Uuden päivän uudet puuhat

Tänään kuvailin perhosia ja pörriäisiä punalatvalla ja keltakaunokilla, molemmat ovat todella hyviä perhoskasveja. Tämä on kai amiraali.

Today's themes: butterflies and other bugs, and rescuing a magnolia that was growing in a too sunny spot.

Yhdessä keltakaunokin kukassa saattaa olla viisikin kukkakärpästä samaan aikaan. Vieressä näkyy, miten keltakaunokin kukka ei osaa vanheta arvokkaasti. Mikä möhkäle!

Tätä söpöä hääräilevää kimalaista kuvatessani en ollenkaan huomannut, että sen selässä on punkkeja! En edes tiennyt, että näissä voi olla punkkeja ennen kuin soitin merkillisistä paiseista ystävälle. Suurensin kuvaa näytöllä ja voin pahoin, ja silläkin uhalla että sinäkin, rakas lukija, voit pahoin, suurennan sitä vähän nytkin.

Yök!

Mutta: oppia ikä kaikki.

Sitten miellyttävämpiin asioihin ja kamomillan tuoksuun. Ensimmäinen jalosauramon kukka on avautunut! Tilasin siemenet talvella Englannista ja kylvin keväällä. Toivon, että sauramot talvehtivat ja muodostavat tiiviin maton parsojen alustaksi – nämä kasvavat siis parsapenkissä. Ajatus on, että maanpeitekasvi estää rikkaruohojen kylväytymisen, kun parsat eivät peitä maata lainkaan. Nokkosen ja ohdakkeen siemeniä kun tulvii tontillani vasemmalta, keskeltä ja oikealta. Ehkä voin jopa siirtää jokusen sauramon toisiinkin paikkoihin, joissa kaivataan maanpeittoa.

Ja sitten päivän kaivuupuuhiin, toisin sanoen lempipuuhiin. Kuolleeksi julistettu ns. tyttömagnolia 'Susan' päätti pykätä verson ilmoille viime viikolla. Sanonko vielä kerran: ei koskaan kannata luovuttaa ja heittää kasvia menemään! Eivät kasvitkaan helpolla luovuta. Yksi jalohortensianihan lähti kasvuun vasta henäkuussa ja pari ängelmää juhannuksen korvilla. Sellainen talvi ja etenkin kevättalvi kuin viimeksi oli koettelee kasvin hermoja. Ei voi syyttää toisia varovaisuudesta – itsekin miettisin pitkän tovin, uskaltaisinko pistää nenääni enää ikinä mullan pinnalle, jos olisin sinne huhtikuun paukkupakkasilla kurkannut talviunilta herättyäni.
Tämä selvästi hämäläisverinen magnolia kasvoi aivan liian paahteisessa paikassa muotopuutarhassani. Nyt siirsin sen paljon sopivampaan paikkaan.

Parin männyn alla, muotopuutarhasta kymmenen metriä sivummalle, on hyvä varjopaikka. Juuri sellaisessa magnoliat luonnossakin kasvavat: puiden alla suojassa. Tässä kasvaa myös muutama havukasvi, kieloja, peippejä ja muutama punamarjainen hollanninlumimarja. Tässä kuvassa magnolian tappi on aivan vasemmassa laidassa.

Käännetään katse vasemmalle ja nähdään pasuuna maalitonkassa, sen alla hortensia Hydrangea serrata 'Bluebird', sen vieressä ruskeaksi mennyt mutta yhä elävä sinialppiruusu, jouluruusuja, lehtoakileijoja, kurjenpolvi, varjohiippa ja taustalla yksi hollanninlumimarja.  Tässä kuvassa magnolian tappi on oikeassa laidassa.

Perustin tämän mäntyjenaluspenkin viime vuonna, mutta risuaidan teko jäi. Kasasin risuja epämääräiseksi keoksi, mutta en saanut aikaan lyödä tappeja maahan, jotta risut pysyisivät siististi kasassa, ennen kuin vasta tänään. Minusta tällainen aita sopii hyvin luonnollisen oloiseen istutukseen ja, mikä parasta, sen tarvikkeet ovat ilmaisia.
Aidan edustalla on ystävältä saatu jasmike, jonka toivon olevan vanhanaikaista ja suureksi kasvavaa, erittäin tuoksuvaa laatua. Sen edessä on raitalehtisiä kieloja ja oikealla idänvarjosaraa – siinä hyvä koristeheinä peittämään maata hieman kuivaan ja hankalaan paikkaan, missä on vaikea saada menestymään muista kasveja. Onneksi kielotkin ovat sitkeitä.

Tästä kuvasta näkyy, miten toivotonta savea maa on: harmaata betonikokkaretta. Lisäsin oksahaketta katteeksi uusien taimien ympärille keväällä ja heittelen männynkäpyjä penkkiin aina ohi kulkiessani. Huonosta maasta huolimatta jotkut kasvit onnistuvat pysymään hengissä.
Tässä on kiva yhdistelmä harmaata: pallohopeakuusi ja rotkolemmikki 'Looking Glass'. Taustalla näkyy lehtoakileija, tässä kasvaa sekä vaaleanpunaista että violettia ja molemmat sointuvat hienosti näihin harmaanviileisiin sävyihin. Kun saan kompostin näiden takaa vielä joku päivä siirrettyä, istutan sen paikalle punalehtiruusun, sillä se sointuu tähän yhdistelmään täydellisesti.
Rotkolemmikit ovat kauniita, mutta en ole erityisen innostunut näihin kovin valkolehtisiin lajikkeisiin. Jostain syystä tämä 'Looking Glass' silti viehättää, tällä on enemmän tasaisen vaaleat lehdet kuin 'Jack Frostilla', jonka lehtiruodit ovat korostuneemmat. Lajikenimikin on tunnelmallinen: looking-glass on vanhahtava sana peilille ja vie ajatukset Lewis Carrollin kirjaan Through the Looking-Glass, yksi lempikirjoistani.

Loppuun on pakko esitellä vielä tämä hassu, jota en ymmärrä hankkineeni: hopeatäpläpeippi 'Dellam', toiselta lajikenimeltään Golden Anniversary, jolla on (vähintään) kolmiväriset lehdet. Varsinainen dog's dinner, kuten Englannissa sanotaan, anteeksi vain kaikki koiralukijat. En yhtään pidä näin monivärilehtisistä kasveista!
Miksi sitten hankin tämän? Syynä lienee se, että olin Tukholman puutarhamessuilla. Siellä sekoaa selväjärkisinkin hämäläinen.
Ja onhan tämä käyttäytynyt vallan esimerkillisesti: levinnyt pienestä muutaman senttimetrin mittaisesta rääpäleestä joka suuntaan ja jopa kukkiikin nyt. Ehkä yhteen metsäpuutarhaan yksi koiran päivällinenkin mahtuu.
Iloista ja avarakatseista viikonloppua!

Hollanninlumimarja – Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Idänvarjosara – Carex siderosticta
Jalosauramo – Chamaemelum nobile
Jasmike – Philadelphus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kielo, raitalehtinen – Convallaria majalis 'Albostriata'
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Pasuuna – Brugmansia
Punalatva – Eupatorium
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla