Pikkuruisia iloja, osa 2

Ystäväni, ihana Leena, toi tuliaisen Taimimoisiolta Porista: vaaleanpunakukkaisen valkovarjohiipan! Tätä suloisempaa ei varmaan olekaan. Minulla oli jo tavallisempi valkokukkainen 'Niveum', tämä on 'Roseum'.

Tiny Pleasures, part II
Some of the most wonderful plants in my garden are tiny. Actually, nearly all of my favourite plants seem to be tiny or at least have very delicate little flowers.

Tässä valkovarjohiippa 'Niveum' metsäpuutarhapenkissä. Seurana sillä on hirmu reippaasti kuivuudessa kukkiva pikkuinen orvokki, jota voi yrittää tunnistaa. Se on Marketanpuiston markkinoilta joskus hankittu. Ehkä. Voi se olla ihan pihani luonnonvaraista aho-orvokkiakin. Mutta tähän kohtaan olen joskus istuttanut niitä Marketanpuiston pikkuisia.

En olekaan ottanut siitä kuvaa täydessä kukassa, tässä se vasta aloitti kukinnan. Pieni ja sinnikäs ei ole saanut yhtään kastelua ja kukkii silti aivan pystypäin.
Yksi lajiehdotus tälle olisi perhosorvokki 'Dark Freckles', mutta minusta perhosorvokilla on nypylaitaisemmat lehdet.

Hieno tumma purppuraorvokki kansoittaa ison katajan alustaa. Nyt sillä on aiempaa enemmän tilaa, kun tykkylumi ratkoi katajasta kaksi kolmasosaa pois talvella.

Jos pitäydytään vielä orvokeissa, niin täytyy esitellä Rohanin ihanat pikku taimet. Olen istuttanut tänne kukkivina hankkimiani tummakukkaisia ja ne ovat tehneet siementaimia. Isokukkaisia orvokkeja en hanki, aina vain näitä pikkuisia tarhaketo-orvokkeja tai vastaavia.

Tämän kevään ruukkukukkahankintoja: tiilenpunakukkainen orvokki ja punalehtinen valkoapila samassa sävyssä. Olisihan ne voinut istuttaa toki samaan ruukkuunkin... ehtii vielä. Olen tosi huono yhdistelemään, minusta kesäkukkaruukut, joissa on monia sekaisin, ovat kovin... ääh. Sekaisia!

Tämän aamun yhdistelmä Rohanissa: pieniä tummia orvokkeja ja 'White City' -espanjansinililjaa. Vieressä on yksi sininen, väärän värinen Rohaniin, täytyy siirtää se huomenna. Eilen siivosin tämän penkin, silloin ei nupussa näkynyt vielä sinistä. Ja tänään oli kamera kädessä, olisi pitänyt mennä hakemaan lapiota, mutta jotain muuta tuli varmaan taas mieleen siinä välissä. Kaikki tapahtuu melko vauhdilla nyt, puutarhurillakin saa olla ripeä askel, koko ajan huomaa heti-tehtävää.
Orvokin takana on hurmesilkkiheinä, jonka istutin viime kesänä ja elän vielä toivossa, että siitä jotakin versoisi.

Metsäpuutarhapenkissä on kuin onkin hengissä tummakukkainen 'Bacchanal' -kesäpikkusydän. Tätä olen yrittänyt kasvattaa varmaan ainakin viisi vuotta ja pariinkin kertaan olen luullut tämän kuolleen. Nyt se on saanut kasvaa tässä parisen vuotta ja näyttää pärjäävän, onneksi.

Ransu esittelee metsäpuutarhapenkkiä. Sammalkeinun takana on Rohan.

Tellima ei ole muuten pieni, mutta sillä on suloisen pienet kukat. Kukkavarret kohoavat puoleen metriin. Tämän tieteellinen nimi grandiflora muuten tarkoittaa isokukkaista. Kuinkahan pienet kukat sillä normaalikukkaisella sitten on!

Pysytään metsäpuutarhateemassa. Saniaistarhassa on vielä pelottavan moni kasvi versomatta, mutta ilonkiljahdus oli suuri, kun löysin nämä tarha-adiantumin versot.

Samoin ilostuin suuresti, kun löysin pienen suo-orvokin kosteasta notkelmasta (jossa maa jo halkeilee). Olin näitä jo ehtinyt etsiäkin. Sain näitä ystävältä Nurmeksen seudulta vuosi sitten, istutin saniaistarhaan ja tähän. Saniaistarha on kuivempi ja siellä ei suo-orvokista ole jälkeäkään. Tässä on raskasta savea, mutta onneksi pieni orvokki sietää sitä. Nuo pyöreät lehdetkin ovat suloisuuden huippua.

Musti esittelee kosteaa notkelmaa (kivipengermästä alas, siellä on pieni oja). Suo-orvokki saa lisäksi japaninlehtikuusen kevyen varjostuksen.

Ahomansikat ja Pink Panda -koristemansikat ovat alkaneet kukkia, sekaisin nämä ovat aika söpöt.

Kun kävin heinikon keskellä kurkkaamassa, mitä punahevoskastanja 'Briotiille' kuuluu, hämmästyin. Punaiset pampulat näyttävät melkoisesti kukkanupuilta. Ei kai tämä puu nyt meinaa polvenkorkuisena kukkia?

Ostin vielä yhden kesäkukan, nimittäin 'Rebecca' -tarhasarviorvokin. Tämä on niin unenomaisen kaunis. Kerran minulla oli tämä avomaassa ja suuri oli suru, kun se ei talvehtinut. Ehkä näiden ei kuulukaan talvehtia. Onneksi löysin nyt uuden.

Musti esittelee kesätunnelmaa. 'Rebecca' kukkii ruukussa Moskovan Kaunottaren ja akileijapilven edessä.


Ahomansikka – Fragaria vesca
Aho-orvokki – Viola canina
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Perhosorvokki – Viola sororia
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Suo-orvokki – V. palustris
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tarhaketo-orvokki – Viola Tricolor-Ryhmä
Tarhasarviorvokki – V. Cornuta-Ryhmä
Tellima – Tellima grandiflora
Valkoapila – Trifolium repens
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum

Esikkoepäonnea

... ja onneksi onneakin!

Kuivuus tekee tuhoja esikoiden parissa. Suikeroesikot näyttävät pärjäävän puutarhassani juuri ja juuri, vaikka vuosi sitten vietimme kokonaisen kuukauden pelkällä 4 mm:n sateella ja tästä tuli yhtä haastava aloitus kesälle. Tummalehtinen 'Garryarde Guinevere' makaa välillä litteänä maassa, mutta kun muistan kastella, nousee se siitä taas.

Sen sijaan kaikki toissa vuonna Barnhavenistä tilatut erikoisen ihanat esikot, kiehkurakukintoiset ja muut, ovat menehtyneet. Usea niistä kuoli viime huhtikuussa, kun kasvuunlähdön jälkeen talvi tuli takaisin. Loput vei kuiva kesä, ja jos ne vielä olisivat harkinneet kasvuunlähtöä tänä keväänä, olisi tämä kuivuus tehnyt niistä selvän.
Täytyy yrittää uudestaan, ne ovat esikoista ihanimpia!

Unlucky Primulas
I so love Primulas but it is so too dry for them here in the archipelago. All of the lovely candelabra types that I ordered from Barnhaven two years ago have died. Only some species seem to survive, some of them even thrive, thankfully.

Loistokevätesikot näyttävät myös olevan melko sitkeitä. Tässä metsäpuutarhapenkin valko-keltaiset nimettöminä ostetut. Hyvä saman sävyinen aluskasvi 'Barrett Browning' (ryhmä 3, pienitorviset) -tähtinarsisseille.

Mielettömän upean esityksen on vetänyt Marialta saatu loistokevätesikko 'Silver Lace Black'. Itse joskus ostamani 'Gold Lace Black' -esikoista ei ole enää yhtäkään jäljellä, mutta tämä ystävän antama ilahduttaa sitäkin enemmän. Tämä kasvaa Rohanissa ja sopii hyvin sen tumma-valko-värimaailmaan.

Tämäkin Kivipellon Sailan siemenestä kasvattama tarhakääpiöesikko kavereineen on ihan kohtuullisessa hapessa. Ihanaa, että ystävistä muistuttavat kasvit ovat kuitenkin elossa.

Olen tyrkännyt tämän ruukussa viime tai toissa keväänä ostetun tarhakääpiöesikon Rohaniin. Siellä näyttävät esikot voivan parhaiten. Entisessä kasvimaassa on kuohkea multa ja alue saa melko hyvin varjostusta parista männystä pian puolenpäivän jälkeen.

Mehevälehtiset pihaesikot näyttävät sietävän kuivuutta kohtalaisesti. Tämä sinnittelee hengissä muotopuutarhassa 'Valerie Finnis' -tummahelmililjan kupeessa. Sävyltään tämä sopisi paremmin Rohaniin kuin hempeään muotopuutarhaan, joten sitten, kun kuivuus hellittää ja kasveja uskaltaa siirtää, taidan heivata tämän sinne. Siellä on jo yksi paremmin voiva tummakukkainen pihaesikko.
Erikoiset show auriculat, erityisen hienot pihaesikot, olen tyhmänrohkeasti istuttanut kukkapenkkeihin. Niitä on ollut kymmenisen kappaletta, joista löysin enää kaksi hengissä ja nostin ruukkuihin, joissa ne saavat erikoiskohtelua ilman kilpailua. Ruukut saavat olla lähes koko päivän varjossa.

Lopetetaan tähän upeuteen, vuosi vuodelta komeammin kukkivaan siperianesikkoon. Kavereina sillä kukkivat tummalehtiset mukulaleinikit, amerikankullero ja rotkolemmikki.


Amerikankullero – Trollius laxus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Pihaesikko – Primula × pubescens
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siperianesikko – Primula cortusoides
Suikeroesikko – P. Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – P. Vulgaris-Ryhmä
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähtinarsissi – Narcissus × incomparabilis

TallennaTallenna

Alppipenkin laukkaneilikat

Alppipenkki on hieman huonossa hapessa. Sen yläpuoliselta räystäältä puuttuu yhä räystäskouru, joten pitkin syksyä ja talvea tulleet sadevedet putoavat suoraan penkkiin. Yritän istuttaa taimia muualle kuin tulilinjalle.
Onneksi laukkaneilikat kuitenkin viihtyvät. Tässä valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba'. Se on talvehtinut erinomaisesti.

Alpines
My alpine bed is a bit poorly. There are not many plants yet, the bed being quite new, and I still have not istalled a gutter to protect the bed from the rainwater that falls off the byre roof and hammers my poor little plants. If only it would rain! It is super dry. The last raindrop came... 24 days ago. And the next one... Oh, no! Next weekend's rain has been cancelled, there is not a single drop in the 10-day forecast. Again.
That's another problem. Ground frost lifted some rootstocks during winter and now those plants are seriously suffering from drying. Must add some soil around them asap.

Myös 'Düsseldorfer Stolz' on elinvoimainen ja olen jo pystynyt jakamaan sitä.

Siinä ne kukkivat sitten olivatkin, lukuun ottamatta henkihieverissä sinnittelevää rikkoa, josta ei ole kuvaa, ja jo kukintansa lopussa olevaa mätäslaukkaneilikkaa, jonka esittelin aiemmin. Talven aikana maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' menehtyi, mutta ostin jo tilalle uuden.
Muutama neilikka on elossa, mutta routa on nostanut juurakoita maasta ja nyt ne kärsivät kuivuudesta. Toisaalta näiden kasvien, jos jonkin, pitäisi sietää kuivuutta. Rajansa kaikilla, edellinen sadepisara putosi 24 vuorokautta sitten.

Alppipenkki on hirsisen navetan eteläseinustalla. Siinä on pari herukkapuskaa entuudestaan, mutta ne tulevat joka kesä kovin härmäisiksi kuumasta seinästä johtuen, varmaankin. En silti raaski poistaa niitä ja tuleehan niiden lehvästöstä hieman varjoa joillekin matalille kasveille.

Navetta on kiva tausta monille kasvikuville... tässä isotähtihyasintti.
Ihanaa, kun peuraverkot toimivat, tontin kaksi reunaa on suljettu niiltä ja se on selvästi vähentänyt tuhoja. Toisaalta niillä taitaa juuri nyt olla perhevapaat. Kohta ne tulevat pihoille opettamaan vasoille ruokailutapoja.

Jalosyreeni 'Krasavitsa Moskvy', Moskovan Kaunotar, Beauty of Moscow.


Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Ne tekivät oharit jälleen

Olin viikon poissa kotoa. Kun lähdin, tutkin kääpiömantelit tarkasti. Niiden nuput pullistelivat. Pelkäsin pahinta.
Kun tulin takaisin, oli muutama kukka enää jäljellä. Taas! Kääpiömanteli on oikea pikakukkija ja harvassa ovat ne toukokuut, jolloin näen sen kukassa. Johonkin aikaan toukokuusta on aina sovitettava menot muualle. Puskat taitavat tarkkailla minua ja kun perävalot näkyvät, alkaa kukkia poksahdella auki.
Toinen säännölliset oharit tekevä on muuten keltakielokki. Sekin teki sen. Taas.

They Did It Again
As soon as I left for the city for a week, the Prunus tenella must have opened their buds. They do it nearly every May. No matter what time of the month I have a few days that I can not be at home, they can be trusted to flower just then. When it is this warm the flowering is over in two days. Well, maybe next year...

Onneksi kerrottukukkainen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikka on hieman hitaampi. Puu on vielä nuori ja siinä on noin seitsemän kukkaa, mutta ne ovat sitäkin suloisempia.

Tavalliset vanhat hapankirsikkapuutkin ehdin nähdä kukassa.

Ohikiitävä hetki, niin ihana!

Ystäväni mietti, että Suomessa pitää viettää omenankukkajuhlaa kirsikankukkajuhlan sijaan. Tarhaomenoita on kaikilla vanhoilla pihoilla ja Lapissakin. Se on lähes koko maan puu.
Taustalla muuten näkyy naapuritalon hieno hevoskastanja, sekin kukassa.

Tämäkin juhla alkaa kääntyä kohti laskuhumalaa... Valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' ottaa kukkasateen vastaan.

Jos eräät harrastavatkin ohareita, voi Marleenaan luottaa. Se odottelee kiltisti nupulla kunnes palaan kotiin. Marjaomenapensas 'Marleena', kotimaista jalostusta Hongiston taimistolta.

Kävin äsken kuvaamassa 'Marleenan' nousevan lähes-täysikuun kanssa.
Tunnelmallista uutta viikkoa!


Hapankirsikka – Prunus cerasus
Hevoskastanja – Aesculus hippocastanum
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Tarhaomenapuu – Malus domestica
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Ilta muotopuutarhassa

Otin muutaman kuvan muotopuutarhasta eilen illalla kymmenen jälkeen, kun aurinko oli painumassa mailleen. Kotiin kaupunkiviikolta palattuani olin niin äkäinen, kun ruoho rehotti puolisääreen niin, ettei kukkapenkkien kasveja edes nähnyt sen takaa. Istutuksissa kukki voikukkia siellä täällä. Nyt, kun ruoho on leikattu ja voikukat istutuksista pääosin poistettu, on mieli paljon parempi. Vaikka en todellakaan ole siisteysintoilija puutarhankaan suhteen.

Last Night After Ten
It is the loveliest few weeks of the year again, when there is so much light that you can garden until 10 p.m. and beyond. 
My garden looked a mess when I got home after a week in the city, grass had grown so that you could not see the plants in the borders. I so hate it, but after mowing and some furious weeding the world is much better.

Pidin eilen perusteellisen sikurinkitkentäsession. Sikuri on tehtävänsä tehnyt, se on asettunut puutarhaani lukuisten siementaimien muodossa. Oli virhe istuttaa alkuperäinen taimi muotopuutarhaan. Halusin sikuria kedolleni, mutta pelkäsin, että menetän sen ainokaisen taimeni sinne heinikon sekaan. Niinpä laitoin sen pihani parhaalle alueelle... enkä ehkä saa sitä siitä ikinä pois! Mutta nyt on muutama taimi kedolla niin kuin piti. Ja onhan se taivaallisen sininen ja kukkii pitkään.
Risteymälaukka 'Early Emperor' on kaunis; kookas ja silti keveä. Muita koristelaukkoja matalampana se kukkii aikaisin. 'China Town' -viherraitatulppaanit ovat kukassa samaan aikaan.

Ihastuttava viittakurjenmiekka eli maatiaiskurjenmiekka kukkii ja tuoksuu.

Tässä sama penkki ennen kitkentää, olipa siinä komea voikukkakin. 'Peppermint Stick' -italiantulppaanit vetäytyvät suppuun heti, kun aurinko väistyy vaahteran taakse. Ne ovat jaksaneet hienosti kukkia jo monta vuotta, en ole istuttanut uusia sitten syksyn 2011!

Yhtä vanhaa perua ovat kreikantulppaanit, tosin tänä vuonna ei montaa kukkaa näy. Tämä on niin kaunis ja siro luonnontulppaani, että näitähän täytyy istuttaa syksyllä lisää.

Viime syksynä istutetut 'Little Beauty' -risteymätulppaanit osoittautuivat oikeiksi, näissä on sinerrystä keskustassa ja sen jälkeen vaalea vyöhyke. Yhdestä varresta tulee lisäksi monta kukkaa, tälle lajille on ominaista kukkakimppumaisuus. Todella suloinen!

Iso ja pieni: pikkuruinen matala 'Little Beauty' ja korkea liljakukkainen 'Ballade' laukanversojen seassa. Liljakukkaiset taantuvat, niitä istutin viime syksynä lisää.

Ilmoitusluontoinen asia jälkijunassa, sillä tämä on jo lakastunut: valkovuokko 'Blue Eyes' kehitti kuin kehittikin sinertävän keskustan.

Olen hieman muuttamassa mieltäni mätäsleimu 'Red Admiralin' suhteen. Tämä on edelleen väri, jota kutsun törkeäksi pinkiksi, mutta onhan tuo kasvutapa todella nätti! Aiemmin mainitsemaani neulatyynyä suurempi, olisiko jalkatyyny?

Nyt taas helletoppi päälle ja pihalle, aurinkoista sunnuntaita!


Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä eli risteymälaukat
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Liljatulppaani – Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Sikuri – Cichorium intybus
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä (ryhmä 8)
Viittakurjenmiekka – Iris aphylla

Syreenintuoksupilvessä

Kesän ensimmäinen huussikimppu on ylellisen tuoksuva. Huussiin on mukava kerätä tuoksuvia kukkia, vaikka moderni huussi ei mikään hajulaitos olekaan. Syreeninkukat saivat seurakseen muutaman koiranputken kukinnon.
Parhaalta tuoksuvat pihan vanhat syreenit, perinteiset pihasyreenit. Komeat lajikkeet 'Moskovan Kaunotar' ja 'Andenken an Ludwig Späth' ovat myös tulossa kukkaan, ja vaikka niiden kukat ovat upean väriset, ei niiden tuoksu millään vedä vertoja täydessä kukassa oleviin vanhoihin perussyreeneihin.

Scent of Lilacs
The sweet scent of lilacs, so present in my childhood gardens, is one of many pleasures that a garden can bring to its owner. A garden is truly a feast for all senses. This evening I made a delicious salad using fresh onion shoots from the garden. I can hear bees and birds keeping busy and touch the new velvety leaves of Hydrangea aspera. Greatest, however, is the feast for the eyes.

Ison puskan kukkien määrällä toki saattaa olla tekemistä tuoksun vahvuuden kanssa...
Takana naapuri lämmittää pihasaunaa, sekin tuoksuu. Tonttien rajalla saarnet ovat vasta puhjenneet lehteen.

Tänään avatui ensimmäinen pikkukurjenmiekka. Tämä on 'Meadow Court', joka kukki ensimmäistä kertaa viime vuonna. Vierustovereissa, jotka ovat eri lajikkeita, näkyy olevan lehtiä, mutta ei nuppuja. Sen sijaan jokunen helluntaikurjenmiekka eli "keskikorkea partakurjenmiekka" on pullistelemassa nuppujaan.

Tämä siementaimi-miekka on peräisin Päivölän koepellolta. Vastahan tämän istutin pikkuruisena taimena! Siitä on jo pari vuotta, yllättäen taimesta on kasvanut kookas ja se teki heti ekalla kerralla kolme kukkaa. Lämpöaallosta johtuen kukinta meni valitettavasti ohi kahdessa päivässä...
Väri on hienostunut kalvakka keltainen ruskehtavilla laikuilla. Lähetin kuvan Pirkko Kahilalle ja hän varmisti, että tämä sävy on yksi matalien partakurjenmiekkojen perusväreistä siementaimissa. Niillä tuntuu olevan muutama vakioväri.

Tämä on ollut hieman pitkä päivä, joten nyt lopetamme näihin syreenintuoksuisiin manuliterveisiin.
Hyvää viikonloppua!


Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Saarni – Fraxinus excelsior
TallennaTallenna