Sunday, 14 July 2024

Pääosin kauniita liljoja

 Nyt niitä on ja lisää tulee. Liljoilla on oikeastaan kivan pitkä kukinta-aika, kun asiaa alkaa ajatella. Osa on aikaisia, osa kukkii vasta loppukesällä. Nyt ovat vuorossa keskikesän liljat.

Pantterililja tuli jo mainittua edellisessä jutussa, mutta on se on niin upea. Tässä se on uudestaan.

Istutin sen sipulit saniaistarhaan, joka on varjoisa. Moni lilja on metsänreunan luonnonkasvi, niin myös pantterililja. Liljat eivät välttämättä viihdy täydessä paahteessa. Kun tässä vielä oli yllä iso kuusi, eivät liljat kukkineet ja varret jäivät aina melko mataliksi. 
Kuusen kaataminen pari vuotta sitten on aiheuttanut valtavan eron liljoissa. Nyt niillä on korkeutta, kukoistusta ja kukintaa. Toinen iso kuusi on edelleen jäljellä tarjoamassa iltapäivän varjostusta.

Seuraava oranssi löytyy pihatien toiselta puolelta. Ruotsiin lähteneiden kesänaapurien jäljiltä jäi liljaruukku pari vuotta sitten. Istutin sipulit tänne omalle pihalleni, kun pieni muoviruukku oli syksyllä kumollaan ja pyöri nurmikolla.
Niistä paljastui kiva, matala ja melko vaalean oranssi lilja. Tuossa kuvasta oikealle on vielä rusopäivänliljoja, ne vain eivät päässeet kuvaan. Tässä on oranssi keskittymä!
Viime kesänä näytin naapureille heidän liljansa kukassa. He olivat iloisia, että se jatkaa eloaan.

Tässä kuvassa väri on liian räikeä. Appelsiinijäätelö on lähellä, sillä värissä on ripaus valkoista.
Periaatteessa en pidä kovinkaan monesta pystykukkaisesta liljasta, vaan nuokkuvista, mutta tämä on aika hauska ja menee tässä hyvin värin puolesta.

Seuraava oranssi lilja löytyy ruskopenkistä: kanadanlilja. Moni lilja on tosiaan Pohjois-Amerikasta, pantterililjakin on sieltä kotoisin. Tällä on tavattoman kaunis kukan muoto ja kasvutapa.
Vieressä on ruskosormustinkukka tulossa kukkaan, ja tiikerililja.
Taustalla näkyy villin punaisen penkin apteekkarinruusu. Ajattelin tehdä ruusujutun, mutta se tulee ehkä seuraavaksi.

Villissä punaisessa penkissä on seuraava ylöspäin katsova lilja. Tätäkään en ole hankkinut, vaan tuli kylkiäisenä. Väri on todella hyvä tummanpunainen. Pussissa luki vain "Asiatic red", joka on meillä tarhasarjalilja. Moni kutsuu värililjaksi, mutta se ei ole mikään virallinen lajinimi.
Lisäksi samassa penkissä kasvaa pari melko hurjan sävyistä räikeän oranssinpunaista nuokkuvakukkaista liljaa, joiden kukat ovat kuitenkin makuuni liian kookkaita. Niistä en huomannut ottaa kuvaa. Niiden piti olla 'Sweet Surrender' (jota myydään valkoisena tiikerililjana, mutta on oikeasti täysin risteytetty ja luetaan myös ns. Asiatic-ryhmään eli tarhasarjaliljaksi). 
Muistaakseni hankin Sweet Surrenderiä toistamiseenkin ja taas sain samaa kirkuvan oranssinpunaista. Sitten luovutin. Monista sipuleista yksi tuotti valkoiset kukat, mutta se ei ole noussut enää sen jälkeen, kun oli vesimyyrien kannan huippu tässä pari vuotta sitten.

Harmitus muuten: ihana amurinlilja näyttää hävinneen talven mittaan. Voi hitsi.

Palataan vielä kanadanliljan pariin. Täältä suunnasta sen takana näkyy japaninvaahtera 'Enkan'.

"Peter Joy" -lilja eli hänen jalostamansa nimetön lajike kukkii palsternakan kainalossa. Tässä on erittäin kaunis kukka niin muodoltaan kuin väriltäänkin.
Joitakin vuosia sitten tämä muuten piti välivuoden, eli ehkä amurinliljallakin on vielä toivoa.

Kun tässä taannoin harmittelin, että marhanlilja 'Pink Morning' osoittautui vääräksi lajikkeeksi, olen kuitenkin voinut ihastella samaa haalistunutta pinkkisävyä joidenkin varjoliljojen kukinnan loppuvaiheessa. Ja onhan näiden kukan muotokin kauneuden huippua.

Lapsuudenkotini valkokukkainen varjolilja on myös erittäin mieleinen.
Siitä tulikin mieleen, että kysyin äidiltäni vähän teidän esittämiänne kysymyksiä, palaan aiheeseen lähipäivinä.

Tässä ei ole lilja, vaan vihreäkukkainen kellohyasintti Galtonia viridiflora.
On ihanan vihreää. Yöstä lähtien on taas vähän satanut, tällainen kerran viikossa tuleva sade on aivan mahtavaa! Puutarha on ihastuttavan vihreä ja vehreä. Harvoin heinäkuussa tällaista näkee.


Amurinlilja Liliun pensylvanicum 
Japaninvaahtera Acer palmatum
Pantterililja Lilium pardalinum
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva
Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tiikerililja Lilium lancifolium
Varjolilja Lilium martagon

22 comments :

  1. Niin kauniita nuo liljat, pantteri-ja varjoliljat ovat omia suosikkejani. Mutta kauniit värit kaikissa. Harmittaahan nuo menetykset aina, tuntuu, että joka vuosi jokin ihanuus on hävinnyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän sitä käy, kun on elävän materiaalin kanssa tekemisissä. Sitäkin iloisempaa on, jos joku nouseekin sitten seuraavana vuonna uudestaan!

      Delete
  2. Kauniit kuvat kiitos!
    Liljat ovat niin kauniita ja kestävät leikkokukkinakin vaasissa pitkään.
    Oranssisia liljoja keräsin vaasin eilen.
    Ihana tuo viimeinen kuva pöytä ja tuolit kauniin kellohyasintin kera.
    Ihania hetkiä sunnuntaillesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta varmaan. Minä kun en harrasta ollenkaan leikkokukkia, niin en tiedä tuota. Minun kimppuni ovat puutarhan kukkapenkeissä :-D
      Kiitos, sinullekin mukavaa sunnuntaita!

      Delete
  3. Kivipellon Saila14 July 2024 at 14:49

    Enpa ole koskaan tullut ajatelleeksi tuota liljojen kukan suuntaa, olen samaa mieltä, meille hakeutuu vain noita nuokkuvakukkaisia. Toki täällä on perintöruskolilja, säilytän sitä hengissä mutta en oikein siitä välitä. Mutta kanadan- ja michiganinliljat ovat ihania, samoin kaikki marhanliljat. Harmitus on todella suuri, kun liljat tai mikä muu kasvi ei ole sitä mitä on tilannut/ostanut. Tuo kellohyasintti on ihana, kuinka se viettää talviajan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liljoissa on niin hirveän suuria eroja. Jotkut näyttävät aivan muovikukilta ja sitten on näitä nuokkuvia kaunottaria.
      Ruskolilja ei ole minullekaan mieleen, mutta jos täällä olisi sitä vanhastaan, vaalisin toki. Kerran oli, tuli syreenin jakopalan mukana, mutta se myös hävisi vuosia sitten.
      Kellohyasintti viettää talvet kämppiksenäni jonkun huoneen nurkassa. Se on talvella aivan lehdetön, joten ruukun voi lähes unohtaa. Taloni on viileä ja lattiat sitäkin viileämmät, joten tämä on ihanteellinen aika monelle, ellei kaipaa yli kymmentä astetta (silloin, kun olen poissa kotoa, täällä on joskus lähes nolla sisällä).

      Delete
  4. Replies
    1. Kuin karkkeja tosiaan. Aika moni on appelsiinikarkki ;-)

      Delete
  5. Liljat ovat kyllä ihania. Ja varsinkin nämä lämpimät värit ovat lähellä omaa sydäntä. Oranssi on todellinen voimavärini.
    Pantterililjan sain hankittua tänä kesänä. Toivottavasti se kukkii ensi kesänä.
    Nuokkuvat liljat tuovat kivaa vaihtelua liljamaailmaan. Varjo- ja marhanliljat ovat hauskoja. Tuota kanadanliljaa himoitsen. Ehkäpä joskus saan senkin hankittua.
    Liljapostaus on itsellänikin juuri työn alla, kukinta alkaa olla parhaimmillaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on sama voimaväri. Vaikka moni muukin väri on ihana.
      Toivottavasti pantterililjasi kukkii ensi vuonna! Kanadanliljan olen hankkinut Vakka-Taimesta, sitä ei taida moni muu Suomessa myydä.

      Delete
  6. Kanadanliljan kukan muoto on hyvin kaunis. Eikä voi olla tykkäämättä pantterililjasta, kun tykkää varjo- ja marhanliljoista. Sama hieno turbaanimainen alaspäin katsova kukka, ja pilkkujakin vielä.
    Liljojen kukinta on vihdoin alkanut. Näyttää siltä, kuin olisin istuttanut vain voimakkaan oransseja ja pinkkejä liljoja. Tai sitten ne vain ovat vahvoja selviytyjiä. Tällaisena harmaana sadepäivänä oranssi lilja näyttää tosin aika hauskalta väripilkulta kaiken vihreyden keskellä.
    Valkoinen Sweet Surrender on minusta kaunis. Viime vuosina olen istuttanut aika vähän liljoja, poikkeuksena Sweet Surrender. Taatusti harmittaisi saada sen tilalle pystykasvuista punaista liljaa.
    Valkoisissa varjoliljoissa on samantyylistä herkkyytä kuin vaikkapa vanamossa. Lapsuudenkodin perintönä niiden merkitys on silkkaa lisäbonusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pantterililja on tosiaan älyttömän hieno. Kun kuvaan vielä saisi sen lähes hehkuvan värin tuossa kuusen katveessa. Harmaa päivä onkin hyvä kirkkaille väreille.
      Totta, valkoinen varjolilja on todella puhtoisen siro kuten vanamo!

      Delete
  7. Onneksi liljoista löytyy vaihtoehtoja. Tosi tuoksuvat laittaisin nyt vähän kauemmaksi ruokailupaikoista, jos sellaisia on puutarhassa. Joskus on ollut liljan imelä tuoksu alkanut maistua suussa, kun jotain toista ruokaa olisi pitänyt syödä. Osa liljoista ei kuitenkaan ole aina minunkaan mieleen. Osa taas viehättää kovasti. Marhanliljoja on tosiaan vaikka mitä, vaikka niitä Suomessa saakin vähän huonosti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, joissakin liljoissa on todella ylimitoitettu tuoksu, oikeastaan haju!

      Delete
  8. Nyt on tullut sadetta tasaisesti, tänään saimme pari milliä. Kanadanlilja on hieno.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, että sielläkin! Tämä on ihan huippua, kun toukokuussa tuntui, että tästä voi tulla kuivin kesä ikinä, kun kuivuus ja kuumuus alkoi niin aikaisin. Toki on sitten välillä hyvinkin viileää, mutta onneksi lämpimiäkin päiviä on.

      Delete
  9. Ihan kuin karkkikaupassa.... mitähän valitsisin, jos saisin ottaa vain yhden, kaksi... varjoliljan muoto, hempeys - oih.... niillä täyttäisin "karkkipussini"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varjoliljat ovat tosiaan suloisia. Ne varmaan maistuisivat ihanalle, jos olisivat karkkeja! Väreistä tulee vaahtokarkit mieleen, mutta maku voisi olla kyllä olla niitä hienostuneempi.

      Delete
  10. Nuokkuvat ovat kyllä kauneimpia, niitä lisää meillekin:)

    ReplyDelete
  11. Suloisia liljoja eikä lainkaan minun mielestäni liian räikeitä! Sinulla on usein värikkään kasvin rinnalla joku hillitympi kasvi, mutta niin sopivia väripareja, että ovat aivan kuin tauluja - sinulla on loistava sommittelun taito ja hyvä värisilmä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos ihanista sanoistasi! Aika isolta osalta on lopputulos kuitenkin sattuman summa. Kasvit eivät viihdy ja korvautuvat muilla, tai kukinta-ajat eivät täsmää tai jotakin. Iloisia yllätyksiä onneksi tulee joka vuosi!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!