Onpa rikkaruohojen kitkeminen mahtavaa

Eilen innostuin kitkemään oikein tosissani. Innostus piti käyttää hyväksi, sillä en todellakaan ole näin maaninen kitkijä enää kesällä. Mutta nyt tuntui juhlan aiheelta voida puuhailla mullassa!
Märkä syksy ja sen jälkeen jäätynyt maa ovat nostaneet monivuotiset rikkakasvit ihan pintaan, ne tarvitsee vain poimia pois. Vastaavasti perennoja täytyy istuttaa vähän syvempään, sillä nekin ovat nousseet, mutta niiden juuret ovat yleensä vähän syvemmällä. Pieni kuningassaniainen oli noussut myös pintaan, toivottavasti se on selvinnyt hankalasta talvesta.
Näin olen saanut kitkettyä rönsyleinikkiä vaikka kuinka, se on märän savimaatontin vitsaus. Sen ja voikukan vihreät lehtiruusukkeet oikein vetävät huomion itseensä vasta versovien perennojen lomassa.
Tämä kohta saunan nurkalla on tonttini märin, syksyllä vesi lirisi jopa pihapolun yli tuosta missä kottikärryt ovat. Yleensä se lirisee polun alitse pientä salaojaa myöten, keväisin sieltä kuuluu jatkuva pieni pulina.

Pulina saa alkunsa tästä. Pihapolun ylärinteen puolella on aina keväisin lampi, johon rinteen valumisvedet päätyvät. Nyt siinä oli lampi myös syksyllä, saa nähdä miten kasvit ovat siitä selvinneet. Vasemmalla keltakurjenmiekka nousee reippaana, mutta sehän onkin omiaan juuri tällaisiin olosuhteisiin.

Päivänliljat ja siperian-kurjenmiekat versovat jo reippaasti. Kuningassaniainen on tuolla, missä on sininen lappu. Tiilenpalasia onkin kaikkialla, koko pihani on täynnä muinaisen romun ja rakennus-materiaalin sirpaleita, lasinpalojakin on taas noussut pintaan vaikka kuinka, ne täytyy kerätä. Posliiniastioiden paloja löytyy myös, kerään ne talteen tulevia mosaiikkiprojekteja varten (sitten kun ei ole enää muuta tekemistä).

This spring is wonderful for weeding! The creeping buttercup – such a nuisance in my garden – can be spotted and lifted easily. The reason for this is a long very wet autumn followed by ground frost, which lifted the roots. This means that I have had to replant quite a few of the perennials too, hoping they have survived. Mostly they have deep enough root system but I fret about my little Osmunda regalis -baby.

Pihallani on kaikenlaista kokeilussa. Syksyllä ostin pienen, syksyisiin ruukkuistutuksiin markkinoidun pihaorjanlaakeri 'Blue Princen'. Se voi kasvaa myös pihamaassa. Pidän orjanlaakereista paljon enemmän kuin mahonioista (taas asioita, joita en osaa selittää sen kummemmin). Tämä näyttää viihtyvän erinomaisesti suuren katajan varjossa.
Viime syksyhän oli istutussyksyjen aatelia; pitkä, lämmin ja niin kostea, että kasvit saivat erinomaisen lähdön juurtumiselleen. Istutin hulluna kuin viimeistä päivää (joka johti siihen alaselän kramppiin!). Olin niin kiitollinen ja iloinen taimien puolesta. Voiko puutarhuri enempää toivoa: lämmin, pitkä ja kostea syksy ja aikainen kevät? Ei minustakaan.

Ylemmän kuvan orjanlaakeri ja tämä taikapähkinä pääsivät maahan vasta marraskuun puolella, kun ne ensin löysin kohta talveksi sulkevan taimimyymälän alennusmyynnistä.

Lopuksi pakolliset päivän KAKSI kuvaa taikapähkinä 'Dianesta'...
Innostavaa päivänjatkoa!

Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae
Päivänlilja – Hemerocallis
Taikapähkinä – Hamamelis