Pääosin kauniita liljoja

 Nyt niitä on ja lisää tulee. Liljoilla on oikeastaan kivan pitkä kukinta-aika, kun asiaa alkaa ajatella. Osa on aikaisia, osa kukkii vasta loppukesällä. Nyt ovat vuorossa keskikesän liljat.

Pantterililja tuli jo mainittua edellisessä jutussa, mutta on se on niin upea. Tässä se on uudestaan.

Istutin sen sipulit saniaistarhaan, joka on varjoisa. Moni lilja on metsänreunan luonnonkasvi, niin myös pantterililja. Liljat eivät välttämättä viihdy täydessä paahteessa. Kun tässä vielä oli yllä iso kuusi, eivät liljat kukkineet ja varret jäivät aina melko mataliksi. 

Kuusen kaataminen pari vuotta sitten on aiheuttanut valtavan eron liljoissa. Nyt niillä on korkeutta, kukoistusta ja kukintaa. Toinen iso kuusi on edelleen jäljellä tarjoamassa iltapäivän varjostusta.

Seuraava oranssi löytyy pihatien toiselta puolelta. Ruotsiin lähteneiden kesänaapurien jäljiltä jäi liljaruukku pari vuotta sitten. Istutin sipulit tänne omalle pihalleni, kun pieni muoviruukku oli syksyllä kumollaan ja pyöri nurmikolla.

Niistä paljastui kiva, matala ja melko vaalean oranssi lilja. Tuossa kuvasta oikealle on vielä rusopäivänliljoja, ne vain eivät päässeet kuvaan. Tässä on oranssi keskittymä!

Viime kesänä näytin naapureille heidän liljansa kukassa. He olivat iloisia, että se jatkaa eloaan.

Tässä kuvassa väri on liian räikeä. Appelsiinijäätelö on lähellä, sillä värissä on ripaus valkoista.

Periaatteessa en pidä kovinkaan monesta pystykukkaisesta liljasta, vaan nuokkuvista, mutta tämä on aika hauska ja menee tässä hyvin värin puolesta.

Seuraava oranssi lilja löytyy ruskopenkistä: kanadanlilja. Moni lilja on tosiaan Pohjois-Amerikasta, pantterililjakin on sieltä kotoisin. Tällä on tavattoman kaunis kukan muoto ja kasvutapa.

Vieressä on ruskosormustinkukka tulossa kukkaan, ja tiikerililja.

Taustalla näkyy villin punaisen penkin apteekkarinruusu. Ajattelin tehdä ruusujutun, mutta se tulee ehkä seuraavaksi.

Villissä punaisessa penkissä on seuraava ylöspäin katsova lilja. Tätäkään en ole hankkinut, vaan tuli kylkiäisenä. Väri on todella hyvä tummanpunainen. Pussissa luki vain "Asiatic red", joka on meillä tarhasarjalilja. Moni kutsuu värililjaksi, mutta se ei ole mikään virallinen lajinimi.

Lisäksi samassa penkissä kasvaa pari melko hurjan sävyistä räikeän oranssinpunaista nuokkuvakukkaista liljaa, joiden kukat ovat kuitenkin makuuni liian kookkaita. Niistä en huomannut ottaa kuvaa. Niiden piti olla 'Sweet Surrender' (jota myydään valkoisena tiikerililjana, mutta on oikeasti täysin risteytetty ja luetaan myös ns. Asiatic-ryhmään eli tarhasarjaliljaksi). 

Muistaakseni hankin Sweet Surrenderiä toistamiseenkin ja taas sain samaa kirkuvan oranssinpunaista. Sitten luovutin. Monista sipuleista yksi tuotti valkoiset kukat, mutta se ei ole noussut enää sen jälkeen, kun oli vesimyyrien kannan huippu tässä pari vuotta sitten.

Harmitus muuten: ihana amurinlilja näyttää hävinneen talven mittaan. Voi hitsi.

Palataan vielä kanadanliljan pariin. Täältä suunnasta sen takana näkyy japaninvaahtera 'Enkan'.

"Peter Joy" -lilja eli hänen jalostamansa nimetön lajike kukkii palsternakan kainalossa. Tässä on erittäin kaunis kukka niin muodoltaan kuin väriltäänkin.

Joitakin vuosia sitten tämä muuten piti välivuoden, eli ehkä amurinliljallakin on vielä toivoa.

Kun tässä taannoin harmittelin, että marhanlilja 'Pink Morning' osoittautui vääräksi lajikkeeksi, olen kuitenkin voinut ihastella samaa haalistunutta pinkkisävyä joidenkin varjoliljojen kukinnan loppuvaiheessa. Ja onhan näiden kukan muotokin kauneuden huippua.

Lapsuudenkotini valkokukkainen varjolilja on myös erittäin mieleinen.

Siitä tulikin mieleen, että kysyin äidiltäni vähän teidän esittämiänne kysymyksiä, palaan aiheeseen lähipäivinä.

Tässä ei ole lilja, vaan vihreäkukkainen kellohyasintti Galtonia viridiflora.

On ihanan vihreää. Yöstä lähtien on taas vähän satanut, tällainen kerran viikossa tuleva sade on aivan mahtavaa! Puutarha on ihastuttavan vihreä ja vehreä. Harvoin heinäkuussa tällaista näkee.

Amurinlilja Liliun pensylvanicum 

Japaninvaahtera Acer palmatum

Pantterililja Lilium pardalinum

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Varjolilja Lilium martagon

Iloa ruukuissa ja purkeissa

Kuvernöörinkukan kukinto meinasi jäädä huomaamatta, kun se on ruukkukasvien kesäretkellä muotopuutarhan takana, edessään kaukasiankirahvinkukkien viidakko. Riippumatto on tuossa aivan vieressä ja violetti kukinto osuikin silmään matkalla riippumattoon lojumaan. Kuvernöörinkukan takana kukkii ihana Vironperältä saatu Galtonia viridiflora, luotettava kukkija kesästä toiseen, joka asustaa vuoden ympäri samassa ruukussa. Talvet olohuoneen lattialla viileässä nurkassa ja melko kuivana.
Saa nähdä, miten talvemme sujuu kuvernöörin kanssa. Eräänä vuonna löysin sen valtavan kauniin kirjavalehtisen version, mutta kasvissa on niin voimakas valkosipulin aromi (se on syötävä), että en voinut elää sen kanssa samoissa huoneissa, nenä valui koko ajan. Kiikutin sen eteiseen, joka on kylmää tilaa ja siellä se paleltui, harmi vain. Mutta se on syksyn murheita. Voisihan lehdet toki syödä pois syksyllä ja heittää sipuli menemään, mutta minulle tuo on koristekasvi.

Toinen ihana löytö tältä kesältä, jota en suin surminkaan meinaa heittää pois, on liuskalehtinen muratti. Olen etsinyt tällaista oikein liuskaista kaunotarta jo jonkin aikaa. Joulun alla melkein ostin yhden jouluasetelman kukkakaupasta vain siinä olevan muratin vuoksi, mutta tulin sitten järkiini. Nyt löytyi tällainen namupala. Tämä muuttaa viimeistään syksyllä maahan, kunhan keksin oikein hyvän paikan.
Lajiketta en lähde arvailemaan – tiesitkö, että murattilajikkeita on satoja, tällaisia liuskaisiakin kymmenittäin?

Isossa ruukussa kasvaneet, pari vuotta sitten kylvetyt paatsamat (Rhamnus schneideri var. manshurica) ovat kasvaneet valtavan hyvin ja myös talvehtineet valtavan hyvin. Istutin niistä ensimmäisen nyt maahan. Loput kolme odottavat inspiraatiota siitä, mihin laittaisin pienen paatsamalan.
Potassa kukkii heidinkämmekkä (Calanthe Takane Lemon Line), sen talvielämästä en tiedä vielä mitään. Sen pitäisi periaatteessa sietää –10 ja jopa –15 asteen pakkasia, mutta enpä ole varma, lähdenkö testaamaan vai otanko sen suosiolla sisään. Minulla vain on hirmu vähän tilaa uusille kasveille, kun emme meinaa vanhojenkaan kanssa mahtua talvella asumaan pienissä huoneissani. Ehkä tuo voi viettää talven kylmässä eteisessäni, tai vintin rapuilla, mutta niistäkin pitäisi mahtua kulkemaan – rappuasukkeja on jo melkoinen liuta.

Osa ruukkukasveista viettää kesän kuistin varjoisilla rappusilla. Ransu ei ollut mielissään, kun olin nostanut ruukut saamaan sadetta niin, että sen vesikippo jäi yhden kasvin taakse.
Eilen illalla myöhään jossain jyrisi ukkonen ja saimme yön aikana 2 mm sadetta, ihanaa.

Toinen juoma-astia, laakea vati, on kylläkin ihan lähellä. Sinisessä ruukussa on verenpisara, jonka latvat on peura syönyt, kukkia on vähään aikaan turha odottaa. Matalammassa ruukussa elävät murattisyklaamit, ne ovat jo lähes kesälevossa.

Osa kasveista viettää kesän sisällä. Pelargonium sidoides viihtyy amppelissaan niin hyvin tuossa olohuoneen nurkassa, että olkoon siinä. Maljaköynnös on jo kiivennyt verhotankoihin, joista en lähde sitä irrottamaan.

Taimikasvatusiloa tuottavat tarhasalkoruusun taimet ja ihana tummanpuhuva niittykarhunputki 'Ebony', jonka itämisestä olen niin iloinen! Yritin muutama vuosi sitten 'Vicar's Mead' -lajiketta, mutta siitä kylvöksestä ei noussut mitään. Nämä kylvin syksyllä, taimikennosto vietti talven ulkona.

Onnistuin katkaisemaan yhden Lady of Shalott -ruusun alaoksista ja siinä oli kukka. Se ilahduttaa nyt leikkokukkana ja koko keittiö tuoksuu ruusulta. Värisointuvuus taustan nektariinin kanssa on melko hyvä.


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Maljaköynnös – Mandevilla
Muratti – Hedera
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Verenpisara – Fuchsia

Ruukkupuutarha

Talon nurkalla on pieni metalliportaikko, jossa pelargonikokoelma viettää kesäpäiviä.

My pelargoniums... (some of them)

Tähän on mukava kantaa ruukkuja alkukesällä sisätiloista, kun sattuu muistamaan ja on menossa ulos. En ikinä tee tätä kertaurakkana, jostain syystä. Ripotellen pelakuiden sun muiden ulos kuskaaminen kestää niin kauan, että kun ne ovat viimein kaikki ulkona, onkin lähes saman tien aika kantaa ne takaisin sisälle. Huokaus. Ei mennä siihen vielä!

Kokoelma karttuu koko ajan, vaikka en periaatteessa enää ajatellut haalia uusia pelargoneja... mutta kun. Vastikään sain Minnalta Mama's garden -blogista ihanan pelargoniuutuuden, se on todella suloinen! Viime vuonna sain ystävältä pistokkaan hänen perintöpelakuustaan. Kuvia niistä myöhemmin, kun kukkivat.
Keväällä Lahden messuilla oli huikea pelargonitarjonta. Paula Ritanen-Närhi oli myös siellä ja tuumi, ettei aio hankkia uusia pelakuita. Niin vain kävi, että hänkin, ja niin minäkin, ja luultavasti myös hyvin moni muu. Tässä on 'Natalie', ihastuttava lohenpunainen kukka, jossa terälehtien reunat ovat valkoiset. Yläpuolella näkyy tuoksupelargonin pienen pieni valkoinen kukka.

Tämänkin sulottaren hankin Lahden messuilta, pienen pieni risteymälaji Pelargonium reniforme ✕ abrotanifolium. Tässä se on vielä kesäkuun alussa olohuoneessa ison 'Raspberry Ripple' -munankuoripelargonin kainalossa. Nyt ne ovat molemmat ulkona.

Kirjavalehtinen 'Catalina' ja mårbacka 'Prins Nikolaj'.

Pelargonium sidoides, jonka kukat ovat kauneimmat pelakuunkukat ikinä. Kasvutapa on rento, tämä laji ryöppyää ruukun laitojen yli.

Sidoides esittelee valkokukkaista maljaköynnöstä, jonka ystävä antoi alkukesällä.

Nostin näiden ruukut tiilivarastokasojen päälle. Kauimpana on Vironperältä saatu vihreäkukkainen Galtonia, ihana!

Tämän kanssa kävi hieman köpelösti, sillä taisin palelluttaa varsinaisen emosipulin. En kuitenkaan heittänyt ruukkua menemään, vaikka taimen tyvi näytti huonolta. Näin on käynyt ennenkin, että elo jatkuu sivusipuleilla. Niitä piti vain hieman kasvattaa, mutta nyt odotus palkitaan. Aivan ihana ruukullinen kauneutta, kiitos Irenelle!
Kukkapenkkeihin talveksi jättämäni kellohyasintit ovat puolestaan kaikki menehtyneet, tai ainakaan tähän mennessä niistä ei ole noussut korttakaan.

Pelargoniruukkujen vierellä on tulossa uutta perennasatoa. Juuri kun taisin mainita, että en ole kokeillut kurjenpolven kasvattamista siemenestä, sain sellaisen yllätyspussissa. Tein tilauksen Chiltern Seedsiin ja tilaan sieltä aina jonkin lottosekoituksen, tällä kertaa 10 pussia alesiemeniä, eri plaatuja. On niin kivaa kasvattaa yllätyksiä (ikään kuin tavallisessa puutarhailussa ei olisi lottoefektiä riittämiin).
Nyt voin sanoa, että ainakin tämä kurjenpolvi (Geranium viscosissimum) iti ennätysnopeasti, se on vasemmanpuoleinen purkki! Sen vieressä on preeriaväriminttu, tätä havittelin Vakka-Taimesta, mutta taimet olivat loppu. Onneksi oma kylvös onnistui! Oikealla on Draba dedeana, uusi laji alppipenkkiin.


Kellohyasintti – Galtonia candicans
Maljaköynnös – Mandevilla
Munankuoripelargoni, mårbacka, kirjavalehtinen ja 'Natalie' kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Tuoksupelargoni – Pelargonium ✕ fragrans
TallennaTallenna

Uusia kasveja

Olin eilen Marketanpuiston markkinoilla myymässä, mutta ennätin kipaista vähän taimiostoksillekin – etenkin, kun Harjunpään Taimiston osasto oli ihan omani vieressä, mikä tuuri! Huomasin ihanan mummonkalsarinvärisen päivänliljan jo tullessani pystyttämään osastoa, ja hämmästys oli suuri, kun se päivän lopussa oli edelleen myymättä. Juuri tämä yksilö, jolla oli täydellisistä täydellisin kukka. Pakkohan se oli napata kotiin. Ajattelin kokeilla tuota väriä Rohaniin tummalehtisten kasvien kaveriksi, sinne tuollainen sävy sopii. Samaa sävyä löytyy sieltä jo nyt yhden neidonruusun nuppujen väreissä, eikä yhden purppuratulikukan vanha roosakaan kovin kaukana ole. Ehkä alkuperäinen ajatukseni tummasta, valkoisesta ja vanhasta roosasta jonakin päivänä toteutuu, vaikka siihen on nyt jo sotkeentunut huomattava määrä muitakin värejä.
Jaarittelut sikseen. Tämä kaunotar on 'Janice Brown'. Sen takana on päivänsilmä 'Asahi', jota jo ehdin erehtyä Coreopsikseksi luulemaan. Heliopsis se on. Ja aivan ihana voinappikukka onkin, senkin huomasin heti markkinapaikalle tullessani.
Muuten olen sitä mieltä, että kasvien suomalaiset nimet voisi kokonaan unohtaa ja siirryttäisiin puhumaan vain tieteellisistä nimistä, ne ovat niin loogisia, kun tulee sukunimi ensin. Ainakin minulla menevät totaalisesti sekaisin syyspäivänhatut, syyshohdekukat, syyskaunosilmät, syyspäivänsäteet, syyssädekukat ynnä muut, kun tuppaan muutenkin muistamaan sanoista pelkän alun tai vain ensimmäisen kirjaimen. Toivotonta, ääh. Tieteellisen nimen kanssa se on niin helppoa, kun tärkein nimenomaan tulee ensimmäisenä eikä viimeisenä! Eikä niissä ikinä ole sellaisia epäloogisuuksia (tai lähes ikinä) kuin vaikkapa tuomipihlaja, mitä, Prunuspadussorbus, mikä sekasikiö.

Vakka-Taimikin oli paikalla, ja heiltä löytyi muun muassa kauan havittelemani rikkilaukka! Sen kukkaa voi juuri ja juuri erottaa kuvan alalaidassa.

Muotopuutarha sai pari viikkoa sitten kaksi muhkeaa väriminttumätästä, kun tukussa käydessäni siellä oli niin hyvän näköisiä 'Aquariuksia'. Tämä vaaleanpunaisen ja violetin välimuoto sopii hyvin muotopuutarhaan.

Muuten muotopuutarhassa on samaa vanhaa. Syysleimu 'Crème de Menthe', välimerenmaruna 'Powis Castle' ja taustalla neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', jossa on nyt vain yksi kukkaterttu.

Syysleimu lähikuvassa. Kukkien väri ja kirjavat lehdet ovat täydelliset.

Leimun lähellä ovat kellohyasintit tulossa kukkaan. Molemmat kasvit ovat vaaravyöhykkeessä tulla syödyiksi, saa nähdä miten käy. Voi olla, ettei minulla olekaan mitään ihailtavaa, kun pääsen takaisin kotiin.

Jos neilikkaruusu pitääkin pientä taukoa, on 'The Pilgrim' tulossa uudelleen kukkaan.

Samoin portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sen kaverina kukkivat mirrinminttu ja loistoluppio.

Niiden lähellä on ihanan sininen hopeapiiska 'Little Spire'.

Ihanan siniset sikurit kukkivat yhä myös. Harmaaminttu on taustalla.

Samettihortensia kukkii yhä vain, oikealla on Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer'.
Iloista uutta viikkoa!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kellohyasintti – Galtonia
Loistoluppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Päivänlilja – Hemerocallis
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Rikkilaukka – Allium flavum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sikuri – Cichorium intybus
Syysleimu – Phlox paniculata
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens
Väriminttu – Monarda

Päivän hyviä asioita

Tämä päivä ei kaikilta uutisiltaan ole ollut paras mahdollinen, kaukana siitä. Keskitytään kuitenkin hyviin asioihin. Ensimmäinen 'September Charm' -tarhasyysvuokon kukka avautui! Tämä on tähän asti noudattanut hyvin nimeään ja alkanut kukkia vasta syyskuussa, mutta en valita aikaisempaa kukintaa ja aiempaa runsaampaa kukkanuppujen määrää – kyllä tätä jaksaa katsella.

Pelkään, että saatte tuijottaa syysvuokon kukkakuvia kyllästymiseen asti, samoin kuin tätä samettihortensiaa. Pahoittelut. Tätä vain on pakko kuvata päivittäin. Voiko hortensiaa enempää rakastaa kuin mitä tunnen tätä pientä puskaa kohtaan? Harmi vain, että se on pakko pitää suojaverkon sisällä, muuten halailisin tämän samettilehtistä olemusta päivittäin.

Perhosia on liikkeellä valtavasti, mutta sudenkorennot ja syyskorennot vasta runsaslukuisia ovatkin. Niitä on kylätielläkin niin paljon, että täytyy varoa astumasta päälle.
Kaaliperhosia ja sen sukulaisia on hirveästi, kuten aina. Kun niiden määrää katsoo, ei ihmettele, ettei mistään kaalin sukuisesta riitä syötävää enää ihmisille. Toukat kaluavat kaiken lehtiruoteja myöten. Hopeapiiskaa ne sentään eivät syö, siivekkäät pysähtyvät vain sen kukkaan nektaridrinkille.

Keltakaunokki on myös oivallinen perhoskasvi.

Suunnattomasti iloa tuo Raakkilasta saatu iso kellohyasintin sipuli, joka on työntänyt kaksi kukkavanaa!

Teki tämäkin ruusu kukan, vaikka kasvi on oikea raasku. Tämä David Austin -ruusu ei kuulemma ole terveimmästä ja vankimmasta päästä ja sen kyllä huomaa. 'L. D. Braithwaite' on täplätautinen liru, jonka kaikki paksummat varret ovat kuolleet. Tämän vuoden ainoa kukka nuokkuu jalomalvojen seassa. Järkevintä olisi varmaan kaivaa koko ruusu pois, mutta en raaski. Mietin vielä vaihtoehtoja. Ehkä se on liian savisessa paikassa.

Tämä toinen Austin vaikuttaa sen sijaan oikein lupaavalta: 'Winchester Cathedral'.

Pojat ovat tyytyväisiä, ja silloin ei minullakaan ole paljon valittamisen aihetta. Mustin karva kiiltää taas, alkukesällä se meni antibioottikuurin ja muiden troppien myötä sameaksi (hännänpuraisuepisodi). Onneksi nyt Musti on ehona taas, korvan halkiotakaan tuskin enää huomaa, se on palautunut aika hyvin muotoonsa.
Yllätyksekseni ruoho oli kasvanut poissaoloni aikana yli kymmensenttiseksi, vaikka ei ole satanut.

Ransullakin on asiat hyvin, kun on viileä kaivon betonikansi, jolla lepäillä.
Mukavaa viikonloppua!

Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalomalva – Sidalcea
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida

Jaksatko vielä?

Vielä olisi nimittäin muutama kuva muotopuutarhasta... se alkaa olla niin ihanan kypsynyt. Viisi vuotta taitaa todellakin olla se aika, jonka perennapenkki vaatii kehittyäkseen vivahteikkaaksi kuin 18-vuotias mallasviski. Eli siihen verrattuna ihan lyhyt hetkonen vain!

It really seems to take some five years for a border to mature. Much less waiting time than for a fabulous single malt! It is well worth one's while to cultivate a garden...

Näkymä metsäpuutarhapenkkien yli kohti muotopuutarhaa. Sormustinkukat ja pioniunikot ovat levinneet tännekin.

Edellisen postauksen kommenteissa kyseltiin herttamerikaalista. Valkoinen kukkapilvi on tosiaan sitä. Se kasvattaa parimetrisen kukkavarren, josta lähtee puolimetrisiä oksia sivulle päin. Ei mikään pienen paikan kasvi, mutta jos se mahtuu, on siinä sitten näköä ja hunajantuoksua! Ihana pari sinisille ritarinkannuksille, vaikka ne minun puutarhassani ovatkin aika köykäisiä.

Eipä tässä postauksessa mitään ihan uutta ole, näitä samoja kukkia vaan, mutta kun ne ovat niin ihania! Portlandruusu 'Comte de Chambord', valkoiset rohtosormustinkukat ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', sormustinkukat, kiinanpioni 'Bowl of Beauty', vasemmassa reunassa jalopähkämö ja sen vieressä nousussa syysleimu 'Crème de Menthe', sillä on valkokirjavat lehdet.
Penkeissäni muuten kasvaa myös marjapuskia, sillä paikka oli aiemmin nokkosittunut ja vaahteranvesakoittunut marjatarha. Tässä kuvassa on mustaherukoita ja edellisessä karviainen, jos joku ihmettelee.

Tästä penkistä löysin myös mukavana yllätyksenä kellohyasintin, jonka ehätin jo julistaa kuolleeksi. Muistin vain sen istutuspaikan väärin noin puoli metriä sivuun. Tämä on kellarissa talvetettu, ehkä tämä on hitusen rotevampi kuin avomaalla talvehtineet. Kuvassa se kasvaa syysleimun vaaleiden versojen edessä.

Kommenteissa oli puhetta myös konnantattaresta, joka leviää hurjasti. Minulla kasvavat vuorikonnantattaret kukkapenkin ulkopuolella kivipenkereen vieressä, johon asti ruohonleikkurilla leikkuu on hankalaa. Konnantattaret saavat luvan levitä kattamaan maan tiiviisti, sillä ojanpielestä tulee heinien ja ns. rikkakasvien siemeniä jatkuvalla syötöllä.

Tähkälaventeli 'Munstead' on kohta ihana violetinsininen – siis laventelinsininen – kukkapilvi. Kuvassa kukkapenkki näyttää rempsahtaneelta, mutta oikeasti se on oikein ihastuttava, uskokaa!
Valkoiset kukat ovat myskimalvaa.

'The Pilgrim' -ruusu, pioniunikkoja ja ritarinkannuksia. Sikurin varret kohoavat korkeina kukkiakseen kohta vaaleansinisinä. Siirsin suurimman sikurin paahdepenkkiin, missä se syötiin heti – pöh. Se on nyt tehnyt nuppuja sitten alempana varressa, katsotaan lopulta kumpi vetää pidemmän korren, peura vai sikuri.

Ukonhatut kohoavat korkeimpiakin ritarinkannuksia ylemmäs.

Aivan maan tasallakin on katsottavaa. Suloinen dalmatiankurjenpolvi kukkii.

Maan tasalta löytyy tämäkin iloinen yllätys, sillä näyttää siltä, että taivukas ruotsinköynnöskuusamasta on ottanut kasvuspurtin. Taivukas painetaan maahan lujasti telttakoukun kanssa, verson kuorta rapsutetaan vähän pois alapuolelta siitä kohdasta, joka ottaa maahan kiinni ja päälle voidaan vielä kasata vähän maata, jotta taivukkaalla varmasti pysyy maakosketus. Sitten mennään keittämään kupponen teetä ja odotellaan. Keitetään ehkä toinenkin kuppi.
Jos tästä nyt tulee kasvi, istutan sen toiseen kaareen, sillä siihen viime syksynä istutettu ihana mantelilta tuoksuva Clematis triternata 'Rubromarginata' -kärhö ei tähän päivään mennessä ole maasta ponnistanut. Kannattaa olla monta verkkoa vedessä.

Verkkoja täytyy olla myös puutarhassa. Laitoin tänään niitä vähän joka puolelle, vaikka ne eivät mitään puutarhan kaunistuksia olekaan. Samettihortensia on nyt turvassa hirviöiden hampailta kanaverkon sisällä.

Onneksi myös Ransu vahtii.

Iloista uutta viikkoa!


Dalmatiankurjenpolvi – Geranium dalmaticum
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kellohyasintti, kellotähdikki – Galtonia candicans
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Myskimalva, valkoinen – Malva moschata 'Alba'
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sikuri – Cichorium intybus
Syysleimu – Phlox paniculata
Ukonhattu – Aconitum
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis