Preerialla

 Pieni talo vain on vähän sivummalla.

Tällä hetkellä preerialla kukkii siemenestä kasvattamiani punakukkaisia siankärsämöitä. Oranssikeltano on riemastuttava, kun se alkaa kukkia uudelleen syksyllä.

Preeriani on paahteinen, kivinen rinne, siinä on myös vesimyyräongelma. Kasvillisuus on lähinnä helppoja ja muualla liian leviäviä kasveja. Keltakannusruoho on lapsuuteni suosikkikukkia – ihan kuin leijonankita! – ja kun huomasin sitä naapurin sorakasassa, kävin nappaamassa palan itselleni.

Sinikukkaiset kurkkuyrtit kukkivat sävy sävyyn 'Veitch's Blue' -sinipallo-ohdakkeen kanssa. Kuva on kuukauden takaa, nyt pallo-ohdakkeet ovat jo ruskeina.

Lisäksi preerialla kasvaa siemenestä kasvattamaani tähkähelmikkää, joka tuottaa sopivasti siementaimia pärjätäkseen näiden kanssa. Ja pietaryrttiä, sitä jouduinkin metsästämään kauempaa, kun en tästä lähimaastosta sitä löytänyt. Sehän on aivan ihana ja kaunis.

Elokuun alussa ottamassani kuvassa kukkii rohtopunahattu, punahatuista kauneimpia. Pidän kovasti noista kukista, joissa terälehdet osoittavat alaspäin, lisäksi ne ovat siron kapeita.

Sen takana kivien kolossa on parhaillaan kukassa pikkuinen ihme. Siemenestä kasvattamani koreaniiso 'Golden Jubilee', toisin sanoen ainoa enää elossa oleva taimi kylvöksestä, jonka tein keväällä 2021. Iisot ovat olleet äärettömän nopeita häviämään puutarhassani, niitä ei voi todellakaan kutsua perennoiksi, yksivuotinenkin on liioiteltua: sanoisin, että kaksiviikkoinen osuisi lähimpään.

Nyt tuo kuitenkin on elossa siitäkin huolimatta, että alkukesällä huomasin aivan sen vieressä myyränkolon, jonka talloin pikaisesti tukkoon ja kastelin kasvia hyvin, jotta mahdollisesti kolossa ilmassa olleet juuret saivat vettä ja multakosketuksen. Uutta koloa ei vielä ole ilmestynyt.

Komea puska tuo ei ole, sillä kasvi on vain 15 cm korkeuinen, mutta hei: se kukkii!

Ryytisalvia viihtyy ja mennä porskuttaa eikä onneksi näytä kärsineen viimevuotisesta siirrosta lainkaan, vaikka se oli jo niin iso, että pelkäsin sen kuolevan. Se myös tuottaa muutamia kukintoja syksyn pörriäisten hyödyksi; mainio kasvi.

Elokuun alun kuvassa näkyy salviapuska tuossa edessä. Sinipallo-ohdakkeet olivat vasta tulossa kukkaan. Ahdekaunokit kukkivat, ne ovat itsekseen tulleet, ja saa niitäkin tuossa mielellään pari kappaletta olla. 

Preeriarinteen alaosassa näkyy kuusen oksia, ne ovat olleet siinä reilun vuoden peittämässä maata ja tuottamassa humusta – hitaasti näkyvät tosin lahoavan, joten siirsin isoimmat rangat tukkimaan metsäkauriiden pääsyä verkkoaidan ali. Tähän paikkaan oli nimittäin tulossa istutettavaa.

Olen jo muutaman vuoden ajan halunnut laajentaa parsa-aluetta betonirenkaasta isommalle alalle ja miettinyt, että aurinkoinen, kuiva preeria olisi niille hyvä. 

Tässä vain on todellakin kiviä. Tuo pitkulainen puolentoista mikroaaltouunin kokoluokkaa oleva kivi oli paras kaivaa pois, kun se oli liian iso ja liian pinnassa. Sain sen juuri ja juuri kammettua osaksi preerian alaosan pengermää, jonka ylimpiä kiviä piti toki siirtää, sillä ei tuon kokoista kiveä juurikaan ylöspäin saa.

Parsojen lisäksi istuttelin tuonne viime vuonna kylvämiäni valkokukkaisia 'Hula Dancer' -rohtopunahattuja, jotka ovat tosin edelleen aika pieniä. Toivottavasti pärjäävät! Paljon paremmin ovat kasvaneet aikaisin tämän vuoden keväällä kylvetyt vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit, niistä on jo tullut rotevia. Nekin taimet päätyivät parsojen yläpuolelle.

Nyt vain toivon, etteivät vesimyyrät syö parsoja. Yritin laittaa niiden juurten ympärille jyrsijäverkkoa, mutta hommaa hankaloitti se, etten löytänyt peltisaksiani mistään. Niinpä osa parsoista jäi kokonaan ilman verkkoa, kun loput verkonpalat olivat liian isoja.

Kiviseen maahan on muutenkin todella vaikeaa upottaa verkkoa! Taimia kyllä istuttelen surutta vaikka mihin kivenkoloon, mutta juurten ympäröiminen verkolla on toinen juttu.

Niinpä jätin yli puolet parsoista vielä vanhoille sijoilleen betonirenkaaseen, missä ne ovat turvassa myyriltä. Siksikin, että saan ensi keväänä satoa: siirretyt eivät välttämättä kovin hyvin satoa tuota. Ja minä kun todella rakastan parsaa.

Peltisakset löytyivät sitten, kun menin jatkamaan villin ylärinteen ruohonleikkuuprojektia ja kalistelin lapiolla, missä kivet ovat. Yhden kiven päältä, kasvillisuuden alta, löytyivät peltisakset!

Ai niin!

Olin istuttanut tuohon lapiosta vasemmalle oratuomen ja yhden ranskanruusun, molemmat tietty verkotettuun istutuskuoppaan, sillä tässäkin rinteessä on vesimyyriä.

Alkoiko kellään muulla soida päässä: yksinäiset peltisakset, ylärinteen viidakossa...

Kun tullaan ylärinteestä takaisin kohti preeriaa, on ensin vastassa vanha raparperi, jonka siirsin tuohon aikoinaan pois jaloista vanhan talon edestä, kun taloa alettiin korjata. Enpä ole koskaan nähnyt raparperissani näin jättimäistä lehteä, piti ihan käydä mittaamassa: 70 cm leveä! Voi kyllä olla, että teillä muilla on ihan normisti tuon kokoisia lehtiä. 

Tuuli vielä nosti lehteä komeasti pystyyn. Se on kuin mikäkin jättigunnera. Onneksi vesimyyrät eivät näköjään syö raparperin juuria.

Preeriaa tulee yleensä katsottua täältä yläviistosta, sillä se on pihan päätiestä alaspäin. Vieressä on heleäorjanruusu pergolassaan. Ruotsiksi se on nyponros, ja käytänkin sen kiulukoita joskus hilloon ja hyytelöön etenkin yhdessä pihlajanmarjojen kanssa. Ruusunmarjasoppaa niistä voisi varmasti myös tehdä.

Pergolan toisella puolella on ruusutarha, ja täällä yläpäässä kasvillisuus liukuu saumattomasti preeriasta ruusutarhaksi. Siksi vielä tässäkin on preeriamaisia kasveja, kuten koristekastikka 'Overdam'.

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi, miten kivalta näyttää ruusutarhan kasvillisuus kastikan korkeiden röyhyjen lomasta, mutta onnistuin vain osittain. Tuolla kukkii harmaakäenkukkia, valkokukkainen rehevä kurkkuyrtti ja taustalla ihana ruusu Lady of Shalott.

Parsat alkavat saada keltaista syysväriä oranssikeltanoiden taustalla, tämä on preerian ihana syksyn loppufanfaari.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Koreaniiso Agastache rugosa

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Oratuomi Prunus spinosa

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raparperi Rheum rhabarbarum

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Värejä

Heinäkuun viimeisinä päivinä puutarha on täynnä vahvoja värejä, vastavärejäkin. Oranssissa penkissä kukkivat kanadanliljat, kiinanritarinkannukset ja ojakärsämöt.

Strong Colours
As the summer draws to August there are some great colours in the garden, including opposite colours that really bring each other to life.

Vuokko-esikkopuutarha on loppukesällä lähinnä luonnonkukkapenkkinä: keltamatara, ojakärsämö, ahdekaunokki ja kurjenkello. Tämä on oikeasti hallittu kaaos, kitkennän tulos.

Keltamatara kukkii kedollakin, samoin sikuri.

Tienpientareet ovat täynnä hiirenvirnaa ja keltamataraa.

Rohanissa kukkii palsternakka, väriminttu 'Kardinal', pallerolaukka ja rikkaporkkana.

The Prince -ruususta katkesi yksi varsi, tein siitä pienen kimpun, tosin tässä kimppu on vasta vaiheessa... rikkaporkkana on huippu-upea leikkokukka!

Muotopuutarhassa kukkivat mm. köynnösruusu 'Flammentanz' ja tähkälaventeli.

Vihdoinkin olen saanut iison viihtymään puutarhassani! Tämän hankin viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta ja se kukkii jopa usean kukkavarren voimin. Hyvä väripari on yksivuotinen, tillimäinen Ridolfia segetum. Taustalla häämöttää myös varsankelloa.

Hurraa, keväisestä taimikasvatuksesta on pari maurinkiiltomalvaa tullut kukkaan! Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' on tälle loistava taustaväri. Puutarhalleni ominaiseen tapaan näistäkin tuli vain noin 30 cm korkeita, tuulessa ja kuivuudessa eivät yksivuotiset aina uskalla kasvaa isommiksi, luulevat raukat varmaan kuolevansa huomenna. Ja onhan se aina mahdollista...
Suuri ilo pienestä kukasta.
Hyvää heinäkuun häntäpäätä!


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Hiirenvirna – Vicia cracca
Iiso – Agastache
Kanadanlilja – Lilium canadense
Keltamatara – Galium verum
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Maurinkiiltomalva – Malva sylvestris ssp. mauritiana
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sikuri – Cichorium intybus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Ilta muotopuutarhassa

Portlandruusu 'Comte de Chambord' kukkii ja tuoksuu.

An evening at my Cottage Garden...

Muotopuutarhan toisella laidalla kukkii puolestaan neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Tässä kuva hieman kauempaa. Harmaalehtinen kasvi etualalla on välimerenmaruna 'Powis Castle', se talvehti loistavasti pienen olkikasan ja katonharjatiilen alla. Olen niin iloinen siitä!
Olisi pitänyt laittaa sama systeemi ruostekukkien päälle, sillä ne menehtyivät viime talvena, kun lunta oli niin vähän.
Tänään sain puksipuuaidatkin leikattua, joten sain taas vähän lisää pistokkaita, jotka pääsivätkin saman tien maahan. Ne juurtuvat valtavan hyvin, mutta kasvavat vain noin sentin vuodessa! Varsinainen ikuisuusprojekti. Kasvavat kyllä sitten reippaammin, kun juuristokin on isompi.

Musti esittelee, tässä tilanne eilen illalla vielä ennen puksipuiden leikkuuta (ja nurmen reunahaituvien siistimistä). Hitaasti kasvamisessa on se etu, että aitoja ei välttämättä tarvitse leikata kuin kerran vuodessa.

Kas, tuolla päin on jotakin kiinnostavaa, siirrytään sinne.

Kas, iiso! Tämä on herännyt takaisin elämään. Jostain syystä iisot viihtyvät minulla hirveän huonosti, niitä vain kuolee yksi toisensa perään. Tämänkin julistin jo kuolleeksi, lisäksi tämän piti olla jokin vaaleanpunakukkainen lajike. Ei se mitään, tämä on mukava yllätys.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä unkarinikiviuhko on hyvä värikomppaus iisolle. Tässä kuvassa taustalla puolestaan kukkii kirkkaansinikukkainen hopeapiiska.

Vaaleanpunainen on kaunis siniviolettien kanssa, niinpä tämä ransunhäntäkukka eli komealuppio kasvaa edellisten läheisyydessä. Taustalla näkyy valkoinen lilja, joka ei tänä vuonna kukkinut, sillä lähes kaikki pihani liljat purtiin poikki. Peurat ovat siitä raivostuttavia, että ne syövät kukkavarret, mutta eivät selvästi nälkäänsä, sillä ne eivät vaivaudu kumartumaan ja syömään kasvia alempaa – kukat vain.

Vaaleanpunaista löytyy myös toisesta penkistä, välimerenmarunan vierestä. Tämä on pihani ensimmäinen syysleimu, joka kukkii (paitsi viime vuonna, kun ostin tämän kukkivana, mutta sitä ei lasketa)! Nämäkin ovat peurojen ruokalistalla ja aiempi valkokukkainen yritys menehtyi syödyksi tulemiseen. Tämä näyttää nyt paremmalta. Lajike on 'Crème de Menthe' ja tällä on valkokirjavat lehdet. Osassa versoista on kokonaan vihreät lehdet, mutta en raaski leikata niitä pois, antaa kasvin kerätä mahdollisimman paljon voimia juuristoon, jos tämäkin syödään kohta. Nautitaan nyt näistä ihanista kukista niin kauan kuin niitä on!

Kohtalokkaan tummaakin löytyy. Köynnöskaaressa kasvaa köynnösukonhattu 'Red Wine'.

Pasuunaan on tulossa paljon kukkia. Onneksi on vielä lämmintä!
Lämpöisen syyskesäistä viikonjatkoa kaikille!

Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Iiso – Agastache
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puksipuu – Buxus
Ruostekukka – Crocosmia
Syysleimu – Phlox paniculata
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Muotopuutarhan kuivin penkki

Silmiini osui kuva kesäisestä laventelipuskasta ja siitä ajatus lähti. Esittelen nyt pihani ainoan rutikuivan paikan, muotopuutarhan etelänurkan kukkapenkin. Sen vieressä on oja ja salaoja, maaperä on edesmenneen rakennuksen jäljiltä tiilimurskaa, kiveä ja hiekkaa. Paikka on hyvin paahteinen.
Keväällä lumi sulaa tästä varhain paahteisuuden vuoksi ja siksi, että muotopuutarhan pohjoispuolella on talo, jonka seinä kerää ja heijastaa kevätauringon lämpöä. Huhtikuun lopulla kukkapenkissä kukkivat pienet kevätkurjenmiekat ja nämä 'Katharine Hodgkin' -risteymät. Tähtitulppaanit puhkeavat kukkaan hieman niiden jälkeen.

Tässä koko tuo kukkapenkki. Sen vierellä on todella syvä oja, joten tässä ei vesi seiso. Musti esittelee (taustalla).

Toukokuussa kukkivat isommat tulppaanit, helmililjat ja bokharankurjenmiekat.

Sitten ovat vuorossa liljakukkaiset tulppaanit. Tämä on näkymä muotopuutarhan ja talon kulmalla olevasta riippukeinusta käsin. Kuiva penkki on oikeassa reunassa. Tämä edessä oleva penkki on myös kuiva, mutta se ei ole yhtä paahteinen, vaan siihen lankeaa iltapäivällä vaahteran varjo – sama puu, joka suo autuaan varjon myös riippukeinussa lojujan ylle.

Näkymä kesäkuussa syreenien kukkiessa, kuva on otettu muotopuutarhan sivulta käsin. Kuivin penkki on nyt taustalla, juuri ennen syreenejä.

Tuoksukurjenpolvi oli ensimmäisiä kasveja, joita istutin tähän penkkiin. Koska paikka on hyvä talvenarkojen kasvien kokeiluun, taidan vähitellen siirtää tämän tai ainakin suuren osan tästä muualle. Tämä on kyllä onnistunut asettumaan rutikuivaan maahan oikein hyvin. Mutta nyt luulen, että käytän tätä avuksi Rohan-puutarhani raivaamiseen.

Heinäkuussa se laventeli, josta ajatus tähän juttuun sai alkunsa, aloittaa kukkimisen. Tämä on muutama vuosi sitten hankittu tähkälaventelin kompakti lajike 'Munstead'. Suosittelen lämpimästi! Muodostaa siistin tyynyn, ei tarvitse leikata muuta kuin kuivuneet kukkavarret joskus elokuun lopulla, jos haluaa. Se kyllä kannattaa, sillä kasvi siistiytyy sillä huomattavasti. Taustalla on valkokukkainen myskimalva Tiinalta. Kumpikin kasvi houkuttelee kimalaisia ja perhosia, on kivaa kuunnella sitä pörinää ja lepatusta.

Tässä äskeinen kaksikko vähän kauempaa. Taustalla alkaa kuiva keto. Laventeli ei ollut viime kesän kuivuudesta moksiskaan, kukoisti vain. Enkä uhrannut sille pisaraakaan vettä, kun olen nähnyt, millaisissa kivikkorinteissä ne esimerkiksi Provencessa kasvavat.

Tässä vielä toisesta suunnasta, riippumatolta päin. Seuraavaksi alkaa kukkia pallo-ohdake.

Elokuussa aloittivat ruostekukat. Nämä talvehtivat tällä paikalla hyvin viime talven. Mutta kesän kuivuudessa osa näistä nääntyi. Opin sen, että tämä ei ole rutikuivan paikan laji – olisihan se pitänyt tietää, sillä tämä on rehevä rikkaruoho lounais-Englannin ja Irlannin ojanvarsilla.

Tarhaiisokaan ei kai ole kuivan paikan laji, vai onko? Tämä lajike on 'After Eight', joka on niin hienon sävyinen yhdessä penkin muiden siniviolettien ja valkoisten kukkien kanssa, että sen vain täytyy olla tässä.

Loppukesällä tässä kukkii komealuppio, joka kantaa ransunhäntämäisiä vaaleanpunaisia kukkapörröjä. Ihastuttava kasvi!
Ensi vuonna tässä nähdään toivottavasti vähän jotakin uuttakin, vaikka paljon tähän ei enää mahdu.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata f. alba
Pallo-ohdake – Echinops
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Tuoksukurjenpolvi, valkokukkainen – Geranium macrorrhizum 'Album'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Elokuun tähtiesiintyjät

Ylistän kasveja vuoron perään ja olen kehunut jalohortensiaa tähtiesiintyjäksi, mutta kehun nyt vähän muitakin. Olen säästellyt iisojen kuvia, koska olen halunnut kirjoittaa niistä kaikista kerralla. Tässä kuvassa on tarhaiiso 'Blue Fortune', vahva esiintyjä vuosi toisensa perään, kunhan vain älyää alkukesällä olla kitkemättä tätä vahingossa nokkosena.
Iisoja eivät muuten peurat syö, tai eivät ainakaan ole vielä syöneet. Olisiko kasvin voimakkaan aromin ansiota. Tästä kuvasta näkyy, miten hienon tuoreenvihreä iiso on esimerkiksi sormustinkukan ruokottoman näköisiksi menneiden kukkavarsien keskellä.

I love giant hyssops, they perform so well at the end of summer and are not eaten by deer.

Tässä on suosikkini, tummalehtinen ja lähes violettikukkainen 'After Eight', joka on ehkä koreaniiso. Harmikseni kolmesta kasvistani kaksi kuoli viime talven aikana, mutta iiso saattaa kuulemma siementää itselleen jälkeläisiä. Odottelen niitä vesi kielellä!
Tämän taustana on keväällä hankittu hohtopiikkiputki, toivon siitä tälle hienoa hopeanhohtavaa taustaa, kunhan se kasvaa vähän isommaksi.

Tämä on uusin hankinta viime keväältä ja tämän piti olla vaaleanpunainen, tai sitten ymmärsin jotakin väärin: koreaniiso 'Honey Bee', joka onkin ilmeisesti 'Honey Bee Blue'. Ei se mitään, kyllä mukaan vielä yksi sininen mahtuu...

Kaikki iisot kasvavat minulla muotopuutarhassa, missä on kuivaa. Sellaisesta ne kuulemma pitävät. Kuivassa viihtyy myös unkarinikiviuhko, joka vasta aloittelee kukintaa. Tämä on hyvä loppukesän violetinsininen kukkija tukemassa muotopuutarhan pastellista ja viileää värimaailmaa.

Siihen värimaailmaan eivät sovi ruostekukat, mutta nämä saavat nyt luvan asua pysyvästi tässä samassa penkissä kuin edelliset ja toimia violetinsinisen korostevärinä. Kuivan paikan etu on, että nämä talvehtivat avomaalla. Tässä yksilössä on nyt kolme kukkavanaa ja toinenkin yksilö on tulossa kukkaan! Muutamia lehtiäkin pistää sieltä täältä, mistä en syksyllä huomannut sipuleita korjata, joten talvehtimisaste ulkona on varsin hyvä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että kaikki sisälle talvehtimaan keräämäni sipulit kuolivat talven aikana.

Tässä vielä muotopuutarhan varjoisimman kukkapenkin tähtiesiintyjä: köynnösukonhattu 'Red Wine'. Sen juurella on harmaakurjenpolvi 'Purple Pillow' aloittanut toisen kukintakauden! Ai että sen purppuraiset kukat (jotka näyttävät kuvassa liian pinkeiltä kun ovat valossa) täydentävät viininpunaisia hattuja! Nam, nam.
Kuvasta näkyy, miten laiskasti köynnösukonhattu on köynnöstänyt. Ensi vuonna virittelen sille lankoja joihin tarttua. Se on ruohovartinen köynnös eli kasvattaa joka vuosi uudet varret.

Tämä tähtiesiintyjä on rantakukka 'Robert'. Tämä ei kasva muotopuutarhassa vaan saunan nurkalla kosteassa paikassa, mutta kukka muistuttaa hauskalla tavalla iisoja ja kasvi on kukkinut upeasti koko elokuun.

Tämä pörröinen tähti tuskin esittelyjä kaipaa...

Jatketaan lopuksi pihakierrosta jotta näemme, missä äskeiset kukkaset asustavat. Edellistä aiemmassa postauksessa jäimme kylätielle, olimme juuri tulossa muotopuutarhan kohdalle. Tässähän se on jo toiselta nurkalta nähtynä. Muotopuutarhan oikealla puolella on toivottavasti levollinen ja rauhoittava nurmikenttä, siitä oikealle metsäpuutarhapenkkejä.

Metsäpuutarhan kohdalta vain ei ole kovin hyvä näkymä. Näkyy komposti ja jotakin epämääräistä kasvillisuutta. Tähän kohtaan olenkin kasvattamassa pensaita peittämään näkymää entisestään.

Jatketaan tietä vähän eteenpäin ja tulemme saunan kohdalle. Siinä on tonttini märin paikka, ja kosteat istutusalueet sekä mutapuutarha ovat tässä hitaasti lahoavan saunan kulmalla. Rohan-puutarha on etualalla, saunan ja tien välissä.
Jatketaan pidemmälle taas ensi kerralla!

Harmaakurjenpolvi – Geranium cinereum
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Koreaniiso – Agastache rugosa
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Rantakukka – Lythrum salicaria
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii