Siivouspäivä

Pihallani on monenlaista lautakasaa. On kummallista, että mitä enemmän puutavaraa käytetään, sitä useampia kasoja syntyy. Lautaa tulee aina vain lisää ja aina sitä jää yli. Kun navetta on jo täynnä ja liiteri myös, ovat kasat jääneet pihalle. Huonojen vanhojen seinälautojen kanssa se ei harmita, käytän niitä muutenkin kukkapenkkien reunuksiksi sun muihin puun elinkaaren loppupään projekteihin, mutta parissa kasassa oli hyvää ja jopa erikoismittaista puutavaraa vain muutaman matalan poikkipuun päällä lähes maassa.

Yesterday I cleaned some piles of wood after having an epiphany, as you do, in the middle of the night about where to place them.

Kun viime talvena pääsivät myyrät jylläämään jäätyneen lumivaipan alla, tiesin, että ne ovat viskoneet multaa lautoihin kiinni. On tuntunut ikävältä ajatella, että puut olisivat taas yhden talven yli mätänemässä.

Toissa yönä nukkumaan mentyäni sen keksin: Tyhjennän seinänvierun pölleistä ja hakkaan niistä vähän halkoja, teen niille kehikon missä ne kuivuvat, maalaan sokkelin ja sen jälkeen kasaan hyvän puutavaran siististi lekasoraharkkojen päälle, jotka odottavat joutilaina jonakin vuonna alkavaa kasvihuoneprojektia tontin toisessa päässä.
Loistavaa! Talostakin tuli heti nätimpi, kun aiempi punainen sokkeli muuttui beigeksi, vaikka väriä ei juuri enää puutavaran takaa näekään.
Tämä kohta ei edes ole niin reheväkasvuinen paikka kuin se, missä puukasat aiemmin olivat.
Ai että olen iloinen! Kyllä siivous kuulkaa kannattaa.

Siirryttyäni kuistille fiilistelemään uusia siistimpiä pihanäkymiä kuulin rapinaa ylhäältä.

Jaa-has.

Vintiö oli puolimatkassa alas ennen kuin ehdin kameran kanssa tilanteeseen.

Reipasta viikonloppua!

Pihakierros jatkuu ja menovinkki

Kierretään, nyt, hyvät ystävät, pihakierros loppuun kun kerran otin kuvia oikein joka suunnasta. Viimeksi jäimme kylätielle saunan kohdalle, joten siitä jatketaan. Tähän saunan ja tien väliin tulee Rohan-niminen puutarha.

This is the remains of the tour around my little and very unfinished garden.

Kun samasta paikasta katsotaan taaksepäin, nähdään taloni parin männyn takana. Vanhempikin talo näkyy punaisena kuvan oikeassa reunassa.

Jatketaan tietä vähän matkaa eteenpäin. Nyt näkyy aloittamaani peura-aitaa ja sen takana on kohopenkkikasvimaa.

Aivan tontin itäkulmalla, mahdollisimman kaukana poissa näkyvistä, asustaa autoni. Yksi lukija joskus kysyi, missä autoni on, kun sitä ei koskaan kuvissa näy. Tässä se näkyy! En todellakaan halua katsella autoa keskellä pihaa, se ei ole mikään kaunistus. Mieluiten se saisi olla jossakin karsinassa kokonaan poissa näkyvistä.

Tässä vielä tonttini itäisin kulma. Siinä on muutamia tiilikasoja ja muuta ryönää, siinäkin! Suunnittelen autolle paikkaa tuohon tiilikasojen kohdalle – siis sitten joskus, kun ne tiilet on käytetty johonkin. Suunnitelmia on kyllä, mutta aikaa puuttuu.

Tähän väliin sopinee muistuttaa, että Ransu on tehnyt koko pihakierroksen kanssamme, mutta se on ollut jaloissani eikä ole sen takia kuvissa näkynyt.

Lähdetään sitten kävelemään pihalle pitkin pihatietä. Se kulkee tonttini keskellä pituussuunnassa. Tuossa näkyy pieni navettani.

Tässä vielä näkymä taakse päin. Ransu esittelee. Tässä on hyvä paikka pitää autoa, sillä maa ei koskaan mene mutaiseksi, vaan on aina aika kuiva ja pihatien pohjana olevien kivien ansiosta myös kova. Tontin toisessa päässä ei voi pitää edes pientä autoa märkänä aikana, sillä se juuttuu siellä mutaan. Testattu on.

Samasta paikasta näkymä hieman oikealle eli kohopenkkikasvimaalle. Se ei ole tänä vuonna edistynyt hyvistä aikeista huolimatta. Onneksi lumi ja jää eivät sentään ihan vielä kolkuttele ovella, pihatyöaikaa on vielä kuukausia.

Kun käännytään vielä enemmän oikealle, päästään pihatietä pitkin eteenpäin. Otin nämä kuvat muutama päivä sitten ja nyt tuo kuvassa vasemmalla näkyvä vaahtera on jo kaatunut. Haluan siihen kyllä puun tai kaksi, mutta ne saavat olla pienempiä. Toinen puista onkin jo istutettu, se on katsura. Se ei kylläkään ole välttämättä pieni puu, mutta ainakaan se ei tule tekemään siementaimia yhtä paljon kuin vaahtera! Eikä katsura kasva aivan niin jättiläiseksi, vaahterastahan tulee 15–20 metriä korkea.
Katsura saattaa kyllä kasvaa yli kymmenmetriseksi. Toiveenani onkin, että tässä kasvaisi suunnilleen tuon nyt jo edesmenneen vaahteran kokoinen (vajaat 10 m) puu ja yksi pienempi laji vähän edempänä, vaikkapa ruusuorapihlaja tai jokin koristeellinen pienikokoinen pihlaja. Siinä oli hieno tummanpunalehtinen koristeomena, mutta myyrät söivät sen viime talvena.
Minua ihmetyttää, miten monissa puutarhaohjelmissa istutetaan katsuroita "pieninä puina" joihinkin kapeisiin kohtiin ja pieniin pihoihin. Siinä annetaan aika huonoa esimerkkiä pienten tonttien omistajille, jotka tarvitsisivat totuudenmukaista tietoa siitä, mitä omalle pihalle kannattaa istuttaa.

Kun jatketaan matkaa nyt jo edesmenneen vaahteran kohdalle, näkyy talolle saakka ja siitäkin eteenpäin naapurin punaiselle ladolle.
Vielä muutama pienempi vaahtera on kaadettavana tuosta vanhemman talon edestä, siis taloahan ei edes näy. Se on kuusista oikealle!

Lukijalta tuli toive nähdä hedelmätarhani. Siinä ei ole juurikaan näkemistä, hedelmätarha on tässä rinteessä navetan ja vanhemman talon välissä, ja päättyy tontin yläreunassa verkkoaitaan. Punainen rakennus on jo naapurin puolella. Rinteen yläosassa on muutama hedelmäpuun taimi juuri ja juuri erotettavien valkoisten keppien kohdalla.
Koska en ole innokas säilöjä ja lähes vihaan omenoita, tulee tähän myös koristekirsikoita ja -omenia. Vaaleanpunaista ja valkoista kukkapilveä odotettavissa ehkä kymmenen vuoden kuluttua toukokuussa! Tällä hetkellä hedelmätarhassa on maukas luumusato, sillä siinä kasvaa onneksi entuudestaan runsaasti tummia luumuja (ja vieläkin runsaammin niiden juurivesoja).

Sitten vain laskeudutaan pieni rinne alas kotia kohti! Tässä on kostean paikan istutuksia pihatien molemmin puolin.

Ai niin, eipä unohdeta katsahtaa taaksepäin, sillä sieltähän tulee Ransu tanner tömisten!

Loppuun vielä menovinkki. Tänne menisin jos pääsisin, mutta menkää te jotka olette pääkaupungissa viikonloppuna! Luvassa oikea käsityöläistapahtuma, sillä tämä on heidän itsensä järjestämä:
Kampin käsityökortteli lauantaina 31.8. klo 10–18 Narinkkatorilla Helsingissä.

Mukana näyttää olevan vaikka kuinka monta taitavaa tekijää, olisi ihanaa päästä hypistelemään ja hankkimaan lahjoja – siis monella ystävälläni on SYNTYMÄPÄIVÄT syksyllä, mistään joulusta en nyt puhu...

Iloista ja lämmintä kesän jatkoa kaikille!

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Elokuun tähtiesiintyjät

Ylistän kasveja vuoron perään ja olen kehunut jalohortensiaa tähtiesiintyjäksi, mutta kehun nyt vähän muitakin. Olen säästellyt iisojen kuvia, koska olen halunnut kirjoittaa niistä kaikista kerralla. Tässä kuvassa on tarhaiiso 'Blue Fortune', vahva esiintyjä vuosi toisensa perään, kunhan vain älyää alkukesällä olla kitkemättä tätä vahingossa nokkosena.
Iisoja eivät muuten peurat syö, tai eivät ainakaan ole vielä syöneet. Olisiko kasvin voimakkaan aromin ansiota. Tästä kuvasta näkyy, miten hienon tuoreenvihreä iiso on esimerkiksi sormustinkukan ruokottoman näköisiksi menneiden kukkavarsien keskellä.

I love giant hyssops, they perform so well at the end of summer and are not eaten by deer.

Tässä on suosikkini, tummalehtinen ja lähes violettikukkainen 'After Eight', joka on ehkä koreaniiso. Harmikseni kolmesta kasvistani kaksi kuoli viime talven aikana, mutta iiso saattaa kuulemma siementää itselleen jälkeläisiä. Odottelen niitä vesi kielellä!
Tämän taustana on keväällä hankittu hohtopiikkiputki, toivon siitä tälle hienoa hopeanhohtavaa taustaa, kunhan se kasvaa vähän isommaksi.

Tämä on uusin hankinta viime keväältä ja tämän piti olla vaaleanpunainen, tai sitten ymmärsin jotakin väärin: koreaniiso 'Honey Bee', joka onkin ilmeisesti 'Honey Bee Blue'. Ei se mitään, kyllä mukaan vielä yksi sininen mahtuu...

Kaikki iisot kasvavat minulla muotopuutarhassa, missä on kuivaa. Sellaisesta ne kuulemma pitävät. Kuivassa viihtyy myös unkarinikiviuhko, joka vasta aloittelee kukintaa. Tämä on hyvä loppukesän violetinsininen kukkija tukemassa muotopuutarhan pastellista ja viileää värimaailmaa.

Siihen värimaailmaan eivät sovi ruostekukat, mutta nämä saavat nyt luvan asua pysyvästi tässä samassa penkissä kuin edelliset ja toimia violetinsinisen korostevärinä. Kuivan paikan etu on, että nämä talvehtivat avomaalla. Tässä yksilössä on nyt kolme kukkavanaa ja toinenkin yksilö on tulossa kukkaan! Muutamia lehtiäkin pistää sieltä täältä, mistä en syksyllä huomannut sipuleita korjata, joten talvehtimisaste ulkona on varsin hyvä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että kaikki sisälle talvehtimaan keräämäni sipulit kuolivat talven aikana.

Tässä vielä muotopuutarhan varjoisimman kukkapenkin tähtiesiintyjä: köynnösukonhattu 'Red Wine'. Sen juurella on harmaakurjenpolvi 'Purple Pillow' aloittanut toisen kukintakauden! Ai että sen purppuraiset kukat (jotka näyttävät kuvassa liian pinkeiltä kun ovat valossa) täydentävät viininpunaisia hattuja! Nam, nam.
Kuvasta näkyy, miten laiskasti köynnösukonhattu on köynnöstänyt. Ensi vuonna virittelen sille lankoja joihin tarttua. Se on ruohovartinen köynnös eli kasvattaa joka vuosi uudet varret.

Tämä tähtiesiintyjä on rantakukka 'Robert'. Tämä ei kasva muotopuutarhassa vaan saunan nurkalla kosteassa paikassa, mutta kukka muistuttaa hauskalla tavalla iisoja ja kasvi on kukkinut upeasti koko elokuun.

Tämä pörröinen tähti tuskin esittelyjä kaipaa...

Jatketaan lopuksi pihakierrosta jotta näemme, missä äskeiset kukkaset asustavat. Edellistä aiemmassa postauksessa jäimme kylätielle, olimme juuri tulossa muotopuutarhan kohdalle. Tässähän se on jo toiselta nurkalta nähtynä. Muotopuutarhan oikealla puolella on toivottavasti levollinen ja rauhoittava nurmikenttä, siitä oikealle metsäpuutarhapenkkejä.

Metsäpuutarhan kohdalta vain ei ole kovin hyvä näkymä. Näkyy komposti ja jotakin epämääräistä kasvillisuutta. Tähän kohtaan olenkin kasvattamassa pensaita peittämään näkymää entisestään.

Jatketaan tietä vähän eteenpäin ja tulemme saunan kohdalle. Siinä on tonttini märin paikka, ja kosteat istutusalueet sekä mutapuutarha ovat tässä hitaasti lahoavan saunan kulmalla. Rohan-puutarha on etualalla, saunan ja tien välissä.
Jatketaan pidemmälle taas ensi kerralla!

Harmaakurjenpolvi – Geranium cinereum
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Koreaniiso – Agastache rugosa
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Rantakukka – Lythrum salicaria
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Kissat ja sää

Otin pari kuvaa kastuneesta Mustista joskus pari viikkoa sitten, kun satoi. Edellisestä sateesta, joka toi enemmän vettä mittariin kuin pari tippaa pohjalle, on lähes kaksi viikkoa, silloin taisi sataa 7 mm. Tämä on harvinaisen kuiva kesä. Kaivoissa on yhä vesi hyvin alhaalla. Aika erikoista, kun ollaan lähes elokuun lopussa. Nyt torstaille lupailtu sadekin on vedetty pois, vain sunnuntaiyön kohdalla näkyy pieni vesitippa. Siihen on pitkä aika, kun kasvit kärsivät! Olen taas pitänyt kasteluiltoja, tuoden saunavesikaivosta vettä maitokärryllä milloin mihinkin eniten vettä tarvitsevaan paikkaan.
Mutta kissoihin. Sateen alku tuo varmasti Mustin sisälle. Niin myös Ransun, jos sade yltyy tihkua rankemmaksi. Tihkusateella Ransu on takuuvarmasti myyrästämässä jonkun ojan pielessä.

Rain brings the cats in, if only it would rain... it is again very, very dry.

Kastunut turkki nuollaan puhtaaksi heti, kun ollaan päästy sen tekemiselle sopivaan paikkaan keittiön ruokapöydällä.

Mutta kuten sanottu, viime aikoina ei ole satanut. On ollut suorastaan kuuma! Ransu on viihtynyt pohjoisen puolella olevalla kuistilla.
(Huom. kuvakulma valehtelee, Ransu ei ole punkero vaan pelkkää lihasta ja hieman pehmeää sikspäkkiä tuolla untuvien alla!)

Helteellä Ransu viihtyy myös vintin rappusilla, ilmeisesti siinä käy ilmavirta. Untuvat ainakin hulmuavat, kuten kuvasta näkyy.

Ransun uusiutuneiden virtsakivien myötä kissoille lisättiin uusi vesipiste kuistin rappusille. Ulkona on jo laakea vesivati, mutta en ole nähnyt Ransun juovan siitä, sen sijaan Musti käyttää sitä mielellään. Tämä korkea vaasi on Ransun mieleen.
(Huom. Ransulla on pitkät vatsakarvat, oikeasti sen vatsa ei viistä maata!)

Laajempien kuvakulmien puutarhaesittely jatkuu. Nyt ollaan kuistilla, joka on siis rintamamiestaloni pohjoisseinällä. Tässä näkymä pihan poikki itään, sauna on oikealla ja navetta kauempana vasemmalla. Tontti on pitkä ja kapeahko ja sen keskellä kulkee leveä pihapolku, joka on pengerryksestä päätellen vanha tie.
Kylätie, joka näkyi edellisessä kirjoituksessa, häämöttää saunasta oikealle.

Vanhempi talo on kuistia vastapäätä.

Kuistilta länteen näkyy erinäisiä lautakasoja ja naapurin lato sekä näkymää kylän yli, sekä huussini. Ja Ransu, joka oli myös edellisessä kuvassa, kuka huomasi?

Tästä nyt unohtui kuva siitä, että viilenevät yöt ovat tuoneet Mustin sisälle jo nukkumaanmenoni aikaan. On oikein mukavaa lukea sängyssä, kun Musti kuorsaa jaloissa ja Ransu tuhisee pään vieressä.
Leppoisaa illanjatkoa kaikille!

Peuran syömää

Viimevuotisista punavirmoista vain yksi on hengissä, tai tämä voi olla siementaimikin. Viime vuonna nämä kukkivat hienosti kesäkuulta syksyn tuloon, jolloin ne syötiin. Nyt tätä yhtä on purtu poikki siihen malliin, että taitaa olla tänään vuorossa verkon suojiin. Pistin jo hiustupon kasvin tyvelle siinä toivossa, että ihmisen haju harhauttaisi peuraa. Auringon haalistamia ja korpuksi kuivattamia hiuslatvoja on joka tapauksessa hyvä napsia pois.
Takana näkyy salkoruusu, se ei pihallani myöskään komeile. Salkoruusut popsitaan varsin vauhdikkaasti. Tämän pitäisi olla 'Crème de Cassis', joita istutin viime vuonna muutamia, nyt vain tämä yksi on niistä jäljellä eikä tämäkään ole jaksanut kasvattaa kukkavartta.

Samassa paikassa eli paahdepenkissä aloittavat maksaruohot kukinnan. Ihanaa, että näitä ei ole vielä syöty! Nämä ovat nimittäin peurojen mielestä varsin herkullisia. Tämä on komeamaksaruoho 'Matrona', jolla on erityisen kaunis pehmeän punerva väri.
Sen takana kasvaa harmaakäenkukka, jonka kylvin viime (vaiko jo toissa?) vuonna. Se ei ole vielä kukkinut, mutta hyvää kannattaa odottaa. Rauhallisenharmaiden lehtien ja shokkipinkkien kukkien räikeä yhdistelmä on järkyttävyydessään herkullinen.

Pihastani pyydettiin yleiskuvia, joista näkyisi missä mikäkin on. Tässä näkyy paahdepenkki oikealla, sen takana on keto. Kedon takana on muotopuutarha. Ransu esittelee.
Kuva on otettu yhdeksän aikaan aamuauringossa, jolloin aurinko pääsee paahdepenkkiin ja paiste jatkuukin keskeytyksettä iltaan asti.

Peräännyin aivan tontin alakulmalle ja Ransu ennätti pois kuvasta jalkoihini. Naapurin lato näkyy vasemmalla, tonttini raja kulkee sen viertä.

Jos katsetta käännetään hieman oikealle, näkyy kylätie.

Kun lähdetään kävelemään pitkin tietä, tulee näkyviin muotopuutarha. Tässä kuvassa näkyy myös sauna, jonka sijainnista kaivattiin tietoa. Se on kellanvihreä vihreäkattoinen rakennus männyn takana. Tuleva Rohan-puutarha on saunan ja tien välissä.

Muotopuutarhassa kasvaa muutama ruusu, joita peura on jo typistänyt. Loistoköynnösruusu 'Flammentanzin' jokainen versonkärki on syöty. Tämä ei haittaa, sillä ei ruusu kukkisi enää tänä vuonna kuitenkaan. Peurat eivät ole ainakaan aiemmin kalunneet ruusua maan tasalle, sen sijaan viime talven pakkasissa tämä paleltui lähes kokonaan ja kukki tänä kesänä vain yhdellä alimmalla oksalla. Ilmeisesti kukkia ei synny saman vuoden versoihin.

Tämä ärsyttää enemmän: neilikkaruusu kyllä kukkisi, mutta toisesta sen tekemistä suurista kukkarypäsoksista on kaikki nuput syöty. Tämän takia peurat ovat niin raivostuttavia, kun ne vain napsivat nuput ja kukat, vaikka eivät selvästi ole nälkään kuolemassa, muutenhan ne söisivät enemmän.
Muistutankin, että yhä on meneillään Peurat pataan -kampanjavuosi!

Sitten takaisin paahdepenkkiin. Muutaman 'Matronan' lisäksi penkissä kasvaa yksi tummempi komeamaksaruoho, jonka lajikkeesta ei ole tietoa. Se voi olla 'Purple Emperor'. Lehdet ovat melkein mustanpuhuvat ja kukat tumman marjapuuronpunaiset.
Siankärsämöä peurat eivät onneksi yleensä syö. Erityisen punainen punakärsämö 'Cerise Queen' on hienon värinen. Taustalla näkyy helminukkajäkkärää ja kurjenkelloa, joka on uskollinen kukkija myöhään syksyyn.
Värikästä elokuun viimeistä viikkoa!

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Komeamaksaruoho – Sedum-risteymät, jotka kukkivat syyskesällä
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Punavirma – Centranthus ruber
Siankärsämö – Achillea millefolium, punakukkaiset lajikkeet ovat punakärsämöitä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea