Tolkien-penkissä viihtyy puolituinen sinipiikkiputki 'Blue Hobbit'. Tämä on mainio tapaus, noin 20 cm:n korkuinen eikä retkahda kumoon kuten normaalikokoinen lajitoverinsa.
There are some lovely blues and reds in the garden right now.
Samassa penkissä kasvaa hurmesilkkiheinä. Minun täytyy tutkia tämän vaatimuksia paremmin, sillä tämä ei näytä viihtyvän, vaikka vuodesta toiseen pysyykin hengissä. Paikka on hiekkapitoinen, mutta ehkäpä liian varjossa.
Muotopuutarhassa alkaa 'Arabian Night' -daalioiden ensimmäinen kukka avautua. Jännään, ehtiikö kukka avautua ennen kuin peura syö sen. Tähän mennessä yksikään daalia ei ole ehtinyt kukkaan puutarhassani!
Sain näiden juurakot ystävältä keväällä ja esikasvatin ne, jotta ne kukkisivat aiemmin – tähän aikaan kaikissa taloissa ja pihoissa on sen verran liikettä, että on enemmän toivoa saada olla rauhassa peuroilta. Läheisen köynnösruusun oksankärjet on kyllä syöty viime päivien aikana, joten voi olla, että näitäkään nuppuja ei huomenna enää ole.
Edellinen daalioiden talvetusyritys epäonnistui, yritän näiden kanssa uudestaan paremmalla tekniikalla. Vien juurakot kaupunkiin taloyhtiön kylmäkellariin turpeella täytettyyn laatikkoon, jota yritän muistaa käydä katsomassa ja tarpeen mukaan kastelemassa silloin tällöin. Tämä daalia on nimittäin enemmän kuin täydellisen värinen tulevaan Rohan-puutarhaani, tummalehtisen pyökin edustalle!
Viime talvena pidin daalianjuurakot pahvilaatikossa tiskipöydän alla kaapissa, jonne tulee viileää ilmaa kellarista, mutta juurakot kuivuivat, vaikka sumutinkin niitä joskus, liian harvoin varmaan.
Daalioiden kanssa samassa laatikossa oli myös miekkaliljan sipuleita, jotka näyttivät keväällä yhtä hengettömiltä. Istutin koko kuivuneen höskän multaan ämpäriin, mutta kun mitään ei noussut, kippasin ämpärin kukkapenkkiin. Viime viikon aikana siitä on noussut tällaisia miekkaliljan versoja! En tiedä, mitä nämä ovat – joukossa oli tuoksu- ja purppuramiekkaliljaa, joista jälkimmäinen ei kai viime kesänä noussut lainkaan, kun unohdin sen mukulat yli kuukaudeksi kaupunkiin jääkaapin vihanneslokeroon yhdessä siemenperunoiden, idänunikon juurakon ja ruostekukan mukuloiden kanssa juuri silloin, kun ne olisi pitänyt istuttaa. Idänunikkokin kuoli siihen unohdukseen, se olisi ollut ihana 'Patty's Plum', nyyh.
Mutta nyt on siis odotettavissa yllätyksiä! Purppuramiekkaliljaa ei kai tarvitsisikaan nostaa talveksi sisälle, niin kuin ei kai ruostekukkaakaan, mutta yritin silti saada niidenkin mukulat sisälle talteen viime syksynä, varmuuden vuoksi.
Onneksi epäonnistunut nosto-operaationi epäonnistui ruostekukkien osalta, nimittäin osa niistä jäi maahan muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin, jossa ne eivät taatusti kärsi talvimärkyydestä. Maahan jääneet ruostekukat ovat nouseet reippaasti ja tämä yksi on tulossa kukkaan! Nämä onnistuivat talvehtimaan myös aikanaan vanhempieni pihalla Helsingissä, mutta siellä nämä eivät koskaan ennättäneet kukkaan.
Voi miten iloinen olen! Tämä on minusta huippuhieno kukka, kuin sarja pieniä liekkejä. Kaunein on nimenomaan tämä lajin perusmuoto, jossa on keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, minusta tasaisen punainen 'Lucifer' ei ole ollenkaan näin hieno. Otan uusia kuvia kun kukat aukeavat (elleivät peurat syö näitäkin).
Peuroista puheen ollen, löysin uuden niille maistuvan ruokalajin: sarjarimpi. Kukkavarsi on purtu poikki peuroille tyypillisesti puolen metrin korkeudelta. Onneksi ennätin edes saada muutaman kuvan kukista ennen kuin ne syötiin.
Muotopuutarhan kuivassa paikassa viihtyy myös loistosädekukka 'Burgunder'. Tilasin tämän juurakoita viime syksynä alesta Viherpeukaloilta, tällä on minusta hieno väri. Mutta. Näiden oranssinpunaisten kanssa olen nyt pulassa, sillä ne sotivat muotopuutarhani pastellista violetti-valko-vaaleanpunaista värimaailmaa vastaan, jossa saa kyllä olla ripaus keltaista ja lohenpunaista, mutta ei ainakaan oranssinpunaista.
Nämä kasvit kuitenkin viihtyvät kuivassa paikassa, joten nyt mietin kuumeisesti mitä tehdä! Uskallanko siirtää ja ottaa riskin, että nämä kuolevat siihen.
Pidän kovasti tästä väristä, mutta en yhdessä vaaleanpunaisten ja violettien sävyjen kanssa. Tämän siitä saa, kun istuttaa ilman mitään suunnitelmaa.
Tässäkin yksi ihana murheenkryyni: heikinlilja, taustanaan vaaleanpunainen Endless Summer -hortensia, johon tämä sointuu mahdollisimman huonosti. Mutta kukka on ihana turbaani, eikö olekin! Ja suloisen oranssi, oikea piristys. Tämä olisi upea taivaansinisten kukkien kanssa jossakin muualla...
Onneksi käsi alkaa olla niin parantunut, että voin tarttua lapioon edes jotenkuten. Siirtoviikot alkakoon.
Heikinlilja – Lilium henryi
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Purppuramiekkalilja – Gladiolus communis ssp. byzantinus
Ruostekukka – Crocosmia
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus
Thursday, 8 August 2013
Sinisiä ja punaisia
Tunnisteet:
crocosmia
,
dahlia
,
eryngium
,
gaillardia
,
gladiolus
,
imperata
,
koristeheinät
,
lilium
,
perennat
,
puutarhasuunnittelu
,
sipuli- ja mukulakasvit
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Mistä ihmeestä sinä noita erilaisia/erikoisia kukkia löydät.. hienoja ovat.
ReplyDeleteHeikinlilja, olipa mukava nimi kauniille kukalle.
ReplyDeleteRuostelilja, eikös sen mukulaa pidä ottaa ylös talveksi vai olenko ihan väärässä?
Kiva kun kätsi on parantunut.
Eipä ole elämä koskaan tylsää puutarhan kanssa, kun saa kasveja siirrellä ;) Niin lohdullista, että sullekin käy noin ja nuo sipulijututkin jotenkin niin inhimillistä. Tuo ruostekukka on huippuhieno, yritin sitä viime suvena tuloksetta. Tänä suvena yritin sekä daaliat että gladiodukset, tuloksetta.
ReplyDeleteSiirtoviikot pitäisi alkaa täälläkin, mutta kun maa on niin kovaa. Yritin kaivaa kirsikkapuille kuoppaa luumulehtoon, mutta ei mennyt lapio mahaan, joten totesin, että odotellaan märempää syksyä jos sellaista nyt edes on tulossa.
ReplyDeleteJa kiitos tästäkin postauksesta, en olekaan muistanut, että tyttären talossa on vielä nuo vanhanajan kellarit. Siellähän saisi säilöttyä vaikka mitä juurakoita!
Tuo loistosädekukka on kyllä loistava, mutta ymmärrän kyllä, ettei se passaa nykyisten naapureiden seuraan.
ReplyDeleteMaltilla sitten sen lapion kanssa! (Kätesi parasta tässä vain toivon, muuten sopii kyllä myllätä sydämesi halusta.)
ReplyDeleteVau miten ihana tuo Blue Hobbit ! Suloinen. Kiva odottaa ruostekukan kukkaa !
ReplyDeleteAnemone; Nooh, vähän kaikkialta... olen puutarhamyymäläaddikti.
ReplyDeleteSylvi; Heikinlilja on kiva, kerrankin sama kuin tieteellisessä nimessä (Lilium henryi). Ruostekukat ovat nyt minulla talvehtineet ulkona, ja niin tekivät myös Helsingissä aiemmin, kohopenkissä. Tässäkin ne ovat paikassa jossa vesi ei varmasti seiso talvella, se on tärkeää. Kannattaa kokeilla!
Pirkko; Ihminen täälläkin on :-D Puutarha on lisäksi sellainen, että vaikka kuinka opiskelisi, ei voi silti kaikkea tietää eikä sääoloja ennustaa. Elävän materiaalin kanssa ja säiden armoilla ei voi olla koskaan tylsää :-)
Toivottavasti joskus onnistut ruostekukan, daalian ja gladioluksen kanssa! Tämä Arabian Night -daalia olis just eikä melkein sun värinen. Jos onnistun sen talvettamisessa niin tuon sulle pienen ruukullisen sitä ensi vuonna ;-)
Katja; Voi ei... toivottavasti ensi yönä tuleva rankkasade matkaa sinnekin ja möyhentää maan.
Maakellari rulettaisi, mutta kun adoptoidut esi-isäni eivät ole sellaista tehneet, on kaupunkikellari mitä mainioin vaihtoehto.
Tillariina; Loistosädekukassa on ihana kukka, etenkin tässä punaisessa, en niin välitä kelta-ruskeankirjavista. Mutta se täytyy saada arvoiseensa seuraan.
Minna; Kiitos, kyllä käsi muistuttaa onneksi olemassaolostaan. Äsken ruohoa leikatessa tärinä tuntui varsin ikävältä, täytyy pitää varmaan vähän käsilomaa (taas!) Voin vaikka silittää Ransua, se auttaa.
Pivi; Tuo on tosi kiva! Löysin sen pari vuotta sitten Plantagenilta, sieltä voi löytää kaikenlaista kivaa, valikoima kun vaihtelee vuosittain. Tänään sainkin jo kuvan vähän auenneesta ruostekukan kukasta, joten ainakin sellainen on jo tallessa :-)
ReplyDeleteToivottavasti ehdit nähdä tänä vuonna kukkiasi kukassa. Peurat taitavat olla vähän liian tuttavallisia.
ReplyDeleteOli taas pari kiinnostavaa kasvia, joita pitää laittaa lapulle ylös.
Ja toivottavasti saatte vettä lisää.
Minulla daalian mukuloiden talvetus on onnistunut pienimmän mahdollisen vaivan periaatteella: annan niiden vähän kuivahtaa, ravistelen pois ylimääräiset mullat, pakkaan kangaskassiin (tai viime vuonna kuitukangas-)ja unohdan kellarin hyllylle. Siellä on ehkä 10 - 15 astetta lämmintä. Viime talvena en muistanut antaa niille pisaraakaan vettä. Liekö erityisen kestävä lajike?
ReplyDeleteSiellä tapahtuu paljon! :)
ReplyDeleteOlipa tosiaan kiinnostavat kasvit. Itse olen oranssia vastaan vahvasti, mutta tänä kesänä ne ovat alkaneet houkutella. Maailmani avartuu ;)
ReplyDeleteSuloisia kasveja! Ruosteenpunaisen sävyt alkavat miellyttää näin loppukesästä, vaikka muuten välttelen keltainen-oranssi-punainen -linjaa.
ReplyDeleteVaalean vihreää; Peurat ovat raivostuttavia, karmeita, ällöttäviä, pirullisia tuholaisia eivätkä kuulu Suomen luontoon eikä puutarhoihin!!
ReplyDeleteKiitos, vähän jo ropisi ja yöllä pitäisi ropista lisää.
Leena K; Olisi hyvä, jos jostain löytyisi tuollainen 10-15 -asteen paikka. Mulla kun kellari menee täysin pakkaselle, samoin vintti, eteinen, sauna, navetta... kaikki muut paitsi asuinhuoneet. Kaupunkikellarissa on tasaisin lämpötila viileähuoneessa.
Ehkä sinulla oli lisäksi kestävä daalia.
Mamma N; Onneksi vielä kukkiii juu! Ainakin siihen asti kunnes ne syödään.
Sanna ja Tiina; Oranssi on mahtiväri! Vaikka näähän on totaalisen makuasioita. Minä en ole ikinä pitänyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä, mutta puutarhassa nekin menee, jopa oikein hyvinkin. Mutta johonkin haluaisin lempparivärisen oranssi-ruskean hottis-kukkapenkin!
Pihakutsujen aikaan muuten myytiin tuota Hurmesilkkiheinää ja siitä oli jossakin, joko kuvastossa tai meidän ohjeissa maininta, ettei talvehdi ulkona vaan pitää nostaa ruukkuun ja kellariin. En sitten tiiä onko satavarmasti noin, mut kokeeksi itelleni sitä ostin ja istutin, jätin talveksi penkkiin ja se katos.
ReplyDeleteOlen istuttanut sen hiekkaiseen paikkaan, jossa sen ei pitäisi kärsiä talvimärkyydestä. Olen kuullut, että jollakulla muullakin se on talvehtinut, mutta onhan se tietenkin epävarma talvehtija.
ReplyDeleteSiirtoviikot alkoivat täälläkin tänään. Kyytiä saivat päivänliljat ruusupenkistä. Ja se homma jatkuu... Kun törmää johonkin ihastuttavaan uuteen kasvin, on se hommattava ja istutettava väliaikaisesti johonkin, niin noita siis saa siirrellä.
ReplyDeleteOranssit kasvit ovat upeita ja vahvoja. Mutta niille on oltava kyllä ihan oma alueensa ja paikkansa. Heikinlija on hauska. Pieni ja siro lilja ja samalla vahva oranssiväri.
Arabian yön väri vaikuttaa dramaattiselta. Toivon näkeväni sen avautuneena.
Heikinlilja on tosiaan kaunis.
ReplyDeleteMinäkin tilasin Ruostekukkaa keväällä ja istutin niitä ruukkuihin. Niissä on isot lehdet mutta ei nuppuja vielä. Jännä nähdä ehtiikö se meillä kukkia.
Tilasin myös yhden Arabian Night -daalian, jännä yhteensattuma. Se on kukkinut jo jonkin aikaa. Se oli kukassa ennen kuin lähdettiin Ruskan synnytyslomalle ja kukassa edelleen kun tultiin takaisin pesueen kanssa.
Ihastuin viime kesänä daalioihin. Minulla viimekesäisistä juurakoista selvisi hengissä kolme kappaletta tämän vanhan talon kellarissa, muut olivat homehtuneet. Kälyni sanoi, että häneltäkin daalioita homehtui epätavallisin paljon. Hän arveli sen johtuneen siitä, että viime kesä oli niin sateinen.
Tuo on niin totta, että monia lempikasveja on vain hankittava ilman, että on kunnon suunnitelmaa siitä mihin ne oikeasteen sopisivat. Toistaiseksi olen istuttanut enemmän kasvien kasvupaikkavaatimusten mukaan ja tulos onkin sekava.
ReplyDeleteHeikinlilja on yllättävän suuri, ainakin minulla se on puolitoistametrinen! Sekin aiheuttaa mietintää sopivien naapurikasvien suhteen, niiden pitää voida tukea korkeaa ja helposti kaatuvaa liljaa.
Paula; Kaikenlaisia haasteita daalioiden talvetukseen onkin. Hauskaa, että sinulla on samaa daaliaa! Tässä on niin upean oloinen väri, että toivon onnistuvani nyt daalioiden talvetuksessa.
ReplyDeleteMinun ruostekukistani vain tuo yksi on tehnyt kukkanuppuja, muut kituuttavat lähes ruskeiksi kuivuneina, jostain syystä tämä yksi on pärjännyt paremmin.
Oh la la mitä kasveja! Ruostekukka on superkaunis! Hui kauhistus tuota sinun kättäsi, onneksi on parempaan päin. Aikamoinen koettelemus. Minuakin aina ahdistaa nuo väritörmäykset, mutta on kivempaa istutella ja vaihdella paikkoja kuin suunnitella pää punaisena :) Kauniilta näyttää silti kaikki istutuksesi, tuo hortensia...kuolausta...
ReplyDeleteOn tuo niin totta... on paljon kivempaa haalia kaikkia kivoja kasveja, sitten istuttaa, sitten siirtää, sitten siirtää taas... ;-)
ReplyDeleteLupaus talletettu!
ReplyDeleteTässä postauksessa on kyllä kauhiasti kaikkea kivaa, tuo puolituinenkin ja turbaanipää, ooh!
Älä odota vielä mitään, tähän mennessä en ole koskaan onnistunut daalioiden talvettamisessa :-D
ReplyDeleteMelkein tilasin tänään Korpikankaalta tuota loistosädekukkaa.. Intoni tilaamiseen laantui, kun ohjeissa neuvottiin taimea kasvattamaan ensin muutama viikko ruukussa. Kuulosti liian työläältä. Kaunis kukka! Olisi ehkä pitänyt tilata kumminkin.., no jättitilaus lähti joka tapauksessa.
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua, Saila ja kisut!
Olivatkohan ne siten paljasjuurisia, kun olisi pitänyt ruukussa kasvattaa? Omani tulivat ruukuissa ja laitoin ne suoraan maahan viime syksynä. Tuossa on ihana lämmin punainen väri.
ReplyDeleteKiitos ja samoin sinne!
Hieno tuo hobitti, voisi kelvata minullekin :) Loistosädekukkaa katsoessani tajusin, että ihan samaan alan ajautua kuin sinäkin: ihanaan pastellipuutarhaan tunkeutuvat kirkuvan kirkkaan oranssit! Eiiiii, miten tässä näin kävi?! Noh, ajatuksella että ehkä joskus tulevaisuudessa löydän osalle sopivamman paikan mummonmökin pihalta :)
ReplyDelete~ Piia Anneli / annelivia
Lienee inhimillisesti mahdotonta luoda sellaista puutarhaa, jossa ei joutuisi kasveja siirtelemään :-D
ReplyDelete