainen siellä toukokuun alussa, vasta ponnistamassa korkeuksiin ja jo nyt korkeampana kuin omat kuninkaani yltävät koko kesänä!

Kosteikkopuutarhasta sellainenkin iloinen uutinen, että kilpirikko on hyvinkin hengissä. Keväällä se kukki vain yhdellä kukkavarrella ja pelkäsin jo suurimman osan kuolleen talvisen paksun jääkuoren alle. Alun perin istutin tuohon kolme taimea.

Nyt, kun kitkin kosteikkopuutarhaa, sain varoa jalkojani, sillä maasta nousee kilpirikon suuria pyöreitä lehtiä laajalta alalta. Koko kasvusto on hengissä, ei vain kukkinut sen enempää.

Kilpirikon takana on kirjokurjenmiekka 'Kermesina' tulossa kukkaan. Ensimmäiset kaksi purppuraista kukkaa ovat auki.

Takaisin kuningassaniaisten päähän. Kun tähtää saniaista kameralla toisesta suunnasta, on etualalla siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

'Wealden Butterfly' on intensiivisen sininen. Sisemmät kehälehdet ovat aika lyhyet tehden kukista ilmavat, perhosmaiset.

Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatetussa siperiankurjenmiekassa on upeasti kukkia! Tästä tuli tällainen tavis-sininen, vaikka siemenet on kerätty valkokukkaisesta. Näinhän usein käy etenkin, jos pihalla kasvaa myös sinistä ja pölytykseen tulee perimää siitäkin. Toinenkin taimi on, se ei ole vielä kukkinut.

Siperialaista ynnä muidenkin perimää sisältävät jalostetut kurjenmiekat luetaan loistokurjenmiekoiksi. Tässäkin asiassa on tieteellisissä nimissä paras logiikka: siperialainen on Iris sibirica, loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä. Oikeastaan tykkäisin siitä, ettei tarvitsisi käyttää suomalaisia nimiä usein ollenkaan, mutta teksti taitaisi mennä vähän vaikeaselkoiseksi.

Tämä suloinen hailean vaaleakukkainen ja erittäin korkea loistokurjenmiekka on 'Hohe Warte'.

Se kasvaa vuokko-esikkopuutarhan eteläpäässä ja vuosikausien kasvamisen jälkeen ryhtyi viimein pari vuotta sitten kukkimaan. Täydellisen kaunis, ilmava kukka!

Pysytään vielä siperialaisissa. 'Kleiner Schmetterling' (voi jestas näitä saksalaisia nimiä!) vei tiensä sydämeeni puhtaasti kukan ansioilla, ei nimensä vuoksi. Oikeastaan nämä pitkät ja ruman kuuloiset saksalaiset nimet aiheuttavat sen, että kukan täytyy olla erityisen kaunis korvatakseen nimen hirveyden.

'Kleiner Schmetterling' kasvaa muotopuutarhassa ja nyt sen kanssa samaan penkkiin on avautunut yksi ensikukinta!

Tämä on taatankurjenmiekan reginae-tyypin eli tällaisen violetinvärisen siementaimi, jonka hankin kaksi vuotta sitten. Todella kaunis, raikas väri!

Sokerina pohjalla on suuri rakkauteni, tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Tämä aloitti yllättäen kukinnan ruskopenkissä, vaikka tiedän siirtäneeni juurakon aiemmalta, huonommalta kasvupaikaltaan vanhan talon eteläseinustalle: siellä se kukki viime kesänä. Ilmeisesti olin jakanut kasvuston ja siitänyt osan tähän. 

Ruskopenkin sävyihin tuo istuukin täydellisesti. Taustalla on punaruskea japaninvaahtera 'Enkan'.

Ihanaakin ihanampi 'Louvois'. Tästä sanotaan, että sisemmät kehälehdet ovat kinuskia, ulommat viininpunaa. Aika herkullinen kukkanen siis!

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjokurjenmiekka tosiaan vasta aloittaa, samoin kelta- ja etelänkurjenmiekat, sysikurjenmiekka ja pari loistokurjenmiekkaa. 'Abkhazia' meinaa tuottaa vielä ainakin yhden kukan pidettyään viikon verran taukoa. Elän toivossa, että joku lukuisista muistakin parrakkaista kurjenmiekoistani päättää vielä tuottaa kukkia, onhan tässä kesää jäljellä! 

Osa niistä tulee myös siirtymään aiempaa paahteisemmille paikoille. Sellaista on elämä kurjenmiekkojen kanssa. Osa kaipaa kosteaa, osa rutikuivaa kasvupaikkaa.

Kosteudesta puheen ollen: edellisestä sateesta on lähes viikko ja on tosiaan tuullut. Huomiselle on luvassa sadetta, onneksi! 

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Koristelaukka Allium Koristelaukka-Ryhmä

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla