Paksu jää merkitsee tietenkin jäätietä, mutta ennen kuin sillä uskaltaa ajaa ja toisaalta myös jään alettua sulaa on turvauduttava ilmatyynyalukseen, joka minun tapauksessani on aika tuskallista: sinne on kannettava autosta kissankopat, pyykki- ja ruokakassit sekä saaresta poispäin lukemattomat tilauspaketit, sillä maaliskuu on Elsan lempituolin kiireisintä aikaa.
Jos vain asiakkaat joskus tietäisivät, miten monta hikipisaraa pakettien lähettämisen eteen on vuodatettu, he saattaisivat hämmästyä! Paketteja on kuskattu saaren rantaan pulkalla, maitokärryillä ja potkukelkalla ja jopa käsin kantamalla kahlaten paksuimpien kinosten yli, paketit on kannettu ilmatyynyalukseen ja sieltä taas autoon... Aika eksoottista. Alan ymmärtää, miksi useimpia ei haittaa jos tilaus viivästyy, kunhan ensin kerron miten paketit lähtevät matkaan.
Winter travelling in the archipelago: the yellow barges run all winter, but if there is much ice the ferry doesn't. This winter was short and mostly so mild that despite the sea ice the ferry could run all winter. That is a relief to me, since before and after the ice gets strong enough to drive a car on it we have to travel by hovercraft, which means carrying all the baggage, cats, laundry and food from the car to the craft and then again from the craft to the house by sleigh, wheelbarrow or anything that seems fit for the job. With my web shop orders it is the same in reverse. March is the busiest month of the year for my shop and also the most likely for the ferry not to operate, sometimes a challenging equation.
Kuvassa Seilin saaren yhteysalusrantaa.
This is part of the winter travelling: the ferry stops at Seili (Själö), which is at the opposite direction, lengthening the ferry travel to nearly three hours. First I drive at least three hours by car to the ferry. The trip home from the city is a whole day affair.
At the ferry. The boys have their litter box in the car.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Ei tuota nyt ihan eksoottiseksi matkanteoksi arvaa nimittää, lähinnä kuulostaa siltä, että on täyttä työtä.
ReplyDeleteKissat näyttävät kyllä ottavan tosissaan: ei yhtään näytä seikkailunhaluisten ilmeiltä.
Kaikkea hyvää kevääseenne!
No juu... eksoottista se ei ole itselle, mutta varmaan toisista kuulostaa siltä. No pojat nyt ovat aina sitä mieltä, että miksi kotoa pitää lähteä ylipäätään mihinkään!
ReplyDeleteKiitos samoin!
Onpa tuimat ilmeet :D
ReplyDeleteHuh, huh, tuota pakettien roudaamista. Olenhan tiennyt että matkanteko on hankalaa jäiden ollessa pahimmillaan, mutta näin vaikeaa. Hyvä kun valotat tilannetta. Se yrittäjän arki ei ole aina helppoa. Mutta se antaa tietynlaisen vapauden ja toivottavasti mukavia asiakkaita.
ReplyDeleteVoi noita veljesparkoja, tiluksille kun pääsevät niin helpottaa.
Sinuakin helpottaa kun pääsit kevään etenemistä seuraamaan puutarhaasi, meille kertomaan ja kuvaamaan kevään ihmettä:)
Ymmärrän hyvin, että pakettien kuljetus on hankalaa. Asumasi saaristo on minulle tuttua vuosikausien purjehdusreissuiltamme. Talvella siellä onkin sitten ihan toista kuin kesähelteillä.
ReplyDeleteOlen monesti miettinyt, miten lemmikit mahtavat hahmottaa tuon kulkemisen. Meillä on koira häkissä auton takana. Niinpä hänellä ei ole ainakaan visuaalista tietoa, siitä mennäänkö lautalla vai jäitä pitkin, kun on pieni, eikä yllä kurkistelemaan takaikkunasta. Kilpikonnista jouduimme luopumaan, koska niiden kuljetttaminen edestakaisin olisi ollut aivan epäinhimillistä. Eivät näytä kissatkaan kovin nauttivan :D
ReplyDeleteMindy; Älä muuta sano :-)
ReplyDeleteMaiju; Suomi on niin laaja ja monipuolinen maa, että tällaisen tavallisen elämän kuvaaminen vähän erikoisemmassa paikassa on minusta aika kiva, se voi olla aika erilaista kuin oma elämä. Ja onhan Helsinkikin aika eksoottinen monelle. Meille tuli Lapin pohjoisimmilta kolkilta lastenhoitaja kun olin pieni ja hän oli ihmeissään meille kaupukilaisille monesta itsestäänselvästä asiasta.
Asiakkaat ovat aina mukavia, se on melkein ihmeellistä!
Kotona on aina paras olla, ihmisillä ja eläimillä.
Vilma; Saaristo on kuin eri maailma talvella. Ja kesällä taas melkein liiankin vilkas, tuntuu kuin joka mutkan ja luodon takaa tulisi joku turisti :-D Muina vuodenaikoina omaan rauhaan ja tilaan ehtii niin tottua.
Désirée; Kissani, ainakin Musti, selvästi tunnistaa lossin ja se tietää, että sitten ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan kun mennään ensimmäiseen lossiin.
Eivät ne nauti mutta ei tässä muutakaan voi. Eivät ne onneksi ole kuitenkaan pelokkaita tai matkapahoinvoivia.
Tätä juttua luin mielenkiinnolla, kiva kun kerroit näistä sariston asioista. Saaristo on täysin vieras maailma minulle. Vaikuttaa siltä että teidän saariparatiisiin on melkoisen pitkä matka. Joten ei ihme että saat osaksesi syyttäviä katseita:D
ReplyDeleteOnpas ihana nähdä miten kevät etenee saaristossa. Voi että niin kaipaan sinne, kotiin.
ReplyDeleteEksoottisuus on katsojan silmässä. Asun Saksassa. Täällä eksoottista on jo se, kun kerron, että Suomessa katsotaan kevään alkavan, kun aurinko paistaa niin lämpimästi, että ensimmäiset vesipisarat tippuvat rännistä. Se on minulle ensimmäinen kevätpäivä.
Nautithan minunkin puolestani saariston rauhasta!
tv Leena
Myrsky; Kiitos, sitä mietinkin, että tää on vähän eri tyyppistä liikkumista kuin monella. Ja merellä eteenpääseminen on aina paljon hitaampaa kuin maalla.
ReplyDeleteJos kissoilta kysyttäisiin, niin matka saisi kestää korkeintaan 15 sekuntia.
Leena; Se on tuostakin edennyt, nämä kuvat ovat parin viikon takaa! Minäkin asuin pitkään Englannissa ja Ranskassa, ja ulkomailla on monenlaista kuvitelmaa siitä millaista Suomessa on, jos ylipäätään tarkasti tiedetään, missä se on. Joskus huvitin kahta italialaista suunnattomasti kuvailemalla pilkkimistä :-D He nauroivat kippurassa. No onhan se, kun ajattelee: mennä nyt jäälle ja porata siihen reikä ja pudottaa viehe sinne reikään! Jäällä ajaminenkin kuulostaa täysin extremelajilta.
Kylläpä vaan Suomessakin on paljon katseltavaa. Ei ole pakko mennä ulkomaille asti.
ReplyDeleteAhvenanmaa on kokonaan näkemättä minulla. Ja yleensäkin lounais-Saaristo. Turussa on tullut käytyä sukuloimassa, ja lapsena Tukholman laivalla, muttei siitä paljon muista...
Poikien ilmeet ovat kyllä näkemisen arvoiset! Hauskaa, että annat poikien jalotella. Olen kuitenkin vähän ihmetellyt miten saat ne takaisin koppaan tarvittaessa?
ReplyDeleteMinustakin Suomi on hurjan kiinnostava matkailumaa. On Ahvenanmaata ja saaristoa, järviä, tunturi-Lappia, koskia, erämaita, vanhoja puukaupunkeja ja vaikka mitä... vain New York puuttuu ;-)
ReplyDeleteAi niin, ja se ikuinen kesä.
Naukulan Mamma, sitä minäkin välillä ihmettelen. Maanittelua ja oveluutta se vaatii, notkeuttakin :-D
ReplyDeleteUsein joudun ajamaan auton johonkin sivuun kunnes saan pojat takaisin koppeihinsa. Joskus se käy käsittämättömän helpostikin, niin etten itsekään tahdo uskoa miten se nyt näin kävi. Ja kun tietää temput ei se ikinä montaa minuuttia vie.
Onko siitä pitkä aika, kun muutit takaisin Suomeen? Kuinka sopeutuminen onnistui? Anteeksi jos kysyn liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta nämä ovat asioita, joita itse parhaillaan mietimme.
ReplyDeletetv Leena
Aikamoista matkustamista, tavaraa, omaa ja muiden tilaamaa, ja kaksi isoa kissaa. Pojat ovat kyllä "hauskan" vakavan näköisiä noissa kuvissa. Auto on niin välttämätön elämässäsi (elämäntavassasi), että se on melkein sinun ja kissapoikien kolmas koti.
ReplyDeleteVoi saaristo ja Saaripalsta. <3 En halua katsoa näitä kuvia, tulee melkein yhtä kova saaristoikävä kuin Mustilla aina kaupungissa on!
ReplyDeleteNauvon-ikävä iskee! Me vietimme monta kesää vuokramökissä Ängsön saarella siinä Fagerholmin vieressä. Laskeutuminen saaristoon alkoi keltaiselta lossilta.
ReplyDeleteOnpas teillä tosiaan moninaista matkustamista! Hyvät nuo kissojen tuijotukset :)
ReplyDeleteEllikin pääsi tänään reissuun, kun päätin ottaa sen kuljetuskassissa autoon mukaan hakiessani lapsia kokkikerhosta. Vajaan kilometrin päästä! Pikkuseikkailu vaan.
Leena; Ei ollut liian henkilökohtaista... Opiskelin ulkomailla ja olin sen jälkeen töissä niin, että yhteensä asuin muussa maassa kuin Suomessa yhteensä 7 vuotta, välillä asuin Suomessa ja sitten menin taas jatko-opiskelemaan.
ReplyDeleteMuutin lopullisesti takaisin 2005. Minusta se on niin, että joka paikkaan, jossa asuu, jää osa itseä. Sillä tavalla muualla asuminen hajottaa itseä, mutta tämä on hyvin subjektiivinen näkemys. Minulle jää ikuinen lievä kaipuu muualle, vaikka kotonakin on hyvä. Mutta on hyvä muistaa, että jos menisi jonnekin muualle, niin sielläkin olisi se kaipuu - se on kaikkialla ja sitä ei kai olisi jos ei koskaan muuttaisi mihinkään! Mutta onko se sitten mahdollista tai haluaako sellaista.
Paula; Voi ei! Juuri marisin ystävälleni autoni järkyttävää epäsiisteyttä ja sanoin, että tämä näyttää ihan sellaisen mustalaisen autolta, joka asuu autossaan. Anteeksi vain mustalaiset!
Mutta tänään sentään imuroin autoni...
Jenni; Saaristo on ehkä maailman ihanin paikka. Sitä nyt on sinulle ihan turha sanoa, mutta sanonpahan vain.
Leena K; No sittenhän tuo ensimmäinen kuva on sinulle ihan tuttu, se on Nauvon ja Paraisten väliseltä lossilta.
Inka; On hyvä idea totuttaa kissa autoiluun ja siihen, ettei se välttämättä johda mihinkään ikävään paikkaan tai kestä kauaa.
Sinäpä sen sanoit. Meillä yhdeksäs vuosi menossa ja lasten ikien vuoksi joudumme pohtimaan loppusijoituspaikan. Täällä kaipaan Suomeen. Toisaalta tiedän, että Suomessa olisi kaipuu Saksaan valtava. Ulkosuomalaisena saa valtavan rikkauden, mutta on sillä rikkaudella kova hintansakin!
ReplyDeleteMutta kuten joku kommentoija mainitsikin - Suomessakin on aivan riittävästi kaikkea, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Olen jollain tapaa kateellinen niille ihmisille, joilla ei koskaan kaukokaipuuta ole ollut. He myöskin säästyvät paljolta!
tv Leena
Olen aina ihaillut saaria kun matkustamme suomenlaivalla. Myös monesti talvisin ihmetellyt miten sieltä pääsevät liikkeelle.
ReplyDeleteMinua kyllä pelottaa kulku jäällä, nauroivat minulle kun olimme pilkillä ja vaikka oli paksu jää niin pelkäsin ja kun jäät pitivät niin kummaa ääntä ja välillä paukkuivat, niin halusin pian maalle.
Kaikki kunnioitus teille jotka saaressa asutte.
Olette pontevia.
Leena; Niin, tavallaan teillä on kuitenkin molemmat, kun on sekä ulkomailla asuminen että synnyinmaassa käyminen, vaikka täältä lähteminen varmaan aina onkin tuskaista. Uusi kotimaa on minusta kuin adoptoitu isänmaa, sitäkin tosiaan kaipaa sitten valtavasti. En todellakaan osaa sanoa tähän mitään tyhjentävää tai järkevää, mutta tuskin sitä odotitkaan ;-)
ReplyDeleteSylvi; Laivasta saaret näkee hienosti korkealta käsin kuin tarjottimella. Toisaalta niitä ei pääse tutkimaan lähempää. Pienenä, kun purjehdimme saaristossa, olin viehättynein luonnosta ja toisaalta kylistä. Oli selvää, että jos vain pystyn, ostan talon saaristokylästä, niin hullua kuin se onkin.
Matkustaminen on oikeastaan tehty todella helpoksi, on uskomatonta, että jokaiselle saarelle jossa asutaan on ympärivuotinen, lähes jokapäiväinen yhteyslaiva!
Ei minustakaan jäällä kulkeminen tai ajaminen ole mukavaa, mutta joskus se on välttämätöntä.
Siellä ne Urheat Reippaat taas reissaa. Tervetuloa tänne mantereen puolelle. Laitahan (kuva)raporttia sitten, kun olet käynyt Turussa!
ReplyDeleteHeh, se on vasta ens viikonloppuna hei hätähousu!
ReplyDelete