Kuninkaallista purppuraa

 Lempiväri puutarhassa, tai ainakin yksi niistä.

Vielä kerran: huhtikurjenmiekka 'Purple Hill'.

Siitä näköetäisyyden päässä on Rohan, josta löytyy lisää purppuraa.

Helleborus atrorubens. Tämä on yksinkertaiskukkainen luonnonlaji.

Sen lähellä on kerrottu tarhajouluruusu, jonka piti taimilapun mukaan olla valkokukkainen purppuraisin terälehden reunoin. Onhan tämä toki kaunis, ei siinä mitään, mutta harmittaa, miten usein saa eri kasveja kuin kuvittelee ostavansa. 

Supercat-myyränloukku on jatkuvasti jossakin päin puutarhaa. Tunneleita löytyy ja uusia suuaukkoja ilmestyy jatkuvasti. Tästä Rohanin tunnelista on noussut puoli tusinaa peltomyyrää.

Näsiä kukkii!

Rohanin väriteema on tumma + valkoinen, tässä vaiheessa valkoisesta huolehtivat muutamat lumikellot, joista tämä on 'Atkinsii'. Hurmaavan ilmava kukka.

Jännitän, koska tämän ja näsiän vieressä kasvavan japaninmagnolian ensimmäiset kukkanuput avautuvat. Syksyllä katsoin, että niitä on vain yksi, mutta nyt näyttää siltä, että lehtisilmuja kookkaampia kukkanuppuja onkin neljä!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Lumikello Galanthus

Näsiä, lehtonäsiä Daphne mezereum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Väriä pääsiäiseen

 Eilen oli pilviseksi sadepäiväksi harvinaisen hieno ilma.

Tähtisahrami 'Roseus' avautui punaisessa villissä penkissä. Onneksi tällä alueella ei ole kovin pahasti myyriä, sillä muotopuutarhan lähes kaikki tähtisahramit näyttävät hävinneen.

Eilen aamulla säätiedotus näytti koko päivälle pilvistä ja illaksi sadetta, mutta sää olikin varsin kelvollinen, kuten kuvasta näkyy. Tämä päivä onkin sitten sumuinen ja harmaa, sateen pitäisi alkaa iltapäivällä. Saa nähdä, kuinka käy.

Jouluruusulaakso ei yleensä näytä talven jälkeen näin ankealta. Tarhajouluruusujen lehdet ovat ruskistuneet vallan muodottomiksi hirviöiksi. Muutamat tuppaat puistolumikelloa ja yksittäinen kirkkaankeltainen talventähden kukka ilostuttavat kuitenkin paljon. Voisihan noille jouluruusuillekin saksia näyttää. Olen puutarhan kevätsiivouksessa vasta puolivälissä.

Muotopuutarhassa 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousseet täyteen korkeuteensa; ensimmäinen kukkahan avautui jo maanrajassa. Se näytti todella hassulta, sillä näiden kasvutapa on tällainen siro ja ilmava.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on kaunis vaaleansininen imikkä ollut kukassa jo jonkin aikaa. Tässä olisi mainiosti ravintoa aikaisille pölyttäjille, mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kimalaiskuningatarta, erakkomehiläistä tai perhosta. Täällä merellä on niin viileät keväät.

Lumikello 'Atkinsii' avasi varovasti nuppujaan. Ulompien kehälehtien lomasta voi erottaa sisempien kehälehtien muodostamaa suloista pientä hamosta.

Tässä on nyt sitten 'Charlotte', joksi aiemmin väitin edellisen kuvan Atkinsiita. Tämä on todella paljon pienikokoisempi, lehdetkin ovat aivan erilaiset. Tällä on tyypilliset puistolumikellon kapeat, litteät lehdet, kun Atkinsiin lehdet ovat leveämmät ja kourumaiset. 

Puistolumikello 'Viridapice' on levinnyt mahtavaksi tuppaaksi. Kukinnan jälkeen ylös ja istutus harvempaan! Tämän lajikkeen erikoisuus on ulompien kehälehtien vihreät kärjet.

Kaiken tämän valko-vihreän tyylikkyyden päätteeksi tulee loppuun väripläjäys.

Ostin kauniin vaaleansinisiä helmililjoja – olen heikkona niihin, siis nimenomaan vaaleansinisiin – ja narsisseja, löysin pienen talventähtiruukunkin lähitaimiliikkeestä. Toivottavasti näistä on iloa pitkäksi aikaa, kun on niin sopivan viileää.

Yö oli vähän turhankin viileä, muutama aste pakkasta. Helmililjat menivät platkuiksi, mutta eivätköhän ne siitä reipastu.

Iloista pääsiäistä!

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Puistolumikello Galanthus nivalis

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Talventähdet auki

 En tiedä, minä päivänä ne ensimmäisen kerran avautuivat, mutta tänään niitä ainakin on puolittain auki!

Vaikka päivä on pilvinen ja kolea, näyttää edistynein talventähtitupas tältä. Tämä on italiantalventähteä; sen tunnistaa leveistä, vihreistä varsilehdistä ja siitä, että laji tuottaa siementaimia.

Olin veikannut ensimmäisen talventähden avaavan kukkansa vasta 11.4. – käsittämättömän myöhään. Ilolla totean, että veikkaukseni meni pieleen.

Seuraava veikkauspäivämäärä oli 'Halkis' -kevätkurjenmiekalle, mutta en tiedä, onko niitä enää olemassakaan. Myyriä, myyränkoloja ja myyrien mylläämää maata on ihan hirveän paljon joka puolella, myös muotopuutarhassa. Tästä myllätystä kohdasta kuitenkin nousee pari 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkaa, joten toivon, että viereisessä penkissä on myös edes yksi 'Halkis' elossa. Arvaukseni mukaan sen pitäisi kukkia jo ylihuomenna, mikä ei takuulla toteudu, kun versoja ei näy vielä ollenkaan.

Lähimpänä kukkimista on alppipenkin purppurainen "Caucasica"; kevätkurjenmiekan kaukaasialainen muoto. Tällä on hirmuiset panssariesteet ympärillä, sillä viime keväänä myyrät söivät nuput. 

Ihme kyllä, kukka on tulossa, vaikka tämä yksilö versoi jo tammikuussa. En mitenkään voinut uskoa, että kukkanuppu voisi sietää kovat pakkaset. Versojen vaalea väri paljastaakin niiden pakkasvauriot. Nuput ilmeisesti odottivat vähän alempana. 

Vuoristolajina kevätkurjenmiekka on tietysti hyvinkin kestävä, mutta silti näiden kukkien kestokyky yllättää kevät toisensa jälkeen.

Alppipenkkikin on täynnä myyrien kaivuujälkiä. Otin hetkeksi verkon pois kurjenmiekan yltä – se on epämääräinen vihreä läntti oikealla – kun halusin kuvaan ihan vieressä olevan myyrän kaivaman kuopan, jossa on kasvijätettä. Epäilemättä kevätkurjenmiekkojen versonpaloja, murh.

Voi hitsi, ja tällaista on siis lähes kaikkialla. Vanhan talon edustalla lupaavasti nousseet 'Sheila Ann Germaney' -huhtikurjenmiekat ovat kaikki hävinneet, tilalla on kuoppia.

Ikävä kyllä verkko ei suojaa, ellei sitä ole maan sisässäkin. Alppipenkkiin en ollut tajunnut sitä laittaa, sillä en kuvitellut myyrien pystyvän tuhoamaan kivistä, hiekkaista kasvupaikkaa, mutta näköjään ne pystyvät siihenkin.

Ensimmäiset tänä keväänä löytämäni talventähdet ovat nämä ruskopenkin turkintalventähdet, mutta ne eivät ole vielä auki. Voi olla, että kukkia avautui sillä välin, kun olin kaupungissa, jonakin aurinkoisena päivänä.

Kuvassa näkyy myös krookuksen nuppu, se lienee 'Bronze Beauty' -armeniansahrami.

Ja nämä ovat 'Little Amber' -sahrameita, laji on Crocus × leonidii. Vieressä voi nähdä tulppaaninversoja. En uskalla sanoakaan, sillä myyrät saattavat lukea tätä, mutta jostain kumman syystä ne eivät ole löytäneet ruskopenkkiäni – vielä.

Ruskopenkin yläosassa on ensimmäinen Gold Laced -loistokevätesikko avannut ensimmäisen kukkansa!

Pisimmällä olevat turkinlumikellot ovat todellakin pitkällä. Nämäkin elävät ruskopenkissä. Toisaalla, mäntyjen alla, ne ovat vasta nousemassa maasta. Kuva havainnollistaa senkin, miten hyvä olisi leikata kuivat perennanvarret ajoissa. Nyt se on vähän vaikeaa.

Sitten seuraa lumikello-oikaisu. Väitin tämän olevan 'Charlottea', mutta nyt, kun katson kookkaita nuppuja, totean, ettei voi olla. Sen pitäisi olla pienikukkainen lajike.

Tutustuin puutarhapäiväkirjani istutusmuistiinpanoihin tarkemmin. Toden totta; Charlottet elävät ihan toisessa päässä Rohania ja siellä on kyllä yksi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mutta tämä onkin kesällä 2023 istutettu 'Atkinsii', ja tämä myös kukki jo viime keväänä; miten en sitä muistanut.

'Atkinsii' on risteymälajike, jonka ulommat kehälehdet ovat todella pitkät, siitä nuo pitkulaiset nuput. Kun tulisi aurinkoinen päivä, kukkia myös avautuisi, mutta nyt tuntuu, että täällä lounaissaaristossa eletään kestokoleudessa ja pilvessä tai sumussa. Seuraava aurinkoinen päivä on luvassa vasta ensi maanantaille!

No, eipähän kevät etene liian nopeasti.

Rohanissa on tulossa kukkaan myös upea Helleborus atrorubens.

Ja siellä Rohanin toisessa päässä, missä Charlottekin asustaa, kukkii ihanan runsas puistolumikello 'Viridapice'.

Sekä – nyt jo – kriminlumikello. Tietääkseni tämän pitäisi olla selvästi myöhäisempi kuin edellisen kuvan 'Viridapice', joka kasvaa aivan tämän lähellä, mutta nyt ne ovat samanaikaisia. Lumikellojen aikataulut heittävät melkoisesti vuodesta toiseen.

Kriminlumikellon lajinimi plicatus tarkoittaa taitettua tai laskostettua. Suomen sana pliseerattu on samaa perua. Tämän lajin leveiden lehtien ulkoreunat ovat taittuneet taakse päin; se on varma tuntomerkki, sillä muilla lumikelloilla niin ei ole. Vertaa vaikka aiempaan kuvaan 'Viridapice' -puistolumikelloista: niillä on puistolumikellolle tyypilliset, hyvin kapeat lehdet, jotka ovat harmaanvihreät, kun kriminlumikellolla ne ovat selvästi kirkkaanvihreät.

Lopetan terveisiin kostealta kevätniityltä: siellä puistolumikellot, sekä kerrotut että yksinkertaiset, ovat täydessä kukassa, ja niityn laidalla kukkii puuteripaju 'Mount Aso'. Otin sen ympäriltä hetkeksi suojaverkon pois kuvaa varten, mutta viime keväästä viisastuneena pistin sen myös saman tien takaisin, ettei jänis ehdi katkoa versoja ja pilata tätä ihanaa näkyä vaaleanpunaisista pajunkissoista.

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Taitaa tulla huti

 Koska kukkii -haasteeseen nimittäin. Kolme päivää sitten veikkasin talventähden tulevan kukkaan vasta 11.4. – järkyttävän myöhäinen veikkausaika, mutta kun niistä ei ollut vielä näkynyt mitään ja maa on niin pirskatin roudassa. No, heti seuraavana päivänä löysin nuput.

Lauantaipäivä oli aamusta asti sumuinen ja kolea, niinpä en odottanut keväältä suuria edistysaskelia. Tällainen sää oli meillä muuten koko viikonlopun. Siinä, missä joka toisessa puutarhablogissa hehkutettiin upeaa keliä ja lämpöä, meillä värjöteltiin sumussa ja +2 asteessa.

Siitä huolimatta löysin talventähden nuput ruskopenkistä!

Olen istuttanut talventähtiä eri puolille puutarhaa. Ruskopenkki on keväällä aika märkä, mutta ainakin se on aurinkoisessa rinteessä, vaikka ylärinteestä valuukin koko ajan vettä. Se ei tunnu talventähtiä haittaavan. Nämä taitavat olla turkintalventähteä kapeista tukilehdistä päätellen.

Ruskopenkin yläosassa alkaa myös turkinlumikello kukkia, mikä hämmästyttää. Onpas täällä turkkilainen meininki. 

Turkinlumikello on ainakin omassa puutarhassani yleensä selvästi myöhäisempi kuin tähtilumikello ja sen monet risteymät, sekä muut aikaiset risteymät ja tavalliset puistolumikellot. Onkin aika jännää seurata, miten eri aikoina eri lumikellot eri keväinä kukkivat. Tänä keväänä turkinlumikello on yksi aikaisimpien joukossa, kun monina vuosina se on tullut kukkaan jopa kuukautta myöhemmin kuin aikaisimmat sukulaisensa.

Rinteessä ylempänä on Rivendellin jouluruusulaakso. Täältä olen jo osannut etsiä tavallisen puistolumikellon versoja ja nyt ne löytyivät. Takana on tarhajouluruusun kookas lehti, pari sen siementaimea on lumikellojen molemmin puolin.

Vieressä kasvaa pari isoa lehtosaarnea ja ne tuottavat ihanteellista lehtikatetta, joka maatuu nopeasti huippuhienoksi lehtomullaksi. Se on kaikkien kasvien mieleen eikä tuota aarretta tulisi mieleenkään siivota pois.

Muuttolinnut pitävät meteliä mennessään, niinpä ne tulee huomattua. Kurjet rääkyvät lähisuolla, laulujoutsenet töräyttelevät ja merihanhet kaakattavat yli lentäessään. 

Koleasta kelistä huolimatta on kevät!

Niin ja talventähden kukan avautuminen... taitaa mennä sivu suun, sillä tässä on kaupunkireissu. Mutta pääasia, että nuput löytyivät ja varmasti näen niitä kukassa jossain päin puutarhaani, vaikka ensimmäisen kukan avautumispäivämäärä jääkin luultavasti mysteeriksi.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Myyrän nakertama jouluruusu ja muita löytöjä

 Tänään löysin ensimmäisen jouluruusun kukan ja tulppaaninversot. 

Vanhan talon lämpimällä eteläseinustalla nousevat jo tulppaanit. Niiden versot on helppo tunnistaa terävänpuoleisesta kärjestä ja punerruksesta, lehti on myös reunoilta rullalla tyypilliseen tulppaanityyliin. Nämä taitavat olla pikkuista helakanpunaista 'Tiny Timo' -tulppaania, tai ainakin toivon niin.

Näiden vieressä nousee myös tämän kasvupaikan ensimmäinen huhtikurjenmiekka; toivon näkeväni kukkia, sillä viime keväänä ei 'Sheila Ann Germaney' kukkinut ollenkaan, ja juuri sitä tässä kasvaa.

Luulin, ettei yksikään jouluruusu ole vielä kukassa, mutta sitten löysin Rohanista tämän nupun. Ei tässäkään kyllä heteet näkyisi, eli nuppu ei olisi auki, ellei joku jyrsijä olisi syönyt siitä puolet. Hemmetin myyrät, ne eivät ole hävinneet maan kamaralta, olen tehnyt jo kolme näköhavaintoa. Jäiseen maahan ei nyt saa myyränloukkua laitettua, joten ei voi kuin odottaa maan sulamista ja lahtauskauden alkua.

Ensin ajattelin, että tämä on Helleborus atrorubens, mutta sitten muistin: tämä onkin se, jonka piti olla valkokukkainen tarhajouluruusu tummilla pilkuilla. Hyvä esimerkki siitä, että jos haluaa tietyn värisen tai mallisen jouluruusun, se on hankittava kukassa, sillä muuten tulee mitä sattuu – luotettaviltakin myyjiltä. Joskus olen saanut jopa aivan eri lajia kuin halusin.

Niin, palatakseni kukintaan. Ei kai tätäkään nyt virallisesti voi vielä kukaksi laskea, vaikka tavallaan näyttää siltä kuin kukka jo olisi auki, kun sen keskusta näkyy...

Päivän muita havaintoja: ihanaa, alppikello on elossa! Sain tämän viime vuonna ystävältä. Onpa se reipas!

Usea tärkeistä esikoistani on myös elossa ja oikein reippaina suorastaan. Nämä ovat musta-keltaisia ja ruskea-keltaisia Gold Laced -loistokevätesikoita ruskopenkissä.

Luulen, että tämän kirjoitettuani lueskelen puutarhapäiväkirjasta, mitä uutta istutin syksyllä mihinkin. On hämärä mielikuva, että hankin esimerkiksi jotakin uutta mukulaleinikkiä. Koska mitään ei enää syksyn istutuksista tässä vaiheessa muista, on nyt kiva kirjasta lukea, mistä niitä voi etsiä. Mukulaleinikkien lehtiä kun jo nousee.

Tänään oli aivan huippukaunis päivä. Ennustettu sumu ei toteutunut, sen sijaan oli todella lämmin – jossain vaiheessa oli yhdeksän astetta varjossa! Tassuttelimme Ransun kanssa ympäri pihaa.

Sisällä rosmariini voi edelleen käsittämättömän hyvin. En voi ymmärtää, sillä olen varmaan kymmenen kertaa yrittänyt sitä talvettaa siinä onnistumatta. Tietysti se ehtii vielä kuollakin ennen uutta kesää... joten nautitaan nyt niin kauan kuin iloa kestää. Kukkiakin on tullut koko talven ajan.

Rosmariinin kukat ovat tavattoman kauniit. Tässäpä sinulle naistenpäivän kukat, ole hyvä! Kauneuden lisäksi kimppu myös tuoksuu.

Ransu kävi ulkoilun päätteeksi levolle ja tuhisee pehmoiset naistenpäivätoivotukset kaikille teille, ihanat naiset siellä ruudun toisella puolella.

Alppikello Soldanella

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Söpöjä vaaleanpunaisia

 ja vähän muunkin värisiä.

Ensiksi sisäkukka: balkaninsyklaami. Näistä pikkuruisista kukista ei voi syklaami enää kauniimmaksi tulla.

Istutin kokeeksi yhden mukulan myös puutarhaan toissa syksynä; se ei liene enää elossa tällaisen talven jälkeen.

Yhä uusia lumikelloja puskee maasta, tosin kokemus osoittaa, että tästä voi kulua vielä kuukausi ennen kuin ensimmäinen kukka aukeaa! Täällä varhaisen kevään saaristossa ei kevät etene lainkaan niin vauhdilla kuin jossakin päin sisämaata – sitten, kun siellä kevät käynnistyy. Näiden lajike on 'Snow Fox', jo edellisessä jutussa mainittu.

Rohan on keväällä kylmä ja hyinen alue, silti siellä ovat 'Viridapice' -puistolumikellot raivanneet tiensä jään läpi.

Mutapuutarhaan vievä oja on jäässä, mutta jääkuoren alla lirisee vesi. Ensimmäiset lumikellot ojan partaalla ovat jo lähteneet kasvuun. Täytyy leikata kuivat perennanvarret, jotta ne näkyvät. Tämä on kuin kaksi eri paikkaa: keväällä paljas, kesällä rehevä, silloin kasvusto on korkeaa.

Jännitän, kukkivatko 'Cassata' -narsissit tänä keväänä. Nostin sipulit viime vuonna ja istutin ne harvempaan, sillä vuosi sitten ne eivät enää kukkineet, kun kasvoivat niin tiheässä. Näiden kasvupaikka on tavattoman lämmin, kivipengermän eteläpuoli. Joku sipuli on noussut aivan pintaankin, mutta sitä ei voi nyt auttaa, sillä maa on umpijäässä. Pinnalla on vain noin senttimetri sulaa mutalöllöä.
 

'Mount Aso' -puuteripajun ensimmäiset kissat ovat punertuneet päivässä.

Eilen löysin tarhajouluruusun ensimmäisen kukkanupun. Olen siirtänyt varsinaisesta jouluruusulaaksosta huonon eli hailean värisiä jouluruusuja aurinkoiseen ylärinteeseen hedelmätarhaan ja tämä on yksi niistä. Lämmin kasvupaikka vaikuttaa.

Ransu esittelee. Jouluruusua ei erota, mutta se on kuvan oikeassa reunassa.

Ransu painelee ylärinteeseen. Se on alkanut ulkoilla enemmän; tänään käynyt jo kolme kertaa pihalla! Lyhyesti kylläkin, mutta silti. Sisävessa-aika taitaa olla ohi.

Kuusenhavuiglun alla on syksyllä hankkimani unelmaruusu eli mandariiniruusu 'Kristine'. Ei ole mitään hajua, miten se on talvesta selvinnyt. Voi olla, ettei ole selvinnyt ollenkaan. Maa on niin jäässä ja tuli niin hemmetinmoiset pakkaset.

Hedelmätarhan rusokirsikka on kuitenkin varmaan hengissä – kukkia odotellessa!

Upea päivä, kerta kaikkiaan. Mittari näytti varjossa +5. Ransu lähettää terkkuja kaikille ystävilleen!

Ja huomuttaa, että hän on vähintään yhtä söpö kuin puuteripajun vaaleanpunainen pajunkissa.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusokirsikka Prunus sargentii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus