Ruusutarha raivauksen jälkeen

 Raivaus koski valtavaksi levinnyttä orjanruusua. Ja nokkosia. Huh, kun kaikki kasvaakin.

 

Orjanruusun pergola – siis tuo yksinkertainen parrurakennelma kuvassa vasemmalla – oli mennyt taas kerran vinoon kovissa tuulissa. Jossain vaiheessa se täytyy rakentaa uudestaan, sillä tein sen purkumateriaalista, eivätkä pystytolppien alapäät ole niin hyvässä hapessa, että pysyisivät tukevasti tolpankengissään.

Orjanruusu on kyllä hieno, mutta se tekee monimetrisiä versoja. Ne peittivät jo puolet ruusutarhasta, olivat venyneet jotenkin vaivihkaa. Kylläpä näkymä keveni leikkuun myötä (ja nahkani reikiintyi – orjanruusussa on erittäin inhat piikit).

Ruusutarhassa on kukintansa aloittanut ihana David Austin -ruusu Lady of Shalott.

Tarhagallianruusu 'Charles de Mills' lopetti, tässä vielä viimeinen kuva sen muhkeasta kukasta, kun väriminttu 'Twins' oli tulossa kukkaan.

Nyt 'Twins' on kauniisti kukassa. Olen siitä niin iloinen, sillä värimintut eivät suinkaan aina viihdy puutarhani olosuhteissa. Taustalla näkyy herkullista punaista.

Hehkulilja 'Red Velvet' se siellä. Erittäin hyvä väri! Ja korkeutta kaksi metriä tänä kesänä, huh.

Samaa väriä löytyy teivadelman eli 'Tayberryn' yhtä hyvän värisistä herkkumarjoista. Olen vähän ihmeissäni, kun sen versot selvisivät talvesta ja tuottavat marjaa. Edelliseen hurjaan pakkastalveen ne paleltuivat tyystin.

'Tayberry' kuuluu RHS:n mukaan nykyään omaan Tayberry-Ryhmäänsä. Uusin Viljelykasvien nimistö vuodelta 2024 kuitenkin niputtaa tämän yhä Karhunvatukka-Ryhmään. Ehkä aika on ajanut painettujen nimistöjen ohi, kun muutoksia tulee niin nopeaan tahtiin.

Joka tapauksessa orjanruusun hurja raivaussessio tuotti myös ihanan näkymän ruusupergolan läpi – rokkuvat pitkät varret peittivät näyn preerialle tyystin. Nuo paksut versot, jotka kasvavat kuvan keskellä moniin suuntiin, kuuluvat siis orjanruusulle. Se kasvaa vain yhdestä kohdasta, mikä sen suureksi eduksi laskettakoon. Ei sitä muuten voisi millään istutusalueella kasvattaakaan, jos se juuristolla leviäisi. Siitähän tulisi aivan pitelemätön tiheikkö.

Ruusun versojen seasta löytyy myös ennätysmäärä 'Niobe' -kärhön kukkia! Se ei edelleenkään ole kasvanut korkealle, mutta tämä näyttää jo todella lupaavalta. 'Niobe' on satumaisen kauniin värinen, vai mitä. 

Orjanruusun mojovapiikkiset varret varmaan tarjoavat hyvää ja tukevaa tarttumapintaa sekä kiipeilytukea.

Ruusutarhan eteläpäästä on hävinnyt pari perennaa, mutta 'Summer Sweets' -rohtopähkämö on yhä hengissä.

Tähkäverbena on lempikasvejani ja tämäkin on tulossa kukkaan ruusutarhassa, mutta ensimmäiset kukat asuvat kiveyksellä. Ja taimia on siellä useita. Harmi, ne täytyy kitkeä eikä niitä välttämättä saa ylös ehjinä, jotta voisi istuttaa muualle.

Siinäpä ruusutarhan viimeisimmät kuulumiset. Sadettakaan ei olla saatu pariin päivään.

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Kärhö Clematis

Orjanruusu Rosa dumalis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tarhagallianruusuruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Teivadelma Rubus Karhunvatukka-Ryhmä 'Tayberry' tai ehkä Tayberry-Ryhmä 'Tayberry'

Tähkäverbena Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Marhanlilja-ajat

 Kesä etenee ja siirrytään kaudesta toiseen. Alkaa olla paras ruusukausi, mutta sitä ennen raportti muutamista liljoista.

Marhanlilja 'Early Bird' oli jälleen ensimmäisenä kukassa, johan siitä nimikin kertoo. Tämä on täydellisimpiä marhanliljoja; ihana väri, kaunis kukan malli, hyvä runsastuminen. Onneksi viihtyy ja kukoistaa eivätkä myyrätkään ole toistaiseksi tämän elinsijaa ruskopenkissä löytäneet.

Samassa ruskopenkissä, rusotuomipihlajan toisella puolella, kukkii 'Manitoba Fox'. Ritarinkannus on yksi ruskopenkin harvoista sinikukkaisista kasveista, muuten tässä mennään auringonlaskun sävyissä.

Ruskopenkistä Rohaniin siirretty 'Russian Morning' on upean värinen. Onneksi tämä elää ja kukoistaa, sillä myyrät ovat tuhonneet 'Claude Shriden' aivan kokonaan tästä muutaman metrin päässä.

Tai voihan se olla vielä elossakin ja viettää vain välivuotta – marhanliljoilla sitä tapahtuu. Ja voihan siementaimiakin joskus nousta. Toivossa on hyvä elää.

Rohanin loppupäässä kukkii iiiiiihana 'Marhan' vain yhdellä varrella, mutta onneksi on elossa.

Yhtä marhanliljaa olen havitellut ja hankkinutkin useaan otteeseen, ja se on 'Pink Morning'. Tällä kesti pari vuotta tulla kukkaan ja tänä kesänä katselin kehittyviä kukkanuppuja suurella mielenkiinnolla.

Juu, tälläkään kertaa ei tullut oikeaa lajiketta. Tämä on kyllä todella kaunis, mutta ei edelleenkään 'Pink Morning'.

Onneksi minulla on 'Candy Morning', sehän on satumaisen soma.

Ja onpa tavallinen punakukkainen varjoliljakin hyvin kaunis. Sen kehälehdet kiertyvät voimakkaammin taakse kuin marhanliljoilla, kukista muodostuu ihania sykkyröitä.

Mutta hei! Mitäs tuolla muotopuutarhan keskellä on? Pari vuotta sitten Nijssen Bulbsilta hankkimani 'Pink Morning' taitaa viimein olla oikeaa lajiketta! 

Huraa, huraa, huraa!

Marhanlilja 'Guinea Gold' viihtyy metsäpuutarhan katajapenkissä. Liljat usein ovat metsänreunojen luonnonkasveja eivätkä kaipaa täyttä paahdetta.

'Peppard Gold' on yksi lemppareistani, varsin herkkuvärinen. Edessä on komeanietospensas 'Plena'. Ihania pikkuruisia valkeita kukkia koko puska täynnä.

Villissä punaisessa penkissä on iloinen sekoitus punasävyjä. Apteekkarinruusu kukkii, samoin kiinanpioni 'Nippon Beauty' ja jalopähkämö. Liljoja täällä edustavat järkyttävän oranssinpunainen lilja, jonka ostin valkokukkaisena 'Sweet Surrenderina', ja kauniin tummanpunainen matalampi lilja. Molemmat taitavat olla hehkuliljoja. Varjoliljaakin tässä on, mutta ei taida kuvassa näkyä.

Ruskopenkissä on ihanaakin ihanampi kanadanlilja aloittanut juuri kukintansa.

Lapsuudenkotini puutarhasta tuotu valkokukkainen varjolilja samoin. Tämä on suuri aarre ja kasvaa kuistin edustalla.

Tänään avautui pantterililjan ensimmäinen kukka! Se kukkii nyt Mustin muistolle.

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kanadanlilja Lilium canadense

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeanietospensas Deutzia scabra

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Ritarinkannus Delphinium

Varjolilja Lilium martagon

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.

Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 

Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 

No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.

Hietalaukka Allium vineale

Jalopähkämö Betonica macrantha

Karhunjuuri Meum athamanticum

Marskinlilja Eremurus

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä

Pioni Paeonia

Puksipuu Buxus

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Valkovuokko Anemone nemorosa

Aikaisimmat myrkkyliljat

 Osa tuli jo näytettyä, mutta niitä nousee kuin hattivatteja.

Jalopähkämön seasta nousevien 'William Dykes' -myrkkyliljojen näkyvyyden ratkaisin lopulta sillä, että vain kiskoin pähkämön korkeat ohikukkineet kukkavarret käsin pois. Osasta nousi myös juuria, mutta se ei haittaa mitään, kun pähkämöllä riittää elinvoimaa. Jäljelle jäi vain maata peittäviä lehtiä, joiden ylle myrkkikset nousevat kauniisti.

Rikkaruohoelämää -blogin Between kyllä viisaasti sanoi, ettei istuta jalopähkämön leviävän persoonan sekaan yhtään mitään, ja sitä ohjetta olisikin hyvä noudattaa. Mutta toistaiseksi tämä kaksikko näyttää pärjäävän näinkin. Nyt, kun myrkkyliljat saavat paremmin valoa, ne pysynevät paremmin pystyssä – ehkä.

Eniten pidän loistomyrkkyliljasta ja siltä rotevuuden perineistä tarhamyrkkyliljoista, joilla on tanakat varret. Nämä tyypit pysyvät pystyssä ja värikin on näkyvä. Tämä rypäs on muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven", jonka kasvupaikalta kaivoin kymmeniä mukuloita elokuussa. Kun katsoo tuota varsien määrää, ei se näytä vähentyneen edellisvuodesta ollenkaan. Nuppuja nousee koko ajan lisää ja lisää!

Elokuussa siirretyistä mukuloista suurimmat kukkivat jo nyt heti. Nämä istutin tarhasinivuokon kupeeseen, mikä ei ehkä ollut fiksuin ideani. Kaksikko on oikein yhteensopiva nyt, mutta kokemuksesta tiedän, että tuon loistomyrkkyliljan lehtituppaat ovat valtavia. Kun ne keväällä nousevat, ne saattavat peitota sinivuokon lähes kokonaan juuri silloin, kun se olisi kukassa – ellei sinivuokko ole hyvin aikainen. Täytyy miettiä myrkkyliljojen mahdollista siirtoa sitten ensi kesänä lehtien lakastuttua.

Istutin samaa loistomyrkkyliljaa myös kuistin kupeeseen, talon pohjoispuolelle. Saa nähdä, kuinka ne tässä varjopaikassa käyttäytyvät. Taustalla näkyy vastikään hankittu 'Sea Heart' -rotkolemmikki. Puutarhani toisessa paikassa ovat myrkkylilja ja hopeainen rotkolemmikki erittäin kaunis pari, niinpä halusin toistaa onnistuneen kombon tähänkin.

Opin muuten vastikään, että myrkkyliljat pitäisi istuttaa melko lähelle pintaa – ei ollenkaan kolme kertaa mukulan / sipulin syvyyteen! Sitä en tiennyt, kun näitä istutin, joten voi olla, että ne, jotka tulivat sopivan pintaan, kukkivat nyt. Muilla saattaa kestää vuosia punnertaa itsensä riittävän pinnalle, sen ne tekevät juurten avulla. Ovat ne sinnikkäitä!

Tämä voi selittää, miksi joillakin myrkkyliljoilla on kestänyt vuosia tulla kukkaan. Tänä kesänä havaitsin lehtituppaan yhdestä paikasta, johon istutin syysmyrkkyliljaa monta vuotta sitten. Lehtiä tai kukkia ei ole aiemmin siinä näkynyt.

Kuistin kulmalta raivatun lehtoakileijaviidakon alta löytyi muun muassa vuosikausia sitten kylvetyn kultatesman taimi. Viereen istutettu 'Summer Lovin'' -kuunlilja toistaa tesman sävyä. Toivon, että tähän kesällä istuttamani pari kuunliljaa viihtyvät – muualla puutarhassani ne lähinnä näivettyvät ja kuolevat pois vähitellen, mutta tässä kuistin rappujen vierellä on puutarhani ainoa kukoistava kuunlilja.

Kuvasta voi nähdä, etteivät akileijat mihinkään häviä, vaikka niitä kitkisikin. Siementaimia tulee nousemaan hamaan maailman tappiin asti, ja voihan osan niistä antaa kukkiakin; kauniitahan ne ovat. Ne vain vähitellen jyräävät alleen kaiken muun, jos ei pidä varaansa.

Kaikkein aikaisin on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum, joka on täydessä kukassa jo toista viikkoa. Tämä on runsastunut hienosti, sillä hankin yhden mukulan vasta viime syksynä. Verrattuna tavalliseen syysmyrkkyliljaan, joka on kokemukseni mukaan melko hintelävartinen, on tämä mukavan kookas ja roteva. Siis olettaen, että olen saanut oikeaa lajia, enkä esimerkiksi loistomyrkkyliljaa.

Siitä ei vielä ole tietoa, tuleeko tämä olemaan joka syksy yhtä aikainen, kun tämä on vasta tämän myrkkiksen ensimmäinen syksy maassa.

Myrkkyliljat ovat suosittuja kukkakärpästen keskuudessa.

Pannonicum elelee ruskopenkissä ja on toistaiseksi ainoa sukunsa edustaja siellä. Kukissa on ihanan näkyvä väri, tuo myrkkyliljan puna erottuu syksyisestä puutarhasta erittäin piristävänä. Tähän penkkiin, kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin, mahtuu vielä kymmeniä myrkkyliljoja.

Vasemmassa laidassa on parimetrinen hujoppi: jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen'.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhasinivuokko Hepatica × media

Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis