Sinikukkia nupulla

 Nyt ei mene enää kauaa siihen, kun ensimmäiset persiansinililjan kukat avautuvat. Ne, joiden arvasin avautuvan 15.3.

Maaliskuu on ollut kylmä. Oikeastaan samantapainen kuin vuosi sitten, sillä kuvasin juuri tässä sininadan vieressä kasvavan persiansinililjan nupulla 17.3. viime vuonna.

Onneksi ei kumminkaan ole sitä jääkuorta kuin viime keväänä! Maa on tuskin lainkaan roudassa. Mutta monella on varmaan kulunut koko maaliskuu kevättä odotellessa, eikä kymmenen päivän ennuste näytä mitään erityisen lämmintä, oikeastaan pilvinen sää ja kylmä kevät näyttää jatkuvan.

Meillä oli neljä sumuisenkoleaa päivää putkeen. Siitä huolimatta laulujoutsenia on lentänyt yli oikein runsaasti. Ainakin niiden mielestä kesä on tulossa.

Yllätyn joka kevät, kun kurkkaan puksipuuaidan yli sen eteläpuolelle. Atsurihelmililjat, nuo helmililjoista aikaisimmat, nupulla jo!

Sivulta päin otetusta kuvasta näkee ehkä paremmin, että tuosta on pupellettu piippo jos toinenkin. 

Aivan muotopuutarhan vieressä on syreeniaidanne, jonka läpi on kulkenut varsinainen peurojen valtatie. Vedin siihen syksyllä valkoista leveää nauhaa kolmeen kerrokseen, minkä jälkeen valkohäntäpeurojen jälkiä ei ole enää pihallani näkynyt, mutta metsäkauriit ovat jatkaneet kulkuaan nauhojen ali. 

En ollut laittanut aitaa syreenipuskien keskelle, sillä olin kuvitellut, etteivät ne ryteikön läpi kulkisi. Kuinka väärässä olinkaan!

Kuvassa syreenipuska ei enää ole kovin tiheä, ja valkoisia nauhojakin on poistettu, sillä ostin rullan verkkoaitaa, jonka vedin syreeniaidanteen keskelle.

Edellisessä kuvassa verkkoa ei erota, mutta tästä kuvasta sen voi nähdä. Kymmenen metrin rulla riitti muotopuutarhan aidasta syreenien läpi ja vähän risuaidankin eteen.

Verkon vetäminen aidanteen keskelle ei ollut niin hankalaa kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut, että aidanteesta pitää leikata puolet pois, mutta riittikin, että sain keskelle sen levyisen tunnelin, jossa mahduin itse liikkumaan. Kymmenen metrin rulla ei ole niin järin paksu tai raskas.

Tässä kohdassa on entisen rakennuksen kivijalka, syreeniä kasvaa sen molemmin puolin ja kaksinkertaisen kivirivin välissäkin.

Jätin ylimmän valkoisen nauhan paikoilleen, vaikka se ei mitenkään näkymää kaunista. Koko tonttia kiertävä valkoinen nauha aidan yläpuolella, reilun 180 cm:n korkeudella, on viimeinkin pitänyt valkohäntäpeurat poissa puutarhastani.

Ja toivottavasti saan vähitellen metsäkauriitkin pidettyä ulkopuolella, mutta ne ovat siitä hankalia, että tulevat olemattoman pienistä koloista ja jopa suurisilmäisen riistaverkon rei'istä.

Ja sitten on vielä jänikset. Rusakoita meidän saarella ei ole, mutta metsäjäniksiä on, toki kauniita kuin mikä, mutta tykkäävät syödä mm. krookuksia.

Tähtisahrameita ei onneksi ole syöty. Ne kukkivat pian!

Toinen projekti, jonka sain päätökseen, on aiempaa isompi pissahaihduttamo sisäkuivikekäymälääni. Sieltä tulee letku ulos tuolta kellarin oven vierestä.

Aiempi haihduttamo oli väärän mallinen, korkea ja syvä. Se oli nurkista löytynyt lasikuituinen pömpeli, jokin veneen osa, ehkä moottorin suojalaatikko. Se ei ikinä oikein toiminut, sillä haihduttamon pitää olla leveä ja laakea. Nyt ostin ison laastipaljun. 

Vanha pömpeli oli upotettu sepeliin ja jäätynyt sinne kiinni. Tyhjensin sen ja kaivoin pois sepeliä, mutta en saanut astiaa maasta irti. Odotettuani pari lauhaa päivää kokeilin kitkuttamalla ja viimein astia nousi. Sitten vähän laajempi kuoppa tilalle, uusi astia sinne, suodatinkankaat taas sen ympärille ja sepeliä päälle.

Lopuksi piti vielä keksiä uusi katto, jotta astiaan ei sada sisään. Koska olen purkamassa saunaa, ja olin jo syksyllä irrottanut saunan puuliiterin oven, kun varastin sen saranat uuteen pihaporttiin, oli ovi joutilaana. Sen alaosa oli lahonnut rikki, mutta ovea piti muutenkin lyhentää tähän tarkoitukseen. Siitä tuli justiin passeli ja nyt odotan jännityksellä, kuinka tämä haihduttamoratkaisu toimii.

Mutta hei, tämän jutun piti olla sinisistä kukista nupulla.

Alppipenkistä on ikävä kyllä syöty aika monta pientä kurjenmiekkaa, mutta istutin niitä niin montaa laatua, että jotain on vielä jäljellä. Lisäksi niiden päällä on nyt suojaverkko, mutta sehän ei estä tihulaisen töitä, jos kyseessä on myyrä.

Tämä kurjenmiekka on pisimmällä, nupusta näkyy jo kukkaväriä, ihan tummaa musteensinistä! Tämä on ehkä kevätkurjenmiekka Iris reticulata "caucasica".

Lisäksi molemmat keväällä kukkivat myrkkyliljat Colchicum munzurenset ovat nupulla ja tästä tyypistä näyttää tulevan kaksi kukkaakin. Aurinkoisella hetkellä ne jo harkitsivat avautumista.

Toivotan aurinkoisia päiviä ja kevään etenemistä, ennusteista huolimatta!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sininata Festuca glauca

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Vessanraikastin ja neilikkahullaannus

Ulkona on kiva puuhailla, kun lumi ei estä pihatöiden tekoa. Näin aurinkoista ei tänään ollut, kuva on  otettu kolme päivää sitten. Harjaneilikat ovat hienon vihreitä talvellakin!
Tästä tulikin mieleeni, että hyvistä päätöksistä huolimatta, joita en kylläkään ryppyotsaisena tehnyt, joutunen kuitenkin tilaamaan siemeniä, vaikka varastossani on edelleen siemeniä monen vuoden kylvötarpeiksi. Postissa tuli nimittäin Chiltern Seedsin siemenluettelo. Siinä on vain muutamia kuvia, mutta tämä oli yksi niistä:

Kuva: Chiltern Seeds
Tätä on paaaaakko saada! Harjaneilikka 'Hollandia Purple Crown'. Ja senhän tietää, että samalla on pakko tilata muutakin, eihän sitä nyt vain yhtä pussillista kehtaa...

Tämän päivän pihatöissä oli vuorossa muun muassa oksien silppuamista. Tarvitsin lisää kuiviketta vessoihin. Katkenneista katajanoksista sai mukavan tuoksuista haketta, lisäksi riivin katajan oksankärkiä tyhjennetyn vessan pohjalle, siellä on hyvä olla karkeampaa ainetta ilmastamassa.
Kylläpä vessa tuoksuu suloiselle! Paras vessanraikastin ikinä. Vaikka hirmu vähän tällainen sisäkuivikekäymäläkään tuoksahtaa, ja jäte myös maatuu käsittämätöntä vauhtia. Vessan tyhjentäminen on ihan kivaa puuhaa.

Samasta katajasta riitti myös kranssiin. Koristelin sen juuri Elsan lempituoliin myyntiin tulleella ruosteisella peltisydämellä. Sydämet löytyvät Nostalgiset-osastolta täältä.

Se on sitten kuulkaa ystävänpäivä tulossa. Hankin viime viikolla keväisiä sipulikukkia uusia tuotekuvauksia varten. Elsan lempituoliin on tulossa uusia ihania juttuja, kunhan saan ne laitettua kaupan hyllyille. Muut kiireet ovat vieneet ajan niin, että en ole vielä ehtinyt. Ehkä tänä iltana.
Portaiden mutaisuudesta voi päätellä jotakin maan paljastumisesta... Ei voi valittaa, on niin ihanaa päästä jo keväthommiin.

Hyvää ystävänpäivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Kuivakäymälä

Tästä aiheesta lupasin kirjoittaa jo jokin aika sitten. Nyt varmaan odotetaan kaikenkattavaa reportaasia... kun ajattelin vain muistuttaa ihmisiä siitä, että juomavettä ei tarvitse käyttää kakan huuhteluun ja että kakasta tulee mitä parasta multaa.
Tämä on rintamamiestaloni käymälä, eteisen kupeeseen ullakon rappujen alle rakennettu noin neliömetrin tila. Vessan malli on L&T:n edullisimmasta päästä löytyvä pönttö, joka ei erottele virtsaa ja kiinteää ulostetta. Ylimääräinen neste menee letkua pitkin ulkoseinän läpi turvehaihduttamoon, joka on heti seinän ulkopuolella oleva lasikuituinen kaukalo (joka löytyi kellarista enkä tiedä mikä se on alun perin ollut).

Building a dry toilet makes sense at all aspects: it recycles waste into fantastic garden soil, it is a good way to use shredded twigs, it works during power cuts, not to mention that flushing poo with drinking water is the most idiotic human invention ever.

Useimmiten kysytty kysymys on: haiseeko kuivakäymälä. Kyllä se vähän haisee silloin kun siellä on juuri käyty isommilla asioilla, mutta minusta vesivessaankin jää hetkeksi haju leijumaan. Tärkeä asia numero yksi onkin käyttää tarpeeksi kuiviketta, jolla uloste peitetään. Samalla vessasta syntyvästä kompostijätteestä tulee rakenteeltaan parempaa ja se myös kompostoituu nopeammin. Liian tiivis massa ei kompostoidu kunnolla, palaminen tarvitsee happea.
Vessan säiliöpöntöstä menee paksu tuuletusputki seinän läpi ulos. Minun mielestäni hajua ei ole häiritsevästi. Erottelevissa malleissa on vielä pienempi hajuhaitta.
Vessan rakentamisen yhteydessä seinään tehtiin ikkuna, jolla pieneen tilaan tulee luonnonvaloa ja kesäisin sen voi pitää vaikka koko ajan auki, jos siltä tuntuu. Toisaalta etenkin kesäisin tulee käytyä useimmiten ulkohuussissa, kun ulkona oleillaan muutenkin koko ajan. Käyn huussissa kyllä talvisinkin, minusta on todella kivaa, ettei tarvitse mennä sisään käydäkseen vessassa. Useimmiten kysytty kysymys, jota kaupunkilaisystäväni minulle alussa esittivät, oli: elämä on varmaan tosi hankalaa kun pitää käydä ulkona vessassa (silloin tätä sisävessaa ei vielä ollut). Ei huussissa käymisessa ole mitään hankalaa keskitalvellakaan, kyllä pissa kulkee vaikka olisi miinus sata. Mutta pimeällä pihan perälle lähteminen tuntui vähän ikävältä, ja siinä varsinkin se, että piti aina pukea päälle käydäkseen vessassa esimerkiksi keskellä yötä.

Vessan seinät olivat raakalautaa, paitsi tämä uusi sivuseinä, joka tehtiin runkolevystä. Sen toisella puolella on kellarin korkeaa tilaa vintin rappusten alla. Ulkoseinääkin eristettiin laittamalla huokolevyä sen sisäpuolelle. Nämä kaksi seinää tapetoin lapsuudenkotini eteistapetilla (kyllä vain, yhä isäni jäämistöjä!). Tapetti ei kovin hyvin pysy huokolevyssä varsinkaan tilassa, jossa lämpötilan vaihtelut ovat suuret, niinpä se on lähtenyt repsottamaan yläreunasta. Kiinnitän sen joskus listanpätkällä kun muistan, tuo boordikaan nyt ei ole niin silmiähivelevä että sen olisi pakko jäädä näkyviin.
Vessapaperitelineenä on vanha pyyheliinanaulakko, jossa on tanko peitolle (nyt rullille).
Kosteuspyyhkeet ovat suihkuttoman ihmisen pelastus, mutta jonkinlaisena kuitukankaana ne eivät maadu, vaan ne täytyy muistaa laittaa roskiin.

Ovi oli valmiina, sillä tästä oli aiemmin kulku kellariin. Mutta koska kellariin on myös ulko-ovi, ei tätä käyntiä tarvittu. Ovi oli päällystetty muovimatolla, jonka otin pois ja alta löytyi hieno leveästä lankusta tehty pinta. Jätin maton naulat oven reunoille, niin se näyttää vähän niitatulta punkkariovelta. Naulasin oveen isäni aikoinaan rannoilta löytämiä hajonneiden viski- ja portviinipullolaatikkojen reunalautoja.

Keittiön vastaisen seinän maalasin ja paneloin sen alaosan.
Tämän vessamallin vika on se, että tuo pöntön takaosan pieni kuivikesäiliö ei oikein toimi. Tarkoitus olisi aina käynnin jälkeen kääntää valkoisesta kahvasta, jolloin kuiviketta menee pönttöön, mutta jos kuivikkeena on vähänkin karkeampaa tikkua, se menee jumiin ja toisaalta kuivikkeet karisevat pääasiassa pöntön takaosaan. Mutta se on pieni ongelma ja nopeasti ratkaistu käyttämällä kuivikkeelle omaa saavia vessan vieressä ja ripottelemalla sitä kauhalla juuri sinne mihin sitä tarvitaan.

Kuivakäymälöitä on myös sähköllä toimivia, nesteellä huuhtelevia ja pakastavia, mutta itse pidän eniten tällaisesta mallista, joka toimii vaikka olisi sähkökatkos tai jääkausi.
Ja täytyy vielä sanoa, että siinä missä sisällä oleva valaistu vessa on talvisin kätevä, on ulkohuussi kesällä aivan ehdoton! Sellainen pitäisi olla joka puutarhurilla. Ei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa, eikä edes poistua ihanasta puutarhastaan!

Sitten kuivikeasiaan. Kuivikekäymälän valtti on sekin, että siinä tulee kierrätettyä oksat hakettimen kautta kuivikkeeksi ja käymäläjäte kompostoinnin kautta kukkamullaksi – ja millaista multaa! Siinä ovat omat taimeni lähteneet uskomattomaan kasvuun ja muodostaneet monta kukkavartta tavallisen yhden sijaan.
Hakettimen ja kuivikekäymälän omistajan ei tarvitse kuljettaa kuivike- eikä multasäkkejä autolla kaupasta, jonne ne on ensin kuljetettu keskusvarastoista rekka-autoilla, jonne ne on ensin viety tehtaalta.

Suosittelen lämpimästi kuivikekäymälää kaikille!

Lopuksi Ransun terveiset:

Mamma ei ole kirjoittanut ikuisuuksiin MEISTÄ. Kyllä me täällä ollaan ja päivystetään! Ja vaaditaan lisää juttuja meistä!

Shitty job

Yes I have a dry toilet. Meaning, I need to empty it every once in a while. You'd think it's disgusting but it is not so bad. My toilet doesn't have a big enough compartment to compost the waste, hence I either put it into a separate composting tank or, at this time of the year, just spread it onto the flower beds. It hardly smells. It's dark and good stuff - makes plants grow well.
Get rid of drinking water toilets, folks! That's what I call madness.

Paskahommissa – kuivakäymälän tyhjennys. Tumman ravinteikkaan mössön voi levittää kukkapenkkien päälle, joskus laitan sen jälkikompostoitumaan omaan säiliöönsä. Vessani koko ei suonut kompostoivaa käymälää, mutta tämäkin on tosi hyvä ratkaisu.

Nämäkin saivat pikkuisen ravintoa: portaanpielen varjopenkin kultatesmat, jotka kukoistavat aina vaan. Ja kyllä, tai siis ei, ei tuo käymäläjäte juurikaan haise. Riippuu turpeen tai muun kuivikeaineen määrästä. Kun sitä käyttää sopivasti eli aika reilusti, minulle ainakin tulee jätteestä mieleen tallien turpeen tuoksu.

Omenapuu ja sen juurella oleva uusin muotopuutarhan kukkapenkki saivat roiman kerroksen, kun tätä maata en ollut vielä yhtään parantanut.

Muistin virkistämiseksi: tältähän sisäkuivakäymäläni näyttää. Malli on erottelematon peruskuivavessa L&T:n valikoimista. Hajuputki menee seinän läpi ulos. Minulla tämä on ullakon portaden alla, kylmän eteisen kupeessa, joten mahdolliset haisut eivät kulkeudu sisään asuinhuoneisiin. 
Tämä valmistui tammikuussa 2009, eli ensimmäiset 2,5 vuotta käytin ainoastaan ulkohuussia. Se ei ole lainkaan kamalaa, ainoastaan tylsää siksi, kun joutuu pimeässä aamulla tai illalla, joskus yölläkin, laittamaan kengät ja takin käydäkseen vessassa. Nykyään käytän ulkohuussia aina kun satun olemaan ulkona vessahädän iskiessä: on tosi kiva, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita ja muita ulkokamppeita mennäkseen vessaan!
Onnea on kuiva, lämmin, siisti, valoisa ja ruusuja kukittava sisäkuivikekäymälä!

Tyhjennyksen jälkeen täytin säiliön (vessan takaosa, josta tulee kuiviketta vipua kääntämällä) ja laitoin pohjalle purua. Turve tai huussikuivike olisi parempaa pohjallekin mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Havupuun sahanpuru ei ole paras mahdollinen kuivike siksi, että se tuottaa virtsan kanssa yhdessä ammoniakkia, joka haisee pistävälle. No, tuolla pohjalla se kohta peittyy turpeeseen.

Vessamerkintöjä

Piparkakkumuotit ovessa: akka ja ukko karkkulaisen Harsun talon ulkohuussissa.

Näin hauska kyltti opastaa kulkijaa huussiin Sastamalan keskiaikaisen kivikirkon luona.

Eilen oli mielenkiintoinen retki. Rakennusperinteen ystävät ry matkasi Vammalan seudulle, eli nykyiseen Sastamalaan. Olen aikoinani opiskellut Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulussa, ja Tyrvään käsi- ja taideteollisuuskoulukin tuli samalla tutuksi. Vähän niinku samaa seutua...

Mutta siis vessa-asioihin. Tässä taannoin joku ystäväni naureskeli Huussiseuralle, kun ei ollut aiemmin siitä kuullut. Minä olen, ja tiedän, että he tekevät varsin tärkeää työtä vesiklosettien vaihtoehtojen puolestapuhujina. Mitä järkeä nimittäin on juomaveden käytössä kakan huuhteluun pois pöntöstä?? Sehän on ihan järjenvastaista.

Toilet issues

There's not much intelligence in flushing poo down the loo with drinking water is there? And toilet signs can be imaginative, too.

Pieni askel ihmiskunnalle - A small step to mankind

Tällainen oli eteinen kun muutin taloon kesäkuussa 2006, paitsi että olen jo näköjään siivonnut sen! Avoimen keittiönoven takana oli käynti kellariin, nyt siitä pääsee vessaan.

Niin, tässä oli puhetta remontin hitaudesta. Eläköön siis, että se on muillakin hidasta.

Joskus pieni voi kuitenkin olla suurta. Tammikuussa, puolentoista vuoden rakentamisen ja rakentamattomuuden jälkeen, sain sisävessan. Kyllä teki mieli avata kuohuviinipullo, jos sellainen olisi löytynyt. Piti muistaakseni tyytyä puolukkamehuun ja englanninlakuihin.

Kyseessä on ihan pieni, haiseva kuivikekäymälä. Se on silti ylellinen, suorastaan kuningatarmainen kokemus, kun ei tarvitse heti aamulla vetää housuja ja kenkiä jalkaan unenpöpperössä. Voi vain luikahtaa eteiseen.

Uudessa vessassa on uusi ikkuna ja vanhat tapetit. Ikkunan ympäriltä puuttuvat vielä listat.

Eteisestä oli käynti kellariin, vaikka sinne oli ovi ulkoakin. Raput oli siirretty jossain vaiheessa sisältä mentäviksi, mutta minä siirsin ne takaisin kellarin ulko-ovelta johtaviksi. Näin vapautui noin neliömetrin kokoinen tila ullakolle johtavien portaiden alla, johon juuri sopi tunnelmallinen pikku vessa.
Koska talo on rintamamiestalo, sen neliön malliset ikkunat ovat noin 45 cm x 45 cm kokoiset. Sattumoisin samalla ulkoseinällä oli jo yksi tällainen ikkuna, ja puuseppä laittoi uuden niin näppärästi, että eroa vanhan ja uuden välillä tuskin huomaa.
Vessan seiniin pääsi isäni aikoinaan hankkima jugendtapetti, joka on rullilla painettua arvotapettia, yli jäänyt rulla vanhempieni eteisen tapetista. Aika hienoa, sanoisin!
Kaksi seinistä jäi lankkupintaisiksi, paneloin vain seinän alaosan. Yläosan maalasin Allbäckin pellavaöljymaalilla, valkoisella sävyllä Mandelvit. Alaosaan päätyi vihdoinkin Suomesta saatava englantilaismaali Farrow & Ball. Aprikoosin sävy on nimeltään Fowler Pink. Tietojeni mukaan Farrow & Ball -maaleja saa Suomesta ainoastaan Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevasta Kuisti -liikkeestä. Ne ovat Englannin arvostetuimpia maaleja, ja niissä on erinomaisen laadukkaat pigmentit ja täydellinen, suorastaan kalkkimainen mattapinta. Maalien sävy elää valoisuuden mukaan.

Entiseltä suvun kesämökiltä löytyneeseen 50-luvun seinälampun jalkaan sopii Laura Ashleyn malliston varjostin. Vessapaperitelineenä toimiva hylly on niinikään kierrätyksessä. Eteisen vastainen seinä on kokonaisuudessaan maalattu Farrow & Ballin maalisävyllä Fowler Pink.

No, tulipahan mainospuhe, mutta jos jotain hyvää löytyy niin suotta sitä piilottelemaan. Samalla voin myös mainita, että nuo ruotsalaiset Allbäckin pellavaöljymaalit ovat myös oivallisia ja niillä meinaan maalata taloni myös ulkoa. Ja samankaltaisia tapetteja, ellei peräti aivan samaa, löytyy Tapettitalosta.

Finally - an indoor toilet
As I happen to know that a privy is considered extremely vulgar and primitive caveman-like feature in England I won't say more on the subject than... HOORAY! In January, an indoor loo was finally completed. It only took 1,5 years of activity and non-activity.
Not that a privy is such a bad thing (how many of you have tried? How many of you have had a breath of fresh air and looked at deer hopping in the field through a small, heart-shaped opening in the door while having a poo?), but it must be said that it does feel nice to be able to go in pyjamas and not having to put the shoes on first thing in the morning.