Siivouspäivä

Pihallani on monenlaista lautakasaa. On kummallista, että mitä enemmän puutavaraa käytetään, sitä useampia kasoja syntyy. Lautaa tulee aina vain lisää ja aina sitä jää yli. Kun navetta on jo täynnä ja liiteri myös, ovat kasat jääneet pihalle. Huonojen vanhojen seinälautojen kanssa se ei harmita, käytän niitä muutenkin kukkapenkkien reunuksiksi sun muihin puun elinkaaren loppupään projekteihin, mutta parissa kasassa oli hyvää ja jopa erikoismittaista puutavaraa vain muutaman matalan poikkipuun päällä lähes maassa.

Yesterday I cleaned some piles of wood after having an epiphany, as you do, in the middle of the night about where to place them.

Kun viime talvena pääsivät myyrät jylläämään jäätyneen lumivaipan alla, tiesin, että ne ovat viskoneet multaa lautoihin kiinni. On tuntunut ikävältä ajatella, että puut olisivat taas yhden talven yli mätänemässä.

Toissa yönä nukkumaan mentyäni sen keksin: Tyhjennän seinänvierun pölleistä ja hakkaan niistä vähän halkoja, teen niille kehikon missä ne kuivuvat, maalaan sokkelin ja sen jälkeen kasaan hyvän puutavaran siististi lekasoraharkkojen päälle, jotka odottavat joutilaina jonakin vuonna alkavaa kasvihuoneprojektia tontin toisessa päässä.
Loistavaa! Talostakin tuli heti nätimpi, kun aiempi punainen sokkeli muuttui beigeksi, vaikka väriä ei juuri enää puutavaran takaa näekään.
Tämä kohta ei edes ole niin reheväkasvuinen paikka kuin se, missä puukasat aiemmin olivat.
Ai että olen iloinen! Kyllä siivous kuulkaa kannattaa.

Siirryttyäni kuistille fiilistelemään uusia siistimpiä pihanäkymiä kuulin rapinaa ylhäältä.

Jaa-has.

Vintiö oli puolimatkassa alas ennen kuin ehdin kameran kanssa tilanteeseen.

Reipasta viikonloppua!