Uusia kasveja

Olin eilen Marketanpuiston markkinoilla myymässä, mutta ennätin kipaista vähän taimiostoksillekin – etenkin, kun Harjunpään Taimiston osasto oli ihan omani vieressä, mikä tuuri! Huomasin ihanan mummonkalsarinvärisen päivänliljan jo tullessani pystyttämään osastoa, ja hämmästys oli suuri, kun se päivän lopussa oli edelleen myymättä. Juuri tämä yksilö, jolla oli täydellisistä täydellisin kukka. Pakkohan se oli napata kotiin. Ajattelin kokeilla tuota väriä Rohaniin tummalehtisten kasvien kaveriksi, sinne tuollainen sävy sopii. Samaa sävyä löytyy sieltä jo nyt yhden neidonruusun nuppujen väreissä, eikä yhden purppuratulikukan vanha roosakaan kovin kaukana ole. Ehkä alkuperäinen ajatukseni tummasta, valkoisesta ja vanhasta roosasta jonakin päivänä toteutuu, vaikka siihen on nyt jo sotkeentunut huomattava määrä muitakin värejä.
Jaarittelut sikseen. Tämä kaunotar on 'Janice Brown'. Sen takana on päivänsilmä 'Asahi', jota jo ehdin erehtyä Coreopsikseksi luulemaan. Heliopsis se on. Ja aivan ihana voinappikukka onkin, senkin huomasin heti markkinapaikalle tullessani.
Muuten olen sitä mieltä, että kasvien suomalaiset nimet voisi kokonaan unohtaa ja siirryttäisiin puhumaan vain tieteellisistä nimistä, ne ovat niin loogisia, kun tulee sukunimi ensin. Ainakin minulla menevät totaalisesti sekaisin syyspäivänhatut, syyshohdekukat, syyskaunosilmät, syyspäivänsäteet, syyssädekukat ynnä muut, kun tuppaan muutenkin muistamaan sanoista pelkän alun tai vain ensimmäisen kirjaimen. Toivotonta, ääh. Tieteellisen nimen kanssa se on niin helppoa, kun tärkein nimenomaan tulee ensimmäisenä eikä viimeisenä! Eikä niissä ikinä ole sellaisia epäloogisuuksia (tai lähes ikinä) kuin vaikkapa tuomipihlaja, mitä, Prunuspadussorbus, mikä sekasikiö.

Vakka-Taimikin oli paikalla, ja heiltä löytyi muun muassa kauan havittelemani rikkilaukka! Sen kukkaa voi juuri ja juuri erottaa kuvan alalaidassa.

Muotopuutarha sai pari viikkoa sitten kaksi muhkeaa väriminttumätästä, kun tukussa käydessäni siellä oli niin hyvän näköisiä 'Aquariuksia'. Tämä vaaleanpunaisen ja violetin välimuoto sopii hyvin muotopuutarhaan.

Muuten muotopuutarhassa on samaa vanhaa. Syysleimu 'Crème de Menthe', välimerenmaruna 'Powis Castle' ja taustalla neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', jossa on nyt vain yksi kukkaterttu.

Syysleimu lähikuvassa. Kukkien väri ja kirjavat lehdet ovat täydelliset.

Leimun lähellä ovat kellohyasintit tulossa kukkaan. Molemmat kasvit ovat vaaravyöhykkeessä tulla syödyiksi, saa nähdä miten käy. Voi olla, ettei minulla olekaan mitään ihailtavaa, kun pääsen takaisin kotiin.

Jos neilikkaruusu pitääkin pientä taukoa, on 'The Pilgrim' tulossa uudelleen kukkaan.

Samoin portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sen kaverina kukkivat mirrinminttu ja loistoluppio.

Niiden lähellä on ihanan sininen hopeapiiska 'Little Spire'.

Ihanan siniset sikurit kukkivat yhä myös. Harmaaminttu on taustalla.

Samettihortensia kukkii yhä vain, oikealla on Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer'.
Iloista uutta viikkoa!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kellohyasintti – Galtonia
Loistoluppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Päivänlilja – Hemerocallis
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Rikkilaukka – Allium flavum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sikuri – Cichorium intybus
Syysleimu – Phlox paniculata
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens
Väriminttu – Monarda

Ketjureaktio

Tein viimein uuden kompostin. Kesän ajan olen laittanut kompostijätteet huussiin, mikä ei ole kestävä ratkaisu. Puutarhasta tulee runsain mitoin kasvijätettä, josta haluan muhevaa multaa. Edellisen kompostin paikalle kun tuli keväällä Strömsö-henkinen ruosteinen sammalkeinu.
Lavoja oli valmiiksi pino, puuttui vain aikaa ja se oikea hetki.

Homma lähti liikkeelle tästä. Sain naapurista järisyttävän tehokasta apua ison pöllipinon pilkkomiseen. Ketju pyöri ja bensaa paloi. Käytännössä en tehnyt muuta kuin roudasin klapeja saunaan, kellariin ja eteiseen, mihin suinkin sain mahtumaan. Kun kasa oli poissa, tuli hirmuisen siistiä ja halu siistiä vieläkin enemmän nosti päätään.

Niinpä tein yhdestä lavakasasta viimein kompostin. Paikka oli valmiiksi mietittynä. Tässä on taustana yksi pitkä lavantapainen alusta, joka tuli tuulensuojalevyjen mukana. Siihen tarvitsi vain naulata pystypuita riittävän tiheään, niin jo oli kompostin takaseinä valmis. Tässä kompostissa on kaksi puolta – kun yksi maatuu, toista täytetään ja sitten kun toinen puoli on tyhjennetty, voi sinne kääntää toisen puolen. Ylikätevää. Vaikka itse sanonkin.
Tällä hetkellä tyhjällä puolella on varastossa lavoja jotakin muuta yhtä nerokasta jatkokäyttöä varten.

Musti tarkastaa.

Huolimatta peurojen napostelusta on keltakirjokanukka kasvanut jo jonkin kokoiseksi, nyt tämän alkaa jo huomata. Aiemmin tämä oli varsinainen kääpiö, mutta hyvin siinä pihisee sitkeys, kun se kasvattaa uusia versoja syötyjen tilalle aina yhtä sinnikkäästi. Keltaiset lehdet ovat kiva näky vasten kompostin kulahtanutta lavaseinämää.

Päivän todellisuuskuva. Kyllä niitä kasoja edelleen piisaa.

Ransukin ilmestyi työmaalle.

Mutta jatkoi sitten hiipparoimista eteenpäin.

Samalla voinkin esitellä nurmialueen toisesta reunasta paahdepenkistä yhden kukkaan tulevan maksaruohon! Tämäkin on todellinen harvinaisuus pihallani, kuten liljat. Oikea uhanalainen laji.

Yleensä maksaruohot nimittäin näyttävät tältä. Ne ovat peurojen herkkua. Punavartinen vasemmalla on lajiketta 'Matrona', ylemmän kuvan kasvin ostin nimettömänä, joten sen lajikenimeä en tiedä. Voisi olla esimerkiksi 'Purple Emperor'.
Tässä penkissä ei myöskään harmaakäenkukan sallita tulevan kukkaan, sekin on syöty (oikealla).

Alkukesällä muotopuutarhasta siirtämäni iso sikurintaimi syötiin saman tien, mutta onneksi se on tehnyt uusia kukkavarsia, tosin huomattavasti alkuperäisiä matalampia. Ehkä hyvä niin. Yksi vuorikaunokkikin näköjään saa kukkia, nekin yleensä syödään. Siementaimien leviämisen vaaraa ei juurikaan ole.

Koristeheiniä peuranpenteleet eivät onneksi syö. Kai ne muistuttavat liikaa luonnonkasveja, heh. Tämä on niin kiva lehtien yhdistelmä, vaikka kukkia ei ole nyt juuri lainkaan. Tai ehkä juuri siksi. Valtava suksee minusta, ja en tätä yhtään ole suunnitellut, tai en ainakaan muista mitään nimenomaan tällaista havitelleeni. Sitäkin kivempi ylläri.
Karstaohdakkeen siementaimet peittävät maan. Edustalla kasvaa pronssisara, joka talvehtii loistavasti, vaikka tämä paikka on aika märkä syksyisin ja joskus talvellakin. Sitten tässä kasvaa parrakkaita kurjenmiekkoja, isovuohennokka, niittyräpelöitä ja verikurjenpolvi.

Musti esittelee.

Lopuksi Musti lähettää terveisiä kaikille ystävilleen, kiitos tassun paranemistoivotuksista! Se on nyt täysin parantunut. Hyvin menee, mutta menköön!

Lopuksi haluamme mainita, vaikkakin näin viime tingassa: nettikauppani Elsan lempituoli on huomenna lauantaina Espoossa Marketanpuiston sadonkorjuumarkkinoilla klo 10–15 ja sunnuntaina Hvitträskissä Kirkkonummi-päivän markkinoilla klo 11–17. Tervetuloa!


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Isovuohennokka – Scutellaria altissimaKarstaohdake – Dipsacus
Keltakirjokanukka, kuvan lajike – Cornus alba 'Aurea'
Kurjenmiekka – Iris
Maksaruoho – Sedum
Niittyräpelö – Briza media
Pronssisara – Carex comansSikuri – Cichorium intybus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Ihme: lilja kukassa

Se, että tiikerililja on kukassa pihallani, on sen luokan ihme, että se täytyy raportoida. Mikään harvinaisuus tämä lilja ei ole, ja siksi en näitä suojaakaan – minulla kasvaa näitä kolmin kappalein – mutta harvoin ne pääsevät kukkaan, sillä peurat syövät liljoja hyvin hanakasti. Tämä kasvaa niin lähellä peura-aitaani ja sen verran muun korkean kasvillisuuden seassa, että peurat eivät (vielä) ole vaivautuneet kahlaamaan tämän luo. Hieman lähempänä kukkapenkin etureunaa kasvava lilja on kyllä syöty. Sepä taitaakin näkyä tappina kuvassa alhaalla keskellä.

Lilja kasvaa Rohanissa, jossa piti olla tumma-vaalea värimaailma. Tiikerililja on täällä aivan väärän värinen, mutta kun se kasvoi muotopuutarhassa, jossa se oli aivan väärän värinen. Sellainen logiikka täällä päässä toimii.

Kun katsoo tätä pastellisävyjen ja shokkipinkin värimelskaa, niin onhan tämäkin ihan väärässä paikassa Rohanissa. Mutta kun... harmaakäenkukille en keksinyt muutakaan paikkaa. Kurkkuyrtti on kylväytynyt itsekseen, paikka oli aiemmin kasvimaa. Hempeän pinkki väriminttu kuuluu tänne, sillä haluan tumman ja vaalean kaveriksi ripauksen roosaa, muuten touhu menee liian mustavalkoiseksi. Kaunishan tämä yhdistelmä on, ei voi kieltää! Väriminttu on muuten Cheriltä Autuas olo -blogista, tuhannet kiitokset siitä.

Tässä on sen sijaan sitä, mitä Rohaniin halusin. Vaikka verihanhikki onkin punainen... mutta se sopii niin hyvin tummien lehtien kanssa, jotka tässä kuvassa kuuluvat 'Chocolate' -valkolatvalle.

Purppuranpunainen 'Kardinal' -väriminttu on Rohanissa kuin kotonaan.

Siirsin sen muotopuutarhasta, minne meni toinen, sinne sopivamman värinen väriminttu tilalle. Olen kyllä toivoton kasvien siirtelijä. Ja tuon teon tein vielä hellepäivänä, ja tunnustankin sen vielä. Tässä väriminttu on takana, sen taustalla on vielä elefanttiheinä.
Etualalla kukkii etelänruusuruoho, sen takana jättikarhunputki ja tummalehtisen koristekirsikan lehtiä. Ja kas, kuvan alareunasta huomaan, että keväällä ostetut purppuraiset pikku orvokit kukkivat yhä vain. Mitä maratoonareita ne ovatkaan!

Vastavalokuvia on vaikea vastustaa, niihin saa niin kivan hehkun. Etelänruusuruoho.

Valoa vasten ei mustakukkainen 'Black Knight' -tarhasalkoruusu olekaan musta, vaan punainen!

Kaikkien näiden tummien kaunottarien ja ritarien vastapainoksi on esiteltävä 'Winchester Cathedral' -ruusu. Yhdessä terälehdessä on pinkki täppäys kuin kauneuspilkku täydellisissä kasvoissa. Tämä on vahva ruusu, sillä keväisen tunaroinnin ja murjomisen jälkeen tällä oli jäljellä vain yksi ohut oksa, ja siihen ruusu on tehnyt jo ainakin viisi kukkaa! Pidän kovasti näistä David Austinin jalostamien ruusujen kukan muodosta, ne ovat kuin 1800-luvun asetelmamaalauksesta.

Loppuun vielä läheisen katajan sylissä piileskelevä heikinlilja, joka on osannut suojautua peurojen hampailta oikein hyvin tänne piikkien sekaan. Sekin on tulossa kukkaan.
Iloisia kukkalöytöjä kaikille muillekin!


Elefanttiheinä – Miscanthus
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Valkolatva – Ageratina
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea
Väriminttu – Monarda

Harvinaisia kuvakulmia

Menin kuvaamaan huussin viereiseen punaiseen villiin penkkiin yhtä väriminttua ja tajusin, että tästä paikasta en usein kuvia otakaan. Villin penkin kuvat tuppaavat aina olemaan penkin alaosasta kohti kirsikkapuuta. Puu on kaunis iltavalossa näin lähempääkin. Siihen kiipeilee alppikärhö.

Otin kuvan harvinaisesta suunnasta punaisen villin penkin takaosasta käsin. Värimintussa ei kovin paljon kukkia ole näin puolivarjoisalla paikalla, lisäksi siirsin sen alkukesällä penkin reunasta keskemmälle, kasvihan on aivan liian korkea penkin reunakasviksi. Tämä kirkkaanpunakukkainen on lajiketta 'Squaw'.
Huussin takaseinällä kasvaa upea Suvikummun Marjan lähettämä keltalehtinen kuunlilja 'Sun Power'. Se on mahtava! Minun vain täytyy laittaa pitkävartiset hanskat käteen ja ryhtyä kitkentäpuuhiin. Näin kuivalla ei ole voinut kitkeä, rikkakasvien juuret on kuin valettu betoniin.

Punaisen villin penkin vieressä on vanhan talon päätyseinä ja sen edustalla hobittipenkki, sillä siinä kasvaa pääosin matalia kasveja. Tämä ängelmä 'Splendide White' ei ole matala, mutta se kaatuilee poispäin seinästä. Tämän kukinta-aika on ihanan pitkä.
Sinipiikkiputket pitäisi korvata matalalla lajikkeella 'Blue Hobbit', sitäkin tässä kasvoi, kunnes se menehtyi yhtenä talvena. Ehkä siirrän kaikki korkeat piikkiputket pois ja toivon, että hobitti on osannut tehdä matalia siementaimia.

Sitten päivän todellista elämää -kuva. Pöllityömaa villin penkin edustalla.

Alempana rinteessä, tontin alaosassa, on paahdepenkki. Pallo-ohdakkeet nousevat kedon kasvillisuuden yli, paahdepenkki on alempana pienen kivipengermän jälkeen. Valkoinen pilvi ohdakkeista oikealle on helminukkajäkkärä.

Talon toisella puolella on puolestaan tämä istutus, josta olen viime päivinä kuvannut vain syysvuokkoa. Se kukkii vasemmalla aika matalana. Olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen, joten se ansaitsee laajemman esittelyn.
Vuokko sointuu täpläpunalatva 'Atropurpureumin' sävyyn, ja myös keltakaunokkien keskellä kasvavaan vaaleanpunaiseen liljaan. Syysvuokon takana on korkea siniheinä, sen kukinnot saavat pian marjapuuron sävyä.

Tässä on keltakaunokkien joukossa kukkiva lilja lähempää. Onnekseen tämä on kääntynyt kaunokkikasvustoon, sillä tästä ei ole yletytty syömään kuin muutama nuppu. Lilja on risteymälajike 'Black Beauty', Mustin nimikkokasvi pantterililjan lisäksi.

Musti puutarhapantteri on tänään viettänyt sairauslomaa. Hän tuli aamulla sisään tassuaan aristaen. En löytänyt tassusta lasinsirua tai muuta vauriota, myöhemmin se hieman turposi (kuva liioittelee, tassu on etualalla, oikeasti turvotusta juuri ja juuri huomasi). Käärmeenpisto varmaankin.
Musti on saanut nesteytystä ruiskulla suoraan suuhun ja ollut kotiarestissa. Onneksi se on maailman kiltein pantteri ja suhtautuu siihen tyynesti. Nyt se jo laittaa painoa tassulle ja olen päästänyt sen ulos, sillä ei sitä raaski vankina pitää. Sadeyö tuo sen kuitenkin pian kotiin.
Kyllä, sadeyö! Sellainen on tiedossa. Unelmien täyttymys!

Sateiden alku tietää hyvää kasveille, mutta kaipa se tietää myös syksyn saapumista. Haikeaa. Haarapääskyt kokoontuvat sirkuttaviksi parviksi, suunnittelevatkohan jo muuttoa. Oi voi, on surullista aikaa, kun linnut jättävät meidät tänne hytisemään.
Ei onneksi hytistä ihan vielä kuitenkaan. Lämpömittari näyttää vieläkin 21 astetta, ihanan lämpimiä öitä on viime päivinä ollut.


Alppikärhö – Clematis alpina 
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kuunlilja – Hosta
Pallo-ohdake – Echinops
Siniheinä – Molinia caerulea
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Syysvuokko, kuvan lajike – Anemone ✕ hybrida 'September Charm'
Täpläpunalatva – Eupatorium fistulosum
Väriminttu – Monarda
Ängelmä – Thalictrum

Iltakierros Ransun kanssa

Iltaa! Nyt esitellään puutarhaa. Näin illalla alkaa olla sopivan viileää meille manuleille. Tässä näytän missä menee kuistini rappuset. Mamma sai ystäviltä jotain, jota joku voi kutsua romuksi, mutta mamma kutsuu aarteeksi. Tuossa kärryssä. Niistä tulee jotain vintille.

This is a garden tour by Franz Sanchez. We pay special attention to voles and girl cats.

Kuistia vastapäätä kukkii tarhasyysvuokko 'September Charm'.

Jatketaan matkaa.

Mennään samettihortensian ohi. Tää on kuulemma lähes yhtä hieno kuin mä!

Mä olen kyllä hienomman värinen. Ja pehmeämpi. Mmmmmitä tuolla on???!
(Toimituksen huomautus: manulihepuli)

(Sitten en saanut hetkeen muuta edes suunnilleen tarkkaa kuvaa Ransusta kuin tämän)

Muotopuutarhassa alkaa ransunhäntäkukka kukkia, siis komealuppio. Siniset kukat ovat mirrinminttua, valkoiset myskimalvaa. Pinkki ruusu aloittaa uusintakukinnan luppion sävyssä.

Juuh. Ja tässä on laventeli.

Hetken mietintätauko. Vaiko haaveilu? Tuolla suunnalla asuu yksi tyttö.

Sitten kierretään talon toiselta puolelta takaisin kuistin luo. Ransu vain kuikuilee yhä tiettyyn suuntaan.

Vähän myöhemmin:

OOOOOOH!
Ransulla on silmät suurina. Mitä ihmettä se näkee?
Kestää hetken ennen kuin havaitsen naapurin Nelli-tytön meidän kivimuurin päällä. Nelli on niin vikkelä, että ehtii häipyä ennen kuin saan siitä kuvaa.

Sinne se meni...


Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Myskimalva – Malva moschata
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida