Vaaleanpunaisia (?) uutisia

 Tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen. On ollut koettelemuksia ja oppimiskäyrä on ollut melkoinen. Olen kokenut menetyksiä ja sitten sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat olleet äärimmäisen raskaita. Toisaalta olen oppinut niistä paljon: esimerkiksi sen, mihin vedän rajat. Se on hyvin tärkeää tiedostaa ja yhtä tärkeää on toimia sen mukaan.

Viimeisin koettelemus oli, kun Oma piha -lehti, jolle olen tehnyt töitä parikymmentä vuotta – pääosin yrittäjänä ja monta vuotta toimituspäällikkönä – päätettiin lopettaa. Tuosta noin vain. Muutaman päivän varoitusajalla, mikä on törkeää, sillä me kaikki lehden tekijät olemme yrittäjä/freelancerpohjalla. Meidän tulomme siis loppuivat lähes seinään.

Olen optimistinen ihminen, jolla on luottamus elämään. Nytkin asialla on hyvät puolet. Koska sisuunnun vastoinkäymisissä, otin yhteyttä Journalistiliiton lakineuvontaan ja nyt me lehden ydintekijät saamme edes jonkinlaisen "irtisanomisajan" korvauksen. Avustajille korvataan kuluja niistä jutuista, joita ei julkaistakaan.

Sisua demonstroi syysvuokko 'September Charm', jossa on edelleen pari kukkaa – nämä ovat kai viimeiset, viimein! Lajike pitäisi nimetä uudelleen: 'August to November Charm'.

Toinen asia, jonka tein heti, oli hakea jotakin työtä tai tehdä jokin yhteistyöehdotus joka päivä. Tiedän, että jos lamaannun, se lamaannuttaa minua vain lisää. Jos teen jotakin olosuhteita parantaakseni, vaikka kuinka vähän, mutta päivittäin, ylläpitää se toimeliasta ja toiveikasta oloa.

Yksi pieni rusolaukkaneilikan kukinto (lajike on 'Düsseldorfer Stolz') riittää...

... ja kohta kukkia voikin olla jo enemmän! Tämä on tosin eri laukkaneilikka, kirjavalehtinen 'Nifty Thrifty'. 

Niinhän siinä sitten kävi, että minulla on nyt parikin osa-aikaista työtä, pari mahdollista kirjaprojektia ja pääsin jopa haastatteluun yhdestä projektinjohtajan pestistä, josta kuvittelin, ettei minua siihen edes harkita.

Oli hyvin jännää huomata, että aivoni suorastaan surrasivat ideoita siitä, mitä kaikkea voisin tehdä tai mihin tahoon ottaa yhteyttä. Aivoni toimivat ihan itsekseen ilman, että yritin pohtia asioita. Ne siis pyrkivät toimimaan parhaakseni, auttaa. Ihmisen keho ja sen viisaus ei lakkaa hämmästyttämästä.

Kun uusien työkuvioiden päälle tuli vielä irtisanomisajan korvaus, voi sanoa, että aurinko paistaa kivenkoloonkin. Kuvassa on sinnikkäästi kasvimaan kiveykselle pyrkivä koristemansio Lipstick.

Oikeastaan asia on niin, että vuosikausia mahdollisesti kuolevan lehden kanssa työskentely on ollut raskasta. Sen mahdollinen loppu on kolkuttanut takaraivossa, samoin kysymys: mitä sitten teen?

Yhtäkkiä se sitten loppui, ja vaikka tapa oli erittäin ikävä ja epäeettinen, huomaan, että minun osaamistani arvostetaan ja minua halutaan moneen. Olo on toiveikas ja energinen.

Vähän kuin tämä kukintonuppuja täynnä oleva heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense). Tämä demonstroikoon myös ryhmän voimaa, sillä me Oma piha -lehden tekijät olemme pitäneet yhtä – tässäkin tilanteessa. Olemme taistelleet oikeuksistamme yhdessä.

Puska on suorastaan täynnä kukkimispotentiaalia, ja vähän samanlainen olo on minullakin.

Oli pakko ottaa heidestä kokovartalopotretti, vaikka ei sen kokoa ja nuppujen määrää kuvasta silti oikein näe. Korkeus on jo pari metriä, leveys lähes saman ja nuppuja varmaan sata – ja niihin jokaiseen avautuu lukuisia kukkia! Jos vain talvi – tai loppusyksy – on suotuisa. Osa kukista on jo auki, ja jos syksy jatkuu lauhana, voi pääkukinta mahdollisesti tulla jo tämän vuoden puolella.

Olo on ollut niin energinen, että sain tehtyä pergola/aitaprojektin puutarhan länsilaidalle. Tämä alkoi jo pari vuotta sitten, kun tilasin pihani keskeltä kaadetusta kuusesta puutavaraa meidän saarella olevalta reippaalta mieheltä, joka on perustanut tänne muun muassa sahan. On niin huippua, että täällä saa vaikka omasta puusta mittojen mukaan sahattua puutavaraa pihaan asti tuotuna!

Tolpat sain viime vuoden alkusyksyllä, mutta en ehtinyt silloin muuta tehdä kuin mitata niille paikat ja pystyttää ne. Näiden pitäisi nyt olla sellaiset tolpat, joilla kuvassa näkyvä aaltoileva verkkoaita pysyy suorassa. Sen kiinnittäminen ja vanhojen heppoisempien tolppien poisto jäi huomiseen, päivänvalo loppui kesken ja nälkäkin tuli.

Voin kirjoittaa pergolaprojektistakin lähemmin, mutta loppuun haluan kertoa, että yksi ihana uusi yhteistyökumppanini on Viherpeukalot, joilta olen vuosien saatossa tilannut hyvin paljon kasveja. Heidän verkkokauppansa uudistui kesän aikana ja nyt siellä on Viherpeukaloiden vinkit -sivu, jossa on jo joitakin kirjoittamiani tekstejä. Sivu löytyy täältä: KLIK.

Olen niin iloinen tästä yhteistyökuviosta! Halutessasi voisit kommentissa kertoa, mistä aiheista haluaisit, että kirjoitan – mistä kaipaat tietoa?

Koristemansio ×Comagaria rosea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Syysvuokko Anemone hupehensis