Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikin taimi, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten. Kuvassa ne vielä odottivat istuttamista.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata

Keltainen elokuu

 Tunnelma on vahvasti loppukesäinen.

Kuistilta lännen suuntaan näkyy keltaisia pilkahduksia. Tosin ei niitä tuolla kauempana oikein erota. Siellä on ruskopenkki, jossa kukkii mm. Lilium leichtlinii ja jaloauringonkukka. 

Edessä kuistin kulmalla kasvavat kultapallot näkyvät hyvin, vaikka ovat tapansa mukaan laonneet.

Pistetään kuva vastakkaisesta suunnasta, ruskopenkin läpi kuistille päin. Jaloauringonkukka on tosiaan valtava. Se on perenna, mutta ison pensaan kokoinen. Jokunen vaaleankeltainen pikkusormustinkukka vielä kukkii myös.

Jaloauringonkukka on syksyn pelastus. Se kukkii erittäin pitkään, uusia nuppuja syntyy tolkuttomasti. Tämä on vasta alkua. Viime vuonna otin viimeisen kuvan siitä runsaskukkaisena 29. lokakuuta.

Ja ne kultapallot... toivottomia, sanoisin. Oikeanpuoleisia en nyt tänä vuonna edes yrittänyt sitoa. Vasemmanpuoleiset on sidottu köydellä kuistin kaiteeseen, mutta vähänpä siitä on apua. Menivät lopullisesti lakoon viikonlopun tuulissa. Jotenkin noihin menee hermo joka vuosi, silti niistä pidän jollain lailla. Ja ovathan ne olleet täällä paljon kauemmin kuin minä.

Joskus suunnittelen niiden eteen istutusta jostakin vähän matalammasta mutta erittäin tanakasta kasvista. Tuolle kulmalle vain osuu sellaiset tuulenpyörteet, että varret varmaan lakoaisivat johonkin suuntaan silti. Olen joskus nähnyt kultapallotukia, joissa on laitettu tukevaa raudoitusverkkoa vaakatasoon noin metrin korkeudelle. 

Silti näen sieluni silmissä verkon kohdalta taittuneet varret... saariston tuulet... mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. 

Puuhaa on ollut. Nurmikko on kasvanut koko kesän alkukesän vauhtia: viiden päivän välein saisi leikata. Viikon–parin poissaolojen jälkeen se on ollut yhtä rehotusta. 

Viime päivinä olen raivannut Rohanin ja sen viereisen ruusu-heinätarhan rikkaruohoista, nekin ovat ennätysmitoissa.

Peruukkipensas 'Royal Purple' kukki jälleen runsaana ja on kasvanut hyvin. Niitä on tässä penkissä kolme, mutta tämä on niistä suurin, siis tuo punalehtinen puska oikealla. Vasemmalla on syyskimikki 'Atropurpurea'. Se kasvattelee kukkavarsia. On mukavaa, että on kasveja, jotka ovat vasta valmistautumassa kukintaan, niin olo ei ole ihan täysin lohduton syksyn kolkutellessa.

Rohanin tumma + vaalea värimaailma kiteytyy tässä parivaljakossa: käärmeenlaukka ja kaukasiankirahvinkukka.

Syysvuokko 'September Charm' aloitti taas ajoissa kukinnan, reilusti ennen syyskuuta. Sen kukkavarret ovat tuplasti normaalin korkuiset, kuten monessa muussakin kasvissa. Kerrankin on saatu riittävästi sateita, vaikka elokuu alkoikin kuivana.

Taustalla näkyy ihanaa keltaista...

Sielläkin kasvaa Lilium leichtlinii! Nämä olivat nupulla, kun lähdin reissuun elokuun alkupäivinä, ja pelkäsin tyystin missaavani kukinnan. Onneksi niin ei käynyt, vaan minua oli vastaanottamassa oikea liljankukkien armeija, kun tiikeritkin ovat yhä kukassa. 

Ruskopenkissä leichtliniit ovat kasvaneet kituliaammin, mutta tässä kohdassa ne ovat hyvin reheviä.

Ah, täydellisen kaunis lilja ja selvästi myös kukkii pitkään! Lilium leichtliniillä ei vielä ole suomenkielistä nimeä.

Ransu nauttii, kun elokuukaan ei tuonut mukanaan helteitä. Tämä on norjalaiselle karvaturrille paras kesä ikiaikoihin.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Syyskimikki Actaea simplex

Syysvuokko Anemone × hybrida

Liljakausi

 Jännitystä ilmassa.

Huomasin, että 'Red Velvet' -lilja näyttää vastavalossa karhunvatun läpi katsottuna hyvin dramaattiselta.

'Tiger Babies' on suloinen. Kukkavarsia on ruskopenkissä jo aika monta, lilja selvästi viihtyy.

Erityisen ihana 'Tiger Babies' on yhdessä David Austin -ruusu Crown Princess Margaretan kanssa.

Juu, en vieläkään ole ehtinyt kanttausten pariin...

Ruskopenkin toisella laidalla kukkivat tiikerililjat. Ruskosormustinkukka on hienostuneen värinen ja tuo muotojen kontrastia.

Yhtäkkiä tuli mieleen, mitä viime vuonna kasvatetuille ja syksyllä istutetuille 'Milk Chocolate' -tähkäsormustinkukille kuuluu. Istutin niitä useaan kukkapenkkiin. Lienevät hukkuneet yleiseen rehotukseen.

Taisin kylvää niitä tänäkin vuonna. Taimet ovat vielä erittäin pikkuisia. Ehkä tällä kertaa istutan ne johonkin kasvimaalaatikoista varttumaan.

Nyt jo tiikerilauma kukkii. Etualalla on väriminttu 'Prärienacht'.

Istutin Lilium leichtliniitä kahteen paikkaan viime syksynä. Molemmissa on liljoja nyt tulossa kukkaan, mutta mutta... ajoitus on haastava. Tässä on reissuja tulossa. Olisi kiva nähdä tämän kauniin liljan ensikukinta; en ole varma, olenko missään nähnyt sitä livenä. Ja kun voisi vieläpä vertailla kahta eri kantaa!

Voi näitä puutarhuroinnin haasteita. Onneksi liljat ovat kumminkin tallella eikä myyrän syömiä. Toivon, että ne kukkivat ensi vuonna, jos tämän kesän kukinta jää näkemättä.

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tähkäsormustinkukka Digitalis parviflora

Väriminttu Monarda

Ruusutarha raivauksen jälkeen

 Raivaus koski valtavaksi levinnyttä orjanruusua. Ja nokkosia. Huh, kun kaikki kasvaakin.

 

Orjanruusun pergola – siis tuo yksinkertainen parrurakennelma kuvassa vasemmalla – oli mennyt taas kerran vinoon kovissa tuulissa. Jossain vaiheessa se täytyy rakentaa uudestaan, sillä tein sen purkumateriaalista, eivätkä pystytolppien alapäät ole niin hyvässä hapessa, että pysyisivät tukevasti tolpankengissään.

Orjanruusu on kyllä hieno, mutta se tekee monimetrisiä versoja. Ne peittivät jo puolet ruusutarhasta, olivat venyneet jotenkin vaivihkaa. Kylläpä näkymä keveni leikkuun myötä (ja nahkani reikiintyi – orjanruusussa on erittäin inhat piikit).

Ruusutarhassa on kukintansa aloittanut ihana David Austin -ruusu Lady of Shalott.

Tarhagallianruusu 'Charles de Mills' lopetti, tässä vielä viimeinen kuva sen muhkeasta kukasta, kun väriminttu 'Twins' oli tulossa kukkaan.

Nyt 'Twins' on kauniisti kukassa. Olen siitä niin iloinen, sillä värimintut eivät suinkaan aina viihdy puutarhani olosuhteissa. Taustalla näkyy herkullista punaista.

Hehkulilja 'Red Velvet' se siellä. Erittäin hyvä väri! Ja korkeutta kaksi metriä tänä kesänä, huh.

Samaa väriä löytyy teivadelman eli 'Tayberryn' yhtä hyvän värisistä herkkumarjoista. Olen vähän ihmeissäni, kun sen versot selvisivät talvesta ja tuottavat marjaa. Edelliseen hurjaan pakkastalveen ne paleltuivat tyystin.

'Tayberry' kuuluu RHS:n mukaan nykyään omaan Tayberry-Ryhmäänsä. Uusin Viljelykasvien nimistö vuodelta 2024 kuitenkin niputtaa tämän yhä Karhunvatukka-Ryhmään. Ehkä aika on ajanut painettujen nimistöjen ohi, kun muutoksia tulee niin nopeaan tahtiin.

Joka tapauksessa orjanruusun hurja raivaussessio tuotti myös ihanan näkymän ruusupergolan läpi – rokkuvat pitkät varret peittivät näyn preerialle tyystin. Nuo paksut versot, jotka kasvavat kuvan keskellä moniin suuntiin, kuuluvat siis orjanruusulle. Se kasvaa vain yhdestä kohdasta, mikä sen suureksi eduksi laskettakoon. Ei sitä muuten voisi millään istutusalueella kasvattaakaan, jos se juuristolla leviäisi. Siitähän tulisi aivan pitelemätön tiheikkö.

Ruusun versojen seasta löytyy myös ennätysmäärä 'Niobe' -kärhön kukkia! Se ei edelleenkään ole kasvanut korkealle, mutta tämä näyttää jo todella lupaavalta. 'Niobe' on satumaisen kauniin värinen, vai mitä. 

Orjanruusun mojovapiikkiset varret varmaan tarjoavat hyvää ja tukevaa tarttumapintaa sekä kiipeilytukea.

Ruusutarhan eteläpäästä on hävinnyt pari perennaa, mutta 'Summer Sweets' -rohtopähkämö on yhä hengissä.

Tähkäverbena on lempikasvejani ja tämäkin on tulossa kukkaan ruusutarhassa, mutta ensimmäiset kukat asuvat kiveyksellä. Ja taimia on siellä useita. Harmi, ne täytyy kitkeä eikä niitä välttämättä saa ylös ehjinä, jotta voisi istuttaa muualle.

Siinäpä ruusutarhan viimeisimmät kuulumiset. Sadettakaan ei olla saatu pariin päivään.

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Kärhö Clematis

Orjanruusu Rosa dumalis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tarhagallianruusuruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Teivadelma Rubus Karhunvatukka-Ryhmä 'Tayberry' tai ehkä Tayberry-Ryhmä 'Tayberry'

Tähkäverbena Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Kasvuvoimaa löytyy

 Joskus luulin, ettei kultahumala tule koskaan yltämään salkonsa päähän.

Vaan tänä kesänä se alkoi määrätietoisesti yltää kohti tavoitettaan!

Kultahumala eli humalan keltalehtinen versio on kai normaalia humalaa heikkokasvuisempi, erikoismuoto kun on. Olen hankkinut uuden taimen pariinkin kertaan, kun aiempi kuoli. Ensin sitä tietenkin söivät peurat, ja kerran manan maille lähdön aiheutti muurahaispesä kasvin juuristossa. 

Tämä taimi on elänyt tässä jo monta vuotta, ehkä lähemmäs kymmenen, mutta koskaan se ei ole kasvanut edes kahteen metriin. 

Mutta nyt! Siellähän se jo kutittelee nuppia!

Humalasalkoni on entinen lipputanko, joka katkesi joskus... sekin on tänne blogiin dokumentoitu... lokakuussa 2010. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Katkeamisen jälkeen pelkkä yläpää pystytettiin humalasaloksi. En onnistunut saamaan tappeja salon reikiin omin avuin, niinpä naapurin Pekka tuli avuksi, minkä jälkeen hän sai kunnianimen Humalan paras kaveri.

Siinäpä on humalasalko koko komeudessaan ylärinteestä käsin nähtynä. Salon juurelle istutettu tuoksuköynnöskuusama näytti kuolleen talveen, mutta juuresta on jo versonut uutta kasvua.

Humalasalon ja korkeamman pengerryksen välissä on kostean paikan kasvillisuutta, nyt siinä kukkivat rusopäivänliljat.

Kuva vastakkaiseen suuntaan, kohti ylärinnettä. Rusopäivänliljojen kanssa komeilee toinen yhtä hienon oranssi kukka nurmikäytävän toisella puolella.

Pantterililja on kukkinut tänä vuonna runsaampana kuin koskaan. Toisin sanoen kasvusto on rehevöitynyt hienosti, ja kukkia tuli sen mukaisesti. Tällä hetkellä auki ovat enää viimeiset kukat.

Kosteassa notkelmassa humalasalon lähellä on helmisaniainen kasvanut parhaisiin mittoihinsa tähänastisessa elämässään. 

Kuningassaniaisetkin voivat hyvin. Olin niistä huolissani, sillä niiden kasvupisteet ovat kovin pinnassa, ja kuten tuli jo todettua, alkoivat hirmupakkaset lähes lumettomaan maahan täällä vuodenvaihteessa. Hyvin meni onneksi ja kumpikin kuningassaniaisista on yhä elossa.

Kuva on kesäkuulta, jolloin kirjavalehtinen keltakurjenmiekka oli tulossa kukkaan ja lehtosinilatvat kukkivat valtoimenaan.

Kesäkuu on kosteikkopuutarhan kauneinta aikaa! Tuore vehreä kasvillisuus kukoistaa. Lehtosinilatvassa on valkokukkaisiakin joukossa, valkoisen takana loistaa kellanvihreä kuningassaniainen. Isokonnantatar on yksi lempikasvejani, se on niin kaunis kukkiessaan vaaleanpunaisin pötkyläkukinnoin. Saisi se runsaamminkin kukkia, mutta tämäkin on hyvä. 

Kosteikkopuutarhan värimaailma on nyt aivan erilainen, kun rusopäivänliljat ja vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat. En kai ole enää laskuissa, mutta tuossa on ainakin ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Luonnon valkokukkaista niittymesiangervoa näkyy ojassa oikealla.

Erinomaisen rehevästä kasvusta on kyllä raportoitavaa vähän joka puolelta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Ransu huomauttaa, että kissakin voi paremmin, kun saa riittävästi vettä!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Idänmesiangervo Filipendula palmata

Isokonnantatar Bistorta officinalis

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketomesiangervo Filipendula purpurea

Kultahumala Humulus lupulus 'Aureus'

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Niittymesiangervo Filipendula ulmaria

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium

Marhanlilja-ajat

 Kesä etenee ja siirrytään kaudesta toiseen. Alkaa olla paras ruusukausi, mutta sitä ennen raportti muutamista liljoista.

Marhanlilja 'Early Bird' oli jälleen ensimmäisenä kukassa, johan siitä nimikin kertoo. Tämä on täydellisimpiä marhanliljoja; ihana väri, kaunis kukan malli, hyvä runsastuminen. Onneksi viihtyy ja kukoistaa eivätkä myyrätkään ole toistaiseksi tämän elinsijaa ruskopenkissä löytäneet.

Samassa ruskopenkissä, rusotuomipihlajan toisella puolella, kukkii 'Manitoba Fox'. Ritarinkannus on yksi ruskopenkin harvoista sinikukkaisista kasveista, muuten tässä mennään auringonlaskun sävyissä.

Ruskopenkistä Rohaniin siirretty 'Russian Morning' on upean värinen. Onneksi tämä elää ja kukoistaa, sillä myyrät ovat tuhonneet 'Claude Shriden' aivan kokonaan tästä muutaman metrin päässä.

Tai voihan se olla vielä elossakin ja viettää vain välivuotta – marhanliljoilla sitä tapahtuu. Ja voihan siementaimiakin joskus nousta. Toivossa on hyvä elää.

Rohanin loppupäässä kukkii iiiiiihana 'Marhan' vain yhdellä varrella, mutta onneksi on elossa.

Yhtä marhanliljaa olen havitellut ja hankkinutkin useaan otteeseen, ja se on 'Pink Morning'. Tällä kesti pari vuotta tulla kukkaan ja tänä kesänä katselin kehittyviä kukkanuppuja suurella mielenkiinnolla.

Juu, tälläkään kertaa ei tullut oikeaa lajiketta. Tämä on kyllä todella kaunis, mutta ei edelleenkään 'Pink Morning'.

Onneksi minulla on 'Candy Morning', sehän on satumaisen soma.

Ja onpa tavallinen punakukkainen varjoliljakin hyvin kaunis. Sen kehälehdet kiertyvät voimakkaammin taakse kuin marhanliljoilla, kukista muodostuu ihania sykkyröitä.

Mutta hei! Mitäs tuolla muotopuutarhan keskellä on? Pari vuotta sitten Nijssen Bulbsilta hankkimani 'Pink Morning' taitaa viimein olla oikeaa lajiketta! 

Huraa, huraa, huraa!

Marhanlilja 'Guinea Gold' viihtyy metsäpuutarhan katajapenkissä. Liljat usein ovat metsänreunojen luonnonkasveja eivätkä kaipaa täyttä paahdetta.

'Peppard Gold' on yksi lemppareistani, varsin herkkuvärinen. Edessä on komeanietospensas 'Plena'. Ihania pikkuruisia valkeita kukkia koko puska täynnä.

Villissä punaisessa penkissä on iloinen sekoitus punasävyjä. Apteekkarinruusu kukkii, samoin kiinanpioni 'Nippon Beauty' ja jalopähkämö. Liljoja täällä edustavat järkyttävän oranssinpunainen lilja, jonka ostin valkokukkaisena 'Sweet Surrenderina', ja kauniin tummanpunainen matalampi lilja. Molemmat taitavat olla hehkuliljoja. Varjoliljaakin tässä on, mutta ei taida kuvassa näkyä.

Ruskopenkissä on ihanaakin ihanampi kanadanlilja aloittanut juuri kukintansa.

Lapsuudenkotini puutarhasta tuotu valkokukkainen varjolilja samoin. Tämä on suuri aarre ja kasvaa kuistin edustalla.

Tänään avautui pantterililjan ensimmäinen kukka! Se kukkii nyt Mustin muistolle.

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kanadanlilja Lilium canadense

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeanietospensas Deutzia scabra

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Ritarinkannus Delphinium

Varjolilja Lilium martagon