Esikkoja ja lisää esikkoja

Viime yönä meni maa valkoiseksi – no, pääosin valkoiseksi – joten ajattelin piristää päivää esikkojen avulla. Pihallani on muutamaa esikkolajia ja tänä keväänä toivottavasti muutama lisää! Tämä on Särkän perennataimistolta hankittu "Railinesikko", pohjoisesta löydetty laji. Tämä kukkii esikoistani ensimmäisenä, tämä kuva on otettu 7. toukokuuta viime vuonna.

I have started a bit of a Primula collection. It happens to be a flower I so adored as a child in my parents' garden. This species is found in northern Finland and distributed by Särkän perennataimisto.

Itse istuttamani esikot ovat vielä niin nuoria, että kukinta on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Istutin "Railin" ja tässä takana näkyvän valkokukkaisen palloesikon kaksi vuotta sitten, ehkä niissä on tänä keväänä jo runsaammin kukkia. "Railissa" on ainakin nyt jo näkyvissä reipas lehtiruusuke, palloesikossa myös.
Tämä on yhdentyyppinen metsäpuutarha, tai puolivarjoisa kevätniitty saarni-vaahterarivin katveessa. Edessä kukkii tarhavarjohiippa, sen vasemmalla puolella hämyvuokko, sekin Särkän perennataimistolta hankittu. Joka puolella näkyvät pyöreät lehdet maanpinnalla kuuluvat mukulaleinikille. Se ei ole minusta hankala rikkaruoho tai oikeastaan rikkaruoho lainkaan.

This is my spring garden (flowers in May).

Kevätesikot kasvoivat tontillani jo valmiiksi, niinpä niiden matto on runsas. Keskellä on yksi tarhajouluruusu, nyt sillä on pari kaveria, jotka availevat lehtiruusukkeitaan (siellä ohuen lumikerroksen alla).

These cowslips are natives in my garden. The hellebore is not but it thrives so I planted some more in the autumn to keep it company.

Lukijat ehkä muistavat loistokevätesikon, jonka ostin viime keväänä puutarhamessuilta. Se kukki silloin ja uudestaan koko loppuvuoden heinäkuulta joulukuulle. Mietin, mitenköhän se jaksaa tänä vuonna. Lehtiruusuke on jo runsas ja toden totta, sieltä on taas nousussa jos ei nyt lapsen nyrkin (en ole varma minkä kokoinen on lapsen nyrkki) niin ainakin Ransun jättitassun kokoinen nuppuryväs!

This primula flowered last spring when I bought it, then repeated from late July to December and is now showing buds again. A hard working one!

Sitten on vielä huone-esikko, joka viihtyy satunnaisesta kuivumisesta huolimatta. Tätä pitää kastella niin usein, että minun täytyy muistaa kaupunkikäyntien ajaksi nostaa se varjoon tästä lounaisikkunan paahteesta. Pelargoneille tämä on juuri sopiva paikka. Hassu ohikukkinut pulloharja on Bellevalia longistyla.

Syksyn lempeiden sateiden alla istutin pihalleni uusia esikoita: tähkäesikkoa, tavallista liilakukkaista palloesikkoa ja kirjoesikkoa. Aiemmin kesällä istutettu etelänkevätesikko on jo kasvattanut kauniin lehtiruusukkeen!

Lopuksi, jotta kukaan ei luulisi että täällä on lumetonta, tässä tämänaamuinen kuva. Lunta satelee tälläkin hetkellä.

It's snowing!

Päivän taikapähkinäkuva. Tunnelmallista lauantaita!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Huone-esikko – Primula obconica
Hämyvuokko – Anemone nemorosa forma caerulea
Kevätesikko – Cowslip – Primula veris
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Palloesikko, valkokukkainen – Primula denticulata 'Alba'
Railinesikko – Primula 'Raili'
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tähkäesikko – Primula vialii

Kaikki näkyy

Tämä aika, jolloin lumi on sulanut ja toisaalta talvi on painanut viime kesänä tasoitetut maa-alat lommoille ja kummuille ja heinikotkin littaan, on erinomaista pihatyöaikaa. Nyt näkyvät maanmuodot selkeimmin.
Hienon sään siivittämänä olen ähissyt ja puhissut pyöritellessäni kiviä ja kärrätessäni maata.
Vanhan talon edustalla on vielä kivipankki, josta voi ottaa materiaalia jos vain jaksaa pyörittää. Muutamaa kiveä en saa hievahtamaankaan, niihin pitää pyytää apua. Mutta muuten olen jo aloittanut vuotuisen kivenpyörityksen: pienempiä kottikärryillä, suurempia nokkakärryillä ja niitä, minkä kanssa en saa edes nokkakärryjä liikkeelle, käsin pyörittämällä. Kivet ovat peräisin multapenkkaperustuksesta, joka muuttuu tänä kesänä rossipohjaksi.

Now, before the vegetation starts to grow the garden's structure and its defects can be clearly seen. Last days I have been rolling stones, he he, shovelling dirt and sweating, sweating. But it's best done now – if the weather is good, there is such joy in being outdoors, so much energy, but the borders don't require much work and there isn't much in them to distract from the groud work.
In June, it is a different story, then the jungle begins to show and there is no hope seeing much at ground level (last three images are taken in early June).

Harvemmin kuljen taloni ohi kylätietä pitkin, mutta kun muutama päivä sitten kuljin, huomasin, että pihassanihan näkyy jotakin rakenteentapaista. Alempi kivirivi on jotakin perustusta tai pengerrystä, joka paljastui kun sen vain kaivoi esiin. Sen takana olevaa pienempää kiviriviä pyörittelin viime syksynä ja se työ jatkuu. Pengerrysten välissä on pihapolku. Keltainen talo ylhäällä on naapurin.
Piha näyttää jopa siistiltä tähän aikaan vuodesta. Mutta sehän on vain silmänlumetta. Holtittomuus alkaa kesäkuussa ja elokuussa piha on täysin kuriton. Eikä rakenteista tai rakenteettomuuksista näy silloin mitään.

Pengerryksen edustan kukkapenkki kesäkuun alkupäivinä. Kukassa on vuorijumaltenkukka ja sen vieressä unelmatädyke (kiitos Nina Min Edenistä!). Etualalla nousevat sulkavaleangervo 'Chocolate Wingin' kupariset lehdet. Kasveja tunkee joka kivenraosta.

Holtittomuutta lisäävät kaikenmaailman kivikasat. Etualan sininen öljytynnyri on kylläkin ihan oikealla paikallaan keräämässä kuistin räystään sadevettä.

Pihapolku saunalle päin edelleen kesäkuun alkupäivinä. Huh huh. Mutta ihanan vehreää!
Holtitonta perjantaita!

Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Tunnustussuma

Ihania tunnustuksia on sadellut viime päivinä oikealta, vasemmalta ja keskeltä ja olen kokonaan unohtanut kirjoittaa niistä! Niinpä tässä pieni tunnustuspostaus, toivottavasti en unohda yhtäkään. Nämä lämmittävät mieltä, kiitos kaikille!
Tämä inspiroiva tunnustus tuli Amalialta Kolmannen kerroksen viidakosta. Hän kertoo asiantuntijan ottein huonekasveista mutta myös piharakentamisesta ja puutarhakasveista. Tällä hetkellä viidakko asustaa Saksassa ja blogissa saakin ihailla myös mukavia kevätkukkien kuvia!
Tunnustukseen liittyy kolme kysymystä, mutta vastasin niihin tässä vastikään, kirjoitus löytyy täältä.

Tähän väliin on pakko kertoa, että pihalla kukkii muutakin kuin taikapähkinä ... tässä talventähti.

Tämä kauniin blogin tunnustus tuli Myrskyltä Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogista. Siellä komeilee upea raitapaitapoika, kannattaa käydä katsomassa!

Uuden metsäpuutarha-kukkapenkin maustesahramit nousivat jo syksyllä, sillä tämä on syksyllä kukkiva laji, mutta ne eivät vielä intoutuneet kukkaan – nämähän pääsivät maahan vasta marraskuun puolella. Lehtiruusukkeet ovat nyt selvästi tuuheutuneet. Ensi syksynä sitten tulee kukkia... hyvä, kun keräävät voimia sipuleihinsa.

Tämä ihanan blogin tunnustus tuli Neitoperholta Hyppysellinen fantasiaa -blogista. Se on elämänmakuinen blogi, jossa seurataan luontoa, vuodenkiertoa ja hurmaavan Junnu-kissan elämää, jolla on toki myös oma sivublogi.

Tähän kuuluu tehtävä, nimittäin pitää kertoa seitsemän satunnaista faktaa itsestään. Hmm...
1. Minulla on tälläkin ketkellä telkkari päällä olohuoneessa, vaikka en ole siellä eikä siellä ole kukaan muukaan. Minua ovat aina ärsyttäneet ihmiset, joilla on telkkari päällä ilman että sitä katsotaan. Mutta kun tulin vain vähän käväisemään keittiössä, olen oikeastaan koko ajan menossa katsomaan telkkaria...
2. Kudon aina katsoessani telkkaria, siis ihan aina. Jos ei ole kudinta, kestän sitä ehkä yhden illan, mutta sitten on mentävä ostamaan lankaa ja puikot, jos niitä ei muuten ole.
3. Olen superhuono laittamaan ruokaa eivätkä minua kiinnosta telkkarin ruokaohjelmatkaan yhtään. Vain yhtä katson jos se sattuu tulemaan vastaan, nimittäin Ruotsin Halv åtta hos mig. Sen juontaja on lyömättömän hauska, paljon parempi kuin muunmaalaiset lajitoverinsa.
4. Olen myös huono kasvattamaan omaa ruokaa. Kylvän kyllä innolla, mutta kukkapenkkien hoito menee aina kasvimaan edelle enkä muista korjata satoakaan, koska en laita ruokaa.
5. Edellisistä jo selvisi rivien välistä, että syön kuin poikamies. Nakit ja perunasalaatti rulettaa, samoin pakastepizzat ja kaikki valmisruuat. Jos kotisaarellani olisi pikaruokaravintola, olisin sen kanta-asiakas.
6. En koskaan herää ennen aamuyhdeksää ellei ole pakko. Kymmeneenkin saattaa mennä.
7. En koskaan mene nukkumaan ennen puoltayötä ja sitten luen noin kahteen.

Tulppaaninversot ovat jo aika pitkällä, olen iloinen, etteivät peurat ole vielä näitä syöneet. Käyn joka aamu tarkistamassa, ovatko versot tallella. Nämä ovat kai leiskuvanpunaista papukaija-tulppaania.

Tämä ihanan blogin tunnustuksen lähetti Elina Memento morista. Siellä eletään vilkasta kotielämää kolmen nuoren kissasisaruksen kanssa, jotka ovat kaikki kauniin punaisia. Elina myös opiskelee entisöijäksi ja kertoo töistään sekä kodistaan, ruuanlaitosta, remontista ja sisustuksesta kissojen terveyden ehdoilla.
Tähänkin tunnustukseen kuuluu seitsemän satunnaista faktaa, mutta ehkä nuo ylläolevat karmeat paljastukset jo riittävät...

Tunnustuksia pitäisi jakaa eteenpäin, mutta jätän tällä kertaa nimeämättä blogeja erikseen, tunnustuksen saa ottaa oma-aloitteisesti mukaansa ja tunnustaa!

Lopuksi päivän pakollinen taikapähkinäkuva, näistä ette saa lomaa ennen kuin kukinta loppuu!

Hamamelis × intermedia 'Diane'

Maustesahrami – Crocus sativus
Papukaijatulppaani – Tulipa gesneriana Papukaijatulppaanien ryhmä
Talventähti – Eranthis hyemalis

Kissapojat kukkapenkissä

Tuuli tuivertaa turkkia, mutta se ei haittaa, kun ulkona voi tutkia kaikenlaista. Katseet ovat valppaat!

Ransu astelee määrätietoisesti englantilaisen muotopuutarhani penkissä, reunan multatila on vielä täyttämättä (siihen tulee puksipuita).

Miehekäs profiili ♥ – Ransusta on tullut Äijä.

Valpas vartiokatse. Vaviskaa vesimyyrät!

Musti on kylläkin Pomo, siitä ei ole mitään epäselvyyttä.
Taisi naapuri liikuskella pihallaan, kun pojat tapittavat samaan suuntaan. Turha kuvitella voivansa tehdä täällä mitään huomaamatta.

The cat boys totally enjoy the spring!

Vielä viisi päivää sitten kaupungissa Musti unelmoi omasta maasta tassujen alla, nyt on kaikki toisin (ja hyvin)!
Ostin kukkakaupasta pari kirjopikarililjaruukkua, kun en voinut vastustaa niitä alkuunkaan.

Entisen lipputangon ympärillä on kostea niitty, jossa on mm. kirjopikarililjaa ennestään, mutta ainahan sitä voi siihen lisääkin istuttaa... kun maa ensin sulaisi; tässä kosteassa, katajan ja parin männyn varjostamassa kohdassa maa onkin vielä jäässä. Kukat saavat odotella ruukuissaan.

The ground in my damp meadow is still too frozen for planting these snake's-head fritillaries, so they have to wait in pots.

Lopuksi vielä pakollinen päivän taikapähkinäkuva:

Iloista päivänjatkoa!

Kirjopikarililja – Snake's-head fritillary – Fritillaria meleagris
Taikapähkinä – Witch hazel – Hamamelis

Onpa rikkaruohojen kitkeminen mahtavaa

Eilen innostuin kitkemään oikein tosissani. Innostus piti käyttää hyväksi, sillä en todellakaan ole näin maaninen kitkijä enää kesällä. Mutta nyt tuntui juhlan aiheelta voida puuhailla mullassa!
Märkä syksy ja sen jälkeen jäätynyt maa ovat nostaneet monivuotiset rikkakasvit ihan pintaan, ne tarvitsee vain poimia pois. Vastaavasti perennoja täytyy istuttaa vähän syvempään, sillä nekin ovat nousseet, mutta niiden juuret ovat yleensä vähän syvemmällä. Pieni kuningassaniainen oli noussut myös pintaan, toivottavasti se on selvinnyt hankalasta talvesta.
Näin olen saanut kitkettyä rönsyleinikkiä vaikka kuinka, se on märän savimaatontin vitsaus. Sen ja voikukan vihreät lehtiruusukkeet oikein vetävät huomion itseensä vasta versovien perennojen lomassa.
Tämä kohta saunan nurkalla on tonttini märin, syksyllä vesi lirisi jopa pihapolun yli tuosta missä kottikärryt ovat. Yleensä se lirisee polun alitse pientä salaojaa myöten, keväisin sieltä kuuluu jatkuva pieni pulina.

Pulina saa alkunsa tästä. Pihapolun ylärinteen puolella on aina keväisin lampi, johon rinteen valumisvedet päätyvät. Nyt siinä oli lampi myös syksyllä, saa nähdä miten kasvit ovat siitä selvinneet. Vasemmalla keltakurjenmiekka nousee reippaana, mutta sehän onkin omiaan juuri tällaisiin olosuhteisiin.

Päivänliljat ja siperian-kurjenmiekat versovat jo reippaasti. Kuningassaniainen on tuolla, missä on sininen lappu. Tiilenpalasia onkin kaikkialla, koko pihani on täynnä muinaisen romun ja rakennus-materiaalin sirpaleita, lasinpalojakin on taas noussut pintaan vaikka kuinka, ne täytyy kerätä. Posliiniastioiden paloja löytyy myös, kerään ne talteen tulevia mosaiikkiprojekteja varten (sitten kun ei ole enää muuta tekemistä).

This spring is wonderful for weeding! The creeping buttercup – such a nuisance in my garden – can be spotted and lifted easily. The reason for this is a long very wet autumn followed by ground frost, which lifted the roots. This means that I have had to replant quite a few of the perennials too, hoping they have survived. Mostly they have deep enough root system but I fret about my little Osmunda regalis -baby.

Pihallani on kaikenlaista kokeilussa. Syksyllä ostin pienen, syksyisiin ruukkuistutuksiin markkinoidun pihaorjanlaakeri 'Blue Princen'. Se voi kasvaa myös pihamaassa. Pidän orjanlaakereista paljon enemmän kuin mahonioista (taas asioita, joita en osaa selittää sen kummemmin). Tämä näyttää viihtyvän erinomaisesti suuren katajan varjossa.
Viime syksyhän oli istutussyksyjen aatelia; pitkä, lämmin ja niin kostea, että kasvit saivat erinomaisen lähdön juurtumiselleen. Istutin hulluna kuin viimeistä päivää (joka johti siihen alaselän kramppiin!). Olin niin kiitollinen ja iloinen taimien puolesta. Voiko puutarhuri enempää toivoa: lämmin, pitkä ja kostea syksy ja aikainen kevät? Ei minustakaan.

Ylemmän kuvan orjanlaakeri ja tämä taikapähkinä pääsivät maahan vasta marraskuun puolella, kun ne ensin löysin kohta talveksi sulkevan taimimyymälän alennusmyynnistä.

Lopuksi pakolliset päivän KAKSI kuvaa taikapähkinä 'Dianesta'...
Innostavaa päivänjatkoa!

Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae
Päivänlilja – Hemerocallis
Taikapähkinä – Hamamelis

Puutarhamessut Turussa

Tänä viikonloppuna ovat tämän kevään ensimmäiset puutarhamessut. Turun Puutarhan kevät -messujen etu on mukava messukeskus, jonka päähalli on neliön muotoinen. Siihen kun laittaa keskelle näyttävän istutusalueen, ovat kojut sen ympärillä kodikkaasti kuin torilla ikään. Monien muiden messuhallien kalustehallimaista tunnelmaa ei ole.

This weekend saw the first garden fair of the year, in Turku. Here are some images of its show planting with a green wall.

Tämänvuotinen messuistutus on niin näyttävä kuin mitä messuilta sopii odottaa. Hallin kattoon asti ulottuva viherseinä on kerrankin tarpeeksi tehokas. Turun messuilla on ennenkin osattu tämä, mutta muilla Suomen messuilla näyteistutukset ovat yleensä tilaan nähden liian pientä tai mitäänsanomatonta piperrystä.
Viherseinän molemmista päistä suihkuaa vesi alas. Kummun juurelle on istutettu lehteen puhkeavia lehtikuusia – hyvä valinta, puu on hyvin kaunis, keväisen raikkaanvihreä ja sopivan läpinäkyvä.

Kumpu on peitetty massaistutuksin, minusta aika taitavasti. Kasveja on käytetty tiheästi ja tarpeeksi suurina pintoina, jolloin tulos ei ole sillisalaatti, toisaalta ei myöskään niin, että jokaista lajia olisi sama määrä, jolloin tulos olisi luonnoton. Kivien reunustama puro valuu rinnettä alas ja päätyy pieneen saniaisten reunustamaan altaaseen lehtikuusten juurelle.

Sama istutus toiselta puolelta.

Muut kotimaiset messut jäävät minulta tänä keväänä väliin, mutta parin viikon päästä ovat Tukholman Nordiska trädgårdar -messut. Sieltä on lupa odottaa erikoisuuksia, joita kotimaisilta messuilta on vaikea löytää. Keskustelin asiasta tutun taimiviljelijän kanssa ja hän arveli, että kun messupaikat ovat niin kalliita, täytyy osastoilla myydä paljon volyymiä eli narsissia, jouluruusua ja helmililjaa, kun niitä kaikki ostavat. Hyötykasvejakin oli tarjolla aika paljon, mutta en ole innokas hyötykasviviljelijä, vaikka pitäisi olla.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa ovat viimevuotisilta Nordiska trädgårdar -messuilta. Kaupunkiviljely ja parsanjuurakot ovat siellä jokavuotinen näky, mutta tiedän, että siellä on myös erikoiskasvien myyjiä. Säästän pennoseni siis sinne. Turusta mukaan tarttui ainoastaan aprikoosinvärinen tarhakurjenmiekka ja vanhan suosikkini 'La Campanella' -verenpisaran pieni taimi, sen pienet violetti-valkoiset kukat ovat verenpisaroista kauneimmat.

Lopuksi vielä pakollinen päivän taikapähkinäkuva:

Aurinkoista päivänjatkoa!

Lenholmenissa ja kotipihalla

Onpahan kuvapläjäys. Parilta viime päivältä on kertynyt parisataa kuvaa. Turun puutarhamessuiltakin on muutama kuva, mutta aloitetaan näistä.
Kotimatkani kulkee Lenholmenin kautta, jonka on tammien ja katajien kansoittama rantahaka on aivan saaristotien vieressä Paraisilla. Lenholmeniin voi tutustua paremmin luontopoluilla. Paikka on luonnonsuojelualuetta varsin monipuolisine biotooppeineen.

This is a nature reserve on my way home: former pastures with oak and juniper in Lenholmen. In the summer there are sheep to keep the undergrowth in check. Grazing increases biodiversity greatly but since most of the former smallholdings in the archipelago have turned to summer residences, the are no longer many animals to do the work.

Kesällä tässä on usein lampaita laitumella. Paikan upeutta lisää merinäköala ja vastapäinen Lofsdalin kartano. Haat ovat kovasti vähentyneet viime vuosikymmeninä, varmaan muualtakin mutta ainakin saaristosta, kun pientilat ovat muuttuneet kesähuviloiksi. Eläinten pito kotitarpeiksi mielletään sitä paitsi nykyään melkeinpä vanhanaikaisten sinnittelijöiden hommaksi, mikä on järjenvastainen ajatus. Mikäpä on sen järkevämpää kuin ravinnon kasvatus? Eläinten pito teettää työtä ja paperityötäkin, mikä ei kannusta.

Sinivuokon lehtiä näkyvissä!

Hepatica nobilis grows naturally in light wooded areas.

Kun kuvasin hakamaita, Ransu oli ilmeisesti sitä mieltä, että matkan olisi syytä jatkua ja oli itse siirtymässä rattiin. Onneksi sen tassut eivät yllä samanaikaisesti starttaamaan ja polkemaan kaasua, muutoin olisin joutunut juoksemaan auton perässä lossirantaan.

Ransu wanted to get on with getting home, if he had long enough legs I'm sure he would have started the car and I would have run behind it.

Kotona ei ole lunta kuin pari hyppysellistä.

At home, at last! There is no more snow, or very little.

Taikapähkinä on nyt täydessä kukassa! Lisää kuvia tästä ja muusta keväisestä lähipäivinä...

Hamamelis 'Diane' is now in full bloom. Boy am I glad not to have missed it!

Matkakuvia

Aika moni juttu tässä blogissa alkaa sanoilla: selasin kuva-arkistoja... Niin tämäkin. Kirjoitin artikkelia Monacon kaktuspuutarhasta ja huomasin, että olin laittanut blogiin vain ohimennen Rivieran-kuulumisia, kun siellä syksyllä kävin. Niinpä käydään nyt hetki Monacossa, kun kevään eteneminen pihoissamme on vielä hidasta.
Tässä presidentinpalmuja (Washingtonia) kasinon edustalla.

I went to the French Riviera and Monaco in October and now realised I didn't much write about it. Not that I much write now either, but let's look at some plants!

Senna didymobotrya, taustalla vanhaa kaupunkia.

Tulimarja (Pyracantha).

Loistojahtimus maximus.

Tämä on minusta ehkä kaunein Välimeren puutarhakasveista: Etelä-Afrikasta kotoisin oleva sinilyijykukka (Plumbago auriculata). Värikästä torstaita!

I just love the sweet blue of Cape leadwort. Have a lovely Thursday!